Kertakäyttömuovidirektiivi on toimeenpantu Suomessa 1.1.2023 voimaan tulleilla jätelain ja lakia täydentävien asetusten muutoksilla sekä kertakäyttöisiä annospakkauksia koskevalla green deal sopimuksella. Kuntia koskevat jätelain kertakäyttömuovien tuottajavastuuta koskevat säännökset. Nämä pykälät ovat 48 a-g. Kuntien kannalta tärkeät asetukset ovat valtioneuvoston asetus eräistä muovituotteista (1318/2022) ja valtioneuvoston asetus tuoteryhmäkohtaisista korvauksista (1320/2022), joissa määritellään mm. tupakkaroska-astioiden hankintamääriä koskevat velvoitteet ja tuottajien kunnille maksamien korvausten määrä ja osuudet.

Jätelain 48 a-g §:ien mukainen tuottajan kustannusvastuu kunnan toteuttamista jätehuolto- ja siivoustoimista koskee seuraavia muovia sisältäviä kertakäyttöisiä tuotteita: 

• syömävalmiin ruoan yhden annoksen elintarvikepakkaukset; 
• joustavasta materiaalista valmistetut pakkaukset ja kääreet; 
• tilavuudeltaan enintään kolmen litran juomapakkaukset; 
• kevyet muoviset kantokassit; 
• juomamukit (sekä myyntipaikalla täytettävät ns. take away-mukit sekä käyttäjälle tyhjänä myytävät juomamukit sekä näiden korkit ja kannet); 
• henkilökohtaiseen hygieniaan ja kuluttajakäyttöön tarkoitetut kosteuspyyhkeet; 
• kuluttajakäyttöön tarkoitetut ilmapallot sekä 
• suodattimelliset tupakkatuotteet ja tupakansuodattimet.

Tuottajien kustannusvastuun laajuus vaihtelee riippuen siitä, mistä tuoteryhmästä on kyse (jätelain 48 b §).

Suodattimellisten tupakkatuotteiden ja tupakansuodattimien tuottajat vastaavat 1.1.2023 alkaen kyseisistä tuotteista aiheutuvista

• yleisten alueiden jätteiden keräyskustannuksista (roska-astiakeräys);
• yleisten alueiden roskaamisen siivoamiskustannuksista;
• edellä mainittuihin toimiin ja roskaantumisen ehkäisemiseen liittyvästä kuntien tekemästä tiedotuksesta ja neuvonnasta aiheutuneista kustannuksista sekä
• tupakkajätteelle tarkoitettujen erillisten jäteastioiden kustannuksista.

SUP-pakkausten (tietyt syömävalmiin ruoan yhden annoksen elintarvikepakkaukset, joustavat pakkaukset ja kääreet, juomapakkaukset, kevyet muoviset kantokassit, muut kuin tyhjänä myytävät juomamukit) tuottajat vastaavat kyseisistä tuotteista aiheutuvista edellä mainituista keräyskustannuksista ja siivoamiskustannuksista 1.1.2023 alkaen.

Tyhjänä myytävien juomamukien tuottajat vastaavat kyseisistä tuotteista aiheutuvista keräyskustannuksista ja siivoamiskustannuksista 1.1.2025 alkaen. 

Kosteuspyyhkeiden ja ilmapallojen tuottajat vastaavat kyseisistä tuotteista kunnalle aiheutuvista siivoamiskustannuksista 1.1.2025 alkaen. (Huom. ko. tuottajat eivät poiketen muista tuoteryhmistä vastaa jäteastioihin päätyneiden tuotteidensa keräyskustannuksista.)

Jätelain 48 c §:n (Kustannusvastuun piiriin kuuluvat alueet) mukaan tuottajan kustannusvastuu koskee alueita:

1) jotka kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain (669/1978) nojalla kuuluvat kunnan puhtaanapitovastuulle;

2) joilla kunta on 74 §:n 1 momentin 1, 2 ja 5 kohdassa tarkoitettu toiminnon pitäjä tai alueen haltija;

3) joilla kunnalla on 76 §:n tarkoittamana alueen pitäjänä tai haltijana velvollisuus järjestää riittävä jätteen keräys ja muut jätehuollon palvelut.

