Kotirauharikkomukset, salakuuntelu ja -katselu sekä kunnian ja yksityiselämän loukkaaminen
Kotirauhan rikkomista, salakuuntelua ja -katselua sekä kunnian ja yksityiselämän loukkaamista koskevat säännökset on uudistettu ja koottu rikoslain 24 lukuun. Rikoslain muutokset tulevat voimaan 1.10.2000 (säädöskokoelman nro:t 531-532/2000).
Kotirauhaa ja julkisrauhaa loukkaavista rikoksista säädetään rikoslain 24 luvun 1–4 §:ssä, salakuuntelu- ja salakatselurikoksista 5-7 §:ssä, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä 8 §:ssä sekä kunnianloukkausrikoksista 9 ja 10 §:ssä. Rikoslain 24 luvun 11 §:ssä on säädetty kotirauhan suojaamat paikat ja 12 §:ssä rikosten syyteoikeudesta. Kotirauhan suojaama alue pysyy suunnilleen ennallaan. Julkisen kotirauhan ja virastorauhan suoja koskee virastojen, koulujen, sairaaloiden ja muiden vastaavien toimintayksiköiden ohella esimerkiksi liikehuoneistoja ja toimistoja.
Herjaus ja solvaus korvataan kunnianloukkausta koskevilla rangaistussäännöksillä. Rangaistavana pidettävän yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen ja kunnianloukkauksen soveltamisalaa on rajoitettu niin, että esimerkiksi politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa ja tehtävässä toimivien sekä klassisten julkkisten yksityiselämän suoja on tavallisten kansalaisten suojaa suppeampi.
Julkisessa toiminnassa mukana olevien asiallinen ja ankarakin arvostelu on sallittua, kunhan se kohdistuu lähinnä henkilön menettelyyn esimerkiksi politiikassa tai virassa eikä hänen henkilöönsä.
Lisätietoja:
Taisto Ahvenainen, puh. (09) 771 2473,
Riitta Myllymäki, puh. (09) 771 2463
Liitteet
Laki rikoslain muuttamisesta
Laki yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta annetun lain 18 §:n muuttamisesta
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätökset
29.9.1999 nro 2016/2/98 ja 28.8.1998 nro 2049/4/96
Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on perustuslain 10 §:n 1 momentin nojalla turvattu. Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on perustuslain 10 §:n 2 momentin mukaan loukkaamaton. Perustuslain 12 §:n 1 momentin säännös turvaa jokaiselle sananvapauden.
Kotirauharikokset
Kotirauhan rikkomisesta säädetään rikoslain 24 luvun 1 §:ssä. Yksityistä kotirauhaa suojataan esimerkiksi oikeudettomalta sisään tunkeutumiselta ja sisään jäämiseltä samoin kuin metelöinniltä, puhelujen soittamiselta ja muulta vastaavalta oikeudettomalta häirinnältä. Tyypillistä oikeudetonta toimintaa on kiellon ja kehotuksen vastainen sekä luvaton toiminta.
Törkeää kotirauhan rikkomista , josta säädetään 2 §:ssä, on esimerkiksi se, jos tekijä varustautuu kotirauhan rikkomisen toteuttamiseen aseella samoin kuin se, että rikoksen uhrilla on rikokseen liittyvän uhkailun, omaisuuden vahingoittamisen taikka rikoksentekijöiden tai osallisten lukumäärän vuoksi perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa. Teon on oltava kokonaisuutena arvostellen törkeä (ks. myöhemmin kotirauhan suojaamat paikat).
