Prof. Kari I. Leväinen on laatinut Kuntaliitolle vuonna 1999 raportin Sisäisestä maanvuokrasta kunnissa.

Raportissa selvitetään sisäisen maanvuokran merkitystä kunnan maaomaisuuden taloudellisena ohjausvälineenä ja sisäisen vuokran käyttöönottoon liittyvä problematiikka.Sisäisen maanvuokran teorian kuvaus perustuu kirjallisuuteen, aikaisempiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Nykytilan selvittämiseksi on tehty kysely kaikkiin kaupunkeihin ja muihin yli 10 000 asukkaan kuntiin. Suurehkojen kaupunkien käytäntö ja ongelmat on selvitetty kymmeneen kaupunkiin tehdyn haastattelun avulla.

Sisäisen vuokran tärkeimpiä perusteita ovat kustannusten kohdentaminen, kustannustietoisuuden ja käytön tehokkuuden lisääntyminen sekä ylimääräisten investointien väheneminen. Sisäinen vuokra ohjaa käytettävien kiinteistöjen optimointiin.

Sisäistä vuokraa peritään kahdeksassa yli 50 000 asukkaan kaupungissa. Muissa saman suuruusluokan kaupungeissa harkitaan sisäisen vuokran käyttöönottoa. Pienemmissä kunnissa sisäisten vuokrien käyttö ei ole yhtä yleistä. Perinnän kohteina ovat hallintokuntien käytössä olevat tontit sekä vähäisemmässä määrin kadut ja tiet, puistot ja viheralueet sekä muut maa-alueet. 3-6 % suuruiset sisäiset vuokrat on yleensä johdettu maan markkinahinnasta.

Kunnan johdon tehtävänä on päättää sisäisen maanvuokrajärjestelmän käyttöönotosta taloudellisena ohjausvälineenä ja keskittyä pitkän tarkasteluvälin kiinteistökysymyksiin. Tonttilaitoksen tehtävänä on hallita maaomaisuutta kunnan johdon asettamien päämäärien mukaan. Pisimmälle mentäessä peritään käyvän tason mukaista maanvuokraa kaikista rakennetuista tonteista ja rakentamattomasta maasta.