På svenska?Byt till den svenska versionen av publikationen.
Johdanto
Suomi on kaksikielinen maa, jonka kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Julkishallinnon kielellinen jaotus perustuu kuntiin, joiden kielellinen asema määräytyy väestön kielellisesen jakauman mukaan.
Suomen 309 kunnista (2022) 49 on ruotsin- tai kaksikielisiä. Kaksikieliset kunnat (33 kpl) sijaitsivat pääasiassa Suomen rannikolla. Ruotsi on monissa kaksikielisissä kunnissa vähemmistökielenä, mutta on myös kuntia, joissa enemmistö puhuu ruotsia.
Joka kolmas suomalainen, eli 1,8 miljoonaa ihmistä, asuu kaksikielisessä kunnassa. Kunta voi vapaaehtoisesti julistautua kaksikieliseksi lain määrämästä kiellelisestä asemasta riippumatta.
Kaksikielisen kunnan on palveltava sekä suomeksi että ruotsiksi yhtäläisin perustein. Tämän oppaan tavoitteena on tukea kuntaa sen työssä kielellisen kestävyyden puolesta. Kielellisellä kestävyydellä tarkoitamme, että kunnalla on edellytykset toimia tasapuolisesti ja pitkäjännitteisesti molemmilla kansalliskielillä.
Kielellisen kestävyyden saavuttamiseksi ei riitä lainsäädännön vähimmäisvaatimuksien täyttäminen. Kunnan on sen sijaan panostettava molempien kansalliskielten edellytysten kehittämiseen esimerkiksi panostamalla koulutukseen, innovatiiviseen henkilöstöpolitiikkaan sekä kehittämällä palveluita.
Joulukuussa 2021 valtioneuvosto hyväksyi periaatepäätöksenä Suomen toisen kansalliskielistrategian. Strategia koskee kahta kansalliskieltä suomea ja ruotsia. Päätös on tahdonilmaisu, joka osoittaa, miten hallitus haluaa pitkällä aikavälillä työskennellä kansalliskielien eteen. Tavoitteena on turvata, että Suomessa on jatkossakin kaksi elävää kansalliskieltä. Strategian aikaperspektiivi ulottuu yli hallituskausien.
Suomen kielen osalta päätavoitteena on kielen käyttöalan kaventumisen estäminen yhteiskunnassa, kuten esimerkiksi tutkimuksen ja työelämän piirissä. Ruotsin kielen osalta tavoitteena on ruotsinkielisten palveluiden toimivuuden ja saatavuuden turvaaminen sekä kielenkäytön lisääminen.
Kansalliskielistrategian visioiden toteuttamiseksi on laadittu suuntaviivat ja päämäärät sekä asetettu konkreettisia toimenpiteitä.
Pääasialliset suuntaviivat ovat
- oikeus palveluihin omalla kielellä,
- kansalliskielten aseman turvaaminen ja
- elävä kaksikielisyys.
Kansalliskielistrategian hyväksymisen jälkeen me Kuntaliitossa huomasimme, että on olemassa tarve päivittää vuoden 2012 kansalliskielistrategian yhteydessä laaditut kuntien ja kuntayhtymien ohjeet ja suositukset.
Tämän päivitetyn julkaisun tavoitteena on toimia tukena yksi- ja kaksikielisille kunnille. Opas auttaa kuntaa noudattamaan paremmin kielilainsäädäntöä toiminnassaan sekä tarjoaa myös konkreettisia työkaluja parempaan hallintoon molemmilla kansalliskielillä. Kyky tarjota palveluja kahdella kielellä vahvistaa demokratiaa ja on ensimmäinen askel kohti kielellisesti kestävää kuntaa.
Kun kaksikielistä toimintaa kehitetään järjestelmällisesti, löydetään samalla muita kehittämiskohteita toiminnassa. Siksi toimenpide-ehdotuksista on yleisesti ottaen hyötyä organisaatiolle, ja ne todennäköisesti parantavat toiminnan laatua.
