Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla

Valtioneuvosto on 11.6.2003 antanut asetuksen talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Asetus tuli voimaan 1.1.2004.

​Asetuksella säädetään vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle. Vaatimukset koskevat kaikkia sellaisia kiinteistöjä, joita ei ole liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään.

Asetus tuo uusia vaatimuksia kiinteistöjen omistajille ja haltijoille, rakennuslupien hakijoille, suunnittelulle ja valvonnalle. Rakennuslupien käsittelyn yhteydessä valvotaan, että asetuksen vaatimukset täyttyvät. Käytössä olevien jätevesien käsittelyjärjestelmien valvonta kuuluu ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin. Asetuksen toimeenpano kunnissa edellyttää rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluviranomaisten yhteistyötä.

Asetuksen vaatimukset koskevat uudisrakentamista sekä rakennusluvan edellyttävää muuta korjaus- tai rakennustyötä heti vuoden 2004 alusta. Käytössä olevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmät tulee kymmenen vuoden siirtymäaikana saattaa vastaamaan asetuksen vaatimuksia. Erityisistä syistä voi jätevesijärjestelmän parantamiselle saada tämänkin jälkeen lisäaikaa.

Tämä yleiskirje pyydetään toimittamaan kunnan rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Lisätiedot:

Vesa Valpasvuo, puh. (09) 771 2558, etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi

Ulla Hurmeranta, puh (09) 771 2539 (rakennusvalvonnan tehtävät), etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi

Liitteet

Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (542/2003)

Asetuksen perustelumuistio 6.6.2003

Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla

1   Johdanto

Tässä yleiskirjeessä on kerrottu valtioneuvoston antaman asetuksen talous-jätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (542/2003) (jatkossa hajajätevesiasetus) yleisistä perusteista sekä kuvattu asetuksen keskeinen sisältö. Asetus perustelumuistioineen on yleiskirjeen liitteenä.

Yleiskirje on tarkoitettu sekä kuntien rakennusvalvontaviranomaisille että ympäristönsuojeluviranomaisille kaikilta osiltaan, koska hajajätevesiasetuksen käytännön toimeenpano kunnissa edellyttää toimenpiteitä molemmilta mainituilta viranomaisilta sekä näiden tahojen tiivistä yhteistyötä.

2  Yleistä

Valtioneuvosto on antanut asetuksen talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (542/2003). Hajajätevesiasetuksella säädetään vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle. Vaatimukset koskevat kaikkia kiinteistöjä, joita ei ole liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Asetus tulee voimaan 1.1.2004.

Suomessa noin miljoona ihmistä asuu kiinteistökohtaisen talousjätevesien käsittelyn varassa. Näiden kotitalouksien jätevesien aiheuttama yhteenlaskettu vuosittainen fosforikuormitus on 1,5-kertainen verrattuna vesihuoltolaitosten viemärijärjestelmiin liittyneiden 4,2 miljoonan ihmisen vuosittaiseen fosforikuormitukseen. Jätevesijärjestelmän tehostamistavoitteen arvioidaan koskevan 200 000–250 000 kiinteistöä. Jätevesien käsittely on puutteellista erityisesti yli 20 vuotta vanhoissa asuinkiinteistöissä, joita ei ole liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Jätevesien puhdistusvaatimuksiin ei periaatteessa vaikuta se, onko kiinteistö ympärivuotisessa käytössä vai vapaa-ajan asuntona. Jos kiinteistössä on vesikäymälä, talousjätevedet tulee aina käsitellä tehokkaammin kuin pelkällä saostuskaivokäsittelyllä. Kiinteistöjen varustetason noustessa on entistä tärkeämpää parantaa jätevesien käsittelyä nykytekniikan suomin mahdollisuuksin.

Uudet määräykset koskevat uudisrakentamista heti vuoden alusta. Käytössä olevien kiinteistöjen haltijoilla on jätevesijärjestelmien parantamiselle mahdollisuus kymmenen vuoden siirtymäaikaan, mihin voi erityisistä syistä saada lisäaikaa.

Talousjätevesien käsittely pelkästään saostuskaivoissa tai -säiliöissä ei ole enää riittävä menetelmä, vaan jätevesien käsittelyä niiden jälkeen tulee tehostaa. Viemäriverkoston ulkopuolella sijaitsevien asuinrakennusten rakennusluvassa onkin jo 1980-luvulta lähtien edellytetty jätevesien käsittelyä saostuksen jälkeen joko maasuodattimessa tai maahan imeyttämällä. Uusissa asuinkiinteistöissä jätevesien käsittely on jo lähes poikkeuksetta rakennettu asetuksen vaatimusten mukaan. Tältä osin asetus ei tuo uutta, vaan vahvistaisi ja selkeyttäisi nykyistä käytäntöä.

Vaatimukset on mahdollista saavuttaa nykyisillä menetelmillä ja myynnissä olevilla järjestelmillä, jos ne on suunniteltu ja rakennettu sekä ylläpidetty oikein ja huolellisesti. Muutostöiden on asetuksen perustelumuistiossa arvioitu maksavan kiinteistöä kohden keskimäärin noin 3 000 euroa.

Käytössä olevissa kiinteistöissä talousjätevesien käsittelyn tehostaminen voi kuitenkin joissakin tapauksissa aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia kiinteistön haltijalle. Näissä tapauksissa voidaan myöntää avustuksia valtion talousarvion rakentamisen ja ympäristönsuojelun määrärahoista. Vesihuollon tukemista koskevaa lainsäädäntöä ollaan parhaillaan uusimassa, joten avustusmahdollisuuksista tullaan tiedottamaan myöhemmin erikseen.

Ympäristönsuojelulaki edellyttää kiinteistökohtaiselta puhdistukselta sellaista tehoa, ettei jätevesistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Haja-asutuksen puutteellisesti käsitellyt talousjätevedet ovat vaarantaneet pohjaveden laatua ja saastuttaneet talousvesikaivoja. Lisäksi jätevedet ovat aiheuttaneet purkupaikassa haju- ja ympäristöhygieenisiä haittoja sekä rannan rehevöitymistä ja veden laadun huononemista. Samalla vesistöjen käyttö uimavedeksi ja muuhun virkistykseen sekä karjatalousvedeksi on paikallisesti heikentynyt. 



3   Hajajätevesiasetuksen keskeinen sisältö



3.1  Asetuksen tarkoitus ja soveltamisala

Hajajätevesiasetuksen tarkoituksena on vähentää talousjätevesien päästöjä ja niistä aiheutuvaa ympäristön pilaantumista ottaen erityisesti huomioon valtakunnalliset vesiensuojelun tavoitteet.

Asetusta sovelletaan talousjätevesien käsittelyyn ja johtamiseen sekä jätevesijärjestelmien rakentamiseen ja ylläpitoon, jätevesistä muodostuviin lietteisiin sekä niiden keräilyyn ja käsittelyyn.

Asetusta ei sovelleta vesihuoltolaitoksen jätevesiviemäriin liitettäviin kiinteistöihin, ympäristöluvanvaraiseen jätevesien käsittelyyn ja johtamiseen eikä ympäristönsuojelulain 103 §:n tarkoittamiin vähäisiin jätevesiin, joiden osalta kiinteistön omistajan tulee kuitenkin antaa selvitys käsittelyjärjestelmästä.

