Rakennusten latauspisteitä sekä -valmiuksia sekä rakennusten automaatio- ja ohjausjärjestelmiä koskeva laki (733/2020, jäljempänä ”Latauspiste- ja automaatiolaki”) tuli voimaan 11.11.2020. Latauspiste- ja automaatiolain uusia ja laajasti korjattavia rakennuksia koskevat velvoitteet tulevat voimaan 11.3.2021. Olemassa olevia ei-asuinrakennuksia koskevat velvoitteet on toimeenpantava viimeistään 31.12.2024.
Latauspiste- ja automaatiolailla toimeenpannaan kansallisesti rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (Energy Performance in Buildings Directive, EPBD; 2010/31/EU) vuonna 2018 hyväksytty tarkistaminen ([EU] 2018/844). EPBD:n tarkistaminen on osa EU:n Puhtaan energian pakettia vuodelta 2016.
Automaatio- ja ohjausjärjestelmiä koskevia vaatimuksia on lisäksi annettu asetuksella 718/2020 (”Ympäristöministeriön asetus eräiden rakennuksen teknisten järjestelmien energiatehokkuuden vaatimuksista”, jäljempänä ”Automaatioasetus” ).
Latauspiste- ja automaatiolaki vaikuttaa kuntakonserneissa rakennusvalvontaan ja kiinteistöjen rakentamisesta ja ylläpitämisestä vastaavien tahojen toimintaan. Tässä yleiskirjeessä kuvataan latauspiste- ja automaatiolain sisältöä erityisesti rakennusvalvonnan tarpeiden näkökulmasta, mutta yleiskirje palvelee myös kiinteistöistä vastaavien hallintokuntien ja tytäryhtiöiden tarpeita. Kuntakonserneissa kiinteistöissä kustannuksia syntyy latauspisteiden, latauspistevalmiuksien sekä taloautomaation ja ohjausjärjestelmien hankinnasta ja ylläpidosta.
Latauspiste- ja automaatiolaki tuo sähköautojen latauspisteisiin ja latauspistevalmiuksiin sekä taloautomaatioon ja ohjausjärjestelmiin liittyviä velvoitteita myös osaan kuntakonsernien rakennuksista. Käytännössä Latauspiste- ja automaatiolaki merkitsee lisätehtävää kunnalle valvontaviranomaisena ja lisävelvoitteita ja -kustannuksia rakennusten omistajana.
Lain piiriin kuuluvat sekä asuinrakennukset että muut kuin asuinrakennukset (ei-asuinrakennukset), jos tietyt ehdot täyttyvät. Latauspiste- ja automaatiolaki koskee sekä yksityisessä että julkisessa omistuksessa olevia rakennuksia.
Latauspiste- ja automaatiolaista rakennuksen omistajalle tulevat velvoitteet riippuvat rakennuksen käyttötarkoituksen lisäksi
Latauspiste- ja automaatiolain toimeenpanoa valvoo joko kuntien rakennusvalvonta tai liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Uusissa ja laajamittaisesti korjattavissa rakennuksissa lain toimeenpanoa valvoo kuntien rakennusvalvonta (latauspisteet ja latauspistevalmiudet, automaatio- ja ohjausjärjestelmät). Kuntien rakennusvalvonta valvoo myös muiden eli olemassa olevien rakennustenautomaatio- ja ohjausjärjestelmävelvoitteiden toimeenpanoa, mutta olemassa olevien rakennusten latauspistevelvoitteen noudattamista valvoo Traficom.
Latauspiste- ja automaatiolaki koskee vain niitä käytössä olevia rakennuksia, joiden ”sisäilmaston ylläpitoon käytetään energiaa” (lämmitys tai jäähdytys). Poikkeuksena on asuinrakennusta tai -rakennuksia varten tarkoitettu pysäköintitalo (8 §), joka voi myös olla vailla lämmitystä tai jäähdytystä.
