Vesihuoltolaki voimaan 1.3.2001 lukien

Yleiskirje 6/80/2001, 13.2.2001, A. Valli-Lintu/eg 



Eduskunta hyväksyi vesihuoltolain 11.12.2000 ja laki tulee voimaan 1.3.2001 lukien.

Vesihuollolla tarkoitetaan laissa talousveden toimittamista sekä jäteveden ja hule- ja perustusten kuivatusvesien poisjohtamista ja käsittelyä. Vesihuoltolakia sovelletaan asutuksen sekä, jollei toisin säädetä, asutukseen rinnastettavan vapaa-ajanasutuksen sekä elinkeinotoiminnan vesihuoltoon. Lain keskeiset vaikutukset ja tavoitteet ovat seuraavat:

• laki kumoaa yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista annetun lain sekä jätevesimaksulain,
• yhdenmukaistaa talousveden toimittamisen ja jäteveden poisjohtamisen sääntelyn
• molempien perustaksi yksityisoikeudellinen sopimus,
• molemmista perittävien maksujen yleisistä perusteista säädetään uudessa laissa,
• laki selkeyttää kiinteistön omistajan, vesihuoltolaitoksen ja kunnan vastuita vesihuollon järjestämisestä,
• laki lisää vesihuoltolaitoksen talouden ja maksujen läpinäkyvyyttä sekä
• laki lisää kuluttajansuojaa. 

Välittömät toimenpiteet 

Kunnan on syytä viipymättä ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin:

• hyväksyä uudet vesihuoltolain perusteella perittävät vesimaksut,
• muuttaa toiminta-alueet tarkoituksenmukaisiksi ja sellaisiksi, että vesihuoltolaitokset voivat vastata vesihuoltolain mukaisista velvoitteistaan,
• päättää toiminta-alueita, kehittämissuunnitelmia ja maksuja koskevan päätösvallan delegoimisesta, mikäli asiasta päättää joku muu kuin valtuusto,
• valmistella kunnan vesihuoltolaitoksen kirjanpidon eriyttäminen kunnan kirjanpidossa.

Tämä yleiskirje pyydetään toimittamaan tekniselle lautakunnalle, vesi- ja viemärilaitokselle, rakennuslautakunnalle, ympäristösuojeluviranomaiselle ja terveydensuojeluviranomaiselle.

Lisätietoja:

Yhdyskuntainsinööri Karl-Erik Blomgren, puh 771 2559

Lakimies Auli Valli-Lintu, puh 771 2308

Yhdyskuntatekniikan päällikkö Jussi Kauppi, puh 771 2560

Liite:

Eduskunnan hyväksymä lakiteksti

Eduskunta hyväksyi vesihuoltolain 11.12.2000 ja laki tulee voimaan 1.3.2001 lukien.

Soveltamisala ja keskeiset vaikutukset ja tavoitteet 

Vesihuollolla tarkoitetaan laissa talousveden toimittamista sekä jäteveden ja hule- ja perustusten kuivatusvesien poisjohtamista ja käsittelyä. Vesihuoltolakia sovelletaan asutuksen sekä, jollei toisin säädetä, asutukseen rinnastuvaan elinkeino- ja vapaa-ajantoiminnan vesihuoltoon. Lakia ei siis sovelleta sellaiseen vesihuoltoon jossa veden käyttö tai jätevesi eroaa huomattavasti normaalin asutuksen vesihuollosta, esim. prosessissaan vettä käyttävän teollisuuden vesihuoltoon.

Lain keskeiset vaikutukset ja tavoitteet ovat seuraavat:

• laki kumoaa yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista annetun lain sekä jätevesimaksulain,
• yhdenmukaistaa talousveden toimittamisen ja jäteveden poisjohtamisen sääntelyn
• molempien perustaksi yksityisoikeudellinen sopimus,
• molemmista perittävien maksujen yleisistä perusteista säädetään uudessa laissa,
• laki selkeyttää kiinteistön omistajan, vesihuoltolaitoksen ja kunnan vastuita vesihuollon järjestämisestä,
• laki lisää vesihuoltolaitoksen talouden ja maksujen läpinäkyvyyttä sekä
• laki lisää kuluttajansuojaa. 

