Kunnanvaakunat kuntajaon muutoksissa
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä vireillä on useita kuntaliitoksia ja niiden selvityshankkeita. Kuntajaossa tapahtuvat muutokset edellyttävät myös päätöstä kunnanvaakunasta. Yleensä vaakunasta sovitaan kuntajakolain 9 §:n mukaisessa hallinnon ja palvelujen järjestämissopimuksessa eli kuntaliitossopimuksessa yhtenä osana kuntaliitoksen toteuttamista.
Uuden kunnanvaakunan laatiminen ja hyväksymismenettely sekä entisen vaakunan käyttö herättävät kysymyksiä, joihin tässä yleiskirjeessä pyritään vastaamaan.
Yleiskirje on laadittu työryhmässä, johon ovat kuuluneet puheenjohtajana johtava lakimies Heikki Harjula Suomen Kuntaliitosta ja jäseninä puheenjohtaja Maunu Harmo Suomen Heraldinen Seura ry:stä, ylitarkastaja John Strömberg Kansallisarkistosta sekä kirjastonhoitaja Eila Vainikka ja erityisasiantuntija Tuuli Tarukannel Suomen Kuntaliitosta.
Uuden tai laajentuvan kunnan vaakuna
Kunnanvaakunaa koskeva lainsäädäntö on niukka. Kuntalain 6 §:ssä säädetään kunnanvaakunasta seuraavasti:
”Kunnalla voi olla valtuuston hyväksymä kunnanvaakuna. Ennen vaakunan hyväksymistä kunnan on hankittava kansallisarkiston lausunto. Vaakunan käyttöä valvoo kunnanhallitus tai johtosäännössä määrätty kunnan muu viranomainen.”
Kuntalain lisäksi kunnanvaakunan käyttöä koskevia säännöksiä on tavaramerkkilaissa (7/1964; 14.1 §:n 3 kohta), yhteismerkkilaissa (795/1980; 2 §) ja mallioikeuslaissa (221/1971; 4a.1 §:n 3 kohta). Merkkiä tai oikeutta ei saa rekisteröidä, jos siihen ilman asianomaista lupaa on otettu suomalainen kunnanvaakuna.
Käytännössä kunnat voivat kuntajaon muutoksissa toimia kahdella tavalla:
Kunnanvaakunaksi valitaan jokin yhdistyneiden kuntien vaakunoista. Tämä on viime vuosina ollut tavallisin ratkaisu. Päätöksenteon kannalta se on myös yksinkertaisin ratkaisu, koska kysymys ei ole kokonaan uudesta vaakunasta. Tällöin kunnan ei myöskään tarvitse hankkia Kansallisarkiston lausuntoa.
Kunta hankkii kokonaan uuden vaakunan järjestämällä joko suunnittelukilpailun tai tilaamalla vaakunaehdotukset valitulta heraldikolta. Uudesta vaakunasta on kysymys myös silloin, kun kunta päätyy ratkaisuun, jossa yhdistetään elementtejä kuntien käytössä olevista vaakunoista. Ennen uuden vaakunan hyväksymistä kunnan on hankittava Kansallisarkiston lausunto.
Lausuntoa antaessaan Kansallisarkisto ja sen heraldinen lautakunta tarkastavat, että vaakuna on laadittu yleisiä heraldisia sääntöjä noudattaen. Samalla tarkastetaan vaakunaselitys. Kansallisarkisto edellyttää, että vaakunan suunnittelussa otetaan huomioon Suomen Heraldisen Seuran julkaisemassa oppaassa esitetyt periaatteet (Heraldiikan opas, Suomen Heraldinen Seura 1997). Lisätietoja vaakuna-asioista löytyy seuran nettisivuilta: www.heraldica.fi.