Esimerkiksi kylmä varastorakennus tai vain kesäaikaan käytössä oleva lämmittämätön tanssilavarakennus ei kuulu Latauspiste- ja automaatiolain soveltamisalaan.
Latauspisteitä käsitellään latauspiste- ja automaatiolain lisäksi jakeluinfradirektiivin (2014/94/EU) kansalliseen toimeenpanoon kuuluvassa ns. jakeluinfralaissa (478/2017), mutta latauspistevalmiuksista säädetään vain latauspiste- ja automaatiolaissa.
Latauspisteisiin ja latauspistevalmiuksiin liittyviä asioita käsitellään maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL), sähköturvallisuuslaissa, mittauslaitelaissa ja asunto-osakeyhtiölaissa.
Jakeluinfralaki sisältää velvoitteita vain julkisten lataus- ja tankkauspisteiden teknisistä vaatimuksista ja käyttäjille tarjolla olevasta informaatiosta, mutta niiden vähimmäismäärästä ei jakeluinfralaissa ole vaatimuksia. Jakeluinfralaki koskee vain julkisia eli syrjimättömällä tavalla ympärivuorokautisesti kaikkien käytössä olevia lataus- ja kaasuntankkauspisteitä.
Rakennusten automaatio- ja ohjausjärjestelmien tasoa ei ole aiemmin ohjattu suoraan. Taloautomaatioon ja ohjausjärjestelmiin liittyviä velvoitteita on aiemmin ollut maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL), jonka 117 g §:n mukaan ”rakennuksessa käytettävien rakennustuotteiden ja taloteknisten järjestelmien sekä niiden säätö- ja mittausjärjestelmien on oltava sellaisia, että energiankulutus ja tehontarve rakennusta ja sen järjestelmiä käyttötarkoituksensa mukaisesti käytettäessä jää vähäiseksi ja että energiankulutusta voidaan seurata”.
Automaatio- ja ohjausjärjestelmille on asetettu vaatimuksia Automaatioasetuksessa, mutta Automaatioasetuksen vaatimukset koskevat myös muita kuin latauspiste- ja automaatiolain edellyttämiä automaatio- ja ohjausjärjestelmiä.
Uuden rakennuksen latauspiste- ja latauspistevalmiudet koskevat vain niitä pysäköintipaikkoja, jotka sijaitsevat rakennuksessa tai kiinteistöllä, jolla rakennus sijaitsee.
Uuden asuinrakennuksen pysäköintialueelle latauspisteiden asentaminen ei ole pakollista, mutta latauspistevalmius on asennettava yli 4 pysäköintipaikan pysäköintialueen kaikkiin pysäköintipaikkoihin.
Uuden muun kuin asuinrakennuksen (ei-asuinrakennus) pysäköintialueelle laki tuo sekä latauspiste- että latauspistevalmiusvelvoitteita. Näiden rakennusten pysäköintialueille on asennettava joko 1) yksi suuritehoinen latauspiste tai 2) vaihtoehtoisesti normaalitehoisia latauspisteitä seuraavasti:
Latauspisteeksi lasketaan myös jakeluninfradirektiivissä tarkoitettu julkinen latauspiste.
Uuden ei-asuinrakennuksen pysäköintialueelle on rakennettava latauspistevalmiuksia pysäköintipaikkamäärän mukaan seuraavasti:
Latauspiste- ja automaatiolaista eikä lain perusteluista löydy täsmällistä ohjetta pysäköintialueen tai yksittäisen pysäköintipaikan koon määrittämiseen. Lähtökohtana voidaan pitää rakennusluvassa määritettyä pysäköintipaikkamäärää. Jos sellaista ei rakennusluvasta löydy, joudutaan tekemään tulkintoja paikallisten olosuhteiden mukaan.
Vähimmäisprosentin perusteella laskettu latauspistevalmiusmäärä voidaan periaatteessa pyöristää matemaattisesti joko ylös- tai alaspäin lähimpään kokonaislukuun tai rakennuksen omistajaa suosivasti alaspäin lähimpään kokonaislukuun tai ylöspäin lähimpään kokonaislukuun. Latauspiste- ja automaatiolaissa eikä lain perusteluissa ole otettu kantaa pyöristystapaan.
