Vihreä siirtymä ja kunnat

“Wiilo-keskus tulee palvelemaan laajasti etenkin pohjoisen Keski-Suomen yrityskenttää, mutta lisäksi se on myös kansallisesti erittäin merkittävä hanke”, sanoo Wiitaseudun Yrityspalvelu Oy:n toimitusjohtaja Sampo Siik.

Ajatus logistiikkakeskuksen rakentamisesta on elänyt pohjoisessa Keski-Suomessa sijaitsevalla Viitasaarella jo vuosien ajan. Suurin syy pohdintaan on ollut kaupungin liikenteellisesti keskeinen sijainti Valtatie 4:n ja Sinisenä tienä tunnetun kantatie 77:n risteyksessä. Paikallisista liikennevirroista tehdyt seurannat ovat osoittaneet selvästi, että logistisille palveluille olisi olemassa runsaasti potentiaalista kysyntää. 

Logistiikkakeskuksen suunnittelu käynnistyi toden teolla pari vuotta sitten, kun Sampo Siik aloitti työnsä Wiitaseudun Yrityspalvelu Oy:n johdossa. “Asian edistämisestä esitettiin minulle silloin toiveita, joten päätin laittaa asian saman tien vireille”, muistelee Siik. Alustavan hankesuunnittelun jälkeen työ eteni hankkeesta kiinnostuneiden toimijoiden kartoittamiseen ja aiesopimusten laatimiseen. 

JFT-rahoitus merkittävässä roolissa

Sen jälkeen asiat ovat edenneet varsin nopealla tahdilla. Wiiloksi nimetyn logistiikkakeskuksen rakennustöiden suunnittelu käynnistyi jo kuluvan vuoden syksyllä. Lentävän lähdön hankkeen käynnistämiselle mahdollisti Keski-Suomen liiton elokuussa myöntämä yli kolmen miljoonan euron JTF-rahoitus. Kaupungin osuus hankerahoituksesta on 1,34 miljoonaa euroa. Vuoden 2025 loppuun saakka kestävässä investointihankkeessa toteutetaan Wiilon maanrakennus- ja pintatyöt sekä yhdyskuntatekniikka. Infrarakentamiseen keskittyvän hankkeen rinnalla on kuitenkin tarkoitus käynnistää myös keskuksen ensimmäisen vaiheen tilarakentaminen jo vuoden 2024 loppupuolella.

EU:n Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto JTF (Just Transition Fund) kanavoi rahoitusta alueille, jotka kärsivät eniten meneillään olevasta energiasiirtymästä. Koska huomattava osa Keski-Suomen turvetuotannosta on painottunut alueen pohjoisosiin, on maakunnan JTF-rahoituksesta merkittävä osa kohdistettu Saarijärven-Viitasaaren seudulle. Myös alueen harva asutus on toiminut osaltaan perusteena rahoituksen suuntaamiselle. Wiilo-hankkeen keskeiseksi tavoitteeksi on määritelty seudun tuotannollisten pk- ja mikroyritysten kasvun ja toimintaedellytysen edistäminen, joka tukee osaltaan myös aluetalouden monipuolistumista. Keski-Suomessa toteutettavista JTF-hankkeista Wiilo on rahoitusvolyymiltaan kaikkein suurin.

Viitasaaren kaupunginjohtaja Helena Vuopionperä-Kovanen antaa tunnustusta Keski-Suomen liitolle JTF-rahoituksen järjestymisestä logistiikkakeskuksen perustamiseen. “Maakuntien liitoilla on ollut vähän erilaisia kriteeristöjä sen suhteen, millaisia hankkeita JTF:llä voi toteuttaa. Nostan hattua Keski-Suomen liitolle siitä, että rahoitusehdot taipuivat maakunnassamme tämäntyyppisen hankkeen toteutukseen”, kehuu Vuopionperä-Kovanen. Hän on hyvin tyytyväinen myös siihen, että Wiilo-hanke on edennyt kaupungin päätöksenteossa vahvassa myötätuulessa. “Hanketta on kannatettu päättäjien keskuudessa jopa poikkeuksellisen yksimielisesti”, hän sanoo.

Vuopionperä-Kovanen näkee, että edullisen sijainnin ohella Viitasaarelta löytyy toinenkin hyvä peruste modernin logistiikkakeskuksen rakentamiselle. Se on pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto POKE, joka tarjoaa logistiikka-alan tutkintokoulutusta juuri Viitasaarella. “Näen tässä erittäin tärkeänä mahdollisuutena sen, että voimme kytkeä tähän mukaan myös alan koulutuksen ja sen kehittämisen”, sanoo Vuopionperä-Kovanen. 

