Mitä tulisi huomioida tekoälypohjaisten, mahdollisesti automatisoitujen käännösten suhteen? Onko jotain oikeudellista mitä tulisi huomioida?

Laissa ei sanota miten kunnan tulee viestiä. Siellä edellytetään viestimään, mutta on kunnan oma valinta, kuinka laajasti tai kuinka laajalla kielivalikoimalla (lakisääteiset kielet pois lukien) kunta viestii. Tosin esimerkiksi saavutettavuuslaki edellyttää sitä, että miten ikinä viestitäänkään, niin se tulee tehdä saavutettavasti.

Huomioitavaa asiaan liittyen:

• Kannattaa erotella sisällöt, jotka liittyvät oikeuksiin, velvollisuuksiin ja etuisuuksiin sekä muut sisällöt. Esimerkiksi vaikkapa kouluun tai varhaiskasvatukseen liittyvät hakuprosessit kannattaa kääntää huolella, tekstien tulee olla tyystin identtiset.
• Toisaalta on myös tekstejä, joissa olennaisinta on vain, että idea kääntyy. Esimerkiksi blogitekstissä kuvataan usein ideaa tai ajatusta, täsmälleen identtisellä sanamuodolla ei ole niinkään merkitystä. Tällöin tekstin ei tarvitse olla tyystin identtistä - laki kun ei edellytä edes blogia julkaisemaan tai sitä kääntämään.
• Julkaisijalla on aina vastuu julkaisustaan. Jos kuntalaiset ottavat yhteyttä epäkohdista, ne kannattaa korjata.
• Jos käyttää konekäännöstä lopullisen version tekemiseen, kannattaa sivulla sanoa selvästi, että tämä teksti on käännetty automaattisesti, ja että kukaan työntekijä ei ole tekstiä tarkistanut. Sen sijaan, jos teksti on erikseen vielä tarkistettu, tällä tiedolla ei ole merkitystä.

Kannattaa harkita käännettävien tekstien luokittelua kolmeen osaan:

1. Tekstit, jotka kääntää ammattilainen ja jotka ovat identtisiä eri kielillä. Näitä ovat esimerkiksi haut erilaisiin palveluihin, tiedot valitusoikeuksista, viralliset asioinnit jne. Toki kääntäjän apuna voi olla tekoälypohjaisia työkaluja, mutta lopullisen muodon hioo ammattilainen. Tämä on myös asian oikeudelliselta kannalta tärkeä asia, sillä tässä kohtaa voi tulla käännöksissä virheitä joilla on myös oikeudellista merkitystä.
2. Tekstit, joita voi kääntää tekoälyllä ja jotka tarkistaa joku, joka osaa kieltä riittävän hyvin osaava. Näitä tekstejä voisivat olla esimerkiksi ”kevyemmät” uutiset tai blogitekstit.
3. Tekstit, jotka käännetään tekoälyllä ja joita ei tarkista kukaan. Tätä monet kunnat käyttävät esimerkiksi palvellessaan muilla kuin kotimaisilla kielillä. Asiasta kannattaa kertoa selvästi tekstin yhteydessä, jolloin lukija tietää tämän. Tavallaan ideana on, että ilman automaattisten työkalujen tuomaa lisäapua tätä palvelua ei olisi lainkaan. Jos tämän vaihtoehdon avulla voidaan kertoa esimerkiksi Ukrainasta tulleille kunnan palveluista, niin se on vain hyvä asia.

Edellä mainituista luokka 1 on sellainen, jonka kanssa kannattaa olla huolellinen. Sen sijaan tekoälypalveluiden kehittyessä luokat 2 ja 3 mahdollisesti lähentyvät toisiaan. Entistä suurempi osa sisältöä voidaan julkaista joko nopealla tarkistuksella tai tarkistamatta tekstiä lainkaan.