Vastuu vesihuollon järjestämisestä ja kehittämisestä 

Vesihuoltolaki selkeyttää kiinteistön omistajan, vesihuoltolaitoksen ja kunnan vastuita vesihuollon järjestämisestä. Laki selkeyttää eritoten asiakkaan ja laitoksen välistä suhdetta mutta myös vesihuoltolaitoksen tehtäviä silloin, kun se on osa kunnan organisaatiota. Vesihuoltolaitoksella on selvästi rajattu tehtävä ja sen asema on itsenäisempi mm. vastuiden ja talouden suhteen kuin aiemman lainsäädännön perusteella.

Vesihuoltolain mukaan vastuu kiinteistön vesihuollosta on kiinteistön omistajalla tai haltijalla. Vesihuoltolaitoksella on toiminta-alueellaan vastuu vesihuollon järjestämisestä.

Kunnan tulee lain mukaan laatia alueensa kattavat vesihuollon kehittämissuunnitelmat sekä osallistua vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun. Siirtymäsäännöksen mukaan kunnilla tulee olla alueensa kehittämissuunnitelmat valmiina viimeistään kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta.

Kunta on vastuussa vesihuollosta, mikäli suurehkon asukasjoukon tarve taikka terveydelliset tai ympäristölliset syyt niin edellyttävät. Tuolloin kunnan on huolehdittava siitä, että ryhdytään toimenpiteisiin tarvetta vastaavan vesihuoltolaitoksen perustamiseksi, laitoksen toiminta-alueen laajentamiseksi tai muun tarpeellisen vesihuollon palvelun saatavuuden turvaamiseksi. Kunnalla on siis aina vastuu vesihuollosta, mutta sen vastuu on toissijaista ja viimekätistä kiinteistön omistajan ja vesihuoltolaitoksen vastuuseen nähden. Kunnan on syytä ottaa huomioon tämä vastuunsa toiminta-alue- , kaavoitus- ja rakennuslupapäätöksiä tehtäessä. 

Toiminta-alue 

Vesihuoltolaki ei tunne enää käsitettä yleinen vesi- ja viemärilaitos, vaan laki koskee pääsääntöisesti kaikkia vesihuoltolaitoksia. Vesihuoltolaitoksina taas pidetään laitoksia, jotka vastaavat yhdyskunnan vesihuollosta. Lain perusteluissa on katsottu, että vesihuoltolaitoksena voitaisiin pitää esim. sellaista laitosta, joka toimittaa talousvettä vähintään 50 henkilölle tai jonka vedentoimitus olisi yli10 m3/vrk.

Vaikka vesihuoltolaki pääsääntöisesti koskee kaikkia vesihuoltolaitoksia, on keskeiset laitoksia koskevat oikeudet ja velvollisuudet kuitenkin kytketty kunnan toiminta-aluepäätökseen. Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella kiinteistöillä on liittymisvelvollisuus ja toisaalta tällä alueella laitos vastaa vesihuollon järjestämisestä.

Kunta päättää toiminta-alueesta vesihuoltolaitoksen hakemuksesta tai oma-aloitteisesti vesihuoltolaitosta kuultuaan. Ennen toiminta-aluepäätöksen tekemistä on pyydettävä lausunto valvontaviranomaisilta sekä varattava kiinteistöjen omistajille ja haltijoille tilaisuus tulla kuulluksi. Koska laissa ei ole määrätty toiminta-aluepäätöksen tekijästä muutoin kuin, että päätöksen tekee kunta, kunnanvaltuusto voi halutessaan delegoida asian johtosäännöllä muulle toimielimelle. Kunnan tulee myös johtosäännössään määrätä, kuka käyttää laitoksen puhevaltaa, jos laitos ei ole itsenäinen juridinen oikeushenkilö vaan osa kunnan organisaatiota.

Toiminta-alueen tulee kattaa alueet, joilla kiinteistöjen liittäminen vesihuoltolaitoksen vesijohtoon tai viemäriin on tarpeen asutuksen taikka vesihuollon kannalta asutukseen rinnastuvan elinkeino- ja vapaa-ajantoiminnan määrän tai laadun vuoksi. Laitoksen toiminta-alueen tulee kuitenkin olla sellainen, että laitos kykenee taloudellisesti ja asianmukaisesti hoitamaan vesihuollon alueellaan.

Toiminta-alueen sisälle voidaan rajata osia, joissa laitos vastaa vain talousveden toimittamisesta, jäteveden tai hule- ja perustusten kuivatusvesien poisjohtamisesta. Kunnan tulee toiminta-aluepäätöksessään asettaa tavoitteellinen aikataulu alueen eri osien saattamiselle verkostojen piiriin.