Ympäristönsuojelulain 103 § :n 2 momentin mukaisesti vähäiset talousjätevedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan, jos ne eivät sisällä vesikäymälän jätevesiä ja niistä ei aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Käytössä olevissa vesikäymälättömissä asuinkiinteistöissä jätevesimäärää voidaan pitää vähäisenä silloin, kun kiinteistön vuotuinen käyttö asukasvuorokausina on vähäistä ja käytettävä talousvesi kannetaan tai johdetaan teholtaan siihen verrattavalla tilapäisellä vesijohdolla tai kiinteistö muutoin on veden käytön kannalta varustelultaan vaatimaton. Lain sanamuodosta seuraa kuitenkin velvoite jätevesien käsittelyyn aina, kun jätevesiä johdetaan suoraan pintavesiin, riippumatta siitä onko määrä vähäinen. Siten esimerkiksi rantasaunan jätevedet on ympäristönsuojelulain 103 §:n perusteella jo nykyisellään puhdistettava asianmukaisesti ennen johtamista pintavesiin.

3.2   Määritelmät

Asetuksen määritelmien mukaan:

• talousjätevedellä tarkoitetaan asuntojen, toimistojen, liikerakennusten ja laitosten vesikäymälöistä, keittiöistä, pesutiloista ja vastaavista tiloista ja laitteista, karjatilojen maitohuoneista tai muusta elinkeinotoiminnasta peräisin olevaa jätevettä

• jätevesien käsittelyjärjestelmällä tarkoitetaan talousjätevesien puhdistusta tai muuta käsittelyä varten tarvittavien (asetuksen liite 1, kohta 1: saostussäiliö, umpisäiliö, maahanimeyttämö, maasuodattamo, pienpuhdistamo) laitteiden ja rakenteiden tarkoittamaa kokonaisuutta

• jätevesijärjestelmällä tarkoitetaan rakennuksissa ja rakennusten ulkopuolella olevien talousjäteviemäreiden sekä jätevesien käsittelyjärjestelmien muodostamaa kokonaisuutta, joka on tarpeen kiinteistön talousjätevesien johtamiseksi ja käsittelemiseksi

• haja-asutuksen kuormitusluvulla tarkoitetaan yhden asukkaan käsittelemättö-mien jätevesien keskimääräistä kuormitusta grammoina vuorokaudessa (g/d), jolloin kuormitusluvun arvo yksi tarkoittaa vuorokausikuormitusta, jonka orgaanisen aineen määrä seitsemän vuorokauden biologisena hapenkulutuksena (BHK7) on 50 g/d, kokonaisfosforin määrä on 2,2 g/d ja kokonaistypen määrä on 14 g/d.

Asetuksen liitteessä on esitetty alla oleva taulukko haja-asutuksen kuormitusluvun koostumuksesta jaoteltuna kuormituksen alkuperään sekä kuormituslajien määrät grammoina asukasta kohti vuorokaudessa (g/p d) ja niiden prosenttiosuudet (%).

• Käsittelemättömän jäteveden kuormituksella tarkoitetaan sellaista jätevesien käsittelyyn tulevan jäteveden kuormitusta, joka määritellään jätevesijärjestelmää käyttävien asukkaiden keskimääräisen lukumäärän ja haja-asutuksen kuormitusluvun tulona tai, jos jätevesi on peräisin muusta toiminnasta kuin asumisesta, tutkimuksiin perustuvana vuorokauden keskimääräisenä kuormituksena

• lietteellä tarkoitetaan jätevesistä saostussäiliössä, pienpuhdistamossa tai muussa käsittelyssä muodostuvaa laskeutuvaa tai kelluvaa ainesta, joka voidaan erottaa jätevedestä omana jakeena.

3.3   Käsittelyvaatimukset

Talousjätevesien yleisenä käsittelyvaatimuksena on vähentää ympäristöön aiheutuvaa kuormitusta käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen verrattuna seuraavasti:

• orgaanisen aineen (BHK7) osalta vähintään 90 %, mikä päästömääränä tarkoittaa enintään 5 g asukasta kohti vuorokaudessa

• kokonaisfosforin (Pkok) osalta vähintään 85 %, mikä päästömääränä tarkoittaa enintään 0,33 g asukasta kohti vuorokaudessa

• kokonaistypen (Nkok) osalta vähintään 40 %, mikä päästömääränä tarkoittaa enintään 8,4 g asukasta kohti vuorokaudessa.

Kunta voi ympäristönsuojelulain 19 §:n mukaisilla ympäristönsuojelumääräyksillä lieventää käsittelyvaatimuksia esimerkiksi sellaisilla alueilla, joilla asutus on harvassa ja talousjätevesistä aiheutuva ympäristökuormitus ja -vaikutus on vähäistä eikä alueella ole jätevesien vaikutuspiirissä herkästi pilaantuvia kohteita. Lievempien määräysten alueilla talousjätevesien käsittelyvaatimuksena on vähentää ympäristöön aiheutuvaa kuormitusta käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen verrattuna vähintään seuraavasti:

• orgaanisen aineen (BHK7) osalta vähintään 80 %, mikä päästömääränä tarkoittaa enintään 10 g asukasta kohti vuorokaudessa

• kokonaisfosforin (Pkok) osalta vähintään 70 %, mikä päästömääränä tarkoittaa enintään 0,66 g asukasta kohti vuorokaudessa

• kokonaistypen (Nkok) osalta vähintään 30 %, mikä päästömääränä tarkoittaa enintään 9,8 g asukasta kohti vuorokaudessa.

Jätevesien yleisten käsittelyvaatimusten lieventämisestä tai tiukentamisesta kunnan ympäristönsuojelumääräyksillä on käsitelty jäljempänä luvussa 5.

3.4   Jätevesien käsittelyjärjestelmät

Jätevesien käsittelyjärjestelmä on talousjätevesien puhdistusta tai muuta käsittelyä varten tarvittavien laitteiden ja rakenteiden tarkoittama kokonaisuus, joista on esitetty tyhjentävä  kuvaus asetuksen liitteen 1 kohdassa 1. Liitteessä kuvattuja varsinaisia jäteveden käsittelyjärjestelmiä ovat: saostussäiliö, maahanimeyttämö, maasuodattamo ja pienpuhdistamo. Samassa yhteydessä on kuvattu myös umpisäiliö, jota ei voida pitää varsinaisena jätevesiä puhdistavana käsittelyjärjestelmänä, vaan varastosäiliönä, josta jätevesi ja/tai liete kuljetetaan muualle käsiteltäväksi.

3.5  Jätevesijärjestelmän selvitys, suunnitelma ja rakentaminen

Selvitys

Olemassa olevasta jätevesijärjestelmästä on kiinteistön omistajan laadittava selvitys, jonka perusteella on mahdollista arvioida jätevesistä aiheutuva kuormitus ympäristöön. Selvityksen tulee täyttää asetuksen liitteen 1 kohdassa 2 B asetetut vaatimukset.

Selvitys on tehtävä kahden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta eli 31.12.2005 mennessä. Mikäli kiinteistöllä ei ole vesikäymälää, on selvitys tehtävä neljän vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta eli 31.12.2007 mennessä. Selvitys on säilytettävä kiinteistöllä ja tarvittaessa esitettävä viranomaiselle.

