Työvoimapalveluiden järjestämislain 13 §:ssä säädetään kuntien yhteistoiminnasta. Yhteistoiminta on lakisääteistä, joten kuntalain mukaisesti yhteistoiminta on tehtävä joko kuntayhtymänä tai vastuukuntaa eli yhteistä toimielintä koskevan sopimuksen muodossa.

Kun kunta, vastuukunta tai kuntayhtymä tekee TE-palvelujen järjestämistä ja tuottamista koskevia päätöksiä, sovelletaan samoja kuntalain säännöksiä kuin muissakin kunnan tehtävissä. Lisäksi tulee huomioida työvoimapalveluiden järjestämislain 13 §:n säännös, jonka mukaan palvelujen järjestämistä ja tuottamista koskevissa päätöksissä on otettava huomioon:

• yhteistoiminnassa mukana olevien kuntien toiminta
• työllisyysalueen väestörakenne
• asiakkaiden palvelun tarve
• muut palvelujen antamista koskevat olosuhteet.

Kuntalain peruslähtökohta on, että tehtävään liittyvää viranomaistoimivaltaa käyttää aina tehtävästä järjestämisvastuussa oleva. Eli lakisääteisessä yhteistoiminnassa viranomaistoimivaltaa käyttää kuntayhtymä tai vastuukunta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa voi käyttää vain järjestämisvastuussa olevan kunnan tai kuntayhtymän toimielin tai viranhaltija. Työvoimapalveluiden järjestämislain 13 §:n 2 momentissa on kuntalain sääntelyä täydentävä säännös.

TE-palveluihin sisältyy merkittävä määrä tehtäviä, joissa käytetään viranomaistoimivaltaa. Joissakin tilanteissa voi olla perusteltua, että järjestämisvastuussa olevalle vastuukunnalle tai kuntayhtymälle kuuluvia, täsmällisesti määriteltyjä viranomaistehtäviä voidaan hoitaa järjestämisvastuussa olevan kunnan tai kuntayhtymän sijasta myös yhteistoiminnassa mukana olevien kuntien toimesta tai esimerkiksi toisen työllisyysalueen toimesta.

Kuntalain 54 §:n mukaan kunnalle, kuntayhtymälle tai sen viranomaiselle laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, voidaan sopimuksella antaa virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi. Ostettaviin palveluihin voi sisältyä julkisen vallan käyttöä eli toimivaltaa päättää yksittäisen kuntalaisen tai muun asianosaisen oikeuksista, eduista tai velvollisuuksista tai muita viranomaistehtäviä.

Kuntalain 54 pykälän tarkoittama sopimus on tavanomainen kuntien vapaaehtoisessa yhteistoiminnassa, mutta sitä ei ole käytetty kuntien lakisääteisten yhteistoimintasopimusten yhteydessä, joten asiasta on TE-palveluissa säädetty erikseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että lakisääteistä yhteistoimintaa koskevan sopimuksen alle voidaan sopia kuntalain 54 §:n vaatimukset täyttäviä uusia sopimuksia, joissa vastuukunta tai kuntayhtymä siirtää yksilöidyissä tehtävissä viranomaistoimivaltaansa yhteistoimintasopimuksen jäsenkunnille tai esimerkiksi toiselle yhteistoiminta-alueelle.

Sopimukseen on otettava määräykset tehtävän sisällöstä eli yksilöitävä ne viranomaistehtävät, jotka annetaan toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi. Sopimukseen tulee ottaa määräykset siitä, että alkuperäisellä, varsinaisella järjestämisvastuullisella taholla on oikeus ohjata ja valvoa viranhaltijan toimintaa. Sopimuksesta huolimatta järjestämisvastuun tulee aina kokonaisuutena säilyä lakisääteisen yhteistoiminnan mukaisella järjestämisvastuullisella kunnalla tai kuntayhtymällä.

Työllisyysalueita muodostettaessa on syytä arvioida myös työvoiman ulkopuolella oleville kotoutuja-asiakkaille suunnattujen palveluiden toteuttamista, sillä niitäkin voidaan toteuttaa työvoimaviranomaisen toimesta.

Lue lisää järjestämisvastuusta:

• Toimeenpanon käsikirjan ensimmäinen osio (pdf)
• Kuntaliiton infotilaisuus: Järjestämisvastuu, tallenne
• Hajanaisesta selviin säveliin - webinaarin tallenne

2.1.1 Ehdotuksia järjestämissuunnitelman tueksi

1. Tilannekuvan rakentaminen

TEM tarjoaa kunnille perustietoa tilannekuvan rakentamiseksi.



