Maapolitiikka

Maapolitiikka ja yleiskaavoitus ovat kunnan strategisen suunnittelun välineitä. Maapolitiikan, yleiskaavoituksen, asunto- ja elinkeinopolitiikan sekä muun kuntasuunnittelun vuorovaikutuksella varmistetaan kunnan strategisen suunnittelun onnistuminen. Maankäyttöä suunnitellaan maakunnan liittojen laatimilla maakuntakaavoilla sekä kuntien laatimilla yleis- ja asemakaavoilla. Kaavojen mukaisia maankäyttöratkaisuja toteutetaan käyttämällä maapoliittisia keinoja. 

Maankäyttöpolitiikka

Yhdessä maapolitiikka ja kaavoitus muodostavat kunnan maankäyttöpolitiikan. Maankäyttöpolitiikan avulla suunnitellaan ja toteutetaan kunnan eri toimintojen tarvitsemat maankäyttöratkaisut. Toteutus edellyttää muitakin kunnan toimia, erityisesti kunnallistekniikan ja muun yhdyskuntatekniikan sekä julkisten palvelujen edellyttämää rakentamista.

Maapolitiikan suunnittelu ja maapoliittinen ohjelma

Maapolitiikan tavoitteiden ja toimintalinjan muodostaminen on osa kunnan strategista suunnittelua. Kunnan on hyvä päättää toimintatavoista, joita maapolitiikassa käytetään. Voidaan puhua jopa etukäteen päätetystä toimintalinjasta, jota noudatetaan pyrittäessä maapolitiikan tavoitteisiin. Maapoliittisen toimintalinjan tulee olla johdonmukainen. Hyvä ja toimiva tapa varmistaa maapolitiikan keinojen linjakas ja tehokas käyttäminen on laatia maapoliittinen ohjelma.

Kaavoitusmonopoli

Kunnat vastaavat maankäytön suunnittelusta alueellaan. Tätä velvollisuutta ja oikeutta kutsutaan "kaavoitusmonopoliksi" (MRL 4§, MRL 20§). Kunnan kaavoitusmonopoli on maapolitiikan kulmakivi. Kunnan on kyettävä vaikuttamaan yhdyskuntarakenteen muotoutumiseen. Kaavat on tehtävä kaavataloudelliset näkökulmat huomioon ottaen. Käytännössä on kuitenkin todettu, että pelkkä kaavoitus ei riitä ohjaamaan yhdyskuntarakentamista riittävässä määrin. Kaavoja on toteutettava suunnitelmallisesti. Kunta on viimekädessä taloudellisessa vastuussa yhdyskuntarakenteen kustannuksista katujen ja yleisten alueiden osalta (MRL 12. luku). Lisäksi yhdyskuntarakenne vaikuttaa kunnan velvollisuutena olevien palvelujen järjestämisen kustannuksiin. Tarvitaan maapoliittista suunnittelua ja maapoliittisten keinojen käyttämistä.

Maapolitiikan kokonaisuuden ymmärtäminen sitouttaa yhteiseen maapoliittiseen toimintalinjaan

On luontevaa, että virkamiehet valmistelevat ja selvittävät vaihtoehtoisten maapoliittisten keinojen käyttömahdollisuuksia ja että luottamusmiehet sitoutuvat pitkäjänteiseen maapolitiikkaan. Osallistuminen ja osaaminen sitouttavat molemmat yhdessä maapolitiikan menestykselliseen hoitamiseen. Lainmukaisten keinojen käyttäminen hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti on erotettava huonosta hallinnosta. Laskelmat päätösten taloudellisesta merkityksestä kunnalle ja jokaisen veronmaksajalle on syytä liittää maapoliittisten asioiden esittelyyn ja päätöksentekoon aina tarvittaessa.

Maapolitiikan johdonmukaisuuden vaatimus korostuu erityisesti maapoliittisten pakkotoimien käyttöä harkittaessa. Maapolitiikan lain sallimat pakkokeinot ymmärretään liian mustavalkoisina ja jo niiden käyttöä selvittävän kunnan pelätään näyttäytyvän käskijänä kuntalaisiaan kohtaan. Lakiin sisällytetyille pakkokeinoille on olemassa painavat perusteet, jotka on selvitettävä niin luottamusmiehille kuin medialle.

On tärkeää painottaa vapaaehtoisten toimintatapojen ensisijaisuutta maapolitiikassa yleensä ja myös pakkokeinoihin johtavissa prosesseissa. Pakkokeinoihin on syytä suhtautua vasta prosessin loppuun sijoittuvana mahdollisuutena, joka kuitenkin uskottavasti edistää vapaaehtoisten sopimusten syntymistä. Kunnan tulisi tuoda riittävän ajoissa maanomistajat mukaan pohtimaan kaavojen toteuttamisen vaihtoehtoisia keinoja.

Maapolitiikan toteuttaminen ja maapolitiikan keinot

Käytännön toteuttava maapolitiikka eli maapoliittisten keinojen käyttäminen on maan hankkimista, tonttien tai rakennuspaikkojen luovuttamista, kaavoitukseen liittyvien sopimusten tekoa sekä yksityisessä omistuksessa olevien tonttien rakentamisen edistämistä. Maapolitiikan tehostaminen merkitsee sitä, että tarpeen mukaan lain mukaisia maapolitiikan keinoja käytetään. Keinojen käyttöä vaatii ensi sijassa kunnan veronmaksajien etu.

Kunnalla on mahdollisuus pyrkiä maapoliittisten tavoitteiden toteutumiseen erilaisin keinoin. Kunnan kaavoitusmonopoli on maapolitiikan perusta. Sekä tavoitteet että käytetyt keinot voivat olla kunnittain hyvinkin erilaiset. Toteuttavan maapolitiikan voidaan kuitenkin katsoa koostuvan maapoliittisten keinojen käytöstä.