Tilastollisesti mitattavaa ja kuvattavaa kuntien erilaisuutta

Kuntien erilaisuus näkyy maantieteessä, rakenteissa, ilmapiirissä ja toiminnassa. Se on samalla sekä lähtökohta että seuraus.



Kuntien erilaisuus riippuu esimerkiksi liikenteellisestä sijainnista, väestömäärästä, -rakenteesta ja -kehityksestä, elinkeinorakenteesta ja palvelurakenteesta. Taloudelliset edellytykset ovat erilaisia. Poliittiset päätöksentekorakenteet, johtamisjärjestelmät ja toimintakulttuurit vaihtelevat, ja myös kuntayhteisöt ja kuntalaisten ja päättäjien kuntakuvat vaihtelevat.

Kunnan koko ei selitä kaikkea, ei myöskään kunnan maantieteellinen sijainti. Ääripäitä löytyy eri puolilta Suomea, ja eri tekijöiden vaikutukset tasoittavat erilaisuuden seurauksia kunnan arkielämälle.

Tarkasteltaessa Manner-Suomen kuntia väestömäärältään ääripäitä edustavat runsaan 700 asukkaan Luhanka sitä noin 2500 kertaa suurempi, runsaan 640 000 asukkaan pääkaupunkimme Helsinki. Helsingissä myös väestöntiheys on korkeimmillaan, 3000 asukasta neliökilometriä kohti, kun vastaava luku on Savukoskella, Utsjoella ja Enontekiössä vain 0,2.

Pinta-alallisesti tarkastellen ääripäinä ovat vajaan kuuden neliökilometrin kokoinen Kauniaisten kaupunki ja sitä noin 2500 kertaa suurempi, kaikkiaan 15 000 neliökilometrin suuruinen Inarin kunta. Mielenkiintoinen yhtymäkohta Kauniaisten ja Inarin välillä on, että kumpikin edustaa 5 000 - 10 000 asukkaan kokoluokan kuntia. Kunnat vaihtelevat myös monikeskuksisuuden voimakkuuden osalta. Taajamien lukumäärään perustuvan tarkastelun perusteella Lähes puolet Manner-Suomen kunnista on yhden taajaman kuntia. Asukasluvultaan pienin Luhanka on ainut taajamaton kunta. Eniten taajamia, 15, on Salon kaupungissa. Monikeskuksisuus on lisääntynyt erityisesti kuntaliitosten myötä.

Väestöllisiin tekijöihin liittyvästä Manner-Suomen kuntien erilaisuudesta kertoo osaltaan kielisuhteet vuoden 2017 lopussa; enimmillään ruotsinkielisiä on Pedersören kunnassa (89,3%), saamenkielisiä Utsjoella (43,9%) ja vieraskielisiä Vantaalla (17,7%). Vantaalla puhuttiin äidinkielenä suomen, ruotsin ja saamen lisäksi peräti 119 eri kieltä.  Myös väestönmuutosten osalta kuntien erot ovat suuria. Esimerkiksi ARTTU2-tutkimuskunnissa väestön kokonaismuutos vuosina 2005-2015 vaihteli Lempäälän 23,5 prosentin positiivisesta muutoksesta Paltamon 16,6 prosentin negatiiviseen muutokseen. Ei-työikäisten ja työikäisten määrien suhdetta ilmaiseva väestöllinen huoltosuhde oli pienimmillään Helsingissä, 44,5 % ja korkeimmillaan Kuhmoisissa, 107,7.

Erilaisuus näkyy myös kuntien taloudellisessa tilanteessa. Siitä esimerkkinä esimerkiksi merkittävät vaihtelut kuntien tuloveroprosenteissa. Korkeimmillaan tuloveroprosentit 2018 ovat Jämijärvellä, Reisjärvellä ja Teuvassa, 22,50 ja matalimmillaan Kauniaisissa, 17,00.

Yhtenä objektiivisena kuntalaisten osallistumisen mittarina toimiva äänestysaktiivisuus kuntavaaleissa kertoo osaltaan kuntien erilaisuudesta. Viimeisimmissä, kevään 2017 kuntavaaleissa äänestysprosentit vaihtelivat kainuulaisen Kajaanin kaupungin 49,3 prosentista keskisuomalaisen pikkukunnan Kinnulan 82,6 prosenttiin. Kuntavaaleilla valitut valtuustot eivät ole toistensa kopioita. Valtuutettujen puoluetausta, ikärakenne, sukupuolijakauma, aiempi kokemus luottamustehtävistä vaihtelevat kuntien välillä. Puoluetaustasta ääriesimerkkeinä pohjanmaalainen Korsnäsin kunta, jossa kaikki valitut valtuutetut edustavat RKP:tä ja Merijärven kunta, jossa 87 prosenttia valtuutetuista ovat keskustalaisia. Naisvaltaisimmat valtuustot löytyvät Lapista ja Pohjois-Karjalasta; Inarista ja Outokummusta (59%), miesvaltaisimmat puolestaan Etelä-Pohjanmaalta ja Satakunnasta, Karijoelta (13%) ja Karviasta (14%).