Rikoslain 24 luvun 3 §:ssä säädetään julkisrauhan rikkomisesta. Joka oikeudettomasti tunkeutuu tai menee salaa tai toista harhauttaen pykälässä erikseen määrätylle julkisrauhan suojan piiriin kuuluvalle alueelle taikka kätkeytyy tai jää tällaiseen paikkaan, syyllistyy julkisrauhan rikkomiseen. Julkisrauhan rikkomista voi samalla tavoin kuin kotirauhan rikkomistakin olla esimerkiksi se, ettei kehotuksesta huolimatta poistu suojan piiriin kuuluvalta alueelta. Esimerkiksi häiriösoitot virastoon ja metelöinti virastossa tai muu vastaava virastorauhan häiritseminen saattaa olla rangaistavaa rikoslain 17 luvun 13 §:n mukaisena ilkivaltana.
Tällä turvataan esimerkiksi virastojen, liikehuoneistojen, toimistojen ja kokoustilojen yms. henkilöstön työrauhaa ja yksityisyyttä. Julkisrauhan piiriin kuuluvat myös muut vastaavat huoneistot tai rakennukset. Myös aidatut piha-alueet ovat julkisrauhan suojan piirissä. Esimerkiksi koulu, sairaala, museo ja liikuntalaitos ovat tällaisia julkisrauhan suojan piirissä olevia rakennuksia tai huoneistoja. Julkisrauhan rikkomisen kohteena voivat olla sekä sellaiset tilat, joihin yleisöllä on pääsy, että sellaiset paikat, jotka ovat yleisöltä suljettuja. Neuvottelu- ja kokoustilat ovat julkisrauhan suojaamia paikkoja silloinkin, kun ne eivät ole esimerkiksi viraston, toimiston tai liikehuoneiston osana. Julkisrauhan rikkomisena ei kuitenkaan pidetä sellaista tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta.
Törkeästä julkisrauhan rikkomisesta säädetään rikoslain 24 luvun 4 §:ssä. Jos julkisrauhan rikkomisen yhteydessä varustaudutaan esimerkiksi aseella tai muulla henkilöön kohdistuvaan väkivaltaan soveltuvalla välineellä, kysymys on törkeästä julkisrauhan rikkomisesta, jos teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeästä julkisrauhan rikkomisesta voi olla kysymys myös, jos rikoksen tekijän tai osallisen ilmeinen tarkoitus on käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittaa omaisuutta.
Salakuuntelu ja salakatselu
Salakuuntelusta säädetään rikoslain 24 luvun 5 §:ssä. Salakuuntelu voi kohdistua lähinnä puheviestintään ja muihin ääniaaltoihin. Sähköisesti tai muulla tavalla välitettävän suojatun viestin luvaton kuunteleminen voi olla rangaistavaa rikoslain 38 luvun 3 §:n mukaisena viestintäsalaisuuden loukkauksena.
Jos kuuntelee tai tallettaa oikeudettomasti teknisellä laitteella esimerkiksi keskustelua tai yksityiselämän ääniä, joita ei ole tarkoitettu hänen tietoonsa ja kun keskustelu tapahtuu ja äänet syntyvät kotirauhan suojaamassa paikassa, kysymys on salakuuntelusta. Myös muualla kuin kotirauhan suojaamassa paikassa vastaavalla tavalla tapahtuva puheen kuuntelu tai tallentaminen on salakuuntelua, jos puhujalla ei ole syytä olettaa ulkopuolisen kuulevan hänen puhettaan. Edellytyksenä rangaistavuudelle on, ettei puhe ole tarkoitettu kenenkään ulkopuolisen tietoon. Rangaistavaa ei siis olisi esimerkiksi sellaisten keskustelujen tallentaminen, joihin tallentaja itse osallistuu. Puheen kuuntelemisen ja tallentamisen rangaistavuus poistuu myös, jos joku ulkopuolinen on puhujaan kuuloetäisyydellä.
Salakatselusta säädetään 6 §:ssä. Salakatselurikos on esimerkiksi kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevan henkilön oikeudettomasti tapahtuva katseleminen tai kuvaaminen teknisellä laitteella. Teko on aina rangaistava, vaikkei se loukkaisi kohteen yksityisyyttä. Tyypillisiä teknisiä laitteita ovat esimerkiksi kamerat, videokamerat ja kiikarit.