Wiilon tavoitteena palvella seudun yrityksiä monipuolisesti

Wiilosta halutaan kehittää seudun yrityksiä monipuolisesti palveleva keskus. Valmistuessaan se tarjoaa etenkin kuljetus- ja logistiikka-alan yrityksille laajan kattauksen erilaisia tiloja ja palveluja. Lisäksi keskukseen rakennetaan myös tuotantotiloja paikallisten yritysten käyttöön. Keskuksen markkinoinnissa yhtenä kantavana ajatuksena on tarjota seudun yrityksille mahdollisuus omien varasto- ja logistiikkapalvelujen ulkoistamiseen. Tämä edistäisi merkittävästi teollisen toiminnan resurssitehokkuutta ja vähäpäästöisyyttä sekä tukisi osaltaan myös yritysten oman ydinliiketoiminnan kehittämistä. “Ideana on, ettei kaikkien seudun yritysten tarvitsisi välttämättä rakentaa itse omia tilojaan. Monien yritysten kohdalla tämä lisäisi mahdollisuuksia panostaa enemmän oman tuotannollisen toiminnan vahvistamiseen”, sanoo Siik.

Wiilon toteutuksessa varaudutaan myös erilaisten tilojen kysynnässä ajan myötä tapahtuviin muutoksiin. Sen vuoksi keskuksen tilasuunnittelussa panostetaan muutosjoustavuuteen. Viitasaaren kaupungin teknisen toimialajohtajan Juho Tenhusen mukaan se voidaan toteuttaa hyödyntämällä modulaarista rakentamistapaa, jonka ansiosta keskuksen tuotanto- ja liiketilat ovat helposti muokattavissa vastaamaan vaihtuvia tarpeita. “Ainoastaan keskuksen tietyt tekniset ratkaisut rakennetaan keskitetysti pysyviin paikkoihin”, Tenhunen toteaa. Muutosjoustavuuden toteuttaminen asettaa keskuksen suunnittelulle omia haasteitaan. Rakennusten alustavissa luonnoksissa on suunniteltu tiloja pakettiautokoosta aina pisimpään rekkaan asti. “Käytännön tasolla se tarkoittaa todella monen erilaisen muuttujan huomioimista”, sanoo Tenhunen.

Vihreä siirtymä mukaan suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa

Tenhusen mukaan vihreän siirtymän tematiikka on otettu monin eri tavoin huomioon jo Wiilon suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa. Esimerkiksi rakennusvaiheen hiilijalanjälkeä on kevennetty käyttämällä pohjatöissä eristekerroksena rakeistettua tuhkaa, jota Viitasaarella toimiva Yara Suomi Oy:n tehdas tuottaa lämpölaitosten sivuvirroista.Toinen merkittävä asia hankkeen hiilitaseen kannalta on rakennettavan alueen viereen luvitettu maanläjityspaikka, jonka ansiosta maanrakennusvaiheen ajosuoritteet saadaan minimoitua.

Valmistuvan logistiikkakeskuksen energiaratkaisut pohjautuvat luonnollisesti uusiutuviin tuotantomuotoihin. Wiilon yhtenä tärkeänä lämmönlähteenä toimii paikallisen ER-saha Oy:n sivuvirroista tuotettu kaukolämpö. Alueen yhteyteen rakennetaan myös aurinkoenergiapuisto lähiverkkoineen. Keskukseen on tulossa tarjolle myös monipuolinen valikoima raskaalle liikenteelle suunnattuja tankkaus- ja latauspalveluja. “Alustavasti on jo sovittu raskaiden ajoneuvojen sähkölatauspisteestä sekä kaasun ja vedyn tankkausasemista”, sanoo Siik. Keskuksen logistisissa toiminnoissa hyödynnetään uusimpia digitaalisia ja älykkäitä ratkaisuja, jotka osaltaan edistävät kuljetusalan vihreää siirtymää.

