Yleisesti:

Suomessa kuntien käsissä on arviolta 2/3 Agenda 2030:n tavoitteiden toimeenpanosta. Kuntien toiminta kytkeytyy lähes kaikkiin tavoitteisiin. Kunnat kytkeytyvät suoraan kestävän kehityksen tavoitteiden laajaan kirjoon esimerkiksi kasvatuksen ja koulutuksen, hoivan, puhtaan veden, energian, jätehuollon ja kestävän liikenteen järjestämisessä. Suomen kuntien vahvuuksia ovat koulutus ja osaaminen sekä vahvat paikallisdemokratiat ja osallistumisen mahdollisuudet.

Kuntien suurimmat kestävän kehityksen haasteet liittyvät ilmastonmuutokseen ja yhteiskunnan eriarvoistumiseen. Taloustilanne ja kaupungistuminen asettavat lisää haasteita monille kunnille.

Kunnat ovat aktiivisesti mukana ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Kunnat pyrkivät vähentämään ilmastopäästöjään lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä ja parantamalla energiatehokkuutta. Kunnat edistävät sosiaalista kestävyyttä muun muassa parantamalla työllisyyttä, tarjoamalla palveluja sekä vähentämällä syrjäytymistä. Kunnat ovat panostaneet asukkaiden osallisuuden kokemuksiin ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiseen. Sosiaalisen kestävyyden ydintä on se, millaisena maailma siirtyy seuraavalle sukupolvelle.

SDG-tavoitteet ja kestävä päätöksenteko:

Kuva 2. Agenda 2030 Kestävän kehityksen tavoitteet. (YK)

Ei köyhyyttä (1) pyrkii vähentämään köyhyyttä muun muassa sosiaaliturvan ja sosiaalivakuutuksen turvaamisella heikompiosaisille sekä varmistamalla kaikille yhtäläiset mahdollisuudet peruspalveluihin, omistamiseen ja esimerkiksi rahoitukseen. Kansallisten toimenpiteiden lisäksi tarvitaan myös kansainvälisiä toimenpiteitä esimerkiksi kehitysavun kautta. (YK 2015: 15.) 

Kuntien päätökset usein kytkeytyvät usein palveluihin, niiden tasoon ja saatavuuteen. Panostukset perheiden ennaltaehkäisevien palveluihin turvaavat myös tätä tavoitetta. Tämän lisäksi kunnissa tarjotaan mm. harkinnanvaraista taloudellista tukea perheille, pienyrittäjille ja muille ammatinharjoittajille.

Ei nälkää (2) on kestävän kehityksen toinen tavoite, joka pyrkii tukemaan heikompiosaisten ja köyhien mahdollisuutta terveelliseen ja ravitsevaan ruokaan. Tavoite pyrkii myös kestävämpään maatalouteen ja tukemaan kestävän maatalouden kautta tulonsa saavia tiloja sekä ohjaamaan tukea tehokkaan ja kestävän maatalouden kehittämiseen. (YK 2015: 15-16.)

Kunnissa tähän vaikutetaan eritoten päätöksillä liittyen ruokapalveluihin, joissa keskitytään ruokasuositusten mukaiseen ravinnon tarjontaan. Palvelut tukevat erityisesti heikommassa osassa olevien terveellistä ruokavaliota, kuten niille lapsille ja nuorille, jotka eivät saa kotona lämmintä ruokaa. Terveellistä, yhteisöllistä ja kestävää kouluruokailua on tärkeä kehittää ja varmistaa, että kunnilla on riittävät resurssit sen toteuttamiseen. Ylipainon sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ovat kuntatasolla huomattavat, ja ennaltaehkäisevä työ on keskeistä aloittaa riittävän ajoissa. Hankinnoilla voidaan myös vaikuttaa tavoitteeseen.

