Säädökset määrittelevät laillisuuden rajat ja loppu - usein paljonkin - jää harkinnan varaan. Eettisillä säännöillä on mahdollista täydentää julkisyhteisön vallankäytön arvopohjaa ja estää moraalisen eristäytyneisyyden vaaraa. Jälkimmäinen on vaarallinen harha, joka uhkaa julkisen viran haltijaa: yksilö pystyy tällöin perustelemaan itselleen julkisyhteisön edun palvelijana yksilömoraalin kannalta hyvin arveluttavatkin ratkaisut. Henkilökohtainen arvopohja ja omien vaikuttimiensa rehellinen jäsentäminen auttavat päättäjää toimimaan johdonmukaisesti. 

Yhteiskunnallinen päätöksenteko, politiikka, muovaa useista erilaisista intresseistä kasvot julkisyhteisön etua palvelevalle toiminnalle, tavallaan synteesin yksityisistä eduista. Kuvan mukaiset viiteryhmien vaatimukset palvelevat julkisyhteisön etua, mikäli ne ovat kulkeneet demokraattisen päätöksenteon läpi.  

Kaikki ristiriitaiset päättäjän ulkopuoliset vaikuttimet ja niitä seuraavat odotukset suodattuvat hänen oman eettisen vakaumuksensa kautta lopullisiksi päätöksiksi ja valinnoiksi. Oma käsityksemme oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta on sidoksissa persoonallisuuteemme, jota muovaavat elämänvaiheemme, elinympäristömme ja kokemuksemme. aikki ristiriitaiset päättäjän ulkopuoliset vaikuttimet ja niitä seuraavat odotukset suodattuvat hänen oman eettisen vakaumuksensa kautta lopullisiksi päätöksiksi ja valinnoiksi. Oma käsityksemme oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta on sidoksissa persoonallisuuteemme, jota muovaavat elämänvaiheemme, elinympäristömme ja kokemuksemme. 

Kunnan päättäjän on houkuttelevaa sekoittaa tarkoitushakuisesti julkisyhteisön ja organisaation roolit, ts. puhua yleisestä edusta perusteltaessa organisaation etua esim. maanomistajana palvelevia ratkaisuja. Julkista valtaa tulee kuitenkin käyttää objektiivisesti ja yleistä etua palvellen. Toiminnan on oltava ennakoitavissa aiemman käyttäytymisen pohjalta. Maapolitiikan puhtaan julkisen vallankäytön arvojen liukuminen väärään suuntaan on aktiivisesti estettävä. Vaara liialliseen ja yksipuoliseen taloudellisten kriteerien ja organisaation edun painottamiseen on olemassa. Toisaalta keskeiset hyvän maapolitiikan perusratkaisut palvelevat niin yhteiskunnan yleistä hyvinvointia kuin kunnan taloudellista etua.