Kansallisarkisto ei ole pitänyt suotavana, että kuntaliitoksessa kahden tai useamman kunnan vaakunat yhdistetään samaan kilpeen. Yhdistetystä vaakunasta tulee helposti optista tunnistettavuutta ajatellen liian pienipiirteinen. Huomioon on otettava, että vaakunaa tullaan käyttämään tunnuksena mm. lipuissa, julisteissa sekä pienikokoisena kirjekuorten, lomakkeiden ja erilaisten asiakirjojen yhteydessä sekä myös tietokoneen näytöllä esitettynä. Suomen kunnanvaakunoista valtaosa on heraldisesti puhdasoppisia perusvaakunoita, jotka ovat saaneet myös kansainvälistä huomiota ja tästä periaatteesta on haluttu pitää kiinni.
Vaakunan suunnittelukilpailu
Jos kunta järjestää suunnatun tai avoimen suunnittelukilpailun, kunnanhallitus voi asettaa toimikunnan, joka valmistelee asian, pitää yhteyttä suunnittelijoihin ja tekee ehdotuksen vaakunakilpailun voittajasta. Kunnanhallitus voi myös itse toimia asiassa valmistelijana, mikä voikin olla tarkoituksenmukaista, kun lopullisen päätöksen vaakunasta tekee uuden tai laajentuvan kunnan valtuusto. Valmistelussa voidaan kuulla heraldiikan asiantuntijoita.
Mahdollisen kilpailun valmisteluun kuuluu yksityiskohtaisten kilpailuehtojen ja -sääntöjen laatiminen. Kilpailusäännöissä tulisi ottaa huomioon muun muassa:
osallistumisoikeus. Kilpailu voi olla avoin tai suunnattu valituille heraldikoille.
kilpailun tarkoitus
vaakunalle asetettavat vaatimukset
kilpailuehdotusten muoto (esim. A4 kokoiselle paperille tai kartongille kahtena kuvana; korkeus 150 mm ja 15 mm, joista ensin mainittu värillisenä ja viimeksi mainittu mustavalkoisena)
ehdotusten nimeäminen (nimimerkki)
kilpailuaika
omistus- ja toisinnusoikeudet (vaakunaan liittyvien tekijänoikeuksien luovuttaminen kunnalle)
ehdotusten toimittaminen ja lisätietojen antaminen
tuloksen julkistaminen.
Kilpailusäännöissä on lisäksi syytä olla maininta mahdollista palkinnoista ja vaakunan varsinaisesta lunastushinnasta sekä maininta siitä, että kunta ei sitoudu valitsemaan voittanutta ehdotusta sellaisenaan, vaan on oikeutettu piirrättämään heraldisella taiteilijalla heraldiset vaatimukset täyttävän vaakunan ehdotuksen pohjalta.
Vaakunakuvan ja vaakunaselityksen välinen suhde on monessa kunnassa tullut ajankohtaiseksi, kun kunta on teettänyt vaakunastaan digitaalisen version. Vaakunaselitys eli vaakunan sisällön sanallinen selostus on vaakunan oikeellisuuden ainoa perusta. Kun vaakuna hyväksytään, oikeastaan hyväksytään vaakunan sanallinen selitys, ei vaakunakuvaa.
Vaakunan hyväksymismenettely ja käyttöä koskevat ohjeet
Vanhan kunnallislain (953/1976) 14 §:n mukaan kunnanvaltuusto saattoi hyväksyä kunnalle heraldisten sääntöjen mukaisesti laaditun kunnanvaakunan. Valtuuston päätös vaakunan hyväksymisestä tai muuttamisesta oli alistettava sisäasianministeriön vahvistettavaksi. Heraldisena asiantuntijaviranomaisena toimi Valtionarkisto, jonka lausunto sisäasianministeriön oli hankittava ennen vaakuna-asian ratkaisemista. Säännös sisälsi myös ohjeen vaakunan käytöstä. Sen mukaan vaakunasta oli käytettävä koko vaakunakuvaa tai pelkästään tunnuskuvaa. Kunnanhallituksen tehtävänä oli valvoa vaakunan käyttöä.
