Kaupunkikehittäminen

Kaupungistuminen ja ekologinen kestävyys kietoutuvat yhteen. Kaupungit elävät ilmaston ehdoilla ja ovat riippuvaisia luonnosta ja ekosysteemeistä. Suomalaisilla kaupungeilla on laajojen tehtäviensä kautta suorat ja välilliset mahdollisuudet vaikuttaa ympäristön laatuun, luonnonvarojen käyttöön, ilmastopäästöihin ja luonnon monimuotoisuuteen. 

Samaan aikaan kun väestö keskittyy kaupunkeihin, maapallon ekologinen kantokyky kipuilee ihmiskunnan elinmahdollisuuksien haasteiden kanssa. Ilmastonmuutos etenee ja luonnon monimuotoisuus heikkenee. Maapallon keskilämpötilan arvioidaan nousevan jopa noin neljä astetta vuosisadan loppuun mennessä ja lajikato on edennyt kuudenteen sukupuuttoaaltoon. 

Ekologinen kestävyys tuo kaupungeille mahdollisuuksia ja haasteita

Olemme selvittäneet, millaisia mahdollisuuksia ja haasteita ekologiseen kestävyyteen ja kaupungistumisen yhteensovittamiseen liittyy. Lue selvityksestämme suositukset kunnille: Onko kaupungistuminen ekologisesti kestävää?

Kaupunkiluonto ja hyvinvointi

Kaupunkiluonnolla ja viherympäristöllä on merkittäviä hyvinvointivaikutuksia. Ne auttavat ihmisiä palautumaan sekä vaikuttavat myönteisesti mielenterveyteen. Tiiviissä kaupunkirakenteessa pienet viheralueet ovat tärkeitä. Kaikentyyppisillä viheralueilla on positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin.  

Viheralueiden terveysvaikutukset ovat laaja-alaisia. Esimerkiksi viherpihojen on todettu lisäävän lasten fyysistä aktiivisuutta ja kannustavan luovaan leikkiin. Luontoyhteys, fyysisessäkin merkityksessä, on tärkeää terveydelle.

Tiheästi rakennetuilla kaupunkialueilla asuvat eivät altistu ympäristön mikrobeille yhtä paljon kuin harvemmin rakennetuilla alueilla asuvat. Mikrobialtistuksen vähäisyys voi haitata immuunijärjestelmän toimintaa ja lisätä allergioita. 

Kaupunkiluonnon ja hyvinvoinnin yhteys on ymmärretty suomalaisissa kaupungeissa. Suurimmissa kaupungeissa yli 90 prosenttia asukkaista asuu lähietäisyydellä viheralueesta, mikä täyttää kansainväliset suositukset lähivihreän saavuttamisesta.

Kaupunkien investoinnit puistoihin ovat lisääntyneet viime vuosina, mutta kaupunkien välillä on merkittäviä eroja investointien määrässä. Suurimmissa kaupungeissamme puistoihin ja yleisiin alueisiin käytetään eniten euroja per asukas. 

Ratkaisuja kaupungeille:

• Parannetaan luontopohjaisten ratkaisujen avulla kaupunkiympäristön laatua ja tehdään kaupungeista asukkailleen miellyttäviä ja hyvinvointia tukevia.
• Varmistetaan isojen viheralueiden tarjonta kaupungeissa. ​Näiden tärkeä rooli ei kuitenkaan sulje pois pienempien puistojen merkitystä.
• Säilytetään ja lisätään monimuotoisia, luonnontilaisia viheralueita. Päiväkotien asvalttipihat tulee korvata viherpihoilla.
  
   

Kaupunkien investoinnit puistoihin ja yleisiin alueisiin Suomessa vuosina 2015 ja 2018

Yli 90 % suurimpien kaupunkien asukkaista asuu alle 300 metrin päässä virkistävästä viheralueesta.

Luonnon monimuotoisuus kaupungeissa

Kaupunkirakenteen laajeneminen ja tiivistyminen ovat uhka kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle. Viheralueet vähenevät ja pirstoutuvat väistämättä.

Kaupunkien kasvaessa luonnon suojeleminen ja säästäminen ei ole aina mahdollista, ja toisaalta kaupunkia tiivistämällä luontoa saattaa säästyä muualla. Tämän vuoksi kaupunkiluontoa on parannettava laadullisesti, jotta kaupunkiluonnon monimuotoisuutta voidaan ylläpitää ja jopa lisätä tiivistyvässä kaupunkirakenteessa. 

Kestävän kaupungistumisen edistäminen luontopohjaisten ratkaisujen avulla voi vauhdittaa talouskasvua ja samalla parantaa kaupunkiympäristön laatua tehden kaupungeista asukkailleen miellyttäviä ja hyvinvointia tukevia. 