Kunnossapitolain mukainen puhtaanapitovastuu rajoittuu yleensä asemakaava-alueille. Lain 1 §:n mukaan ”velvollisuus pitää kunnossa ja puhtaana asemakaava-alueella olevat kadut, torit, katuaukiot, puistot, istutukset ja muut näihin verrattavat yleiset alueet kuuluu osaksi kunnalle, osaksi tontin tai muun alueen omistajalle sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.” SUP-toimeenpanossa tunnistettiin, että pelkkä viittaaminen kunnossapitolakiin ei ole riittävää, vaan kuntaan kohdentuu siivousvastuita useaa muutakin kautta. Melko kattavana voitiin kuitenkin pitää kunnossapitolain ohella jätelain 74 ja 76 pykäliä. Jätelain 74 §:stä rajattiin pois sellaiset selkeät kohdat, joiden osalta kunta ei ikään kuin ole ”yleinen siivoaja”, vaan toimii esim. tietyn rajatun yleisötilaisuuden järjestäjänä, jolle on osoitettu vastuita samoin kuin muillekin tapahtumajärjestäjille (4 kohta). Mikäli esim. yksityisen tahon järjestämistä tapahtumista ja suuresta väkimäärästä kunnan alueella aiheutuu ns. ylimääräistä roskaamista muualla kuin tapahtuma-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä eikä roskaamisen siivoaminen kuulu tapahtuman järjestäjälle, niin roskaamisen siivous kuuluu SUP-korvausten piiriin. 

Jätelain 76 § taas edellyttää toimijaa järjestämään riittävän jätteenkeräyksen eli juuri ne roskikset yms. ”Maantien, yksityisen tien, radan tai sataman pitäjän, virkistykseen yleisesti käytettäväksi tarkoitetun alueen haltijan, ulkoilu- tai moottorikelkkareitin pitäjän taikka yleisötilaisuuden järjestäjän on järjestettävä roskaantumisen ehkäisemiseksi alueella riittävä jätteen keräys ja muut jätehuollon palvelut.”

74 §: Jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka jos roskaaja ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, siivoamisvelvollinen on:

1) maantien, yksityisen tien, radan tai sataman pitäjä alueella, joka on roskaantunut tien, radan tai sataman käytöstä; (kunnalla lähinnä huvivenesatamia tms.)

2) virkistykseen yleisesti käytettäväksi tarkoitetun alueen haltija tai ulkoilu- tai moottorikelkkareitin pitäjä alueella, joka on roskaantunut alueen tai reitin käytöstä; (kunnalla on erilaisia ulkoilu- ja virkistysreittejä muuallakin kuin asemakaava-alueilla)

5) muun kuin 1–4 kohdassa tarkoitetun alueen haltija voimassa olevan asemakaavan alueella; (Tämä kohta kattaa muut mahdolliset kuin yllä mainitut 1 ja 2 kohdan alueet.)

Kustannusvastuun piiriin kuuluvat kaikki ne yleisessä käytössä olevat alueet, jonne kuntalaisilla on vapaa pääsy ja jossa voi tapahtua kävijöistä/liikkujista aiheutuvaa roskaamista. Kentät, lähiliikunta-alueet ja uimarannat, joita kaikki voivat käyttää, kuuluvat näihin yleisiin alueisiin. Kustannusvastuun piiriin ei ole tarkoitus laskea mukaan niitä jäteastioita, jotka on tarkoitettu nimenomaisesti esimerkiksi tietyn viraston tai koulun henkilökunnan käyttöön ja liittyvät kiinteästi ko. kiinteistön toiminnan palvelemiseen. 

Kunnan organiasoitumisen mukaan roskien keräys- ja siivoustoimia saatetaan tehdä eri toimialoilla. Esim. joissakin suurimmissa kaupungeissa uimarantojen siivous kuuluu vapaa-aikapalveluille. 

Roskista määrällisesti eniten ympäristöstä löytyy tupakantumppeja, jotka ovat keräyksen kannalta haasteellisia. Tupakkatuottajien toimintaa rajoittavat erilaiset määräykset, ohjeet ja kansainväliset sopimukset. Sen vuoksi jätelakiin säädettiin, että kuntien tulee hankkia ja sijoittaa tupakantuottajien kustannuksella jätelaissa määritellyille yleisille alueille, kuten puistoihin, toreille ja kadunvarsille erillisiä tupakkaroskiksia tietty määrä asukkaita kohden. Suomessa tulee siis olla näitä tumppiroskiksia kaikkiaan yli 18 000. 

Kertakäyttömuoviasetuksessa (VnA eräistä muovituotteista, 1318/2022) määrätään, että kuntien tulee hankkia tupakkatuotteiden keräysastioita siten, että niiden lopulliseksi määräksi tulee 1 astia jokaista 300 asukasta kohden.