Terveyttä ja hyvinvointia (3) -tavoitteessa ehkäistään päihteiden, kuten huume-, alkoholi- ja tupakkatuotteiden käyttöä ja niistä aiheutuvia haittoja sekä turvataan kaikille ihmisille terveydenhuolto. Tähän kytkeytyy myös terveydenhuollon rahoituksen turvaaminen sekä henkilöstön koulutus erityisesti kehitysmaissa. (YK 2015: 16-17.)

Hyvinvoinnin edistäminen pitää nähdä laaja-alaisena mukaan lukien muun muassa virkistysympäristöt, koulutus, kulttuuri, asuminen, turvallisuus, kaavoitus ja infra. Hyvinvoinnin turvaaminen on jatkossakin kunnan keskeinen tehtävä ja hyvinvoinnin edistämisen johtaminen osa-alue, joka jatkossakin on kunnille strategisesti tärkeä.

Hyvä koulutus (4) -tavoite puhuu ilmaisen, tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen puolesta varhaislapsuuden kehittymisestä aina korkean asteen koulutukseen asti. Olennaista on myös tukea kouluttautumismahdollisuuksien turvallisuutta ja työllistymiseen tarvittavien taitojen oppimista. (YK 2015: 17.)

Kunnat tekevät paljon päätöksiä liittyen kasvatus- ja koulutuspalveluihin, niiden saatavuuteen, tasa-arvoisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja sisältöihin. Koulutuksen jatkumo varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle tulee varmistaa ja siksi nivelvaiheisiin panostaminen on tärkeää, erityisesti siirryttäessä perusopetuksesta toiselle asteelle. Elinikäinen oppiminen vapaassa sivistystyössä tarjoaa osaamismahdollisuuksia iästä riippumatta. Toimivia yhteistyörakenteita ja palveluintegraatiota tulee kehittää palvelujen yhdyspinnoilla yhdessä sivistys-, sote-, työllisyys- ja kotoutumispalvelujen kesken. Koulutuksen yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden toteutumiseksi on mahdollistavalla lainsäädännöllä edistettävä palvelujen järjestämisessä monimuotoisia ratkaisuja ja joustavuutta. 

Oppimistulosten laskun ja segregaation vahvistumisen lisäksi koulutuksen saavutettavuus on keskeinen haasteena ikäluokkien pienentyessä.  Jatkuvan oppimisen mahdollistamiseen liittyy koulutuksen osaamisperusteisuus ja osaamisen tunnistaminen eri tavoin. Työllisyys ja osaaminen ovat vahvasti toisiinsa kytköksissä. Joustavien oppimispolkujen rakentamiseksi kuntien, ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja muiden koulutuksen järjestäjien yhteistyötä on edistettävä, jotta varmistetaan oppilaan ja opiskelijan eheä opintopolku läpi koulutusjärjestelmän. Varhaiskasvatuksen rooli eriarvoisuuden kaventajana on merkittävä. On tärkeä turvata laadukkaat, saavutettavat ja yhdenvertaiset varhaiskasvatus- ja koulutuspalvelut koko maassa.

Sukupuolten tasa-arvo (5) -päämäärällä tavoitellaan kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän lopettamista. Tähän kytkeytyy myös se, että tunnistetaan palkaton hoito- ja kotityö sekä naisten tasapuolisten mahdollisuuksien turvaaminen taloudellisiin resursseihin. Tarkoitus on myös tehostaa mahdollistavan teknologian käyttöä naisten oikeuksien ja mahdollisuuksien vahvistamiseksi. (YK 2015: 18.) 

Kuntien päätöksenteossa sukupuolten tasa-arvo on läpileikkaavasti mukana monessakin erilaisessa päätöksessä työllistämisestä aina joukkoliikenteen reitteihin. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ennaltaehkäisy on maassamme yksi keskeinen kuntiakin koskeva haaste.

