Kotihoidon henkilöstöä ohjattava joustavasti

(Kuntaliitto tiedottaa 28.5.2014) Kotihoidon palveluita voidaan tehostaa kohdistamalla henkilöstöä nykyistä joustavammin asiakkaiden tarpeiden mukaan. Ruuhkahuippujen ja kotihoidon työalueongelmien ratkominen auttaa turvaamaan palveluita ikäihmisten määrän ja palvelutarpeiden lisääntyessä. Näin toteaa tekniikan tohtori Johan Groop kotihoidon kasvavaa kysyntää selvittäneessä raportissaan, joka on Kuntaliiton kaksivuotisen projektin ensimmäinen julkaisu.

​Ikääntyneen väestön palvelut -projektissa tutkitaan palvelujen toimivuutta ja vaikuttavuutta sekä levitetään tietoa kuntien hyvistä käytännöistä. Muiden muassa valtakunnallisten rekisteriaineistojen avulla tutkitaan vanhuspalvelujen kustannuksia, vaikuttavuutta ja rahoitusta.

- Organisaatioiden merkittävimpien ongelmien ja kipukohtien todelliset syyt ovat harvoin niin ilmeisiä kuin kuvitellaan. Esimerkiksi vajaamiehitys ei aina johdu todellisesta resurssivajeesta, vaan tavasta jolla organisaatio käyttää resurssejaan, Johan Groop toteaa.

Säännöllisen kotihoidon piirissä on noin 12 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä. Kotihoidon onnistumisella on suuri vaikutus palvelujen kokonaiskustannuksiin. Kuntien kotihoidon henkilöstö ponnistelee kiireen ja henkilöstövajeen kanssa.

- Kotihoidon nykyisillä toimintamalleilla ei pystytä vastaamaan kasvavaan palvelutarpeeseen. Kotihoidon toimintatapojen aktiivinen kehittäminen takaa,  että jatkossa kasvavalle asiakasmäärälle pystytään turvaamaan tarvittavat palvelut käytössä olevilla resursseilla.

Groopin tutkimusten ja kunnissa tekemän kotihoidon käytännön kehittämistyön johtopäätöksiä on, että nykykapasiteettia vodaan hyödyntää paremmin melko yksinkertaisin ratkaisuin pureutumalla perimmäisiin ongelmiin. Perinteinen kotihoidon toimintakulttuuri heikentää sen kykyä kohdentaa henkilöstöresursseja eri maantieteellisten kotihoitoalueiden välillä todellisen tarpeen mukaan.

- Hoitotiimin asiakaskunnan tarpeet vaihtelevat merkittävästi päivästä toiseen, mutta työvuoroon suunniteltu hoitajamäärä pysyy kuitenkin lähes vakiona. Seurauksena tästä on välillä vajaamiehitystä ja välillä ylimiehitystä. Hoitajat eivät aina ole käytettävissä siellä missä tarve on suurin. Yhden alueen hoitajien kuormitustaso voi olla alhainen samalla kun toisella alueella joudutaan turvautumaan sijaisiin tai lyhentämään käyntejä.

- Kotihoidon henkilöstön määrä ja käyttö ei välttämättä perustu todelliseen kysyntään. Se voi olla jäänne ajalta, jolloin kotipalvelu ja kotisairaanhoito on liitetty yhteen kotihoidoksi tai palvelualueita ja tiimejä on yhdistetty tai pilkottu. Vakansseja on siirretty paikasta toiseen organisaatiomuutosten sanelemina.

Henkilöstövoimavarojen kohdistaminen onnistuu Groopin mukaan parhaiten kotihoidon resurssipoolin avulla. Resurssipoolissa työntekijät ovat ilman etukäteen suunniteltua käyntilistaa ja voivat siten joustavasti siirtyä sinne missä heitä eniten tarvitaan.  Myös aikasidonnaisten palvelujen todellista aikasidonnaisuutta tulisi arvioida kriittisesti.

Lisätietoja:

TkT Johan Groop, puh. 050 358 1610

Erityisasiantuntija Teija Mikkola, Kuntaliitto, puh. 050 352 0020

Lisää aiheesta

• Miten vastata kotihoidon kasvavaan kysyntään?
  
  Maksuton pdf-julkaisu