Kunnan on järjestettävä suodattimellisille tupakkatuotteille ja tupakansuodattimille keräysastioita siten, että:

1) 1 päivästä tammikuuta 2024 keräysastioita on yksi 900:aa asukasta kohden;

2) 1 päivästä tammikuuta 2025 keräysastioita on yksi 600:aa asukasta kohden;

3) 1 päivästä tammikuuta 2026 keräysastioita on yksi 300:aa asukasta kohden.

Keräysastiat on sijoitettava jätelain 48 c §:ssä tarkoitetuille alueille siten, että ne ovat helposti ja näkyvästi saatavilla.

Kunnan on järjestettävä tupakkatuotteisiin ja niistä syntyviin jätteisiin liittyvä neuvonta ja tiedotus tupakkatuottajien kustannuksella jätelain 51 §:n mukaisesti. Em. pykälä koskee tuottajia ja sitä voidaan soveltaa kuntiin vain osittain. Esimerkiksi uudelleenkäytettävistä vaihtoehdoista tiedottaminen on tupakkatuotteiden kohdalla poissuljettu jätelaissa (48 g §), koska se on tupakkalain tavoitteen – tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön loppumisen – sekä markkinointikieltojen vastaista.

Kunnat voivat tiedottaa käytöstä poistettujen tuotteiden vastaanottopaikkojen sijainnista, niissä vastaanotettavista jätteistä sekä muista vastaanoton toimivuuden kannalta tarpeellisista asioista. Kuntien on lisäksi tiedotettava ja neuvottava jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämistä koskevista toimista, roskaantumisen vaikutuksista ja ehkäisemisestä. Kunta voi järjestää tiedottamista ja neuvontaa yhdessä muiden jätehuollon toimijoiden kanssa.

Kuntien on muistettava, että Kansainvälisen tupakkapuitesopimuksen (WHO FCTC) mukaan kaikki julkisen vallan toiminta tupakkateollisuuden kanssa tulee olla rajoitettua, vastuunalaista ja läpinäkyvää. Esimerkiksi teollisuuden tarjoamia tupakkaroskiksia, materiaaleja, koulutuksia tai muita yhteistyötarjouksia ei tule ottaa vastaan.

Jätelain edellyttämässä tiedotuksessa ja neuvonnassa voi tehdä yhteistyötä esimerkiksi kunnan ehkäisevästä päihdetyöstä vastaavan toimielimen ja koordinaattorin kanssa. On kuitenkin muistettava, että tupakkatuottajien kustannusvastuu ulottuu vain jätelain mukaisesti tehtäviin toimiin. Muiden lakien (tupakkalaki, laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä ja laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä) mukaiset toimet eivät sisälly suoraan jätelain tarkoittamaan tupakkaroskaamisen ehkäisemisen valistukseen ja siten tuottajien kustannusvastuun piiriin. Painopiste edellisissä on yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisy. Näin ollen yhteistoiminnassa tulee voida erottaa jätelain neuvontavelvollisuuden piiriin kuuluvien toimien kustannukset muista kustannuksista.

Jätelain mukaisia toimia voisivat olla esimerkiksi tupakkajätteen keräysastioihin tai hulevesikaivojen kansiin lisättävä tupakoinnin vähentämiseen ja roskaamisen ehkäisyyn kannustava tarra ja roskaamisen ehkäisyyn liittyvä kampanjointi. 

Saadakseen tuottajilta korvauksia tekemästään jätteiden keräys- ja siivoustyöstä kuntien tulee toukokuun 2024 loppuun mennessä ilmoittaa ELY-keskuksen järjestelmään seuraavat tiedot: 

1. yhteys- ja maksatustietonsa
2. vuotta 2023 koskevat yleisten alueiden jätteiden keräys- ja siivouskustannuksensa 
3. edellisestä erillisenä tupakkaroska-astioiden investointikulut ja 
4. tupakkaroskaamisen ehkäisemiseen käyttämänsä tiedotus- ja valistuskulut. 

Mikäli kunta ei tee ilmoitusta ajoissa, sillä ei ole mahdollisuutta saada korvauksia. Kohdassa 2 mainitut kustannustiedot vuodelta 2023 eivät vaikuta korvauksen määrään, koska jätelain siirtymäaikana vuosina 2023-2025 maksettavat korvaukset perustuvat kiinteään, sovittuun korvausperusteeseen. Kustannustiedot tai mahdollisimman tarkka arvio niistä tulee kuitenkin ELYn mukaan ilmoittaa. Mikäli ilmoituksen kustannustietokohta on jätetty tyhjäksi, voi se aiheuttaa korvauksen epäämisen. Siksi kunnan kannattaa ilmoittaa tuottajavastuuviranomaiselle paras tietämänsä arvio kustannuksista. 