Rangaistavaa salakatselua on myös sellainen oikeudettomasti teknisellä laitteella tapahtuva katseleminen tai kuvaaminen, jossa kohteena on yleisöltä suljetussa julkisrauhan piiriin kuuluvassa rakennuksessa, huoneistoissa tai aidatulla piha-alueella oleskeleva henkilö. Toisin kuin kotirauhan piirissä tämän teon rangaistavuuden edellytyksenä on, että katselu tai kuvaaminen loukkaa ko. henkilön yksityisyyttä.
Oikeudetonta ja yksityisyyttä loukkaavaa ei ole esimerkiksi julkisrauhan piiriin kuuluvassa virastossa pidettävän toimielimen suljetun kokouksen läsnäolijoiden kuvaaminen. Sen sijaan rangaistavaa on esimerkiksi sairaalassa oleskelevien kuvaaminen ilman heidän suostumustaan. Avoin kameravalvonta esimerkiksi virastoissa samoin kuin henkilökunnan tiedossa oleva luvatonta kulkua koskeva kameravalvonta tai muu tarkkailu ei ole rangaistavaa salakatselua. Salakuuntelun ja salakatselun yritys ja valmistelu ovat rangaistavia.
Rangaistavana pidettävästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta säädetään rikoslain 38 luvussa (3 ja 4 §). Esimerkiksi toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin oikeudeton avaaminen on viestintäsalaisuuden loukkaus. Samoin murtautuminen sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetun, ulkopuoliselta suojatun viestin sisältöön sekä oikeudeton tutustuminen puhelun, sähkeen, tekstinsiirron tai muun vastaavan televiestin sisältöön voi olla viestintäsalaisuuden loukkauksena rangaistava teko.
Yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta annetun lain 4 §:n mukaan televiestintä on luottamuksellista, jollei sitä ole tarkoitettu yleisesti vastaanotettavaksi. Jos ulkopuolinen on saanut tiedon luottamuksellisesta televiestistä, hän ei saa oikeudettomasti ilmaista eikä käyttää hyväkseen sitä. Esimerkiksi työntekijöiden ja opiskelijoiden sähköpostiviestit ovat luottamuksellisen viestin suojan piirissä, mikä määrää myös ehdot työnantajan ja oppilaitoksen tietoverkon käytön tekniselle valvonnalle (ks. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätökset 29.9.1999 nro 2016/2/98 ja 28.8.1998 nro 2049/4/96).
Kunnian ja yksityiselämän loukkaus
Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen on rikos, josta säädetään rikoslain 24 luvun 8 §:ssä. Joka oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä käyttämällä esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, syyllistyy rangaistavana pidettävään yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Toisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittäminen on vastaavilla perusteilla rangaistavaa myös, jos sen toimittaa muuten lukuisten ihmisten saataville. Sinänsä totuudenmukaisten tietojen levittäminen edellä kuvatulla tavalla on siis rangaistavaa.
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä. Teon rangaistavuus poistuu kuitenkin vain, jos tällaisen tiedon, vihjauksen tai kuvan esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Tällaisessa asemassa olevien henkilöiden yksityiselämästä saa siis esimerkiksi kertoa julkisesti silloin, kun tiedot ja näkemykset liittyvät henkilön menettelyyn mainitussa toiminnassa ja esittäminen on tarpeellista yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Edellä kuvattuihin rinnastettavina tehtävinä voivat tulla kysymykseen myös esimerkiksi taide- ja kulttuurielämä sekä huippu-urheilu. Julkkisten yksityiselämän suojaa arvioidaan silti ensisijaisesti yleissäännöksen eikä tämän rajoitussäännöksen perusteella. Valheellisen tiedon tai vihjauksen levittäminen on rangaistavaa kunnianloukkauksena.