Vesihuoltolain siirtymäsäännöksien mukaan vanhat toiminta-alueet ovat uuden lain mukaisia toiminta-alueita. Kuitenkaan käsitteet ja niiden tuomat velvollisuudet ja oikeudet eivät ole samat.

Vesihuoltolaitoksella on selvä vastuu vesihuollon järjestämisestä toiminta-alueellaan eikä ainoastaan kehittämisvastuu kuten aiemman lain perusteella. Uuden lain mukaisella toiminta-alueella on kiinteistöillä liittymisvelvollisuus ja käytännössä myös liittymisoikeus eikä laitos voi vedota siihen, ettei verkoston rakentaminen ole taloudellisesti kannattavaa.

Mikäli toiminta-alue on nykyisin suurempi kuin, missä on välitön vesihuollon tarve ja mistä laitos kykenee taloudellisesti ja asianmukaisesti huolehtimaan, on syytä välittömästi tarkistaa toiminta-alue. Toiminta-aluepäätös kannattaa alkuvaiheessa pyrkiä rajaamaan nykyisen verkoston ja sen lähitulevaisuudessa todella tapahtuvan laajentamisen mukaiseksi. Toisaalta on syytä ottaa huomioon kunnan velvoitteet vesihuollon järjestämisessä. On myös huomattava, että valvontaviranomaisilta pyydettävät lausunnot ja alueen kiinteistöjen kuuleminen vaativat aikaa, mikäli toiminta-aluepäätös tehdään uuden lain voimaantulon jälkeen. 

Liittymisvelvollisuus 

Uuteen vesihuoltolakiin siirretään terveydensuojelulaissa nykyisin olevat säännökset liittymisvelvollisuudesta ja siitä vapauttamisesta. Liittymisvelvollisuus on sidottu toiminta-alueeseen. Sadevesiviemäröintiin ei kuitenkaan ole liittymisvelvollisuutta, jos kiinteistö pystyy poistamaan hule- ja perustusten kuivatusvedet muutoin asianmukaisesti eikä alueella ole erillistä sadevesiviemäröintiä. Mikäli erityinen vedenkulutus tai jäteveden määrä tai laatu vaikeuttaisi laitoksen toimintaa, vesihuoltolaitos voi kuitenkin kieltäytyä liittämästä kiinteistöä vesijohtoon tai viemäriin.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan liittymisvelvollisuutta ei olisi rakentamattomalla kiinteistöllä. Muiden kiinteistöjen osalta liittymisvelvollisuudesta vapauttamisesta päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen kuultuaan kunnan terveydensuojeluviranomaista, kiinteistön omistajaa ja alueellista ympäristökeskusta.

Lain mukaan vapautus liittymisvelvollisuudesta on myönnettävä, jos 

• liittäminen on kiinteistönomistajalle tai -haltijalle kohtuutonta ja
• vapauttaminen ei vaaranna vesihuollon taloudellista ja asianmukaista hoitamista toiminta-alueella sekä lisäksi
• kiinteistöllä on riittävästi käytettävissä talousvettä tai
• jätevesien poisjohtaminen ja käsittely voidaan muutoin asianmukaisesti hoitaa tai
• hule- ja perustusten kuivatusvedet voidaan muutoin poistaa asianmukaisesti.

Liittymiskohdan tulee lain mukaan sijaita kiinteistön välittömässä läheisyydessä. Liittämiskohdan etäisyydestä voidaan tarkemmin määrätä asetuksella. Maa- ja metsätalousministeriöltä saadun tiedon mukaan ministeriö ei ole valmistelemassa asiasta asetusta. Koska uusi lakiteksti on sanamuodoltaan sama kuin vanha, on liittymisetäisyyttä tulkittava vanhan käytännön mukaisesti. 

Maksut 

Uudessa vesihuoltolaissa säädetään yleisesti sekä talousveden että viemäröinnin maksuista. Vesihuoltolaitoksen tulee periä vesihuollosta käyttömaksua. Maksu peritään kiinteistön käyttämän veden ja poisjohdettavan jäteveden määrän ja laadun perusteella. Lisäksi laitos voi periä liittymismaksua, perusmaksua ja muita maksuja laitoksen palveluista.