Esimerkiksi uuden rakennuksen 100-paikkaiselle pysäköintialueelle tarvitaan latauspiste- ja automaatiolain mukaan 20 latauspistevalmiutta ja 102-paikkaiselle pysäköintialueelle 21 latauspistevalmiutta (20,4 autopaikkaa pyöristetään ylöspäin seuraavaan kokonaislukuun).
Jos pysäköintialueelle asennetaan tai on jo asennettu enemmän latauspisteitä kuin latauspiste- ja automaatiolaki vaatii, näiden vähimmäismäärän ylittävien latauspisteiden (automaattisesti sisältämät) latauspistevalmiudet hyvitetään vaadittavien latauspistevalmiuksien kokonaismäärästä.
Esimerkiksi uuden ei-asuinrakennuksen 100-paikkaiselle pysäköintialueelle tarvitaan latauspiste- ja automaatiolain mukaan vähintään 2 latauspistettä ja 20 latausvalmiutta (= 20 % x 100 kpl). Jos esimerkkipysäköintialueelle asennetaankin 10 latauspistettä, tarvitaan lisäksi enää vähintään 12 latauspistevalmiutta, sillä 8 vapaaehtoisesti asennetun latauspisteen automaattisesti sisältämät latauspistevalmiudet vähennetään minimimäärästä (20 kpl).
Uusissa rakennuksissa vähintään yhden latauspiste- ja automaatiolain mukaisen latauspisteen pitää sijaita pysäköintipaikalla, jonka minimipituus on 5000 millimetriä ja minimileveys 3600 millimetriä. Tätä latauspisteellistä pysäköintipaikkaa ei kuitenkaan voida merkitä liikkumisesteisen henkilön tunnuksella (LE-paikka), vaan pysäköintipaikan pitää olla kaikkien käytettävissä. Mahdollisen esteettömyysvaatimusten mukaisen LE-paikan lisäksi pitää siis olla erikseen samankokoinen pysäköintipaikka latauspiste- ja automaatiolain vaatimaa latauspistettä varten.
Laajamittaisesti korjattavan rakennuksen pysäköintialueille on voimassa samat latauspisteiden ja latauspistevalmiuksien minimimäärää ja teknisiä vaatimuksia koskevat velvoitteet kuin uusien rakennusten (5 §) pysäköintialueilla.
Velvoitteista on kuitenkin monia lievennyksiä uusiin rakennuksiin verrattuna. Latauspiste- ja latauspistevalmiusvelvoitteet koskevat laajamittaisesti korjattavia rakennuksia vain seuraavien ehtojen täyttyessä:
Rakennuksessa sijaitseva pysäköintipaikka voisi tarkoittaa pysäköintipaikkojen sijaintia rakennuksen kellari-, kerros- ja kattotasoilla, kuten 5 §:ssä. Jos rakennuksen pysäköintipaikat sijaitsevat rakennuksen ulkopuolella, kuitenkin samalla kiinteistöllä kuin rakennus, vaatimusta sovellettaisiin vain, jos korjaukset kattavat pysäköintipaikat tai pysäköintipaikkojen sähköjärjestelmän.
Esimerkiksi eri kiinteistöllä sijaitseva autopaikkojen korttelialue (LPA) ei ole latauspiste- ja automaatiolaissa tarkoitettu ”rakennuksessa tai kiinteistöllä sijaitseva” pysäköintialue, vaikka se olisi tarkoitettu tietyn rakennuksen käyttöön.