Kuntalain kunnanvaakunaa koskevan 6 §:n mukaan kunnalla on oikeus käyttää kunnan vaakunaa, jonka valtuusto hyväksyy. Aloite vaakunan hankkimiseen on siis kunnalla. Uutta vaakunaa hyväksyttäessä kunnan on hankittava Kansallisarkiston lausunto. Päätöstä ei enää alisteta sisäasianministeriön vahvistettavaksi. Säännöksen 2 momentin mukaan vaakunan käyttöä valvoo kunnanhallitus tai johtosäännössä määrätty kunnan muu viranomainen.
Sen jälkeen kun valtuusto on hyväksynyt kunnalle vaakunan, on syytä laatia sen käyttöä koskevat ohjeet. Ohjeissa on syytä määrätä vaakunan ja sen sovellusten käytöstä omassa organisaatiossa sekä ulkopuolisten tahojen oikeudesta vaakunan ja sen sovellusten käyttöön.
Ohjeiden liitteeksi on tarkoituksenmukaista laatia graafinen ohjeisto, joka sisältää vaakunan mallit. Tällöin on muistettava, että vaakunaa on mahdollista käyttää sekä värillisenä, mustavalkoisena että ääriviivapiirroksena.
Kuntien vaakunan käyttöä koskevat ohjeet lähtevät yleensä siitä, että
yksityinen henkilö tai yhdistys saa käyttää vaakunaa kotiseutua osoittavana osakuviona lipussa, jäsenmerkissä tms., jollei käyttö loukkaa vaakunan käytöstä annettuja määräyksiä, hyvää tapaa tai heraldiikan periaatteita. Kunnanhallitus tai johtosäännössä määrätty muu kunnan viranomainen (esim. viranhaltija) voi vaatia vaakunan sopimattoman käytön lopettamista
käytettäessä vaakunaa elinkeinotoiminnassa siitä on tehtävä asianomaiselle kunnan viranomaiselle kirjallinen ilmoitus esimerkiksi vähintään kaksi kuukautta ennen toiminnan aloittamista. Käyttö elinkeinotoiminnassa voi tarkoittaa esimerkiksi käyttöä elinkeinon harjoittajan tai tuotteen tunnuksena tai tuotteen tai sen kääreen koristeena.
Käytöstä pois jääneet kunnanvaakunat
Kuntajaossa tapahtuneen muutoksen jälkeen monen yhdistyneen kunnan vaakuna ei enää edusta itsenäistä kuntaa, jolloin vaakunan virallinen käyttö lakkaa. Tällaisessa tilanteessa vanha vaakuna muuttuu eräänlaiseksi epäviralliseksi kotiseutuvaakunaksi (vrt. Suomen kunnallisvaakunat, Suomen Kunnallisliitto 1982). Esimerkiksi kunnan alueella toimivilla yhdistyksillä ja seuroilla on mahdollisuus käyttää kunnan vaakunaa, joka on poistettu virallisesta käytöstä.
Edellä sanottu vastaa myös Kansallisarkiston heraldisen lautakunnan käsitystä. Veneily-yhdistysten erikoislippujen ja -merkkien hyväksymisestä on säädetty erityisessä asetuksessa huvialusten lipuista (292/1983). Erikoislipun ja -merkin vahvistaa Merenkulkuhallitus pyydettyään ehdotuksesta Kansallisarkiston lausunnon. Lippujen aiheena on ollut virallisesta käytöstä poistettuja kunnanvaakunoita tai vaakunoiden tunnuskuvia. Kansallisarkisto on näissä lausunnoissaan lähtenyt siitä, että vaakunan käyttöä ei voida rajata myöntämällä yksinoikeus sen käyttämiseen yhdelle yhdistykselle tai organisaatiolle.
SUOMEN KUNTALIITTO
Risto Parjanne
toimitusjohtaja
Heikki Harjula
johtava lakimies