Kestävän kehityksen perusidea on, ettei sosiaalista, taloudellista ja ekologista ekologista näkökulmaa voi irrottaa toisistaan. Myöskään paikallista ja globaalia näkökulmaa ei voi tarkastella toisistaan erillisinä, vaan planetaarisia ja sosiaalisia rajoja pitää tarkastella globaalisti ja toimia paikallisesti.

Ekologinen kestävyys tarkoittaa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden ja uusiutumiskyvyn säilyttämistä sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttamista luonnon kestokykyyn.

Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa, että taataan hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Yhä jatkuva väestönkasvu, köyhyys, ruoka- ja terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä koulutuksen järjestäminen ovat maailmanlaajuisia sosiaalisen kestävyyden haasteita, joilla on merkittäviä vaikutuksia ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Sosiaalisen kestävyyden rajat määrittävät perusasiat, joita ilman kenenkään ei pitäisi jäädä.

Taloudellinen kestävyys tarkoittaa sisällöltään ja laadultaan tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Kestävä talous on edellytys yhteiskunnan keskeisille toiminnoille. Siihen pitkäjänteisesti tähtäävä talouspolitiikka luo otolliset olosuhteet kansallisen hyvinvoinnin vaalimiselle ja lisäämiselle.

Talous ja luonto ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa. Luonto tarjoaa aineelliselle tuotannolle raaka-aineita, ekosysteemipalveluita ja säilyttää sekä hävittää taloudellisen tuotannon ja kulutuksen tuottamia jätteitä. Kiertotalouden periaatteet tehostavat raaka-aineiden tehokasta käyttöä, jolloin toisen jäte muuttuu toisen raaka-aineeksi ja vähentää materiaalivuotoa. Ekologinen katto asettaa talouden kestävyyden rajat.

Teknologinen kestävyys tarkoittaa, että pystymme rakentamaan kestävän teknologian ja infrastruktuurin avulla kestävää yhteiskuntaa huomioiden muut kestävyyden periaatteet. Digitalisaatio on yksi tällainen työväline.