Myös laajamittaisissa korjauksissa vaatimuksena on vähintään yhden latauspisteen sijoittaminen pysäköintipaikalle, jonka minimipituus on 5000 mm ja minimileveys 3600 mm. Tätä latauspisteellistä pysäköintipaikkaa ei kuitenkaan voida merkitä liikkumisesteisen henkilön tunnuksella (LE-paikka), vaan pysäköintipaikan pitää olla kaikkien käytettävissä. Mahdollisen esteettömyysvaatimusten mukaisen LE-paikan lisäksi pitää siis olla erikseen samankokoinen pysäköintipaikka latauspistettä varten.
Olemassa oleviin asuinrakennuksiin (= muut kuin uudet tai laajasti korjattavat asuinrakennukset) latauspiste- ja automaatiolaki ei tuo mitään latauspiste- tai latauspistevalmiusvelvoitteita.
Olemassa oleviin muihin rakennuksiin (ei-asuinrakennuksiin) tulee velvoite rakentaa vähintään yksi latauspiste, jos rakennuksen yhteydessä on yli 20 pysäköintipaikkaa joko rakennuksessa tai kiinteistöllä. Latauspisteen on oltava valmiina viimeistään 31.12.2024.
Latauspiste- ja automaatiolaki ei vaadi latauspistevalmiuksia mihinkään olemassa oleviin rakennuksiin.
Olemassa olevan rakennuksen latauspiste voidaan latauspiste- ja automaatiolain mukaan asentaa mille tahansa kiinteistöllä sijaitsevalle pysäköintipaikalle (vrt. uudet ja laajamittaisesti korjattavat ei-asuinrakennukset, joissa on pysäköintipaikan kokovaatimuksia).
Jos olemassa olevan ei-asuinrakennuksen pysäköintipaikalla on jakeluninfralain mukainen julkinen latauspiste, se täyttää latauspiste- ja automaatiolain latauspistevelvoitteen.
Latauspiste- ja automaatiolain pysäköintitaloja koskevat velvoitteet koskevat vain asuinrakennusten käyttöön tarkoitettuja uusia tai laajamittaisesti korjattavia pysäköintitaloja. Muita pysäköintitaloja koskevat soveltuvin osin ei-asuinrakennuksia koskevat latauspiste- ja latauspistevalmiusvelvoitteet, jos rakennuksen sisäilmaston ylläpitoon käytetään energiaa (lämmitys tai jäähdytys).
Uusien tai laajamittaisesti korjattavien pysäköintitalojen kaikki pysäköintipaikat pitää varustaa latauspistevalmiudella (8 §), jos pysäköintitalo on tarkoitettu yhden tai useamman asuinrakennuksen käyttöön. Lain perusteluissa mainitaan esimerkkinä pysäköintitalo, jonka pysäköintipaikoista yli puolet on tarkoitettu asuinrakennuksia varten. Pysäköintitalo voi olla myös lämmittämätön. Latauspistevalmiusvelvoitteiden ulkopuolelle jäävistä pysäköintitaloista on lain perusteluissa mainittu esimerkkinä toimistorakennusten pysäköintitalot ja liityntäpysäköintiin tarkoitetut pysäköintitalot.
Latauspisteeksi kutsutaan toisinaan mitä tahansa pistorasiaa, josta sähköajoneuvoja voi ladata. Latauspiste- ja automaatiolaissa (9 §) latauspisteellä tarkoitetaan vain ns. jakeluinfradirektiivin (2014/94/EU) teknisten erittelyjen (liite II) mukaista normaalitehoista tai suuritehoista latauspistettä. Latauspiste- ja automaatiolaissa latauspisteiden tekniset vaatimukset on siis saatettu yhteneviksi jakeluinfralain (478/2017) vaatimusten kanssa.
Latauspiste- ja automaatiolaissa puhutaan sähköajoneuvoista, mutta laissa määritelty latauspiste on käytännössä tarkoitettu vain ladattavia autoja varten. Niitä ovat täyssähköautot ja ladattavat hybridi(auto)t. Polkupyörät, sähkömopot ja muut kevyet sähköajoneuvot ladataan kotitalouspistorasiasta (lataustapa 1 eli Mode 1). Joitakin vanhimpia liikenteessä olevia sähköautoja voi ladata vain kotitalouspistorasiasta (lämpötolppa tms.).