Puhdas vesi ja sanitaatio (6) pitää sisällään puhtaan veden ja hyvän hygienian mahdollistamisen sekä kestävän veden oton ja makean veden riittävyyden. (YK 2015: 18-19.) Suomen vesihuollossa kunnilla on keskeinen rooli niin vesihuollon järjestäjänä kuin vesihuoltolaitosten omistajana ja operoijana. Palvelujen laatu on kansainvälisesti vertailtuna erinomainen ja hintataso hyvin kohtuullinen. Vesihuollossa on tärkeää huomioida kestävän vesihuollon kriteerit. Vesihuollon ravinnekierrätyksen tehostaminen edellyttää markkinoiden synnyttämistä kierrätyslannoitteille. Suunnitteilla olevan Green deal -sopimuksen tavoitteena on vapaaehtoisesti vähentää jätevesistä aiheutuvaa pintavesien kuormitusta ja siten joustavasti edistää vesiensuojelua sekä kehittää viemärilaitostoimintaa Suomessa.

Edullista ja puhdasta energiaa (7) -tavoite pyrkii kestävän energiatuotannon tukemiseen ja parantaa energiatehokkuutta (YK 2015: 19). Kuntien perustyötä on pohtia esimerkiksi uusien energiamuotojen hyödyntämistä julkisten ja yksityisten kiinteistöjen energia- ja kuljetusratkaisuissa. Keskimäärin neljäsosa Suomessa käytetystä sähköstä on tuontisähköä. Toimitusvarmuuden turvaamiseksi tarvitaan energiantuotannon riittävän omavaraisuuden varmistamista sen lisäksi, että jakeluverkkoja (sähkö, lämpö), siirtoyhteyksiä ja energian varastointia kehitetään. Jos Suomessa edetään vähähiilisten tiekarttojen avulla, sähkön tarve noin puolitoistakertaistuu lähivuosikymmeninä. Fingrid on varoitellut sähköpulan mahdollisuudesta huippukulutuksen aikaan, koska sillä itsellään on vain vähän vara-voimakapasiteettia lähinnä häiriötilanteita varten. Jossain määrin ongelma koskee myös lämpöä, jos halutaan siirtyä sähköön kotimaisesta, polttamalla tuotetusta energiasta (turve, biomassa).

Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua (8) -tavoite keskittyy harkittuun talouskasvuun, joka tukee myös kehittyneiden maiden talouskasvua ja työllisyyttä sekä säällisten työpaikkojen luontia. Tähän liittyen myös palkkauksen näkökulma ja työn arvottaminen huomioidaan. Tavoite pitää myös sisällään työn turvallisuuden ja tasapuolisuuden varmistamisen. Paikallista kulttuuria, työtä ja tuotteita luomalla halutaan edistää kestävää matkailua. (YK 2015: 19-20.)

Kestävän kasvun saavuttamiseksi on tärkeää viedä eteenpäin investointeja, jotka tukevat energiamurrosta, ilmastotoimia ja saavutettavuutta, edistävät innovaatioita ja digitalisaation hyödyntämistä sekä tukevat työllisyyttä ja osaamisen kehittämistä. Lisäksi on tarve rakentaa kattavat ja toimintavarmat tietoliikenneyhteydet koko maahan. Kunnat merkittävinä työllistäjinä vaikuttavat jo oman henkilöstöpolitiikkansa kautta tähän tavoitteeseen, mutta myös hankintojen kautta ne voivat vaikuttaa asian edistymiseen. 

Kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja (9) -tavoite pitää sisällään laadukkaan ja kestävän infrastruktuurin sekä kestävän teollistumisen kehittämisen. Samalla pyritään mahdollistamaan pienimuotoisen teollisuuden ja muiden yritysten mahdollisuuksia rahoituspalveluihin. (YK 2015: 20-21.)