Kunnianloukkauksesta säädetään rikoslain 24 luvun 9 §:ssä. Törkeästä kunnianloukkauksesta säädetään 10 §:ssä. Kunnianloukkausrikoksissa on poistettu herjaus- ja solvausrikosten välinen ero. Rikoslaissa säädetään erikseen, millä edellytyksillä toisen arvostelua ei kuitenkaan voida pitää kunnianloukkauksena. Kunnianloukkauksessa ei enää arvioida, tehdäänkö kunnianloukkaus vastoin parempaa tietoa vai ei.
Kunnianloukkaukseen syyllistyy esimerkiksi henkilö, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Jos joku muulla kuin edellä mainitulla tavalla halventaa toista, myös hän syyllistyy kunnianloukkaukseen. Jos esimerkiksi väite on tosi tai jos vihjauksen kohteena on tosiseikka, teko voi olla rangaistava kunnianloukkauksena, jos tiedolla tai vihjauksella tahallisesti halvennetaan toista.
Kunnianloukkaukseksi katsottavana toisen henkilön halventamisena ei pidetä kuitenkaan sellaista arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa, jos arvostelu ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Julkisessa toiminnassa mukana olevien asiallinen ja ankarakin arvostelu on sallittua, kunhan se kohdistuu lähinnä henkilön menettelyyn eikä hänen henkilöönsä. Arvostelun tarkoituksena ei saa olla toisen loukkaaminen, vaikka arvostelun kohde voi sinällään kokea arvostelun henkilökohtaisesti loukkaavana.
Valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on kunnianloukkauksena rangaistava teko myös silloin, kun se koskee politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa olevaa henkilöä, vaikka tiedon tai vihjauksen esittäminen liittyisi yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseen.
Jos kunnianloukkausrikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, kysymys on törkeästä kunnianloukkauksesta. Jos kunnianloukkauksena pidettävä teko aiheuttaa suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa ja on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksen tekijä syyllistyy myös silloin törkeään kunnianloukkaukseen.
Teolla loukatun oma loukkausta edeltänyt menettely voi muodostaa syyllisyyden poistavan anteeksiantoperusteen (esimerkiksi tilanne, jossa henkilö voimakkaasti provosoituna on vastannut loukkaaviin lausumiin uusilla loukkauksilla).
Kotirauhan suojaamat paikat
Kotirauhan piiri säädetään rikoslain 24 luvun 11 §:ssä. Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen.
Kotirauhan ulkopuolelle jäävät kerrostalon ulko-oven ulkopuoliset alueet. Kotirauhan suojaamaa aluetta ei voi omatoimisesti muita sitovasti laajentaa laissa määriteltyä suuremmaksi esimerkiksi asettamalla "pääsy kielletty" -kylttejä.
Julkisen kotirauhan piiri on säädetty erikseen rikoslain julkisrauhan rikkomista ja törkeää julkisrauhan rikkomista koskevissa säännöksissä.
Syyteoikeus
Syyteoikeudesta säädetään rikoslain 24 luvun 12 §:ssä. Useimmat rikoslain 24 luvussa säädetyistä rikoksista ovat asianomistajan syyteoikeuden piirissä. Myös julkisrauhan rikkominen sekä julkisrauhan suojan piirissä olevien henkilöiden salakuuntelu ja -katselu ovat asianomistajarikoksia. Törkeä julkisrauhan rikkominen on sen sijaan virallisen syytteen alainen.
Esimerkiksi kotirauharikoksissa, julkisrauhan rikkomisessa sekä salakuuntelussa ja -katselussa virallinen syyttäjä voi nostaa syytteen omastakin aloitteesta, jos erittäin tärkeä yleinen etu sitä vaatii.
Kunnianloukkausrikoksissa ja eräissä muissakin rikoksissa valtakunnansyyttäjä voi antaa syytemääräyksen, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.
SUOMEN KUNTALIITTO
Risto Parjanne
toimitusjohtaja
Kari Prättälä
lakiasiain päällikkö