Suomessa on kaksi kansalliskieltä, suomi ja ruotsi, joten siksi myös koulutusväyliä on kaksi, suomenkielinen ja ruotsinkielinen. Ruotsinkielinen koulutus muodostaa oman kokonaisuutensa Suomen koulutusjärjestelmässä. Kunta, jossa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita, on velvollinen järjestämään koulutusta erikseen kummallekin kieliryhmälle. Koulutusta ja opetuskieltä koskevaa lainsäädäntöä käsitellään tämän julkaisun osassa yksi.

9.1 Sivistyspalvelujen ja kielten organisointi

Seuraavat tekstiosat pohjautuvat suurelta osin raporttiin Bildningsförvaltningen och skolan (ruotsiksi) (2014). Talouden osalta ruotsinkielinen opetushallinto on yleisesti ottaen oma tulosalueensa, vaikka tulosalueiden rajaus vaihteleekin riippuen siitä, miten koko sivistyshallinto on organisoitu.

Kuntalaissa on yhtäläinen hallintomalli molemmille kieliryhmille. Kaksikielisessä kunnassa on opetushallintoon asetettava kullekin kieliryhmälle oma toimielin tai yhteinen toimielin, jossa on erilliset jaostot kummallekin kieliryhmälle. Toimielimen tai jaoston jäsenet valitaan kyseisen kieliryhmän edustajien joukosta. Monissa kunnissa tämä säännös on toteutettu niin, että on olemassa sivistyslautakunta tai vastaava, jossa on suomenkielinen ja ruotsinkielinen jaosto. Osassa kunnista suomen- ja ruotsinkielisellä sivistystoimella on erilliset lautakunnat. Lisäksi valtuusto voi päättää, että muilla kuin opetuksen hallinnonaloilla kummallekin kieliryhmälle asetetaan jaosto. Myös tässä tapauksessa toimielimen tai jaoston jäsenet valitaan kyseisen kieliryhmän edustajien joukosta.

Vuodesta 1993 alkaen koulujen johtokunnat ovat olleet vapaaehtoisia kunnille. Osa kunnista on päättänyt säilyttää johtokunnat, kun taas osa kunnista on päättänyt luopua niistä. Kunnissa, jotka ovat säilyttäneet johtokuntajärjestelmän, tehtävät ja valtuudet voivat vaihdella hyvinkin paljon.

9.2 Kunnan kouluverkosto

Yleensä hallintosäännössä säädetään siitä, mikä hallintoaste päättää koulujen perustamisesta ja lakkauttamisesta. Päätökset voi tehdä esimerkiksi valtuusto tai sivistyslautakunta. Päätöksen kulussa esiintyy tiettyä vaihtelua riippuen siitä, miten sivistyshallinto on organisoitu. Kouluverkostoa koskevat päätökset tehdään käytännössä yhteistyössä useamman päätöksentekotason ja sektorin välillä, sillä päätös tehdään valtuuston ja hallituksen hyväksymien kehityssuunnitelmien ja sopeuttamisohjelmien puitteissa. Lisäksi päätökset ovat riippuvaisia siitä, miten kiinteistönhallinto arvioi koulurakennusten kunnon sekä korjaus- ja lisärakentamistarpeista. Lue lisää kouluverkoston muutoksiin liittyvästä päätösmenettelystä Kuntaliiton julkaisussa.

9.3 Kielitaito

Kielivaatimuksissa on eroja koulutuspalvelusta riippuen. Kunnan on tunnettava kielivaatimukset ja niiden arviointi.

Opettajien kielitaidosta on säädetty samassa asetuksessa kuin muistakin kelpoisuusehdoista (asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 986/1998). Esi- ja perusopetusta koskevat vaatimukset ovat tiukimmat: Opettajalla tulee olla koulun opetuskielessä, suomessa tai ruotsissa, erinomainen suullinen ja kirjallinen taito. Tämä taito osoitetaan samalla tavalla kuin erinomainen suullinen ja kirjallinen kielitaito osoitetaan muualla julkishallinnossa. Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa vaatimukset ovat kevyemmät. Riittää, että opettaja hallitsee opetuksessa käytettävän kielen. Opetuksen järjestäjä arvioi kielitaidon näissä tapauksissa. Lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta tai ammatillisessa koulutuksessa äidinkieltä antavalla opettajalla on kuitenkin oltava erinomainen taito käyttää opetuskieltä suullisesti ja kirjallisesti.