Kunnilla on keskeinen rooli kestävän infran tuottamisessa maapolitiikan, kaavoituksen ja kaavojen toteuttamisen (rakennuttamisen) keinoin. Kestävä infra ja siihen liittyvät palvelut (kadut ja yleiset alueet, jätehuolto, vesihuolto) edellyttävät, että kunnalla on lailla säädetyt riittävät edellytykset näiden tehtävien kokonaisvaltaiseen hoitamiseen eikä tarpeettomasti rajoiteta esimerkiksi palvelutuotannon organisaatiomuodon valintaa, kuntakonsernin sisäistä tai kuntien välistä yhteistyötä.

Toimivan infrastruktuurin tarkoituksena on myös mahdollistaa yritysten toimintaa ja taata markkinoiden toimivuus. Yrityksiä tuetaan kunnissa hankintojen kautta ja myös suoraan erilaisilla rahoitusmuodoilla, kuten pienten yritysten tai yksinyrittäjien luottomahdollisuuksilla.

Huomioitavaa on, että yhteiskunnan palvelujen kehittäminen ja osin automatisoidut uudenmuotoiset palvelut perustuvat yhä enenevissä määrin tietoon, joita voidaan hallinnoida internetpohjaisin ratkaisuin yli organisaatiorajojen. Toimivat tietoliikenneyhteydet, laadukkaat ja yhteen toimivat yhteiskunnan ydintiedot sekä sähköiset tietopalvelut ovat toimivan ja nykyaikaisen yhteiskunnan perusta - ja edistävät palvelujen saatavuutta myös harvaan asutuilla alueilla.

Digitaaliset palvelut vähentävät turhaa liikkumista, kun asiointi voidaan hoitaa etäpalveluna mistä ja milloin vain. Toimivat tietoliikenneverkot mahdollistavat etätyöskentelyn ja -opiskelun sekä yhteiskunnan peruspalvelujen saavutettavuuden kaikille tasavertaisesti.  

Kuntien ympäristötoimialan palveluprosesseissa syntyy valtava määrä yhteiskunnan kannalta tärkeää tietoa: asema- ja yleiskaavat, rakennusrekisterin tiedot, kiinteistötiedot, osoitetiedot, katutiedot kunto- ja hoitotietoineen, vesijohtoverkostot, taajama-alueiden liikenteenohjaustiedot, katuvalaistustiedot, suuri määrä energian kulutukseen ja ympäristön tilaan liittyviä tietoja jne.  Ajantasaiset ja laadukkaat tiedot ovat tulevaisuuden SmartCity-palvelujen kivijalka ja luovat pohjan uusien digitaalisten palvelujen jatkuvalle kehittämiselle.

Eriarvoisuuden vähentäminen (10) -tavoite perustuu köyhimmän väestönosan tulojen kasvattamiseen sekä kaikkien sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen osallistumisen edistämiseen. Tavoite tukee myös kaikkien syrjintää mahdollistavien lakien, käytäntöjen ja politiikkojen poistamista ja edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia tukevaa sekä eriarvoisuutta ehkäisevää päätöksentekoa. (YK 2015: 21.) 

Kuntien toiminnan kautta voidaan tukea suoraan tai epäsuorasti eriarvoisuuden vähentämisen tavoitetta. Kunnat voivat hyvinvointi-, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelulla, eri tukimuodoilla, verotuksella ja palkkauksella vaikuttaa köyhimmän väestönosan tuloihin. Epäsuoraan kunnat tukevat eriarvoisuuden vähenemistä myös koulutuksen ja yhtäläisten liikkumis-, harrastamis- ja koulutusmahdollisuuksien kautta. 

Lainsäädännön lisäksi on turvattava kuntien mahdollisuudet toteuttaa yhdenvertaisuutta muun muassa yhdenvertaisuussuunnittelun avulla. Keskeistä on, että kunnilla on jatkossa avoimesti käytettävissä tietoa yhdenvertaisuussuunnittelun pohjaksi. Kuntien osaamisen vahvistumista syrjintään liittyvissä kysymyksissä on tuettava.

