Useimmin kysytyt kysymykset varautumisen ja turvallisuuden yhdyspinnoista

Mitä ovat varautumisen ja turvallisuuden yhdyspinnat?

Varautumisen ja turvallisuuden yhdyspinnoilla tarkoitetaan palveluiden jatkuvuudenhallinnan sekä yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä ja valmiutta, jotka samanaikaisesti koskevat sekä kuntia että hyvinvointialueita. Jos normaaliolojen häiriötilanne tai poikkeusoloihin johtava tapahtuma vaikuttaa sekä kuntaan että hyvinvointialueeseen ja edellyttää yhteistoimintaa on kysymys varautumisen ja turvallisuuden yhdyspinnasta. Myös rikosten, onnettomuuksien ja tapaturmien ennaltaehkäisy sekä ihmisten turvallisuuden tunteen parantaminen ovat sekä kuntien, hyvinvointialueiden ja muiden turvallisuusviranomaisten ennaltaehkäisevää työtä, johon liittyy useita yhdyspintoja.

Esimerkkejä jatkuvuudenhallinnan yhdyspinnoista erilaisissa uhkatilanteissa

1. Sähkönjakelun tai muun voimahuollon häiriöt (voi vaikeuttaa toimintaa yksiköissä, edellyttää välitöntä varavoiman käyttöä, voi johtaa evakuointiin - edellyttää yhteisiä uhka-arvioita, tilannekuvan jakamista, häiriönaikaisesta toiminnasta ja vastuurajapinnoista sopimista erityisesti kiinteistöhuollossa, pidemmissä häiriöissä väestön toimeentulon ja huolenpidon varmistaminen sekä evakuointi)
2. Vesihuollon häiriöt (saastunut vesi voi aiheuttaa epidemian, veden saastuminen voidaan myös havaita ensimmäisenä terveydenhuollossa, edellyttää vähintään yhteistä tiedonvaihtoa häiriötilanteessa)
3. Tietoliikenteen ja tietojärjestelmien häiriöt, kyberuhkat, tietosuoja (voi aiheuttaa monen tyyppisiä häiriöitä, jotka heijastuvat samanaikaisesti eri organisaatioiden toimintaan, voivat vaikuttaa myös keskeisiin tukipalveluiden ja huoltovarmuuteen kuten veden-, sähkön- ja lämmönjakeluun, yhteisen tilannekuvan merkitys keskeinen)
4. Terveysturvallisuuden häiriöt (voi vaikuttaa laajasti yhteiskunnan palveluiden saatavuuteen, tilannekuva ja lääketieteellinen asiantuntemus keskeistä tilanteen vaikutuksia arvioitaessa, varhaiskasvatuksen ja opetuksen toiminta vaikuttaa myös terveydenhuollossa ja pelastuspalveluissa)
5. Suuronnettomuudet (terveydenhuollon, ensihoidon ja pelastustoiminnan kuormittuminen, liikennejärjestelyt, jälkihoito)
6. Säteilyturvaonnettomuus (voi johtaa yhteiskunnan laajaan häiriötilanne, joka vaikuttaa kaikkiin toimijoihin ja edellyttää laaja-alaista yhteistoimintaa)
7. Luonnon ääri-ilmiöt ja ympäristöuhkat (liikenneväylien tukkeutuminen ja logistiikan häiriöt, tulvat, kuivuus, metsäpalot jne. voivat edellyttää eri viranomaistahojen tiivistä yhteistoimintaa, tilannekuvan ylläpitoa ja tiedonvaihtoa)
8. Logistiikan häiriöt, esim. talvimyrskyn vuoksi (voi aiheuttaa huoltovarmuuden ongelmia kuten pulaa tarvikkeissa, ruoassa jne. - yhdyspintoja voi olla moneen toimijaan tilanteesta riippuen)
9. Elintarvikehuollon häiriöt (voi aiheuttaa epidemian ja edellyttää terveydenhuollon asiantuntemusta ja yhteistoimintaa)
10. Lakko (vaikutuksia mihin tahansa toimialaan, voi seurannaisvaikutusten kautta laajentua samanaikaisesti usean toimijan ongelmiksi etenkin, jos vaikutukset kohdistuvat huoltovarmuuteen kuten veden, sähkön ja lämmönjakelu tai muuhun yhteisessä rajapinnassa tapahtuvaan välttämättömään toimintaa kuten ruokahuolto, siivous, kiinteistönhuolto)
11. Laajamittainen maahantulo (vaikuttaa oletettavimmin laajasti viranomaistoimijoihin ja tilanteen hallitseminen edellyttää laajaa yhteistoimintaa - Kuntaliitto julkaissut laajamittaisen maahantulon valmiussuunnitelman mallin v. 2022)
12. Uhkailu ja vihapuhe luottamushenkilöitä, johtoa tai keskeisiä viranhaltijoita kohtaan (voi tapahtua monessa organisaatiossa samanaikaisesti ja olla myös osa hybridivaikuttamista, yhteistoiminta ja tiedonkulku varmistettava)
13. Uhka- ja väkivaltatilanteet palveluissa (lisääntynyt sosiaali- ja terveydenhuollossa, opetuksessa sekä ensihoidossa, yhteistoiminta ja parhaat käytännöt erityisesti tilanteisiin varautumisessa suositeltavua, viimeisimpiä tutkimuksia
14. Terrorismi ja muu yhteiskuntajärjestystä vaarantava rikollisuus (sisäisen turvallisuuden heikentyminen, hybridivaikuttaminen, yhteistyörajapinnat viranomaisiin)
15. Sotilaallisen voiman käyttö (VAP:t, väestösuojelusuunnitelmat, palveluiden toiminta sotilaallisen valmiustason kohotessa)