Selvityksessä on esitettävä kuvaus kiinteistön jätevesien käsittelyratkaisusta sekä perusteltu arvio jätevesien aiheuttamasta ympäristökuormituksesta ja asetuksen mukaisten käsittelyvaatimusten täyttymisestä. Selvitykseen on sisällytettävä asemapiirros järjestelmän sijainnista ja jätevesien purkupaikasta. Lisäksi selvityksessä on esitettävä jätevesijärjestelmän käytön, hoidon, huollon ja valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot

Suunnitelma

Rakennettavasta uudesta tai toiminnaltaan tehostettavasta jätevesijärjestelmästä on tehtävä suunnitelma, joka liitetään rakennus- tai toimenpidelupahakemukseen tai ilmoitukseen. Suunnitelman tulee täyttää asetuksen liitteen 1 kohdassa 2 A esitetyt yleiset vaatimukset ja kohdassa 2 C esitetyt mitoitusvaatimukset.

Hajajätevesiasetuksen asettamien vaatimusten täyttyminen jätevesijärjestelmän suunnitelman osalta arvioidaan rakennuslupakäsittelyn yhteydessä. Suunnitelman on oltava riittävän yksityiskohtainen ja sen tulee perustua riittäviin maastomittauksiin ja maaperätutkimuksiin sekä ympäristö-, kaivo- ja pohjavesitietoihin. Suunnitelmassa on esitettävä jätevesijärjestelmän rakenne, toimintaperiaate ja luotettava arvio käsittelytuloksesta ja jätevesien ympäristökuormituksesta.

Jätevesijärjestelmä tulee mitoittaa syntyvien jätevesien määrän, laadun ja kuormitusvaihtelujen mukaan siten, että se täyttää asetetut vaatimukset elinkaarensa kaikissa todennäköisissä käyttötilanteissa.

Jätevesijärjestelmässä on oltava näytteenottomahdollisuus tulevasta ja lähtevästä jätevedestä sekä maahanimeyttämössä pohjaveden havaintoputkesta, minkä tarve tulee harkita tapauskohtaisesti. Jätevesijärjestelmän hoidon ja huollon on kaikissa olosuhteissa oltava mahdollista ja järjestelmässä tulee olla tarpeelliset varolaitteet toimintahäiriöitä varten (esimerkiksi umpisäiliön täyttymisen ilmoitin).

Jätevesijärjestelmän suunnittelussa tulee lisäksi ottaa huomioon mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa ja -asetuksessa sekä niiden perusteella annetussa Suomen rakentamismääräyskokoelmassa on määrätty rakentamista koskevista suunnitelmista.

Hajajätevesiasetuksen mukaan siis jätevesijärjestelmää koskeva suunnitelma on liitettävä rakennuslupahakemukseen (7 §) ja se on rakennettava kyseistä suunnitelmaa noudattaen (8 §). Rakentamista koskevassa lupapäätöksessä kyseinen suunnitelma hyväksytään noudatettavaksi samoin kuin muutkin pääpiirustukset.

Rakentaminen

Jätevesijärjestelmän rakentamisessa on noudatettava rakennuslupapäätöksen yhteydessä hyväksyttyä suunnitelmaa sekä maankäyttö- ja rakennuslakia ja -asetusta ja mitä niiden nojalla on säädetty muun muassa rakennustyön valvonnasta sekä suunnittelijoiden ja työmaan työnjohdon pätevyydestä.

Jätevesijärjestelmästä on oltava ajan tasalla olevat käyttö- ja huolto-ohjeet, jotka ovat myös rakennetun järjestelmän käyttöönoton edellytys.

3.6  Jätevesijärjestelmän käyttö ja huolto

Jokaisesta jätevesijärjestelmästä on oltava ajan tasalla olevat käyttö- ja huolto-ohjeet, joiden on täytettävä asetuksen liitteessä 2 esitetyt vaatimukset. Ohjeet on säilytettävä kiinteistöllä ja ne on tarvittaessa esitettävä viranomaiselle.

Käytössä oleville jätevesijärjestelmille käyttö- ja huolto-ohje on laadittava viimeistään kahden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta eli 31.12.2005 mennessä. Sellaisella kiinteistöllä, jolla ei ole vesikäymälää, käyttö- ja huolto-ohje on laadittava neljän vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta eli 31.12.2007 mennessä.

Käyttö- ja huolto-ohjeen tulee sisältää hajajätevesiasetuksen 6 §:ssä tarkoitetun jätevesijärjestelmän selvityksessä tai 7 §:ssä tarkoitetussa toteutetussa suunnitelmassa esitetyt säännöllistä hoitoa ja huoltoa tarvitsevat kohteet, niissä tehtävät toimenpiteet, toiminta vikatilanteissa sekä suunnittelijan, rakentajan ja valvontaviranomaisen yhteystiedot. Lisäksi jätevesien käsittelyyn liittyen on esitettävä ohjeet lietteenpoistosta sekä toiminnalle kriittisten rakenteiden määräaikaistarkistuksista. Jätevesien umpisäiliöiden kunnon seuraamiseksi ohjeissa on oltava esimerkkimalli säiliöiden tyhjennyksistä pidettävästä kirjanpidosta. Ohje tulee saattaa ajan tasalle aina, mikäli kiinteistöllä toteutetaan jätevesijärjestelmän muutos- tai tehostamistoimenpiteitä ja siihen on tehtävä merkintä toimenpiteiden tekemisajankohdasta.

Kiinteistöllä olevilla käyttö- ja huolto-ohjeilla varmistetaan, että tieto jätevesijärjestelmän hoidon ja huollon tarpeesta siirtyy kiinteistön uudelle omistajalle tai haltijalle esimerkiksi kiinteistökaupan yhteydessä. Käyttö- ja huolto-ohje olisi myös kooste jätevesijärjestelmän hoidon ja huollon tarpeista, joihin perustuen alan yritykset voisivat kehittää toimintaansa ja tarjota kiinteistölle tämän tarvitsemia palveluja.

Jätevesijärjestelmää tulee käyttää ja huoltaa sitä koskevan ohjeen mukaisesti. Asetuksen liitteessä 2 esitetään käyttö- ja huolto-ohjeelle vähimmäisvaatimuksia, joita kaikkien jätevesijärjestelmien käytössä on noudatettava, vaikka kyseisestä jätevesijärjestelmästä ei olisikaan sitä erityisesti koskevaa selvitystä ja hoito-ohjetta.     

Jätevesijärjestelmissä syntyvä liete (esimerkiksi saostussäiliöiden pinta- ja pohjalietteet) sekä umpisäiliöiden jäte (liete ja jätevesi) ovat jätettä ja niiden kuljetus ja käsittely on tehtävä jätelaissa (1072/1993) tai sen nojalla esimerkiksi kunnan jätehuoltomääräyksissä määrätyllä tavalla.

Hajajätevesiasetuksen soveltamisalaan kuuluvien kiinteistöjen jätevesilietteet samoin kuin niillä syntyvät muutkin jätteet ovat asumisessa syntyvää jätettä ja kuuluvat järjestettyyn jätteenkuljetukseen. Yleisimmin tällaiset jätevesilietteet on kunnan jätehuoltomääräyksissä määrätty kuljetettavaksi jätevedenkäsittelylaitokselle lietteenkäsittelyyn käsiteltäväksi.