Laissa säädetään myös maksujen yleisistä perusteista. Maksujen 

• tulee kattaa pitkällä aikavälillä laitoksen investoinnit ja kustannukset (kustannusten kattavuusperiaate),
• tulee olla kohtuullisia ja tasapuolisia (esim. enintään kohtuullinen tuotto pääomalle),
• määräämisessä voidaan ottaa huomioon tarve veden kulutuksen säätelyyn, veden erityinen käyttötarkoitus taikka jäteveden poikkeuksellinen laatu tai määrä.

Muiden maksujen kuin käyttömaksun määräämisessä voidaan soveltaa ns. aiheuttamisperiaatetta eli esim. eri alueilla voi olla erisuuruisia liittymismaksuja ja perusmaksuja, mikäli eroavaisuudet johtuvat kustannusten oikeasta kohdentamisesta. Liittymismaksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon kiinteistön käyttötarkoitus.

Vesihuoltoa voidaan vesihuoltolain mukaan tukea julkisin varoin.

Mikäli vesihuoltolaitos ei ole oma juridinen oikeushenkilönsä (esim. osakeyhtiö, vesiosuuskunta) vaan osa kunnan organisaatiota (esim. kunnan liikelaitos), tulee kunnanvaltuuston edelleen päättää kuntalain 13 §:n mukaan maksujen yleisistä perusteista. Päätösvalta maksujen yksityiskohtaisesti määräämisestä voidaan kuitenkin delegoida johtosäännöllä muille toimielimille.

Jätevesimaksulain kumoutuessa myös lain mukaisen jätevesimaksutaksan perusta kumoutuu. Maa- ja metsätalousministeriö on katsonut, ettei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, ettei vesihuoltolaitos voisi periä jätevesimaksua 1.3.2001 lukien ja ettei kunnan tarvitse tehdä uutta jätevesitaksapäätöstä vesihuoltolain perusteella ennen lain voimaantuloa. Koska juridisesti taksa kuitenkin kumoutuu, katsomme, että kunnan tulee välittömästi ryhtyä toimenpiteisiin vesihuoltolain mukaisten jätevesimaksujen vahvistamiseksi. Uusista maksuista tulee uuden vesihuoltolain mukaan tiedottaa asiakkaille.

Vesihuoltosopimukset 

Vesihuoltolain sopimusjärjestelmä perustuu ns. kahden sopimuksen mallille eli tulevaisuudessa tulee tehdä erilliset sopimukset liittymisestä sekä vesihuollon palvelujen toimittamisesta (käyttösopimus). Liittymis- sekä käyttösopimus tulee vesihuoltolain mukaan tehdä kirjallisesti tai sähköisesti.

Kahden sopimuksen malli tarkoittaa sitä, että esimerkiksi omakotitalon tai teollisuushallin vuokralainen voi tehdä erillisen käyttösopimuksen. Liittymissopimuksen tehnyt ei vastaa vuokralaisen käyttömaksurästeistä.

Vesihuoltolain mukaan vesihuoltolaitos ei pääsääntöisesti voi irtisanoa liittymissopimusta. Asiakas voisi sanoa liittymissopimuksen irti, mikäli hänet vapautetaan liittymisestä.

Vesihuoltolain mukaan aiemmat yleiset määräykset ovat uuden lain mukaisia yleisiä toimitusehtoja, joita valvoo kuluttaja-asiamies. Siirtymäsäännöksen mukaan yleiset määräykset ovat voimassa yleisinä toimitusehtoina enintään kaksi vuotta lain voimaantulosta.

Kuluttajansuoja

Vesihuoltolakiin on otettu pakottavia säännöksiä, joista ei voida poiketa kuluttajan vahingoksi. Kuluttajana pidetään luonnollista henkilöä (lähinnä omakotitaloliittyjät), joka hankkii hyödykkeen pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen kuin yritystoimintaansa. Kuluttajansuoja koskee palvelun keskeyttämistä, virhettä ja vahingonkorvausvelvollisuutta. Lisäksi lain kuluttajansuoja-aspekti tulee esiin siinä, että kuluttaja-asiamies valvoo yleisiä toimitusehtoja.