Turvallisuussuunnittelun (hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden) yhdyspintoja

Rikosten ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy

• Yhteistyö poliisin kanssa
• Yhteistyö paikallisten yritysten kanssa (esim. kauppakeskukset) tilojen ja ympäristön turvallisuudesta sekä turvallisuuden tunteesta
• Häiriökäyttäytymiseen puuttuminen
• Monialainen viranomaisyhteistyö, nuorten syrjäytymisen estäminen
• Kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemistä kouluissa ja oppilaitoksissa toteutettava toimenpideohjelma
• Ankkuri-toiminta
• Marak-toimintamalli lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisemiseksi
• Hoito syytteen sijaan -toimintamalli
• Sosiaali- ja terveystoimen korjaavat palvelut

Kaupunkisuunnittelu ja viestintä

• Alueellisen segregoitumisen estäminen asumisen ja kaupunkisuunnittelun keinoin
• Maakäytön suunnittelu (valaistus, avoimet tilat, kasvillisuus)
• Kuntalaisia ja asukkaita osallistava toiminta, osallistava budjetointi lähiympäristön turvallisuuden parantamiseksi
• Kaupunginosa- ja kyläyhdistysten turvallisuustyö
• Viestintä kuntalaisille turvallisuusasioista
• Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaminen 

Työkaluja ja esimerkkejä käytännön toimista

• Turvallisuussuunnitteluoppaat
• Kuntien turvallisuussuunnitelmat
• Turvallisuuskyselyt
• Osallistava budjetointi
• Kunnan hyvinvointikertomus
• Alueellinen (hyvinvointialueen) hyvinvointikertomus
• Marak-toimintamalli
• Ankkuri-toimintamalli
• Hoito syytteen sijaan -toimintamalli
• Koulukiusaaminen ja kouluväkivallan estäminen
• Hyvinvointilähete
• Lapin Arjen turva -malli

Väestön siirtäminen ja majoittaminen - varautuminen pelastustoimintaan, väestönsuojeluun ja evakuointiin

1. Pelastustoimi johtaa pelastustoimintaa ja siihen varautumista

Pelastustoimella on vastuu pelastustoiminnan johtamisesta (Pelastuslaki 34 §), pelastustoiminnan suunnittelusta (Pelastuslaki 46 §) sekä väestösuojelusuunnitelmien laatimisen johtamisesta sekä niiden yhteensovittamisesta (Pelastuslaki 65 §). Hyvinvointialueen pelastusviranomainen tai sisäministeriön pelastusviranomainen voi toimeenpanna suojaväistön (Pelastuslaki 36 §).

Suojaväistöllä tarkoitetaan ihmisten ja omaisuuden kiireellistä evakuointia, joka tapahtuu pelastusviranomaisen määräyksestä tulipalon tai muun onnettomuuden tai niiden välittömän uhan vuoksi. Suojaväistö toteutetaan normaalioloissa pelastuslain mukaisin toimivaltuuksin.