Normaalitehoisen latauspisteen pitää mahdollistaa 3,7–22 kilowatin (kW) latausteho (lataustapa 3 eli Mode 3). Latauspisteen minimiteho tarkoittaa käytännössä yksivaihevirralla tapahtuva latausta 3,7 kW teholla (230 V / 1 x 16 A). Kiinteistön sähköjärjestelmän salliessa normaalitehoisesta latauspisteestä voi yksivaihevirralla saada myös 7,4 kW lataustehon (1 x 32 A). Kolmivaihevirralla latauspisteeseen on mahdollista saada 11 kW (3 x 16 A) tai jopa 22 kW teho (3 x 32 A). Normaalitehoinen latauspiste on varustettava SFS-EN 62196-2-standardin mukaisella tyypin 2 liittimellä (Type 2 eli ns. Mennekes-liitin). Type 2 -liitin voi olla joko latauspisteessä (ns. rasiamallinen latauspiste) tai kiinteän latauskaapelin päässä olevassa ajoneuvopistokkeessa (ns. kiinteäkaapelinen latauspiste).
Suuritehoisen latauspisteen (pikalatauspisteen) pitää mahdollistaa yli 22 kW latausteho. Suuritehoisesta latauspisteestä on saatavilla joko vaihtovirtaa tai tasavirtaa. Suuritehoisessa vaihtovirtalatauspisteessä on oltava edellä mainittu tyypin 2 (Type 2) liitin. Suuritehoisen tasavirtalatauspisteen ajoneuvopistokkeessa on oltava SFS-EN 62196-3-standardin mukainen rakenne FF (ns. CCS Combo). Tasavirtalataus tapahtuu yleensä vähintään 50 kW teholla (lataustapa 4 eli Mode 4). Toinen markkinoilla oleva tasavirtapikalatauspistoke on SFS-EN 62196-3-standardin rakenne AA (ns. CHAdeMO), mutta se ei kelpaa latauspiste- ja automaatiolain mukaiseksi suuritehoiseksi latauspisteeksi. Joissakin julkisissa suuritehoisissa latauspisteissä on nykyään sekä CCS Combo että CHAdeMo-liitin, koska täyssähköautossa on yleensä vain jompikumpi liitin. Tällainen kaksoisratkaisu on toki latauspiste- ja automaatiolain mukaista.
Latauspistevalmiudella tarkoitetaan latauspiste- ja automaatiolaissa putkitusta tai muuta johtotietä, joihin voidaan myöhemmin asentaa tarvittava kaapelointi sähköajoneuvojen latauspisteitä varten. Latauspistevalmiudeksi luokitellaan myös kaapelointi sähköajoneuvojen latauspisteitä varten. Tässäkin sähköajoneuvoilla tarkoitetaan käytännössä vain ladattavia autoja, mikä merkitsee varautumista latauspiste- ja automaatiolain mukaisen normaalitehoisen tai suuritehoisen latauspisteen asentamiseen. Putkitukseen käytettävän putken minimihalkaisijaksi riittää tavanomaisessa rakentamisessa 100 mm.
Lämpötolppa tai muu kotitalouspistorasia (suko-pistorasia, SFS 5610) ei ole latauspiste- ja automaatiolaissa (eikä jakeluinfralaissa) tarkoitettu latauspiste (lataustapa 2 eli ns. hidaslataus tai tilapäinen lataus; Mode 2). Myöskään teollisuuspistorasia (SFS-EN 60309) ei kelpaa latauspiste- ja automaatiolain mukaiseksi latauspisteeksi, vaikka se mahdollistaa pitkäaikaisen (yli 2 tuntia) lataamisen turvallisesti suuremmalla teholla kuin kotitalouspistorasia.