Muun opetushallinnon hallinnollisen henkilökunnan kielitaidon osalta ei ole määräyksiä tai säännöksiä laissa. On siis kunnan asia päättää näistä. Joissakin kunnissa on säädöksiä, jotka määrittelevät kielitaitovaatimukset kunnan eri toiminta-alueilla, ja toisissa kunnissa näistä säädetään tapauskohtaisesti. Opetushallinnon johtohenkilöstön ja hallinnossa työskentelevien selkeästi ilmaistut ja riittävät kielitaitovaatimukset takaavat palvelun kahdella kielellä.

Lakiviitaukset

• Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998) 9, 12, 17, 22 §

9.4 Kansalliskielistrategian suosituksia

Kansalliskielistrategia (2021), joka on valtioneuvoston periaatepäätös, tarjoaa kunnille useita sivistyksen toimialueeseen kuuluvia ja toisen kansalliskielen edistämiseen liittyviä toimenpide-ehdotuksia ja suosituksia. Alla on kansalliskielistrategian suosituksia.

Valtioneuvosto kannustaa kuntia tarjoamaan toisen kotimaisen kielen opetusta A1-kielenä ja poistamaan ryhmäkokoja koskevat rajoitukset. Koulussa tehdään toimenpiteitä toisen kansalliskielen oppimisen vahvistamiseksi. Huoltajille laaditaan materiaaleja, jotka sisältävät tietoa toisen kansalliskielen oppimisen eduista. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen piirissä vakiinnutetaan ystäväluokkatoiminta ja vierailut eri kieliryhmien edustajien kanssa.

Lasten kielen oppimista tuetaan varhaiskasvatuksesta alkaen vahvistamalla ja laajentamalla kielikylpy- ja kielisuihkutoimintaa. Toimivaa kaksikielisyyttä ja monikielisyyttä kehitetään parhaiten luonnollisissa ja aidoissa oppimis- ja kielenkäyttöympäristöissä. Erot taidoissa ja asenteissa kehittyvät usein jo ennen kouluikää. Siksi kielikylpy ja kielisaarekkeet ovat erinomainen tapa vahvistaa toisen kansalliskielen taitoa.

Kielikylpy on opetusmenetelmä, jonka tavoitteena on toimiva kaksikielisyys. Kielikylpyopetus alkaa esikoulussa ja jatkuu parhaassa tapauksessa koko perusopetuksen ajan. Tätä kutsutaan varhaiseksi täydelliseksi kielikylvyksi. Kielikylpykäsitteen alla annetaan kuitenkin paljon erityyppistä opetusta. Kielikylvyn alkuperäinen tavoite on, että opetus on suunnattu lapsille, joiden äidinkieli on kunnan asukkaiden enemmistön puhuma kansalliskieli, ja nämä lapset oppivat kielikylvyn avulla toisen kansalliskielen. Siksi suurin osa Suomen kielikylpytoiminnasta koostuu ruotsinkielisestä kielikylpyopetuksesta suomenkielisille lapsille.

Kielikylpy on osoittautunut menestyksekkääksi opetusmenetelmäksi. Ruotsinkielisessä kielikylvyssä olevilla suomenkielisillä oppilailla on keskimäärin parempi äidinkielen taito kuin suomenkielistä koulua käyvillä lapsilla, ja heillä on lähes yhtä hyvät ruotsin taidot kuin ruotsinkielisillä lapsilla. Kielikylpyoppilaat suhtautuvat positiivisesti muihin kieliin ja kulttuureihin. Kunta tekee päätökset kielikylvyn järjestämisestä. Kunnat voivat myös tiedottaa vanhempia kielikylpytoiminnasta. Olisi hyvä tarjota koko koulupolku kielikylpynä. Monissa kunnissa kielikylvyn kysyntä on suurempaa kuin tarjonta. Kunta voi hakea valtionavustusta kahdella kielellä annettavan opetuksen kehittämiseen ja laajentamiseen. Valtionavustus on riippuvainen valtiontaloudesta ja budjettikehyksistä. 

Sen lisäksi kansalliskielistrategia suosittelee, että kaksikielisyyden vahvistamiseksi harrastustoiminnassa luodaan ja kehitetään mahdollisuuksia ja toimintamalleja. Kunnan urheilu- ja kulttuuritarjonta toisella kansalliskielellä on turvattava kaksikielisissä kunnissa.