2. Kunnan, hyvinvointialueen ja valtion viranomaiset osallistuvat pelastustoiminnan suunnitteluun ja tukemiseen tehtäväalueensa ja keskinäisen työnjakonsa mukaisesti

Kunnan viranomaiset ovat muiden viranomaisten ohella velvollisia osallistumaan pelastuslaitoksen johdolla pelastustoiminnan suunnitteluun sekä toimimaan onnettomuustilanteissa niin, että pelastustoiminta voidaan toteuttaa tehokkaasti (Pelastuslaki 46 §). Valtion eri toimialoista vastaavat virastot, laitokset ja liikelaitokset, hyvinvointialueen sekä kunnan ja kuntayhtymien eri toimialoista vastaavat virastot, laitokset ja liikelaitokset varautuvat ja osallistuvat pelastustoimintaan tehtäväalueensa, keskinäisen työnjakonsa ja niitä koskevan lainsäädännön mukaisesti.

Pelastuslaki määrää kunnille vastuita myös sammutusveden osalta (Pelastuslaki 30 §) sekä öljyvahinkojen jälkitorjunnan osalta (Pelastuslaki 111 a §). Varautumistehtäviin liittyvän rekisterin pitämisestä määrätään pelastuslain 92 §:ssä.

3. Yhteistoiminta väestönsuojeluun varautumisessa

Pelastuslain 65 §:n mukaisesti valtion, hyvinvointialueen ja kunnan viranomaisen, laitoksen ja liikelaitoksen sekä muun julkisyhteisön vastuulla olevat väestönsuojelutehtävät ja niihin varautuminen kuuluvat niissä palvelevan viran- tai toimenhaltijan virkavelvollisuuksiin ja työsopimussuhteessa olevan henkilön tehtäviin. Edellä sanottu koskee myös näiden tehtävien suorittamista varten tarpeelliseen koulutukseen osallistumista. Kukin viranomainen huolehtii väestönsuojelutehtäviin tarvitsemansa henkilöstön varaamisesta ja kouluttamisesta.

Pelastustoimen viranomaiset huolehtivat niiden vastuulla olevien väestönsuojelutehtävien edellyttämän toiminnan ja suunnitelmien yhteensovittamisesta.

Viranomaiset, laitokset ja liikelaitokset, jotka ovat velvollisia varautumaan väestönsuojeluun, ovat velvollisia laatimaan pelastuslaitoksen johdolla ja yhteistoiminnassa keskenään tarpeelliset suunnitelmat tehtäviensä hoitamisesta väestönsuojelussa. Pelastuslaitokselle on annettava selvitykset väestönsuojeluun käytettävissä olevista voimavaroista.

Valtioneuvosto voi antaa tarkempia määräyksiä yhteistyöstä ja suunnitelmista väestönsuojeluun varautumisessa.

Valmiuslain 120 §:n mukaisesti poikkeusoloissa väestön suojaamiseksi ja väestönsuojelun johtamisen tehostamiseksi pelastustoimen viranomaiset, hyvinvointialueet ja kunnat perustavat johtokeskuksia sekä sammutus-, pelastus-, ensiapu-, huolto-, raivaus- ja puhdistustehtäviä tai muita näihin rinnastettavia, väestön suojaamiseksi välttämättömiä tehtäviä varten väestönsuojelumuodostelmia.

4. Valmiuslaissa määrätään omaisuuden luovuttamisvelvollisuudesta mm. majoitustarpeisiin sekä toimivaltuuksista

Pelastusviranomainen voi valmiuslain 119 §:n mukaisesti päätöksellään velvoittaa maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan luovuttamaan kiinteistönsä rakennuksineen ja muine huone- ja varastotiloineen pelastusviranomaisen hallintaan.

Kunta voi valmiuslain 121 §:n mukaisesti päätöksellään velvoittaa yksityisen henkilön, yrityksen, yhteisön tai laitoksen luovuttamaan siirretyn väestön majoituksen, muonituksen ja muun huollon kannalta välttämätöntä omaisuutta sekä huonetiloja siirretyn väestön tilapäistä majoittamista varten.

Maahanmuuttovirasto voi vastaanottopalvelujen järjestämistä varten tarvittavien tilojen riittävyyden varmistamiseksi poikkeusoloissa päätöksellään velvoittaa rakennuksen tai huoneiston omistajan tai haltijan luovuttamaan vähintään 30 henkilön yhteismajoittamiseen soveltuvan rakennuksen tai huoneiston Maahanmuuttoviraston käyttöön. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, missä kunnissa toimivaltuutta voidaan käyttää. (Valmiuslaki 122 b §).

Asuntokannan säännöstelystä on todettu valmiuslain 51 §:ssä, että kunta, jonka alueella asuntokannan käyttöä säännöstellään 52-53 §:n mukaisesti, antaa mainitut toimenpiteet jonkin toimielimensä tehtäväksi tai asettaa erityisen toimielimen huolehtimaan niistä (asuntokannan säännöstelyviranomainen).