Tilannekuvaa voidaan paikallisesti tarkentaa kyselyillä tai verkostotapaamisilla. Sen luomisessa voisi pohtia, miten paikallisesti näyttäytyvät:

• talouden muutostrendit
• työttömyyden rakenne
• avoimet työpaikat ja niiden jakautuminen toimialoittain
• kohtaanto-ongelmat
• työpaikkaomavaraisuus ja pendelöinti
  • työllisyyden ja työllistymisedellytysten vahvistamisen verkostot: koulutusrakenteet, HVA, yksityinen työnvälitys ja työvoiman vuokraus, yrityspalvelut, kotoutumispalvelut ja kotoutumisen edistämisen toimijat, välityömarkkinatoimijat jne.
  • henkilöstö: tilannekuvan kannalta riittävä tarkkuus voisi olla esimerkiksi laskennallinen valtiolta siirtyvä henkilöstö ja kuntien henkilöstö
• tilaratkaisujen tarjonta (kuntien ja TE-toimistojen tilat)
• tietojärjestelmät (siirtyvät ja kuntien omat)

2.1.2 Työvoimaviranomaisen keskeisten tavoitteiden määrittäminen

Kuntien on myös syytä ennen varsinaisen suunnitelman laatimista määrittää työvoimaviranomaisen keskeiset tavoitteet ja strategiset valinnat sen saavuttamiseksi. Palvelujen tavoitteet voivat liittyä eri asiakasryhmiin. Tällöin pyritään määrittämään esimerkiksi, mitä paikalliset työnantajat (kunta, hyvinvointialue, yritykset, yhteisöt) tarvitsevat työvoimapalveluilta. Vastaavasti voidaan asettaa tavoitteita henkilöasiakkaille ottaen huomioon tarvittaessa eri asiakassegmentit:

• henkilöasiakkaat, jotka eivät ole työnhakijoina
• työnhakijat
• työssä käyvät työnhakijat (avoimilla työmarkkinoilla, työllistetyt)
• työttömät
• työvoiman ulkopuolella (perhevapaat, päätoimiset opiskelijat jne.)

Tavoitteiden asettaminen johtaa tarpeeseen punnita painopisteitä ja kohdentumista. Tämä muodostaa selkärangan paikallisen työllisyysstrategian rakentumiselle. Se puolestaan avaa pohdinnan varsinaisen palvelustrategian laatimiselle.

Palvelustrategian laatimisen yhteydessä henkilöstön osallistuminen on tärkeää. Sekä kunnan, TE-toimiston ja ELY-keskusten henkilöstöltä voidaan saada ratkaisevia vastauksia keskeisiin kysymyksiin kuten: mitä palveluja kannattaisi keskittää, mitä tarjota lähipalveluina, millaisia ostopalveluja tarvitaan, millaisia kokemuksia digitaalisista palveluista on ja miten työnjako esimerkiksi hyvinvointialueen kanssa tulisi järjestää. Kunnan työllisyysasiantuntijoilla, TE-toimistojen ja ELY-keskusten henkilöstöllä on tarjota moniin näihin kysymykseen näkemysten lisäksi hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja.

2.1.3 Suunnitelma työvoimapalvelujen järjestämiseksi

Työvoimaviranomaisen muodostamisesta on ilmoitettava työ- ja elinkeinoministeriöön toimittamalla ministeriöön sopimus, yhteistoimintasopimus tai perussopimus kahden viikon sisällä tällaisen hyväksymisestä, kuitenkin viimeistään 31.10.2023. Sopimuksen yhteydessä on toimitettava suunnitelma työvoimapalvelujen järjestämisestä.

Työvoimaviranomaisten on syytä varautua tarkentamaan ja syventämään suunnitelmia myöhemmin, sillä syksyllä 2023 ei esimerkiksi henkilöstö- ja talousresursseista, toimitiloista tai yhteistyörakenteista ole vielä lopullisia tietoja. Valtion virastokohtaiset yhteistoimintaneuvottelut on määrä käydä 10/2023–10/2024 välisenä aikana.

Myös sellaisia työvoimapolitiikan keskeisiä kysymyksiä kuten kohtaanto, työvoiman alueellinen ja ammatillinen liikkuvuus, työperäinen maahanmuuton edistäminen tai varautuminen rakennemuutostilanteisiin on syytä valmistella ja suunnitella.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT tukee kuntia ja hyvinvointialueita yhteistyön rakentamisessa muodostettavien työvoimaviranomaisten kanssa.