Lisätietoa sähköajoneuvojen latauspisteiden tekniikasta saa esimerkiksi SESKO ry:n laatimasta Sähköajoneuvojen lataussuositus -oppaasta, jossa on myös linkkejä määräyksiin, ohjeisiin ja muihin tietolähteisiin.
Latauspisteen tai latauspistevalmiuden rakentamisvelvoitteet (5–7 §) eivät koske niitä ei-asuinrakennuksia, joiden omistaja ja käyttäjä on mikroyritys (alle 10 työntekijää ja taseen tai vuotuisen liikevaihdon määrä enintään 2 miljoonaa euroa). Poikkeus ei koske mikroyrityksen omistamia ja käyttämiä asuinrakennuksia.
Mikroyrityksen määritelmä perustuu EU:n komission suositukseen mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmäksi.
Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa käytettävät tiedot koskevat viimeistä päättynyttä tilikautta, ja ne lasketaan vuosittain. Laskennassa käytetään tilinpäätöshetken tietoja. Liikevaihdon määrä lasketaan ilman arvonlisäveroa ja muita välillisiä veroja.
Jos kyseessä on uusi tai laajamittaisesti korjattava rakennus, mikroyritykseksi luokitteluun tarvittava todentamistieto pitää toimittaa rakennusvalvontaviranomaiselle rakennuslupahakemuksen jättämisen yhteydessä.
Olemassa olevien rakennusten latauspistevelvoitteita valvoo liikenne- ja viestintävirasto Traficom.
Rakennuksen automaatio- ja ohjausjärjestelmällä tarkoitetaan latauspiste- ja automaatiolaissa hieman yksinkertaistettuna älykästä järjestelmää, jolla voidaan seurata, raportoida ja analysoida energiankulutusta ja joka voi opastaa käyttäjää energiatehokkuuden parantamiseen. Järjestelmä myös mahdollistaa tietoliikenneyhteyden rakennuksen muihin teknisiin järjestelmiin ja laitteisiin. Tarkempi määritelmä on latauspiste- ja automaatiolaissa ja Automaatioasetuksessa.
Automaatio- ja ohjausjärjestelmän asentamisvelvoite koskee kaikkia muita kuin asuinrakennuksia (ei-asuinrakennuksia), joissa
Automaatio- ja ohjausjärjestelmän asentamisvelvoite koskee siis 1) uusia, 2) korjaus- ja muutostyön kohteena olevia ja 3) olemassa olevia rakennuksia, jos edellä mainitut nimellistehokriteerit täyttyvät. Korjaus- ja muutostyön kohteena olevan rakennuksen kriteerinä on joko rakennuslupa tai lämmitys- tai ilmastointijärjestelmän korjaus- ja muutostyöhön tarvittava toimenpidelupa, jos lupa tulee vireille 11.3.2021 tai myöhemmin. Korjaustyön ei siis tarvitse välttämättä olla laajamittainen korjaus, jotta asennusvelvoite koskisi rakennusta. Automaatio- ja ohjausjärjestelmän pitää olla asennettuna viimeistään 31.12.2024. Toimenpideluvan tarvetta koskeva muutos on tehty maankäyttö- ja rakennuslakiin (734/2020).
Latauspiste- ja automaatiolain mukainen automaatio- ja ohjausjärjestelmän asentamisvelvoite ei koske lainkaan ei-asuinrakennuksia, joiden ilmastointijärjestelmän tai yhdistetyn ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmän nimellisteho on enintään 290 kilowattia. Velvoite ei myöskään koske muita kuin uusia rakennuksia, jos vähintään yksi seuraavista ehdoista täyttyy:
Latauspiste- ja automaatiolaissa tarkoitetun lämmityksen ja jäähdytyksen nimellistehon määrittämistä on selostettu lain perusteluosassa. Nimellistehoilla tarkoitetaan suurinta lämpö- tai jäähdytystehoa, joka ”voidaan jatkuvassa käytössä tuottaa valmistajan ilmoittamalla hyötysuhteella”. Käyttöveden lämmitykseen tarvittavaa tehoa ei lasketa mukaan lämmityksen nimellistehoon. Jos rakennuksessa on useita lämmitysjärjestelmiä, nimellinen lämmitysteho on näiden järjestelmän tehojen summa. Vastaavalla tavalla lasketaan jäähdytysjärjestelmien nimellisteho.
