Tonttien luovuttamisella kunta toteuttaa omia asunto- ja elinkeinopoliittisia tavoitteitaan. Kunta voi tonttipolitiikalla esimerkiksi houkutella uusia asukaita taikka kunta voi pyrkiä rajoittamaan väestön kasvua tai ainakin ohjaamaan sitä. Oikein harjoitetun luovutuspolitiikan avulla kunta saa myös perittyä takaisin yhdyskuntarakentamiseen panostamansa kustannukset. Tonttien luovutusehdoilla kunta voi tarvittaessa hyvinkin yksityiskohtaisesti ohjata tontilla tapahtuvaa rakentamista. Seuraavassa on mainittu eräitä yleisimmin käytettyjä tonttiluovutusehtoja. 

• Tontin saajan on rakennettava tontin kerrosalasta määrätty määrä tietyssä ajassa.
• Tontin saajan on noudatettava alueelle laadittuja rakentamisohjeita.
• Tontille on rakennettava tietyn tyyppistä tuotantoa ( vapaa rahoitteinen, valtion tukema, asumisoikeus, vuokra jne.)
• Tonttia ei saa luovuttaa rakentamattomana edelleen.
• Sopimusehtojen rikkomisesta aiheutuu sanktioita.
• Tonttien hinnoittelu

Tonttien hinnoittelussa käytetään hyvin eri tyyppisiä perusteita. Sellainen muuttotappio kunta, joka houkuttelee uusia asukkaita, saattaa luovuttaa tonttinsa lähes ilmaiseksi. Yleisimmin tonttien "ale"-hinnoittelua esiintyy yritystonttien kauppojen yhteydessä. Tällöin nähdään jonkin yrityksen työllistävä ym. elinkeinopoliittiset vaikutukset niin suuriksi, että saatavan kauppahinnan osuus nähdään merkityksettömänä. Kuntien keskinäinen kilpailu asukkaista ja yrityksistä erityisesti valtakunnan kasvukeskusten ulkopuolella johtaa kilpailuun myös tonttien hinnoissa. Eräät kunnat pyrkivät hinnoittelemaan tontit syntyneiden maahankinta-, suunnittelu- ja rakentamiskustannusten perusteella. Tuotantokustannusten seuranta on sinänsä hyvä asia, mutta puhtaasti kustannuspohjainen hinnoittelu voi johtaa eri alueiden osalta hyvin eritasoiseen hinnoitteluun. Yleisimmin käytetty hinnoitteluperuste ainakin kasvukunnissa on suhteuttaa kunnan tonttien hinta paikkakunnan yksityisten välisten kauppojen hintatasoon.

Omakotitalotonttien hinta määritellään yleensä 10-30 % ns. käypää hintatasoa alhaisemmaksi, jotta kunta ei ainakaan omalla hinnoittelullaan olisi nostamassa maan yleistä hintatasoa paikkakunnalla. Yhtiömuotoiseen rakentamiseen rakennusliikkeille luovutettavat tontit myydään yleensä hieman käypää hintatasoa edullisemmin. Luovutettaessa tontteja hintasäänneltyyn asuntotuotantoon määrittele tuen antaja yleensä hyväksyttävän tontin maksimihinnan. Valtion tukemassa tuotannossa valtion asuntorahaston hyväksymä enimmäishinta on tasoa 50-80 % alueen käyvästä tonttien hintatasosta.

Yritys- ja liiketonttien hinnoittelu perustuu useimmin tapauskohtaiseen neuvoteltuun ratkaisuun, johon vaikuttavat monet tonttikohtaiset tekijät (maaperä, pysäköinti- liikenneratkaisut) ja hankkeen elinkeinopoliittiset vaikutukset. Eräät kasvukunnat luovuttavat yksittäisiä tontteja tarjouskilpailun perusteella. Etenkin noususuhdanteessa tämä hinnoitteluperuste johtaa kunnan kannalta taloudellisesti parhaaseen tulokseen, mutta yleisenä toimintatapana se johtaa maanhintatason nousuun ja sen kielteisiin vaikutuksiin. Tonttien vuokrauksessa yleisimmin käytetty vuotuinen vuokra on 4-6 % tontin arvosta. Vuokra sidotaan täysimääräisesti elinkustannusindeksiin. Valtion tukemassa asuntotuotannossa enimmäisvuokraprosentti on viisi.

Tontin saajien valinta

Kasvukunnissa, joissa tonttien kysyntä on tarjontaa suurempi, aiheuttaa tontin saajien valinta usein ongelmia. Päättäjien käsitykset siitä, keille esimerkiksi omakotitontteja tulisi luovuttaa, vaihtelevat suuresti. Toiset ovat sitä mieltä, että sosiaalisten perusteiden tulisi olla ratkaisevia, toisten käsitysten mukaan hyvä veronmaksukyky on tärkein valintakriteeri. Kunnat ovat käytännössä soveltaneet ainakin seuraavan tyyppisiä valintatapoja. Tontit voidaan luovuttaa hakemusten saapumisjärjestyksessä. Tämä järjestelmä toimii silloin kuin tonttien kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa ja tontit ovat ominaisuuksiltaan samankaltaisia. Kovassa kysyntätilanteessa tämä järjestelmä johtaa kohtuuttomaan jonotukseen ennen hakemusten jättöpäivää. Pisteytysjärjestelmässä tonttien hakijat asetetaan järjestykseen esim. tulotason, lasten lukumäärän, kunnassa asumisajan ja työpaikan sijainnin perusteella. Perustavoitteiltaan pisteytys voi olla oikeudenmukainen valintatapa, mutta käytännössä oikeiden kriteerien löytäminen ja niiden soveltaminen on vaikeaa. Tontin hakijoiden keskuudessa tämä järjestelmä aiheuttaa usein kritiikkiä. Arvontamenettelyssä hakijat saavat valita tonttinsa arpanumeron mukaisessa järjestyksessä. Hakijoiden keskuudessa menetelmä mielletään tasapuoliseksi ja järjestelmä toimii myös hyvin käytännössä. Hyvin järjestetty tarjouskilpailu johtaa yleensä selkeään lopputulokseen, mutta laajasti käytettynä menetelmä voi johtaa edellä mainittuihin kielteisiin, maan hintatasoa nostaviin vaikutuksiin.

Luovutusmuotona myynti tai vuokraus 

Tontit luovutetaan joko myymällä tai vuokraamalla. Tontin vuokrasopimuksiin liittyy usein ehtoja tontin lunastamisesta. Tonttien eri luovutusmuodoilla on omat etunsa ja haittansa sekä kunnan että luovutuksensaajan kannalta. Suurin osa kunnista käyttää molempia luovutusmuotoja kunnan taloudellisesta tilanteesta ja rakennettavasta alueesta riippuen. Kasvukunnissa tontin luovutetaan usein myymällä kunnallistekniikan kustannusten nopean kattamisen takia, vaikka tämä ei välttämättä ole pitkällä tähtäimellä taloudellisesti järkevää. Tontin vuokraamista halutaan monesti siksi, että rakentajan ei tarvitse sitoa pääomaa tonttiin rakentamisen alkuvaiheessa.