Useilta eri kiinteistöiltä suoritettavaa lietteiden keräilyä ja peltolevitystä pidetään jätteen laitos- tai ammattimaisena hyödyntämisenä, mikä edellyttää ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan ympäristölupaa. Ainoastaan vaarattomaksi käsitellyn jätevesi- tai sakokaivolietteen hyödyntäminen maanparannusaineena taikka lannoitteena on mahdollista ilman ympäristölupaa (ympäristönsuojeluasetus 4 §:n 1 momentin 3 kohta). Jätevesilietteiden peltolevityksen edellytyksenä siis on, että liete on käsitelty vaarattomaksi esimerkiksi stabiloinnilla, kompostoinnilla tai muulla vastaavalla tavalla siten kuin käsittelystä on säädetty valtioneuvoston päätöksessä puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyksessä (282/1994).

Kunnan jätehuoltomääräyksillä voidaan määrätä, millä edellytyksillä ja miten yksittäisellä kiinteistöllä syntyvien vähäisten kuten esimerkiksi loma-asuntojen jätevesilietteiden kiinteistökohtainen käsittely on mahdollista. Tällaisia edellytyksiä ovat esimerkiksi lietteen käsittely vaarattomaksi asianmukaiselle kompostoinnilla. Maatilojen osalta on talousjätevesilietteiden johtaminen mahdollista saman tilan eläinsuojan lantasäiliöön, mikäli säiliön varastotilavuus ja lannan levityspinta-ala on riittävä.

3.7   Jäteveden käsittelyjärjestelmiä koskevan tiedon seuranta ja saatavuus

Suomen ympäristökeskuksen on seurattava yleisesti saatavilla olevia jäteveden käsittelylaitteistoja ja -menetelmiä sekä niillä saavutettuja tuloksia. Ajantasaisen seurannan tieto, joka perustuu puolueettomaan ja luotettavaan arviointiin, tulee saattaa kansalaisten helposti saatavaksi.

Suomen ympäristökeskus kokoaa tietoja yleisimmin käytettävissä olevista jätevesien käsittelyjärjestelmistä ja niiden ominaisuuksista suhteessa hajajätevesiasetuksen asettamiin vaatimuksiin. Suomen ympäristökeskukselle ei ole kuitenkaan asetettu velvoitetta tutkia tai testata järjestelmien toimivuutta ja tehokkuutta.

Suomen ympäristökeskus ei laatine mitään listaa hyväksyttävistä järjestelmistä, vaan kokoaa niistä yleistä informaatiota, joissa kuvataan muun muassa järjestelmän menetelmä- ja huoltotiedot sekä tiedossa olevien luotettavina ja puolueettomina pidettävien tutkimusten tuloksia. Näiden tietojen perusteella annetaan arvio hyvin suunnitellulla, rakennetulla, käytetyllä ja huolletulla järjestelmällä saavutettavasta puhdistustehosta. Näiden tietojen kokoaminen on käynnissä ja niitä julkaistaan niiden valmistuttua ympäristöhallinnon www-sivuilla osoitteessa  http://www.ymparisto.fi/hoito/vesihuo/laitteet/laitteet.htm. Suomen Kuntaliiton hajajätevesiasetusta koskeville www-sivuille (www.kunnat.net -> yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö -> vesihuolto -> haja-asutuksen jätevedet) on myös rakennettu linkki kyseisille ympäristöhallinnon www-sivuille

EU-alueelle on tulossa testausjärjestelmä ja laitteiden standardisointi, sillä Euroopan standardisointijärjestö CEN on laatimassa useita jätevesien pienpuhdistamoihin liittyviä EN-standardeja. Nämä valmistunevat vuosien 2004–2005 aikana, jonka jälkeen niihin liittyvä testaustoiminta voi käynnistyä. Standardin hyväksymisestä noin puolentoista vuoden kuluttua voi markkinoilla olla standardin mukaisia pienpuhdistamoja.

3.8   Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Hajajätevesiasetus tulee voimaan 1.1.2004 ja sitä tulee soveltaa uudisrakennuksien sekä maankäyttö- ja rakennuslain mukaista lupaa tai ilmoitusta edellyttävien korjaus-, muutos- tai lisärakentamiskohteiden jätevesijärjestelmien suunnitteluun, rakentamiseen, käyttöön ja hoitoon tästä alkaen.  

Käytössä olevista jätevesijärjestelmistä on laadittava selvitys sekä käyttö- ja huolto-ohje viimeistään kahden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta eli 31.12.2005 mennessä. Sellaisella kiinteistöllä, jolla ei ole vesikäymälää, käyttö- ja huolto-ohje on laadittava neljän vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta eli 31.12.2007 mennessä.

Asetuksen voimaan tullessa (1.1.2004) olemassa olevat hyväkuntoiset jätevesijärjestelmät sekä sellaiset rakentamattomat järjestelmät, joiden toteuttaminen on ratkaistu osana rakennuslupaa, on saatettava vastaamaan asetuksen vaatimuksia viimeistään 10 vuoden kuluessa eli 31.12.2013 mennessä.

Mikäli asetuksen käsittelyvaatimusten noudattamiseksi tarvittavat toimet ovat kalleuden tai poikkeuksellisen teknisen vaativuuden vuoksi kiinteistönhaltijalle kohtuuttomia ja ympäristöön aiheutuvaa kuormitusta on pidettävä vähäisenä, voi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen yksittäistapauksissa pidentää määräaikaa enintään 14 vuodeksi eli 31.12.2017 saakka. Mikäli kiinteistönhaltijalle aiheutuvat taloudelliset vaikutukset olisivat edelleen neljän vuoden lisäajan jälkeenkin ylivoimaisia eikä kiinteistön jätevesistä voida katsoa aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa, voisi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen yksittäistapauksessa hyväksyä jätevesijärjestelmien tehostamistoimenpiteiden siirtämisen siihen saakka, kunnes kiinteistöllä toteutetaan korjaus- tai muutostöitä tai vähäistä suurempia lisärakennustoimenpiteitä taikka jätevesijärjestelmää muutetaan olennaisesti siten, että toimenpiteelle vaaditaan rakennuslupa tai toimenpidelupa taikka rakentamista koskeva ilmoitus. Kunnan ympäristöviranomaisen on tehtävä vuosittain ilmoitus alueelliselle ympäristökeskukselle tällaisista määräajan pidentämistapauksista.

Hajajätevesiasetuksen perustelumuistiossa  on todettu, että ympäristönsuojelulain 18 §:ään on tarkoitus lisätä uusi 2 momentti, joka mahdollistaisi kohtuuttomissa tilanteissa myöntää lykkäystä asetuksen vaatimusten täyttämiselle tietyillä edellytyksillä. Muutos tulisi korvaamaan ja selkeyttämään hajajätevesiasetuksen 12 §:n 4 momentissa säädettyä poikkeamismahdollisuutta. Kyseisestä lisäyksestä laaditussa ehdotusluonnoksessa uusi 18 §:n 2 momentti olisi seuraava: Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi myöntää hakemuksesta kiinteistöä koskevan olemassa olevaan jätevesijärjestelmään liittyvän määräaikaisen poikkeuksen valtioneuvoston asetuksen velvoitteen noudattamisesta, jos jäteveden käsittelyvaatimusten noudattamiseksi tarvittavat toimet ovat kokonaisuutena arvioiden kiinteistön haltijalle kohtuuttomia ja ympäristöön aiheutuvaa kuormitusta on pidettävä vähäisenä. Poikkeus voidaan kerrallaan myöntää enintään viideksi vuodeksi.