On arvioitu, että ilmoittamalla pyydetyt tiedot, kunnan olisi mahdollista saada korvauksia noin 1,6 euroa kunnan asukasta kohden vuosina 2023 ja 2024. Korvaus nousee noin 2 euroon vuonna 2025 uusien tuotteiden tullessa tuottajavastuun piiriin. 

Vuodesta 2026 lukien tuottajien korvausten maksu perustuu kullekin kunnalle syntyneisiin todellisiin kustannuksiin, joten se edellyttää sitten kunnilta nykyistä tarkempaa ja todennettavaa kustannusseurantaa. Kustannusten seurannan ja kirjaamisen käytänteisiin on tarkoitus laatia myöhemmässä vaiheessa ohjeistusta. 

Pirkanmaan ELY-keskuksen laatima ohje ja tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden siivouskustannusvastuusta ja kuntien jätehuolto- ja siivouskustannusten ilmoittamisesta on julkaistu, ja löydät sen ELY-keskuksen sivuilta. Sivuilta löytyvät myös tarkemmat tekniset ohjeistukset kunnille Aluehallinnon sähköisen asiointipalvelun kautta tehtävään kustannusten ilmoittamiseen.

Lue lisää:

Ohje SUP-roskien siivouskustannusvastuusta ja kuntien kustannusten ilmoittamisesta

Tutkimus kuntien yleisten alueiden roskien koostumuksesta tukee EU:n kertakäyttömuovidirektiivin eli niin sanotun SUP-direktiivin toimeenpanoa Suomessa. Asiaa koskevat säädökset on annettu jätelailla ja sen nojalla annettavilla asetuksilla. Koostumustutkimusten teettämis- ja kustantamisvelvoite on säädetty SUP-tuottajille, mutta kuntien tulee avustaa tutkimuksen teossa. Koostumustutkimuksia tulee tehdä vähintään kolmen vuoden välein.

Ensimmäinen tutkimus laatuaan on teetetty Kuntaliiton, kuntien ja kertakäyttöisten muovien tuottajien yhteisvoimin vuonna 2022. Suomessa ei ole aiemmin selvitetty yleisten alueiden roska-astioista ja maasta kerättyjen jätteiden koostumusta tutkimuksen laajuudessa. 

SUP-tuottajien kustannusvastuu ulottuu vain tiettyjen direktiivissä mainittujen kertakäyttömuoviroskien jätehuoltoon ja siivoamiseen.  Jotta kustannusvastuuta voidaan jakaa kuntien ja tuottajien kesken, on tarpeen tutkia kuntien keräämien ja siivoamien roskien koostumusta.  Suomessa on päädytty siihen, että yleisten alueiden roskien koostumus määritetään valtakunnallisesti eri osapuolten vuonna 2021 yhdessä kehittämän koostumustutkimusmenetelmän mukaisesti ja samoja tuloksia sovelletaan kaikissa kunnissa. Jokaisen kunnan ei siis tarvitse erikseen selvittää tuottajavastuun alaisten roskien osuutta keräämistään jätteistä.

SUP-roskien osuus kaikista roskista on tärkeää tunnistaa tuottajien kokonaiskustannusvastuun määrittämiseksi. Lisäksi on tarpeen eritellä eri SUP-tuoteryhmien, kuten tupakantumppien, erilaisten ruoka- ja juomapakkausten sekä kosteuspyyhkeiden osuudet roskien joukossa. 

Ensimmäisen tutkimuksen mukaan tuottajavastuun piiriin kuuluvien kertakäyttömuoviroskien osuus roska-astiajätteissä oli keskimäärin 46 prosenttia jätetilavuudesta ja maasta kerätyissä jätteissä 34 prosenttia kappalemääristä. Koostumustutkimuksia tehtiin Helsingissä, Turussa, Lahdessa ja Vaasassa neljä kertaa kussakin kevään ja syksyn 2022 aikana.  

Julkaisuja ja uutisia

Ohje kertakäyttömuoviroskien koostumuksen selvittämiseksi julkaistu

Menetelmä yleisiltä alueilta roska-astioihin kerättävien ja maasta siivottavien roskien koostumuksen selvittämiseksi

Yleisiltä alueilta roska-astioihin kerättävien ja maasta siivottavien roskien koostumustutkimukset 2022

Lähes puolet kuntien yleisten alueiden roskista on kertakäyttömuovia