9.5 Kielisaarekkeet edistävät elävää kaksikielisyyttä

Kansalliskielistrategia nostaa esiin ruotsinkieliseen koulutukseen panostavien suomenkielisten kuntien tukemisen (niin kutsutut kielisaarekkeet).

Kielisaareke on yksikielinen suomenkielinen kunta, jossa on ruotsinkielistä koulutusta. Kielisaarekeyhteisö muodostuu ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen ja koulun ympärille. Koulutus on kielisaarekkeen voimavara. Suomessa on 15 keskenään melko erilaista kielisaareketta. Kielisaarekekunnassa ruotsinkielistä koulutusta järjestetään niin yksityisesti, kunnallisesti kuin yhdessä naapurikuntien kanssa. Suomen viisitoista kielisaareketta ovat: Pori, Hyvinkää, Jyväskylä, Kerava, Kotka, Kouvola, Lahti, Nurmijärvi, Salo, Kaarina, Tampere, Hämeenlinna, Tuusula, Vihti ja Oulu.

Vanhimmat kielisaarekkeet syntyivät jo 1700- ja 1800-luvuilla teollistumisen seurauksena. Lainsäädännön ansiosta (23.12.1999) kielisaarekkeita on olemassa nykyään. Myös yksikielisillä kunnilla on perusopetuslain (628/1998) mukaan velvollisuus järjestää opetusta molemmilla kansalliskielillä, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita. Riittää, että on olemassa lapsia, jotka toivovat opetusta toisella kielellä. Siksi 2000-luvun alussa muodostettiin uusia kielisaarekkeita. Tämä voidaan nähdä poikkeavana suuntauksena ruotsinkielisen oppilaspohjan muuten heiketessä. Aloite ruotsinkielisestä opetuksesta tulee usein aktiivisilta perheiltä.

Kun yhteistyö kielisaarekkeen toimijoiden ja kunnan välillä toimii hyvin, toiminta kasvaa ja kehittyy. Tämä edistää kunnan houkuttelevuutta.

Kielisaarekkeiden opetuksessa keskipisteenä on kieli ja kulttuuri. Siksi tällaiseen kuntaan hakeutuvat perheet, jotka arvostavat näitä. Yhdessä he muodostavat yhteisön, joka edistää kunnan sosiaalista kestävyyttä. Kielisaarekkeesta tulee ruotsin kielen käyntikortti suomenkielisessä ympäristössä Suomessa ja sillä on positiivinen vaikutus kieli-ilmastoon.

Ruotsinkielistä opetusta tarjoavat suomenkieliset kunnat edistävät aktiivisesti elävää kaksikielisyyttä omassa kunnassa ja koko maassa. Siksi näitä kuntia tulee huomioida ja tukea.

9.6 Miten kielisaareke muodostetaan?

• Aktiiviset vanhemmat, jotka toivovat ruotsin opetusta lapsilleen, kokoontuvat.
• Lapsille suunnattu toiminta aloitetaan tiloissa, joita ei tarvitse vuokrata, kuten esimerkiksi kirjastossa, leikkipuistossa tai seurakuntatalossa.
• Ruotsinkielistä toimintaa on myös markkinoitava.
• Tuen hakemista varten voidaan rekisteröidä yhdistys.
• Ruotsinkielistä opetusta koskevat toiveet esitetään kunnan koulutusvastaaville.
• Aktiivisuus ja yhteydenpito paikallisiin päättäjiin on tärkeää.
• Koko koulutuspolku on huomioitava varhaiskasvatuksesta peruskoulun viimeiseen vuosiluokkaan. Useimmat perheet haluavat tietää, miltä lapsen koulunkäynti tulee näyttämään, ennen kuin uskaltavat panostaa täysin uuteen vaihtoehtoon.
• On tärkeää, että varhaiskasvatus, esikoulu ja koulu sijaitsevat lähellä toisiaan. Näin ne voivat tehdä paremmin yhteistyötä ja helpottaa perheiden elämää, ja tämä myös lisää näkyvyyttä. Samoissa tiloissa järjestetään ruotsinkielistä toimintaa koulupäivän jälkeen, ja tilat voivat olla myös yhdistystoiminnan käytössä.
• Olkaa avoimia yhteistyölle joka suuntaan.
• Käyttäkää apuna mediaa ja muita hyväntahtoisia viestinviejiä.
• Muistakaa, että ette ole yksin näiden kysymysten kanssa. Ruotsinkieliselle koulutukselle on Suomessa laaja tuki.