Tätä tulevaa ympäristönsuojelulain muutosta voisi sen voimaantulosäännöksen mukaan soveltaa ainoastaan ympäristönsuojelulain muutoksen voimaan tullessa olemassa oleviin ja käyttökelpoisiin jätevesijärjestelmiin sekä sellaisiin rakentamattomiin järjestelmiin, joiden toteuttaminen on ratkaistu osana rakennuslupaa ennen ympäristönsuojelulain muutoksen voimaan tuloa.

4 Asetuksen vaikutus kunnan rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluviranomaisten toimintaan

4.1 Rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäväjako ja yhteistyö

Hajajätevesiasetuksen toimeenpanon edellytyksenä kunnissa on rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluviranomaisten yhteistyö.

Niin uusien kuin olemassa olevienkin jätevesijärjestelmien rakentaminen siten, että ne vastaavat hajajätevesiasetuksen vaatimuksia, edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaista rakennus- tai toimenpidelupaa taikka rakentamista koskevaa ilmoitusta. Tällaisten lupa- tai ilmoitus-asioiden käsittely ja ratkaisu sekä rakentamistoimenpiteiden valvonta suoritetaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti ja kuluu kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtäviin.

Hajajätevesiasetus on annettu ympäristönsuojelulain 11 ja 18 §:ien nojalla, joten sen noudattamista valvoo ympäristönsuojelulain 21 §:n mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ympäristönsuojeluviranomainen valvoo täyttävätkö rakennetut ja käytössä olevat jätevesien käsittelyjärjestelmät hajajätevesiasetuksessa annetut vaatimukset.

Ympäristönsuojeluviranomaisen tulee toimia kunnassa jätevesiasioiden asiantuntijana rakennusvalvontaviranomaisen apuna (esimerkiksi viranhaltijayhteistyö jätevesijärjestelmän suunnitelman arvioinnissa, viranomaislausunta tarvittaessa), mutta sen tehtäviin ei kuulu erikseen hyväksyä tai käsitellä jätevesijärjestelmää tai sen rakentamista. 

Sekä rakennusvalvonta- että ympäristönsuojeluviranomaisen on perusteltua selvittää hajajätevesiasetuksen toimeenpanon edellyttämät yhteistyömuodot ja -tavat sekä suunnitella ja toteuttaa yhteistyössä asetuksen ja sen vaatimuksista tiedottaminen rakennushankkeeseen ryhtyville sekä kuntalaisille.

Siirtymäsäännöksien johdosta kunnilla on kohtuullisesti aikaa asetuksen täytäntöönpanoon. Olemassa olevien jätevesijärjestelmien osalta järjestelmiä koskevien selvityksien laatimiselle ja parantamistoimenpiteiden suorittamiselle annetut määräajat ovat niin pitkiä, ettei niiden osalta ole tarpeen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin muun kuin asetuksesta tiedottamisen osalta.

4.2   Rakennusvalvontaviranomainen

Rakennuslupien käsittelyssä tulee vuodenvaihteen jälkeen ottaa huomioon asetuksen määräykset jätevesijärjestelmän suunnitelmasta, rakentamisesta sekä käytöstä ja huollosta. Tämä saattaa vaatia rakennuslupamenettelyjen tarkistamista. Erityisesti on syytä ottaa huomioon jätevesijärjestelmän suunnittelijoiden ja vastaavien työnjohtajien pätevyysvaatimukset, joista on säädetty maankäyttö- ja rakennuslaissa ja -asetuksessa sekä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

Rakennuslupiin liittyvissä yhteydenotoissa asiakasta tulee muistuttaa uuden asetuksen velvoitteista:

• jätevesijärjestelmästä on tehtävä suunnitelma, joka on pätevän suunnittelijan tekemä

• suunnitelma on liitettävä rakennuslupahakemukseen

• jätevesien käsittelyn on täytettävä asetetut käsittelyvaatimukset

• kiinteistöllä on oltava käyttö- ja huolto-ohjeet

• jätevesijärjestelmää on käytettävä ja huollettava ohjeiden mukaisesti.

Tavoitteena on siirtyä mahdollisimman nopeasti käytäntöön, jossa lupahakemukseen on liitetty riittävän yksityiskohtainen suunnitelma jätevesijärjestelmästä, jotta sen perusteella voi rakennusvalvontaviranomainen tarvittaessa yhteistyössä ympäristönsuojeluviranomaisen kanssa arvioida järjestelmän sopivuuden ja puhdistustehokkuuden riittävyyden kyseiselle rakennuspaikalle. Mahdollisesti lisäksi tarvittavat yksityiskohtaiset rakenneselvitykset tai muut vastaavat erityisselvitykset voidaan normaaliin tapaan määrätä lupaehdoissa toimitettavaksi rakennusvalvontaviranomaiselle ennen rakennustyön aloittamista. Koska hajajätevesiasetus tulee voimaan heti siten, että se koskee 1.1.2004 jälkeen tehtäviä päätöksiä, on syytä joustaa tällöin vireillä olevien hakemusten kohdalla. Lupahakemukset, joiden ratkaisu tehdään vuodenvaihteen jälkeen, voidaan siirtymävaiheessa käsitellä siten, että rakennuslupaan asetetaan ehto, jonka mukaan rakennustöitä ei saa aloittaa ennen kuin asetuksen vaatimukset täyttävät jätevesien käsittelysuunnitelmat on hyväksytty rakennusvalvontaviranomaisen toimesta.

Rakennuslupien käsittelyssä tulee olemaan erityisen haastavaa löytää yleisellä tasolla tulkinta siitä, millainen jätevesijärjestelmä täyttää asetuksen vaatimukset. Rakennushankkeeseen ryhtyvä ja hänen käyttämänsä suunnittelijat ovat kuitenkin ensisijaisessa vastuussa valitun järjestelmän toimivuudesta.

Rakennusvalvontaviranomaisen tulee edellyttää rakentamista koskevien säännösten mukaisesti, että rakennushankkeeseen ryhtyvä käyttää asian-tuntevaa suunnittelijaa apunaan. Pätevä suunnittelija pystyy arvioimaan, minkälaisella jätevesijärjestelmällä kyseisellä rakennuspaikalla saavutetaan asetuksessa edellytetyt puhdistusvaatimukset sekä laatimaan tai hankkimaan asetuksen vaatimukset täyttävän suunnitelman edellyttämät selvitykset kuten muun muassa maaperätutkimukset ja pohjavesiselvitykset. Vastaavasti jätevesijärjestelmän sijaintipaikan valinnassa, suunnittelussa sekä käyttö- ja huolto-ohjeen laadinnassa tulee käyttää asiantuntevaa suunnittelijaa.

Rakennusluvan yhteydessä jätevesijärjestelmää koskeva suunnitelma hyväksytään ja tätä hyväksyttyä suunnitelmaa on noudatettava järjestelmää rakennettaessa.

Hajajätevesiasetuksen 7 §:n mukaan jätevesijärjestelmän rakentamista koskeva suunnitelma on liitettävä tarvittavaan maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tehtävään rakennus- tai toimenpidelupahakemukseen taikka rakentamista koskevaan ilmoitukseen.

