Kirjastot ovat kulkeneet kuntalaisten verkko-oppimisen matkalla luotettavina kumppaneina jo useamman vuosikymmenen. Kirjastoista on voinut varata ajan sermein eristetylle pöytäkoneelle ja unohtua netin ihmeelliseen maailmaan - ainakin siihen saakka, kunnes seuraava ajanvaraaja on muistuttanut ajan kulumisesta. Myös tänä päivänä kirjastot tekevät näkyvää työtä kansalaisten digitaitojen vahvistajana; kirjaston henkilökunnalta voi pyytää apua digilaitteiden käytössä ja usein kirjastoissa työskentelevät myös digitaitoja vahvistavat järjestöt.

Samaan aikaan kirjastojen edelläkävijyys verkossa kohtaa nyt uudenlaisia haasteita. Korona-aikana digituen tarjoaminen on osoittautunut vaikeaksi, ja suuri osa kirjastojen aineistoista on yhä paperisessa muodossa. Odottavatko kävijät kirjastoilta samaa kuin aiemmin? Millaisin uusin valmiuksin kirjastojen työntekijät kohtaavat kirjastotyön arjen? Kuntaliiton ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n Digiä kuntatyössä -sarjassa pääsimme syventymään kirjastotyön valtakunnalliseen kehittämiseen.

Kirjastojen pioneerityö sekä kirjastojen että kansalaisten verkko-osaamisen edistäjänä juontaa juurensa 90-luvulle, jolloin kirjastojen työntekijöille avautui ainutlaatuinen pääsy sähköisiin tietolähteisiin ja tietokantoihin. Tiedonhaku - niin sujuvaa kuin se tänä päivänä onkin - vaati tuolloin erikoistuneita menetelmiä onnistuakseen, ja meni vielä vuosia ennen kuin sähköposti ja nettiyhteydet laajentuivat käyttöön Helsingin kaikkiin toimipisteisiin.

Helsingin Kaapelitehtaalle perustettu kirjastokaapeli oli esikuvana tilalähtöiselle kirjastolle; kirjahyllyjen sijasta tila oli täynnä asiakastietokoneita. Tampereen kirjasto näytti puolestaan esimerkkiä aineistojen varaamisessa netin välityksellä. Alueelliset tietoasiantuntijat tukivat varhaista ”digiloikkaa” läpi Suomen.

Verkkoyhteys toi uuden ulottuvuuden kansallisen tason kehittämiseen. Kansainvälistä esimerkkiä seuraten perustettiin jo 90-luvulla edelleen toiminnassa oleva, kirjastojen yhteinen ”Kysy kirjastonhoitajalta” -palvelu. Erilaiset sähköiset, kotimaiset tietokannat alkoivat rakentua. Vähitellen vastustus koneita kohtaan hellitti myös kirjastotyöntekijöiden keskuudessa, ja digimaailma asettui luontevaksi osaksi kirjastojen toimintaa.