5. Kiireellisestä sosiaali- ja terveydenhuollosta ja tilapäisestä majoittamisesta huolehtivat sosiaali- ja terveysviranomaiset

Kiireellinen sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä kaikille hyvinvointialueilla oleskeleville (Terveydenhuoltolaki 50 §, Erikoissairaanhoitolaki 3 §, Sosiaalihuoltolaki 12 §).

Jokaisella hyvinvointialueella oleskelevalla henkilöllä on oikeus saada kiireellisessä tapauksessa yksilölliseen tarpeeseensa perustuvat sosiaalipalvelut siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Muussa kuin kiireellisessä tapauksessa henkilöllä on oikeus saada riittävät sosiaalihuollon palvelut siltä hyvinvointialueelta, jonka alueella henkilöllä on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta, ellei muualla laissa toisin säädetä (Sosiaalihuoltolaki 12 §).

Tilapäistä asumista järjestetään henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee asumisensa järjestämisessä hyvinvointialueen lyhytaikaista, kiireellistä apua (Sosiaalihuoltolaki 21 §).

Sosiaali- ja terveysviranomaiset ja hallinnonalan laitokset vastaavat niitä koskevissa säädöksissä määrätyn työnjaon mukaisesti ensihoitopalvelun järjestämisestä sekä psykososiaalisen tuen palveluista ja onnettomuuden johdosta hätään joutuneiden huollosta ja majoituksesta (Pelastuslaki 46 § 1. mom. 5 kohta).

Sosiaali- ja terveysviranomaiset ja hallinnonalan laitokset vastaavat niitä koskevissa säädöksissä määrätyn työnjaon mukaisesti ensihoitopalvelun järjestämisestä sekä psykososiaalisen tuen palveluista sekä poikkeusoloissa valmiuslain 121 §:n nojalla siirretyn väestön majoituksesta, muonituksesta ja muusta huollosta ja siirretyn väestön tilapäisestä majoittamisesta (Pelastuslaki 65 §, 4. mom. 2 kohta).

6. Vastaanotosta ja varautumisesta laajamittaiseen maahantuloon vastaa Maahanmuuttovirasto

Vastaanoton ja auttamisjärjestelmän käytännön toiminnan ohjaus, suunnittelu ja valvonta kuuluvat Maahanmuuttovirastolle (Vastaanottolaki 8 §).

Maahanmuuttovirasto vastaa valtion vastaanotto- ja järjestelykeskusten ylläpidosta ja päättää niiden perustamisesta, lakkauttamisesta ja toimipaikoista (Vastaanottolaki 9 §).

Maahanmuuttovirasto sopii kunnan, kuntayhtymän, muun julkisoikeudellisen yhteisön taikka yksityisen yhteisön tai säätiön kanssa vastaanotto- tai järjestelykeskuksen perustamisesta, lakkauttamisesta ja toimipaikasta (Vastaanottolaki 10 §).

Jos Suomeen tulee niin suuri määrä ulkomaalaislain 109 tai 133 §:ssä tarkoitettuja ulkomaalaisia, että heitä ei voida sijoittaa vastaanottokeskuksiin tai että maahantulon edellytysten selvittäminen ja maahantulijoiden rekisteröinti tavallisessa menettelyssä ei ole mahdollista, vastaanottopalvelut järjestää järjestelykeskus. Majoitus järjestelykeskuksessa on tarkoitettu lyhytaikaiseksi. Majoittuvalle annetaan hyödykkeitä välttämätöntä toimeentuloa varten (Vastaanottolaki 12 §)

Maahanmuuttovirasto vastaa varautumisesta kansainvälistä suojelua hakevien tai tilapäistä suojelua saavien vastaanoton järjestämiseen laajamittaisen maahantulon tilanteessa. Maahanmuuttovirasto laatii valtakunnallisen valmiussuunnitelman laajamittaisen maahantulon varalta sekä ohjaa muiden viranomaisten ja toimijoiden varautumista vastaanoton järjestämiseen. (Vastaanottolaki 12 §)

Maahanmuuttovirasto toteuttaa 2 momentissa tarkoitettuja tehtäviään sekä muita tarvittavia toimenpiteitä yhteistyössä muiden viranomaisten ja 10 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tahojen kanssa (Vastaanottolaki 12 §).