Asetuksen perustelumuistiossa on todettu, että maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:n 1 kohdan rakennelmiin lisättäisiin jätevesijärjestelmän rakentaminen tai toiminnan tehostaminen. Toimenpidelupaa tai ilmoitusta ei käytännössä jätevesijärjestelmien kohdalla voi käyttää, ennen kuin edellä mainittu muutos maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:ään on tehty. Ennen mainitun muutoksen voimaantuloa voidaan erillinen jätevesijärjestelmän rakentaminen, ottaen huomioon maankäyttö- ja rakennuslain luvanvaraisuutta koskevat säännökset, käsitellä rakennuslupana. 

Rakennustyön aloituskokous on erinomainen tilaisuus rakennusvalvonnalle varmistua, että työkohteessa on asianmukainen jätevesijärjestelmän suunnitelma ja että työnjohdolla on riittävä asiantuntemus toteuttaa myös jätevesijärjestelmän rakennustyöt.

Loppukatselmuksessa varmistetaan, että rakennuksen omistajalla on käytössä käyttö- ja huolto-ohjeet, jotka täyttävät myös hajajätevesiasetuksen vaatimukset, mikä on myös jätevesijärjestelmän käyttöönoton edellytys. Tähän loppukatselmukseen päättyy rakennusvalvontaviranomaisen tehtävät hajajätevesiasetuksen toimeenpanossa kyseisen jätevesijärjestelmän rakentamisen osalta.

Kyse on siis maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesta rakennusluvasta, jonka yhteydessä ratkaistaan jätevesijärjestelmä. Rakennushankkeeseen ryhtyvältä edellytetään maankäyttö- ja rakennuslain ja rakentamismääräysten mukaista pätevää henkilöstöä sekä säännösten mukaisia menettelytapoja. Näitä ovat mm. pätevä pääsuunnittelija, pätevät rakennus- ja erityissuunnittelijat, aloituskokous, pätevät työnjohtajat ja tarkastusasiakirjojen käyttö. Tarkemmat säännökset löytyvät maankäyttö- ja rakennuslaista ja -asetuksesta sekä Suomen rakentamismääräyskokoelman osasta A1 Rakennustyön valvonta ja osasta A2 Rakennuksen suunnittelijat ja suunnitelmat. Maankäyttö- ja rakennuslaki kohdistaa kokonaisvastuun rakennushankkeeseen ryhtyvälle, jonka on käytettävä päteviä asiantuntijoita myös silloin, kun asiantuntijoita ei omasta kunnasta ole saatavilla.

Asiasta tehdään yksi päätös ja valitusosoitus annetaan rakennusluvasta kokonaisuudessaan normaalisti maankäyttö- ja rakennuslain mukaan. Muiltakin osin kyse on normaalista rakentamisesta ja sen normaaleista lupamenettelyistä. Asiat, jotka koskevat luvasta tai esimerkiksi suunnitelmasta poikkeamista käsitellään siten, kuin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 79 §:ssä on säädetty rakennusluvasta ja rakennustyöaikaisista muutoksista. Jos rakennustyön aikaiset luvan tai suunnitelman muutokset ovat niin suuria, ettei niitä voi käsitellä edellä 79 §:ssä säädetyllä tavalla, niin kyse on rakennusluvan muutoksesta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 ja 172 §:issä tarkoitettu poikkeamisvalta koskee sen nojalla annettuja rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevia säännöksiä, määräyksiä, kieltoja ja rajoituksia. Kyseisten säännösten nojalla ei voida poiketa ainakaan hajajätevesiasetuksen 4–9 §:issä säädetystä.

Suomen ympäristökeskukselle on annettu asetuksessa tehtäväksi seurata ja pitää kansalaisten saatavilla jäteveden puhdistuslaitteistoja ja -menetelmiä koskevia tietoja. Toistaiseksi, ennen kuin Suomen ympäristökeskuksen tiedosto on käytettävissä, saattaa olla vaikea löytää puolueetonta ja luotettavaa tietoa sellaisista menetelmistä, joilla voitaisiin saavuttaa asetuksen asettamat pääsääntöiset puhdistustavoitteet. Monista nykyisin yleisimmin käytössä olevista jätevesijärjestelmistä on saatavissa seurantatuloksia useiden vuosien ajalta ja tuloksien perusteella voidaan asetuksen vaatimukset saavuttaa tällaisilla järjestelmillä, mikäli ne on suunniteltu ja rakennettu sekä ylläpidetty oikein ja huolellisesti. Rakennusvalvonta- tai ympäristönsuojeluviranomaisen ei tule suositella mitään tiettyä järjestelmää, mutta esimerkkejä yleisimmin käytetyistä ja ’hyviksi todetuista’ järjestelmistä voidaan luonnollisesti antaa.

4.3   Ympäristönsuojeluviranomainen

Yhteistyö rakennusvalvontaviranomaisten kanssa

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien painopiste on hajajätevesiasetuksen voimaantulon alkuvaiheessa yhteistyö kunnan rakennusvalvontaviranomaisen kanssa  rakennuslupien käsittelyyn liittyvissä asioissa. Ympäristönsuojeluviranomainen toimii rakennusvalvontaviranomaisen asiantuntija-apuna arvioitaessa, täyttääkö lupahakemukseen liitetty jätevesijärjestelmän suunnitelma hajajätevesiasetuksen vaatimukset. Käytännön tavoitteena tulee olla mahdollisimman joustavat yhteistyötavat, joilla ei tarpeettomasti pitkitetä rakennuslupien käsittelyaikoja. Tämä edellyttää mahdollisimman toimivaa ja tehokasta viranhaltijayhteistyötä sekä tarpeettomien viranomaisten välisten kirjallisten lausuntojen minimointia.

Jätevesijärjestelmän rakentamisen valvonnassa voi ympäristönsuojeluviranomaisen alainen viranhaltija antaa asiantuntija-apua rakennusvalvontaviranomaiselle. Jos ympäristönsuojeluviranhaltijalle annetaan tehtäväksi valvoa ja tarkastaa jätevesijärjestelmän rakentaminen rakennuskohteessa, tulee sitä koskeva valtuutus antaa johtosäännöllä siten kuin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 4 §:n 2 momentissa säädetään. Rakennustyötä koskevassa viranomaisvalvonnassa noudatetaan maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä, ei ympäristönsuojelulain säännöksiä.

Tilanteissa, joissa jätevesijärjestelmästä ei ole etukäteen riittävästi luotettavaa tietoa, jotta voidaan arvioida, täyttääkö järjestelmä jätevesien käsittelylle asetetut vaatimukset, voi olla tarpeen antaa rakennusluvassa asian selvittämistä koskevia määräyksiä. Tällaisia tilanteita varten on ympäristönsuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisten perusteltua etukäteen sopia rakennusluvassa määrättävistä selvitystoimenpiteistä. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi tulevan ja lähtevän jäteveden laadun seuranta erikseen hyväksyttävällä tavalla.

Tiedottaminen ja neuvonta

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen yleinen ohjaus-, neuvonta- ja tiedotusvelvollisuus on säädetty kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain 6 §:ssä. Vastaavasti maankäyttö- ja rakennuslain 124 §:ssä on säädetty rakennusvalvontaviranomaisen yleisestä ohjaus- ja neuvontavelvollisuudesta.

Sekä ympäristönsuojelu- että rakennusvalvontaviranomaisen tulee yhteistyössä valmistella ja kummankin omalta osaltaan huolehtia asukkaiden yleisneuvonnasta sekä koota tietoja siitä, mistä rakennushankkeeseen ryhtyvä saa asiantuntevaa apua.