Latauspiste- ja automaatiolain lisäksi rakennuksen automaatio- ja ohjausjärjestelmän energiatehokkuusvaatimuksista on säädetty ympäristöministeriön asetuksella (718/2020). Kyseisessä Automaatioasetuksessa säädetään itsesäätyviä laitteita, rakennuksen automaatio- ja ohjausjärjestelmää sekä paikallista sähköntuotantojärjestelmää koskevista energiatehokkuuden vaatimuksista. Automaatioasetuksen vaatimukset koskevat myös muita kuin latauspiste- ja automaatiolaissa tarkoitettuja tilanteita. Vaatimukset tulivat sovellettaviksi 1.1.2021 alkaen uudisrakennuksissa, korjaus- ja muutostöissä sekä rakennuksen käyttötarkoitusta muutettaessa.
Automaatioasetuksella luodaan perusta sille, että rakennuksiin asennettavat tekniset järjestelmät suunnitellaan ja toteutetaan energiatehokkaiksi, ja että ne myös toimivat suunnitelmien mukaisesti. Siinä ei anneta yksityiskohtaisia vaatimuksia järjestelmien teknisille ominaisuuksille tai säädetä energiatehokkuuteen liittyviä raja-arvoja. Asetus ei rajoita uusien teknologiainnovaatioiden käyttöönottoa rakennuksissa tai aiheuta uusia lupamenettelyjä.
Rakennusvalvontaviranomaisen uutena tehtävänä on valvoa uusien ja laajasti korjattavien rakennusten latauspiste- ja latauspistevalmiusvelvoitteiden noudattamista maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaisen luvitusprosessin yhteydessä. Koska latauspiste- ja latauspistevalmiusvelvoitteet eivät perustu MRL:iin, ei niistä voida poiketa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisella poikkeamispäätöksellä tai vähäisenä poikkeamisena rakennusluvan yhteydessä. Latauspiste- ja automaatiolain noudattamisen valvonnassa kunnan rakennusvalvontaviranomainen saa kuitenkin käyttää MRL:ssa säädetyistä pakkokeinoista vain 182 ja 183 §:ssä säädettyjä.
Olemassa olevien ei-asuinrakennustenlatauspistevelvoitteiden toimeenpanoa valvoo Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Valvonta tehtäneen pistokoeluonteisesti. Traficomin suorittama valvonta saattaa kuitenkin työllistää jonkin verran virka-avunpyyntöjen muodossa kuntien rakennusvalvontoja, koska Suomessa ei ole olemassa keskitettyä, kiinteistökohtaista tietoa pysäköintialueiden ominaisuuksista. Kattavaa virallista pysäköintialueiden olosuhdetietoa ei tosin yleensä ole kunnissakaan valmiina. Traficom valvoo jo entuudestaan jakeluinfralain mukaisia julkisia latauspisteitä.
Rakennuksen automaatio- ja ohjausjärjestelmiä koskevien vaatimusten toimeenpanon valvonta kuuluu kunnan rakennusvalvontaviranomaisille. Lain perusteluosan mukaan latauspiste- ja automaatiolain toimeenpano koskisi alle 2 000 rakennusta. Niiden valvonta ei edellyttäisi välttämättä kohdevalvontaa tai jatkuvaa valvontaa, vaan valvontaa voitaisiin tehdä siinä yhteydessä, kun lupahakemus tulee vireille kunnan rakennusvalvontavirastossa. Tarvittaessa olisi mahdollista tehdä pistokoevalvontaa, jos esimerkiksi valvova viranomainen saisi ulkopuoliselta taholta vihiä mahdollisesta ehdotetun lain velvoitteiden laiminlyönneistä.