7. Korvaukset

Pelastuslaitos suorittaa käyttöön otetusta omaisuudesta täyden korvauksen sekä korvaa käyttöön otetulle omaisuudelle aiheutuneen vahingon (Pelastuslaki 36 §). Omistus- tai käyttöoikeuden siirrosta aiheutuneista vahingonkorvauksista on säädetty valmiuslain 128 §:ssä. Korvaus perustuu aiheutuneeseen vahinkoon. Varautumisen aiheuttamista kustannuksista ei ole määrätty erikseen lakisääteisiä korvauksia.

8. Hyvinvointialue ja kunta sopivat yhteistyöstä

Hyvinvointialueen ja sen alueen kuntien on neuvoteltava vähintään valtuustokausittain tehtäviensä hoitamiseen liittyvästä yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta. Neuvottelussa voidaan sopia ainakin yhteistyön edellyttämistä yhteistoimintarakenteista, toimintamalleista sekä yhteistyön edellyttämästä tiedonkulusta. (Hyvinvointialuelaki 14 §).

Neuvotteluissa on tarpeellista sopia myös pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun liittyvien lakisääteisteisten varautumisvelvollisuuksien käytännön toteuttamisesta.

9. Suosituksia pelastustoimintaan ja väestösuojeluun varautumiseksi ja vastuiden jakamiseksi   

Hyvinvointialueen pelastuslaitos johtaa pelastustoimintaan ja väestösuojeluun liittyvien suunnitelmien tekemistä ja niiden yhteensovittamista. Laki edellyttää, että suunnitelmat laaditaan yhteistyössä siihen velvoitettujen kesken, joten suunnitelmien laatimista olisi tarpeellista koordinoida alueellisessa yhteistyöryhmässä, jossa paikalla olisi kaikkien yhteistahojen edustus.

Vastuu evakuoitujen majoituksesta, muonituksesta ja muusta huollosta ja siirretyn väestön tilapäisestä majoittamisesta sekä muista mahdollisista kiireellisistä sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteistä kuuluu hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisille.

Kuntien vastuulle luontevimmin tulisivat majoitustoimintaa tukevat tilajärjestelyt sekä tiloihin liittyvät tukipalvelut kuten vesi-, sähkö-, lämpö- ja jätehuolto sekä ulkoalueiden kunnossapito. On myös huomioitava, että kunnilla on vastuu palveluiden järjestämisestä (esim. perusopetus) riippuen oleskeluajan pituudesta ja tilanteesta.

Evakuointiharjoituksissa on noussut paikoitellen esiin perusmajoitustarpeiden puute. Vastuu tarpeistosta kuuluu lähtökohtaisesti majoituksesta vastuussa olevalle viranomaiselle eli hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollolle. Alueellisesti hankittavat varusteet ovat käytettävissä ilman paikkasidonnaisuutta, jolloin ei ole tarkoituksenmukaista, että kunnat hankkisivat niitä yksinomaan evakuointitarpeen mukaista tarkoitusta varten. Joissakin paikoissa tiettyyn tilaan sidotut fasiliteetit ovat valmiiksi jo kunnan käytössä (esim. leirikeskukset), jolloin niitä toki on tarkoituksenmukaista käyttää myös evakuointitarvetta varten. On lisäksi huomioitava, että evakuoituja henkilöistä voidaan sijoittaa myös muihin kuin kunnan omistamiin tiloihin ja sijoituspaikan valinnasta vastaa viime kädessä majoituksesta vastaava taho. On tarpeellista, että siirrettyjen henkilöiden majoittamiseen liittyvät vastuurajapinnat käydään riittävän yksityiskohtaisesti läpi kuntien ja hyvinvointialueiden välillä osana yhteistä varautumista (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 50 §.)

Väestönsuojelumuodostelmien osalta vastuu on laajemmalla toimijajoukolla. Väestönsuojelusuunnitelmat tulee kuitenkin laatia pelastustoimen johdolla ja yhdessä eri toimijoiden kesken. Olisi tarpeellista, että väestönsuojelusuunnitelmat päivitettäisiin alueittain pelastuslaitosten johdolla kaikilla hyvinvointialueilla. Päivityskierros edistäisi kuntien ja hyvinvointialueiden sekä muiden toimijoiden luontevan varautumisyhdyspinnan syntymistä muutostilanteessa ja vahvistaisi toimijoiden välistä verkostoa kullakin hyvinvointialueella. Samalla esiin nousisivat myös puutteet ja muut alueelliset kehittämiskohteet, joita mahdollisesti olemassa oleviin suunnitelmiin liittyy.