Ratkaisuja kaupungeille:

• Säilytetään luonnon monimuotoisuutta tukevia alueita. Luontoa pitää turvata, tiivistämisen haittoja lieventää ja jäljelle jäävää luontoa kehittää. Kaupunkien tiivistyessä on mahdollista lisätä kaupunkivihreää ja kehittää sen laatua.
• Huomioidaan rakennetussa ympäristössä luonto kaikissa ratkaisuissa tekemällä uudenlaisia ihmistä, toiminnallisuutta ja luonnon monimuotoisuutta hyödyttäviä hybridejä. Huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella saadaan esimerkiksi kaupunkivihreä tukemaan pölyttäjien reittejä ja pienvesistöt ja taskupuistot toimimaan lajistokeitaina​.
• Kasvatetaan luontopohjaisilla ratkaisuilla ekosysteemien muutosjoustavuutta (resilienssi) ja niistä saatavia välttämättömyyspalveluja (ekosysteemipalvelu).
  
   

Kaupungit ja kaupunkilaiset ilmastovaikuttajina

Suurin osa ilmastopäästöistä aiheutuu energian tuotannosta ja kulutuksesta. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin 75 prosenttia syntyy energian tuotannosta ja kulutuksesta eli pääosin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Kaupunkiorganisaatioilla on vahva vaikutusmahdollisuus kahteen suureen kasvihuonekaasupäästölähteeseen, energiantuotantoon ja liikenteeseen.  

Kaupungistumisen myötä mahdollisuudet kestävien liikkumistapojen yleistymiseen kasvavat. Joukkoliikenne on tärkeä liikkumisen ilmastoratkaisu, mutta toimiakseen kannattavasti se tarvitsee riittävän suuren väestöpohjan. Mitä suurempi kaupunki, sitä kannattavampaa joukkoliikenne on. Henkilöauton tarve vähenee suurissa kaupungeissa, tiiviissä kaupunkirakenteessa ja toimivan joukkoliikenteen piirissä.

Samalla kun kaupungistuminen ja sen myötä tapahtuva vaurastuminen lisäävät kulutusmahdollisuuksia, kaupungistuminen toisaalta avaa mahdollisuuksia käyttää resursseja tehokkaammin muun muassa jakamistalouden ja kierrätyksen muodossa.  

Suomi on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään muiden Euroopan maiden tavoin.  Kaupunkien päästöt ovat Suomessa vähentyneet merkittävästi viimeisen 10 vuoden aikana. Suomalaisten kaupunkien ilmastotavoitteiden kunnianhimo on noussut voimakkaasti viime vuosina. Jo 45 prosenttia suomalaisista asuu kunnassa, joka tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. 

Ratkaisuja kaupungeille:

Resurssitehokkuuden tavoittelu ei ole talouskasvun tai kaupunkirakenteen este. Se suuntaa huomion kasvun määrästä laadullisiin kysymyksiin. Kaupunkirakenteen, jakamisen ja kiertotalouden innovaatioista seuraa jalostuessaan rutiiniratkaisuja, joita kaupungeissa voidaan käytännössä toteuttaa.

• Panostetaan tiiviissä kaupunkirakenteessa joukkoliikenteeseen ja kaupungin reuna-alueilla sähkökäyttöisiin kulkuneuvoihin ja niitä tukevaan infrastruktuuriin.
• Haetaan luonnosta ratkaisuja ilmastotyöhön. Luontopohjaisilla ratkaisuilla voidaan tukea hiilinieluja ja –varastoja. Ne voivat toimia lajien sopeutumisen reitteinä muuttuvassa ilmastossa.
• Hyödynnetään kaupunkisuunnittelua foorumina resurssitehokkaiden hybridien kehittämiselle, koska siinä sovitellaan yhteen intressejä ja toimijoita.
• Otetaan jakamis- ja kiertotalousratkaisuja laajasti käyttöön. Yksi reitti päästöjen vähentämiseen on resurssien ja tilojen jakaminen. Esimerkkinä jakamistaloudesta on autojen yhteiskäyttö digitaalisten alustojen kautta. Mahdollisuuksia löytyy myös kiertotalouden ja energiainfrastruktuurin yhdistämisestä, esimerkiksi keskisyvät maalämpökaivot ja energian talteenotto jätevesistä sekä puhdistettujen harmaiden vesien käyttö kasteluun.
• Suositaan hankinnoissa paikallisia ja alhaisen hiili-intensiteetin tuotteita ja palveluja.
• Lisätään kasvisruokavaliota joukkoruokailuissa.
• Tuetaan kaupunkilaisia materiaalisten resurssien käytössä ilmastopaneelin esittämälle tulevaisuuspolulle:
  • vähennä kulutusta
  • varmista että jäljelle jäävä kulutus perustuu uusiutuviin lähteisiin
  • kompensoi loput kaupungin ulkopuolisissa prosesseissa.
    
     

Kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden erikokoisissa kaupungeissa.

Henkilöautoja asukasta kohden erikokoisissa kaupungeissa 2018.