Palvelu voidaan lain mukaan keskeyttää olennaisten maksurästien tai muun olennaisen sopimukseen perustuvan velvoitteen laiminlyönnin johdosta. Keskeyttäminen voidaan kuitenkin tehdä aikaisintaan viiden viikon kuluttua uhan sisältävän kirjeen lähettämisestä. Mikäli kuluttaja vetoaa ns. sosiaalisiin suoritusesteisiin (esim. vakava sairaus tai työttömyys), keskeyttäminen voidaan tehdä kuitenkin aikaisintaan kymmenen viikon kuluttua.

Vesihuollossa on lain mukaan virhe, jos palvelu ei vastaa sitä, mitä sopimuksen tai säädösten perusteella voidaan edellyttää. Asiakkaalla on oikeus hinnanalennukseen, jonka on oltava vähintään kahden viikon perusmaksua vastaava. Alennusta on vaadittava kohtuullisessa ajassa.

Hinnanalennuksen lisäksi asiakkaalla on oikeus vahingonkorvaukseen henkilö- ja esinevahingosta sekä taloudellisesta vahingosta. Välillinen vahinko on korvattava vain, jos vahinko aiheutuu huolimattomuudesta laitoksen puolella.

Valvonta ja muutoksenhaku 

Vesihuoltolain valvontaviranomaisina toimivat alueellinen ympäristökeskus sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja terveydensuojeluviranomainen. Muut kunnan toimielimet tai laitos eivät ole valvontaviranomaisia. Toimivaltajakoa laissa ei muutoin ole paitsi, että kuntien valvonta vesihuoltoasioissa kuuluu alueelliselle ympäristökeskukselle. Koska ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluu vapauttaminen liittymisvelvollisuudesta, kuuluu sen toimivaltaan myös valvoa liittymisvelvollisuutta.

Valvontaviranomaisten hallintopakkokeinoina ovat uhkasakko, teettämis- ja keskeyttämisuhka.

Muutosta valvontaviranomaisen päätökseen haetaan hallintovalituksella. Kunnan viranomaisen toiminta-aluepäätöksestä valitetaan kuitenkin kunnallisvalituksella. Valitusoikeus on asianomaisella, kunnalla ja valvontaviranomaisella.

Asiakkaan ja laitoksen väliset riidat ratkaistaan käräjäoikeudessa. Mikäli asiakas on kuluttaja, käräjäoikeuspaikka voi olla kuluttajan kotipaikka. 

Siirtymäsäännökset 

Laki tulee voimaan 1.3.2001. Lakiteksti on liitetty tämän yleiskirjeen liitteeksi.

Laissa on muutamia siirtymäsäännöksiä:

• kunnan tulee eriyttää vesihuoltolaitoksen kirjanpito kunnan kirjanpidossa 1.1.2002 alkaen,
• kunnalla on aikaa kolme vuotta lain voimaantulosta laatia lain edellyttämät kehittämissuunnitelmat,
• yleiset määräykset ovat voimassa lain mukaisina yleisinä toimitusehtoina enintään kaksi vuotta lain voimaantulosta. 

Yhteenveto välittömistä toimenpiteistä 

Kunnan on syytä viipymättä ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin:

• hyväksyä uudet vesihuoltolain perusteella perittävät vesimaksut,
• muuttaa toiminta-alueet tarkoituksenmukaisiksi ja sellaisiksi, että vesihuoltolaitokset voivat vastata vesihuoltolain mukaisista velvoitteistaan,
• päättää toiminta-alueita, kehittämissuunnitelmia ja maksuja koskevan päätösvallan delegoimisesta, mikäli asiasta päättää joku muu kuin valtuusto,
• valmistella kunnan vesihuoltolaitoksen kirjanpidon eriyttäminen kunnan kirjanpidossa.

Lain voimaantulon johdosta käynnistetyt toimet

Kuntaliitto valmistelee yhteistyössä Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen ja kuluttajaviranomaisten kanssa uusia hinnasto- ja sopimusmalleja sekä suositusta yleisiksi toimitusehdoiksi. Tarkoitus on saada mallit ja suositus valmiiksi kesään mennessä.

Kuntaliitto tiedottaa kotisivuillaan www.kuntaliitto.fi vesihuoltoon liittyvistä ajankohtaisista asioista. Kuntakoulutus järjestää vesihuollosta koulutuskierroksen maalis- ja huhtikuun aikana.

SUOMEN KUNTALIITTO

Timo Kietäväinen, varatoimitusjohtaja 

Jussi Kauppi, yhdyskuntatekniikan päällikö