Kestävät kaupungit ja yhteisöt (11) -tavoitteella pyritään saavuttamaan kaikille riittävä, turvallinen ja edullinen asunto, peruspalvelut sekä liikennejärjestelmä. Tähän tähdätään lisäämällä julkista liikennettä ja keskittymällä huono-osaisiin, naisiin, lapsiin, vammaisiin ja ikääntyneisiin sekä heidän erityistarpeisiinsa. Tavoitteeseen lukeutuu myös kaupunkien ilmastohaittojen karsinta ja katastrofeista johtuvien kuolemien ehkäisy. (YK 2015: 21-22.)

Kunnat toimivat turvallisten ja kestävien kaupunkien suunnittelijoina ja rakentajina kaavoituksen, infran sekä maankäytön suunnittelun avulla. Lisäksi kunnat tarjoavat vuokra-asuntoja tai muita markkinahintoja edullisempia asumisvaihtoehtoja.

Kokonaisuutena Suomen ongelma ei ole väestön kasvu, vaan alhainen syntyvyys, vähäinen maahanmuutto ja väestön ikääntyminen. Asumisen kannalta keskeinen rakennemuutos on pienten ruokakuntien osuuden voimakas lisääntyminen.

Kunnilla on vahva rooli maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa maankäytön suunnittelussa ja sen myötä kestävien kaupunkien ja yhdyskuntien rakentamisessa. Kuntien kaavoituksen kautta turvataan myös kaikkien mahdollisuudet osallistua maankäytön suunnitteluun ja vaikutetaan kaikkien käytettävissä olevien julkisten ulkotilojen määrään.   

Turvallisuutta voidaan parantaa kaupunkisuunnittelulla, liikenneratkaisuilla, asuntopolitiikalla, palveluita kehittämällä, integraatiolla, osallisuutta lisäämällä, asukkaiden ja viranomaisten yhteistoiminnalla ja muilla hyväksi koetuilla paikallistoimilla. Turvallisuus ja turvallisuuden tunne syntyvät usean osatekijän vaikutuksesta. Turvallisuuden parantaminen edellyttää toimia kaikilla osa-alueilla.

Segregaatio ja huono-osaisuuden kasautuminen ovat riski kaupunkien turvallisuudelle. Segregaatio edellyttää suurempaa palvelujen kohdentamista. Palveluiden suunnittelussa on huomioitava kieli- ja kulttuurikysymykset. Myös päihdeongelmien ehkäisyyn ja nuorten jengiytymisen estämiseen tulisi sijoittaa resursseja. Lähiympäristön viihtyvyyden parantamisella ja kaavoituksen keinoin on mahdollista ennaltaehkäistä segregaatiota. Hyvin valaistu ja viihtyisä, avoin lähiympäristö vähentää rikollisuutta.

Vastuullista kuluttamista (12) -tavoite ohjaa kuluttamisen ja tuottamisen tapojen kehitystä siten, että ne toimisivat kestävästi ja tehokkaasti. Tähän sisältyy mm. ruokahävikin pienentäminen, jätteiden määrän vähentäminen ja niiden parempi käsittely sekä kestävien julkisten hankintatapojen varmistaminen. (YK 2015: 22-23.) 

Kestävien hankintojen toteuttaminen ja ympäristönäkökohtien huomioiminen edellyttävät, että kunnalla on niitä tukeva hankintastrategia tai -linjaukset. Kestävä julkinen hankinta huomioi ympäristön ja sosiaalisen vastuun sekä luo pohjan kunnan kestävälle taloudelle. Kunnat käyttävät Suomessa vuosittain yli 20 miljardia euroa julkisiin hankintoihin. Kunnan hankintamenoista keskimäärin noin 70 % menee palveluostoihin. Palveluiden päästökerroin on pienempi kuin aineilla, tavaroilla ja tarvikkeilla. Suurin hiilijalanjälki syntyykin rakennusten käyttämästä energiasta ja rakentamisesta. Hiilijalanjäljen pienentämisessä auttavat energiatehokkaat ratkaisut sekä rakentamiseen kehitetty standardiin perustuva hiilijalanjäljen laskentamenetelmä (Orsi). 