Blogeja aiheesta:

Osana Onko kaupungistuminen ekologisesti kestävää -selvitystä olemme tuottaneet seuraavat Vieraskynä-blogit:

• Pandemian kestävä kaupunki? (Markus Laine, Salla Jokela ja Panu Lehtovuori 13.8.2020)
• Yhteiskäytöllä ohjattu muutos kaupunkilaisten kulutukseen?   (Salla Jokela ja Helena Leino, 30.7.2020)
• Reittejä resurssiviisaaseen kaupunkiin (Panu Lehtovuori, Markus Laine ja Salla Jokela, 23.7.2020)
• Lontoon viheraluepolitiikan kestävyys ja terveysvaikutukset: opit Suomen kaupunkeihin (Jonathan Taylor, 16.7.2020)
• Kaupunkiluonnon laadullinen kehittäminen – kohti biodiversiteetin suunnittelua (Jere Nieminen, Panu Lehtovuori ja Markus Laine, 9.7.2020)
• Kaupunkiluonto tiivistyvissä kaupungeissa  (Jere Nieminen ja Helena Leino, 3.7.2020)

Kaupungit toimivat Suomen kasvun vetureina, ja niiden toimilla on keskeinen merkitys talouskasvulle. Koko maan bruttokansantuotteesta jopa 82 prosenttia syntyy kaupunkiseuduilla.  

Vuonna 2019 C23-kaupungit (kaikki yli 50 000 asukkaan kaupungit sekä Kokkola ja Kajaani) käyttivät investointeihin yhteensä yli 2,5 miljardia euroa. Lisäksi C23-kaupunkien konsernit investoivat 6,3 miljardilla eurolla.   

C23-kaupunkien investoinnit ovat 63 prosenttia koko maan kuntien investoinneista. Kuntakonsernien investoinnit puolestaan vastasivat peräti reilua 70 prosenttia koko maan kuntakonsernien investoinneista. 

Talouskasvun ja kaupungistumisen välillä on vahva yhteys. Talouskasvu tuo työpaikkoja, hyvinvointia ja vahvistaa keskusten asemaa. Myös tuottavuuden on todettu kasvavan kaupungin koon mukana, koska tarvittava työvoima, osaaminen ja yritykset ovat lähellä toisiaan.

Kaupungit ovat osaamisen keskittymiä

Noin 80 prosenttia maan työpaikoista sijaitsee C23-kaupunkiseuduilla. Kaupunkiseudut tarjoavat työpaikkoja myös muiden alueiden väestölle.  

Korkeakoulutetuista 84 prosenttia asuu edellä mainituilla kaupunkiseuduilla. Koulutettu väestö ja yritystihentymät yhdessä edistävät innovaatioiden syntymistä ja leviämistä. Tämä puolestaan ruokkii uusien yritysten ja innovaatioiden syntymistä, mikä puolestaan edistää kasvua ja tuottaa lisää hyvinvointia kaupunkiseuduille ja koko maahan. 

Koulutetun väestön tulotaso on keskimääräistä korkeampi, mikä osaltaan näkyy kaupunkien taloudessa ja verokertymässä.  

Verotulot keskittyvät suuriin kaupunkeihin

Kuntien verotulot vuonna 2019 olivat yhteensä 23 miljardia euroa. C23-kaupunkien osuus verotuloista on lähes kaksi kolmasosaa eli 59 prosenttia. Kuuden suurimman kaupungin, eli Helsingin, Tampereen, Turun, Espoon, Vantaan ja Oulun, osuus koko maan verotuloista on 37 prosenttia.  

Suurimmat kaupungit rahoittavat toimintansa pääosin verotuloilla. Etenkin ansiotulo- sekä yhteisöverotuotot ovat korkeita suurimmilla kaupungeilla. Esimerkiksi Helsingin ja Espoon osalta verotulot kattavat yli 90 prosenttia verorahoituksesta. 

C23-kaupunkien välillä verotulojen kattavuudessa on eroja. Keskimäärin C23-kaupunkien verotulot kattavat 80 prosenttia verorahoituksesta. Muiden kuntien verotulojen osuus on 64 prosenttia. 

Lue lisää:

• Veikö korona kunnallisverotulosi? (Erikoistutkija Arttu Vainio, Helsingin kaupunki 30.10.2020)

• Nousevista toimialoista valoa koronakriisin keskelle (Erikoistutkija Arttu Vainio, Helsingin kaupunki 29.10.2020)
  
   
• Pandemian tuolla puolen - Mullistaako korona kaupunkien talouden lähtökohdat pysyvästi? (Tuomas Huhtalan blogi 20.10.2020)

• Koronan tulovaikutukset kaupunkeihin, joissa on paljon keskushakuisia palveluita (Kuntaliitto ja Perlacon 2020)

• Kaupunkien elinvoimaa etsimässäexternal link (Kuntaliitto)

• Johdanto C23 kaupunkien taloudelliseen merkitykseen