Tavoitteemme on ollut tehdä mahdollisimman havainnollinen julkaisu, joka on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käydään läpi taustaa pohtimalla, millaisen perustan lainsäädäntö tuo kunnan toiminnalle kahdella kielellä. Tässä osassa on myös tärkeää tietoa mantereella sijaitseville yksikielisille kunnille. Toisessa osassa esitellään käytännön työvälineitä kaksikielisen kunnan arkeen sekä käsitellään yksikielisiä kuntia koskevia asioita. Kolmannessa osassa käsitellään kaksikielisen kunnan toiminnan arviointia.
Julkaisussa puhutaan kunnista, mutta suositukset koskevat myös kuntayhtymiä. Käytämme käsitettä “molemmat kielet”, jolla tarkoitamme suomea ja ruotsia. Toisella kansalliskielellä tarkoitetaan vähemmistön puhumaa kansalliskieltä kunnassa tai kuntayhtymässä.
Julkaisun pohjana on kielilaki (423/2003), vuoden 2021 kansalliskielistrategia sekä seuraavat Kuntaliiton materiaalit: Kielimanuaali kaksikielisille kunnille (2017), Kansalliskielistrategian käytännön työvälineet kunnille ja kuntayhtymille (2014) ja Ruotsinkielisen palvelun arvioinnin käsikirja (2007).
Tämä julkaisu on tarkoitettu käytettäviksi kuntasektorilla. Myös hyvinvointialueet on jaettu yksi- ja kaksikielisiin alueisiin, mutta nämä alueet eivät ole tämän julkaisun kohderyhmää. Kuntaliitto on julkaissut erillisen materiaalin, jossa on kielisuositukset hyvinvointialueille. Materiaalin nimi on Kaksikielisten hyvinvointialueiden valmistelun tukiaineisto (2021).
Ahvenanmaan erityisnäkökulmia ei esitellä tässä julkaisussa. Ahvenanmaan maakuntaa koskevista kielellisistä oikeuksista ja velvollisuuksista ei säädetä kansallisessa kielilaissa, vaan kielisäännökset sisältyvät Ahvenanmaan itsehallintolakiin (1144/1991). Maakunta on yksikielisesti ruotsinkielinen, ja virkakieli maakunnan valtion-, maakunta- ja kuntahallinnossa on ruotsi. Maakunnan viranomaisten ja maakunnassa toimivien valtion viranomaisten välillä vaihdettavat kirjoitukset ja muut asiakirjat on laadittava ruotsin kielellä. Sama koskee kirjoitusten ja asiakirjojen vaihtoa yhtäältä mainittujen viranomaisten ja Ahvenanmaan valtuuskunnan sekä toisaalta valtioneuvoston, keskushallinnon viranomaisten sekä valtion viranomaisten välillä, joiden toimialueeseen maakunta tai sen osa kuuluu. Suomen kansalaisella on kuitenkin oikeus omassa asiassaan tuomioistuimessa ja maakunnan muissa valtion viranomaisissa käyttää suomea. Julkista rahoitusta ja tukea saavien koulujen opetuskieli on ruotsi, jos ei toisin maakunnan lainsäädännössä määrätä.
Tämän julkaisun työryhmään kuuluivat Emilia Mattsson Nortamo, Robin Lindberg ja Mattias Lindroth.
Haluamme kiittää kaikkia kollegoitamme Kuntaliitossa ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:ssä, jotka auttoivat meitä tämän julkaisun laatimisessa. Lisäksi haluamme esittää kiitokset myös oikeusministeriölle ja Folktingetille kommenteista sekä ruotsin- ja kaksikielisten kuntien verkoston jäsenille, ruotsinkieliselle neuvottelukunnalle ja kansalliskieliverkostolle, jotka osallistuivat aktiivisesti prosessiin.