Kunnilla ja muulla julkisella sektorilla on eriomaiset edellytykset toimia suunnannäyttäjänä kestävän yhteiskunnan ja kulutustapojen edistämisessä. Kunnat voivat päätöksillään vaikuttaa kestävän kehityksen osaamisen kasvattaminen kasvatus- ja koulutuspalveluiden kautta. Lisäksi kunnat oman toiminnan organisoinnilla ja erilaisilla palvelumuodoilla voivat toimia kestävän kuluttamisen ja jätteiden käsittelyn suunnannäyttäjinä. 

Ilmastotekoja (13) -tavoite pitää sisällään ilmastonmuutoksen hidastamiseen liittyvät toimenpiteet ja ilmastonmuutoksesta johtuviin katastrofeihin ja riskitekijöihin sopeutumisen. Tavoitteeseen liittyy myös ilmastomuutokseen liittyvän tietoisuuden vahvistaminen. (YK 2015: 23.)

Jo puolet suomalaisista asuu kunnassa, joka tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. 

Kuntien rooli asumisen ja rakentamisen hiilijalanjäljestä, alueellisesta oikeudenmukaisuudesta sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisesta on merkittävä. On tärkeää nostaa esiin sosiaalinen ja alueellinen oikeudenmukaisuus osana ilmastopolitiikkaa. Asumisen ja rakentamisen hiilijalanjälkeä koskevat toimenpiteet ovat merkittäviä, koska erityisesti kaupunkien hiilijalanjäljestä lämmityksen osuus on merkittävä ja vaikuttamisen mahdollisuudet ovat vähäiset muihin kuin kuntien itsensä omistamiin kiinteistöihin. Painopisteen on oltava erityisesti nykyisessä rakennuskannassa, sillä rakennuskanta uusiutuu hitaasti ja aiheuttaa aina hiilipiikin rakennuttamisvaiheessa.

Tuloksellinen ilmastotyö ja tiukentuvat tavoitteet edellyttävät yhteistyötä kuntien ja valtion kesken. Maakäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseksi valtion ja kaupunkiseutujen MAL-sopimuksia on kehitettävä vahvemmaksi ilmastonäkökulmat yhdistäväksi yhteistyön välineeksi.

Maankäyttö ja rakentaminen vaikuttavat kykyymme hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen. On tärkeää, että kunnilla säilytetään toimivalta, tarvittavat työkalut ja resurssit maankäytön suunnittelusta rakentamiseen ja ylläpitoon. Kuntien kaavamonopoli on ehdoton edellytys globaaleihin haasteisiin sekä ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin vastaamiseen. Kestävä liikkuminen kaupunkiseuduilla edellyttää valtion panostusta joukko-, raide- ja kevyeen liikenteeseen ja harvaan asutuissa kunnissa erilaisten liikkumistarpeiden yhdistämistä.

Vedenalainen elämä (14) -tavoitteella pyritään vähentämään merten saastumista erityisesti maalla tapahtuvien toimintojen vaikutuksesta sekä suojelemaan merten ja rannikkoalueiden ekosysteemejä. Tähän kytkeytyvät jätteiden parempi käsittely, kalastuksen rajoittaminen ja merten happamoitumisen minimointi sekä aiheeseen liittyvän tutkimustoiminnan tukeminen. (YK 2015: 23-24.)

Kuntien näkökulmasta erityisesti rannikkokaupungeissa tähän on mahdollisuuksia vaikuttaa, mutta myös sisämaan kuntien jätteiden käsittelyn ratkaisut ja hankinnoissa huomioitavat näkökulmat kytkeytyvät tähän tavoitteeseen.