Haja-asutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen määrätietoinen ja pitkäjänteinen informointi hajajätevesiasetuksen velvoitteista ja niiden määräajoista kuuluu ympäristönsuojeluviranomaisen keskeisiin tehtäviin asetuksen toimeenpanossa.

Ensivaiheessa on perusteltua antaa informaatiota hajajätevesiasetuksen keskeisestä sisällöstä ja vaatimuksista kuten jätevesijärjestelmän selvityksestä sekä käyttö- ja huolto-ohjeesta, jotka on oltava viimeistään 1.1.2006 lähtien käytössä olevilla kiinteistöillä, joissa on vesikäymälä ja 1.1.2008 niillä käytössä olevilla kiinteistöillä, joissa ei ole vesikäymälää. Käytössä olevien kiinteistöjen jätevesien käsittelyn on täytettävä jätevesien käsittelyvaatimukset pääsääntöisesti 1.1.2014 lähtien.

Tiedottamisen ja informaatiomateriaalin suunnittelussa voi käyttää hyväksi Suomen Kuntaliiton sähköistä julkaisua: Haja-asutuksen jätevesihuolto ja kunnat. Julkaisu löytyy Suomen Kuntaliiton www-sivuilta  www.kunnat.net -> yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö -> vesihuolto -> haja-asutuksen jätevedet. Julkaisua saa vapaasti lähde mainiten kopioida kunnissa laadittaviin tiedotteisiin. Julkaisua ei ole tarkoitus toimittaa painettuna kuntiin, mutta siitä voi tilata Kuntaliitosta monisteita tarvittaessa.

Hajajätevesiasetuksen toimeenpano ja asetuksen valvonta

Hajajätevesiasetuksen toimeenpanemiseksi on perusteltua kunnissa suorittaa ongelmien kartoitus eli selvittää alueet, joilla puutteellisesti käsitellyt jätevedet aiheuttavat ympäristön pilaantumisriskiä. Riskin merkittävyyden perusteella alueet voidaan luokitellaan kiireellisyysjärjestykseen, minkä mukaan alueen kiinteistöille tiedotetaan hajajätevesiasetuksen vaatimuksista ja pyydetään toimittamaan ympäristönsuojeluviranomaiselle jäljennös jätevesijärjestelmän selvityksestä sekä käyttö- ja huolto-ohjeesta. Tällainen selvitys olisi perusteltua tehdä yhteistyössä kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelman kanssa.

Selvitettäessä ja mitoitettaessa valvontaviranomaisen eri toimenpiteitä pilaantumisriskiltään erilaisilla alueilla, voidaan äärivaihtoehtoina pitää seuraavia:

• aktiivinen, ennalta ehkäisevä toiminta tehokkaalla tiedottamisella, neuvonnalla ja opastuksella ja mahdollisesti jopa kunnalta saatava avustus tehostamistoimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen

• passiivinen, jälkivalvontaan perustuva toiminta eli puututaan ympäristönsuojelulain 13 luvun ’valvonnan työvälineillä’ vain niihin asioihin, jotka jotain kautta tulevat viranomaisessa esille.

Toimintatavan valinta edellä mainittujen äärivaihtoehtojen väliltä riippuu kyseisen alueen pilaantumisriskin suuruudesta, ongelman merkittävyydestä ja käytettävissä olevista resursseista.

Sinällään hajajätevesiasetuksen ei voitane katsoa lisäävän kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviä vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisiin aikaisempiin tehtäviin verrattuna, vaan asetus antaa uusia keinoja ja selkeät normit, jotka mahdollistavat tehokkaamman valvonnan.

Hyvin toteutetun alueiden luokituksen ja oikein mitoitettujen toimenpiteiden valinnan avulla on asetuksen toimeenpano mahdollista toteuttaa käytettävissä olevilla resursseilla.

Hajajätevesiasetuksen toimeenpanoon liittyy myös kunnan ympäristönsuojelumääräysten valmistelu niiltä osin kun eri tasoista käsittelyä vaativia vyöhykkeitä kunnassa on tarkoitus soveltaa. Vastaavasti toimeenpano saattaa edellyttää kunnallisten jätehuoltomääräysten tarkentaminen  esimerkiksi haja-asutuksen ylijäämälietteen asianmukaiseksi kuljettamiseksi ja käsittelemiseksi jätelain asumisessa syntyvän jätteen säännösten mukaisesti.

5  Kunnan ympäristönsuojelumääräykset ja jätevesien käsittelyvaatimukset

Ympäristönsuojelulain 19 §:n mukaan kunnanvaltuusto voi antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä.

Yleisellä määräyksellä käsitetään yleisesti hyväksyttävissä olevaa ja yleisen paikallisen tarpeen edellyttämää, kohdealueen kaikkia toimijoita koskevaa velvoitetta tai toimintatapaa. Ympäristönsuojelumääräyksillä siis tarkennetaan yleisesti hyväksyttäviä velvoitteita tarpeettoman haitan ehkäisemiseksi.

Erityisellä määräyksellä sitä vastoin käsitetään yksittäisen erityisen tarpeen edellyttämää yksittäistapausta koskevaa erityistä velvoitetta tai toimintatapaa. Erityisen määräyksen voi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen antaa ympäristöluvassa tai esimerkiksi ympäristönsuojelulain 85 §:n nojalla.

Kunnan ympäristönsuojelumääräyksiä voidaan käyttää ympäristönsuojelulain nojalla annettujen säädösten konkretisointiin ympäristön paikalliseksi suojelemiseksi tai ne voivat olla ympäristönsuojelulain nojalla annettuja asetuksia täydentäviä ja käytännön tilanteita selventäviä määräyksiä. Määräysten antaminen on tarpeetonta, jos esimerkiksi asetuksen noudattaminen on riittävä ympäristönsuojelutoimenpide. Ympäristönsuojelumääräystä ei tule siis antaa samasta asiasta ja samoilla perusteilla kuin ympäristönsuojelulain nojalla annetussa asetuksessa. Esimerkiksi hajajätevesiasetuksen 12 §:n 1 momentissa edellytettyä jätevesijärjestelmän selvityksen sekä käyttö- ja huolto-ohjeen laatimiselle annetun määräajan kiristäminen yleisellä määräyksellä ei voitane pitää mahdollisena. Yksittäistapauksissa voidaan tarvittaessa määrätä esimerkiksi ympäristönsuojelulain 85 §:n nojalla antamaan selvitys ja tehostamaan puhdistusta nopeamminkin.

Ympäristönsuojelumääräyksen tulee olla mahdollisimman yksiselitteinen, jotta sen noudattaminen tai laiminlyöminen on yksinkertaisesti todettavissa ja valvottavissa niin toiminnanharjoittajan kuin viranomaisenkin toimesta. Määräyksen tulee siis kohdistua selkeästi rajattuun toimintaan tai yleisiin käyttäytymistapoihin, joita ei voi muutoin säädellä. Määräys tulee aina perustella ympäristönsuojelulailla tai sen nojalla annetulla asetuksella sekä paikallisilla olosuhteilla. Määräyksen tulee siis aina olla paikallinen eikä se voi koskaan olla seudullinen.

Määräysten lisäksi on usein tarpeen antaa ohjeita ja informaatiota, jotka täydentävät määräystä esimerkiksi toimintatapaa, laitteistoja, tekniikoita tms. kuvaavilla esimerkeillä. Ohjeessa voidaan, kertoa mistä voi löytää lisätietoja tai toimintatapoja määräyksen noudattamiseksi. Ohjeessa voidaan viitata esimerkiksi ympäristönsuojelulain nojalla annettuihin asetuksiin, ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen, maa- ja metsätalousministeriön ja muiden tahojen laatimiin ohjeisiin, oppaisiin tai muihin vastaaviin tietolähteisiin.

Ohjeet ja informaatio on erotettava selvästi määräyksistä joko kokoamalla määräykset ja ohjeet erillisiksi osikseen tai riittävän selvällä väliotsikoinnilla tai muulla vastaavalla tavalla.

Ympäristönsuojelumääräysten laadinnassa tulee ottaa huomioon kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma ja ympäristönsuojelumääräykset tulee jätevesien käsittelyn osalta sovittaa yhteen kehittämissuunnitelman kanssa. Määräysten laadinnassa tulee myös muistaa, että toiminnanharjoittajalle on aina jätettävä vapaus itse ratkaista toimintatapa, jolla hän määrätyn velvoitteen täyttää. Viranomainen ei saisi siis määrätä tiettyä toimintatapaa vaan tulisi ainoastaan määrätä sallitusta lopputuloksesta esimerkiksi, että tietyllä pohjavesialueella jätevesiä ei saa imeyttää eikä johtaa maahan. Toiminnanharjoittajana jätevesien johtajan tulisi sitten valita itsenäisesti hänelle parhaiten soveltuva jätevesien johtamis- ja käsittelyvaihtoehto esimerkiksi joko kaikki jätevedet umpisäiliöön tai että riittävästi puhdistetut jätevedet johdetaan putkiviemärillä pohjavesialueen ulkopuolelle imeytettäväksi.

Hajajätevesiasetuksen 4 §:n 2 momentin perusteella on mahdollista määrätä kunnan ympäristönsuojelumääräyksillä alueista, joilla jätevesien käsittelyvaatimukset voivat olla lievemmät, kuin asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaiset yleiset vaatimukset.

Alla olevassa taulukossa on esitetty rinnakkain hajajätevesiasetuksen mukaiset yleiset vähimmäiskäsittelyvaatimukset sekä lievemmät vähimmäiskäsittelyvaatimukset, joiden soveltamisalueesta voidaan määrätä kunnan  ympäristönsuojelumääräyksillä.

Ympäristönsuojelumääräyksillä voidaan yleisiä käsittelyvaatimuksia lieventää enintään asetuksen 4 §:n 2 momentissa esitettyyn tasoon saakka. 

Lievempien käsittelyvaatimusten käyttöönotto edellyttää voimassaolevia ympäristönsuojelumääräyksiä, joissa niiden soveltamisalueet on riittävän yksityiskohtaisesti määrätty ja perusteltu paikallisilla olosuhteilla.

Lievempien määräysten soveltamisalueiksi voivat soveltua sellaiset alueet, joilla asutus on harvaa ja luonteeltaan sellaista, että jätevesien kuormitusvaikutusta voidaan pitää vähäisenä. Alueilla ei saa olla kohteita, joiden riski pilaantua kyseistä jätevesikuormituksesta on mahdollista. Tällaisia ovat esimerkiksi pohjavesialueet ja vesistöjen ranta-alueet.

Alueiden määrittelyssä tulee ottaa huomioon myös niiden tuleva kehitys 20–40 vuoden ajalle, jolloin lievempien määräysten ei voida katsoa soveltuvan alueille, joilla on uudis- ja lisärakentamispaineita tai -suun-nitelmia. Lievemmät määräykset eivät myöskään sovellu alueille, jotka ovat vesihuoltolaitoksen toiminta-aluetta tai sellaista aluetta, jonka kiinteistöt on liitetty tai tullaan lähiaikoina liittämään vesijohtoverkoston piiriin.

Kunnan ympäristönsuojelumääräyksillä voidaan jätevesien puhdistusvaatimuksia kiristää asetuksen edellyttämistä yleisistä käsittelyvaatimuksista, mikäli ympäristönsuojelulain toimeenpanon voidaan paikallisten erityisolosuhteiden johdosta perustellusti katsoa tällaista edellyttävän.  Tällaisia erityisolosuhteita voivat olla esimerkiksi pohja- tai pintavedenottamon välitön läheisyys, jätevesikuormituksesta herkästi pilaantuvien suojeluvesistöjen ranta-alueet tai jokin muu vastaava erityinen ja merkittävä suojelukohde.

Ympäristönsuojelumääräyksissä tarkoitetut alueet, joilla edellytetään noudatettavan jotain poikkeavia määräyksiä, tulee määritellä yksiselitteisesti ja yksilöidysti sekä esittää riittävän tarkasti kartalla, jotta jokainen kiinteistön haltija voi niiden perusteella todeta, koskeeko kyseinen määräys hänen kiinteistöään.

Jätevesilietteiden käsittelyä tai toimittamista jätevedenpuhdistamolle tai muuhun asianmukaiseen käsittelypaikkaan tai muita lietteisiin liittyviä määräyksiä ei ole perusteltua sisällyttää ympäristönsuojelumääräyksiin. Lietteiden osalta on kyse jätteen käsittelystä, joten niitä koskevat määräykset tulee olla kunnan jätehuoltomääräyksissä.

6   Yhteenveto

Hajajätevesiasetus antaa talousjätevesien kiinteistökohtaisille käsittelyjärjestelmille selkeät puhdistusnormit, jotka ovat ensisijaisesti tarkoitettu jätevesien käsittelyjärjestelmien suunnittelijoille ja laitevalmistajille.

Vastuu siitä, että kiinteistön jätevesijärjestelmä on suunniteltu, rakennettu, käytetty ja huollettu siten, että se täyttää säädetyt puhdistusvaatimukset, on kiinteistön omistajalla ja haltijalla.

Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on normaalissa rakentamisen lupamenettelyssä ja rakennustyön aikaisessa valvonnassa huolehtia, että asetuksen edellyttämät suunnitelmat ovat lupahakemuksen mukana ja että asetuksen vaatimusten mukaiset käyttö- ja huolto-ohjeet ovat kiinteistöllä ennen rakennuksen käyttöönottoon hyväksymistä.

Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on yleisesti valvoa, että asetuksessa edellytettyjä vaatimuksia noudatetaan kiinteistöillä ja tarvittaessa puuttua laiminlyönteihin ympäristönsuojelulain mukaisin valvontakeinoin.

Hajajätevesiasetuksen toimeenpano paikallistasolla edellyttää kunnilta aktiivista tiedottamista asukkailleen, jätevesikuormitukselle herkkien alueiden kartoittamista ja niitä koskevien toimenpiteiden priorisointia sekä tehokasta ja toimivaa viranomaisyhteistyötä.

SUOMEN KUNTALIITTO

Timo Kietäväinen

varatoimitusjohtaja

Vesa Valpasvuo

ympäristöasiantuntija

Lisätiedot:

Vesa Valpasvuo, puh. (09) 771 2558, etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi

Ulla Hurmeranta, puh (09) 771 2539 (rakennusvalvonnan tehtävät), etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi

Lisää aiheesta

• Säädöskokoelmavihko
  
  Finlex