Maanpäällinen elämä (15) keskittyy maanpäällisiin makean veden ekosysteemien ja metsien, kosteikkojen, vuorien ja kuivien maa-alueiden kestävän käytön turvaamiseen pitäen sisällään mm. kestävät metsien hoitomenetelmät, pilaantuneen maaperän ennallistaminen sekä luonnonmonimuotoisuuden turvaaminen. (YK 2015: 24–25.)

Kunnat ovat merkittäviä maankäytön ja rakentamisen hallinnoijia sekä usein myös itse metsän omistajia. Kunnat voivat näin olleen suoraan vaikuttaa alueensa maiden käytön suunnitteluun joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Kunnilla on monipuoliset mahdollisuudet edistää luonnon monimuotoisuutta yhteistyössä muiden kanssa, sillä ratkaisut luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tehdään usein paikallisesti. Kunnat ohjaavat maankäyttöä, kartuttavat luontotietoja ja ovat aktiivisia luonnonsuojelu ja -hoitotyössä. Kunnilla on myös tärkeä rooli kuntalaisten luontotietoisuuden lisääjinä.  

Rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto (16) tavoittelee kaikkien väkivallan muotojen vähentämistä, lapsiin kohdistuvan pahoinpitelyn, hyväksikäytön ja kiduttamisen ehkäisemistä sekä kansallisen oikeusturvan edistämistä. Tavoitteeseen kytkeytyy myös korruption ehkäisy, läpinäkyvien instituutioiden kehittäminen sekä joustava ja osallistava päätöksenteko. (YK 2015: 25–26.) 

Kunnat pystyvät toimimaan kaavoituksen avulla turvallisen kaupunkiympäristön rakentajina ja mahdollistajina. Kunnat toimivat myös lähidemokratian tärkeimpinä toimijoina Suomessa ja siten myös toteuttavat monin osin tätä tavoitetta. Kuntien päätöksillä tuetaan tavoitteen toteutumista mutta myös sillä, miten päätöksiä tehdään, on vaikutusta. 

Kunnilla on erityisen merkittävä rooli, kun edesautetaan asukkaiden luottamusta julkiseen hallintoon, yhteiskuntarauhaa ja demokraattista yhteiskuntaa. Kunnat käytännössä edistävät kaikkien asukasryhmien ja heikompiosaisten osallisuutta yhteisten asioiden hoitamiseen. Kestävyysmurros toteutetaan kunnissa yhdessä asukkaiden kanssa. Kunta aktivoi ja kannustaa kuntalaisia osallistumaan ilmaston muutoksen hillintään. Onnistuakseen muutos vaatii sitoutumista ja mahdollisuutta olla itse määrittelemässä sen suuntaa. Kyse on siis siitä, että ihmiset pääsevät suunnittelemaan ja päättämään itseään lähellä olevista asioista, joilla muutos tehdään. 

Tulevaisuuden kestävä kunta ottaa kaikessa toiminnassaan sekä suunnittelussa, budjetoinnissa, päätöksenteossa ja toimeenpanossa samanaikaisesti huomioon ihmisen, ympäristön ja talouden.

Yhteistyö ja kumppanuus (17) laajana tavoitteena haastaa aktiiviseen yhteistyöhön. Kuntien kannalta olennaista on kestävään kehitykseen kytkeytyvän politiikan johdonmukaistaminen, maailmanlaajuisen makrotalouden vakauden parantaminen sekä tehokkaiden julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan välisten kumppanuuksien edistäminen. (YK 2015: 26-27) 

Kunnat toteuttavat myös tätä tavoitetta rakentamalla kumppanuuksia ja yhteistyötä paikallisesti ja alueellisesti sekä kansainvälisesti yhteistyössä monen eri tahon kanssa.

Kunnat ovat tehneet vaikuttavaa kehitysyhteistyötä paikallishallinnon tasolla mm. ulkoministeriön rahoittamassa Pohjoinen-etelä-yhteistyöohjelmassa. Lisäksi moni kunta toteuttaa UNICEFin lapsiystävällistä kuntamallia.