Siikin mukaan Wiilo-hanke on herättänyt varsin paljon mielenkiintoa yrityskentällä sekä paikallisesti että myös laajemmin. Kuljetusalan toimijoiden ohella myös monet seutukunnan teollisuus- ja palvelusektorin yritykset ovat olleet kiinnostuneita uuden logistiikkakeskuksen tarjoamista liiketoiminnallisista mahdollisuuksista. Aiesopimukset keskukseen sijoittumisesta on allekirjoitettu jo esimerkiksi logistiikkayhtiö Schenkerin sekä kiinteistö- ja rakennusalan konserni WasaGroup Oy:n kanssa. Paikallisista teollisista toimijoista aiesopimuksen ovat allekirjoittaneet jo Kaskipuu Oy ja Pisla Oy. Yhteensä keskukseen kiinnostuksensa osoittaneita yrityksiä on Siikin mukaan yhteensä jo viitisenkymmentä.

Valmistuessaan Wiilo vahvistaa kokonaisvaltaisesti koko seutukunnan elinvoimaisuutta

Tulevaisuuden visiona on, että logistiikkakeskus houkuttelisi ympärilleen monipuolisesti erilaisia yrityksiä. Tämän toteutumiselle on olemassa hyvät edellytykset, sillä Wiilo sijoittuu jo aiemmin teollisuusalueeksi kaavoitetulle alueelle. “Erittäin hyvä asia on myös se, että varsinaisen hankealueen ulkopuolelle jäi runsaasti teollisuustontteja hyödynnettäväksi alueen jatkokehittämisessä”, sanoo Siik.   

Wiiloon sijoitetaan erilaisia ammattiautoilijoiden tarvitsemia palveluja ja sekä tauko- ja sosiaalitiloja. Siik kertoo yllättyneensä siitä, miten paljon kuljetusalan yrityksiltä ja alan ammattilaisilta on tullut toiveita aiheeseen liittyen. “Tällä hetkellä tilanne on edelleen se, että kuljettajat yöpyvät enimmäkseen P-paikoilla ilman asianmukaisia palveluja, hän kertoo.Siikin mukaan Wiilosta muodostuu täysin uudenlainen kuljetusalan palvelukeskittymä, jolla on iso merkitys myös kansallisesti. “Nelostiellä on niin iso merkitys Suomen tuonnille ja viennille, että etenkin tämänkaltaisessa liikenteen solmukohdassa ammattikuskien palveluiden on tärkeää olla kunnossa”, hän toteaa.

Vuopionperä-Kovanen näkee, että Wiilo vahvistaa valmistuessaan kokonaisvaltaisesti Viitasaaren ja koko seutukunnan elinvoimaisuutta. Hän odottaa hankkeen positiivisten heijastevaikutusten ulottuvan monille eri toimialoille, vaikka suorimmat hyödyt toki tulevatkin kohdistuvamaan logistiikka- ja teollisuusalojen yrityksiin. “On ihan selvää, että liikennevirtojen pysäyttäminen tukee myös meidän kivijalkayrityksiämme, sieltä tulee varmasti paljon positiivisia välillisiä vaikutuksia”, Vuopionperä-Kovanen toteaa.

Wiilo-hankkeen toteutus on Vuopionperä-Kovasen mukaan hyvin linjassa myös kaupungissa hiljattain tehtyihin strategisiin valintoihin, joissa kestävän elinvoiman kehittäminen on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi. Vuonna 2022 Viitasaari liittyi mukaan hiilineutraaliutta tavoittelevien kuntien HINKU-verkostoon. Parhaillaan kaupunki toimii isäntäkuntana Ympäristöministeriön rahoittamassa yhteishankkeessa, jossa Saarijärvi-Viitasaaren seutukunnan kahdeksalle kunnalle laaditaan ilmasto-ohjelmat.

Viitasaarella on havaittu, että positiivisen esimerkin voima vihreän siirtymän edistämisessä on todella suuri. “Kun isot toimijat lähtevät tekemään asioita uudella tavalla, niin se saa usein vauhtia myös pienempiin toimijoihin”, toteaa Siik. Myös kaupunginjohtaja on aistinut, että Wiilo-hanke on nostanut optimismia paikallisten yrittäjien keskuudessa. “Innostunutta keskustelua on ollut selvästi havaittavissa, ja se selvästi levinnyt monenkokoisiin yrityksiin ja useille eri toimialoille, sanoo Vuopionperä-Kovanen.

Kaupunginjohtaja toivoo, että Wiilosta muodostuu aikanaan rohkaiseva esimerkki myös muille kunnille. “Ei kuntien elinvoimainvestointien tarvitse olla aina niitä perinteisiä ratkaisuja, joissa rakennetaan joku yksittäinen toimitila. On tärkeää pohtia rohkeasti myös mahdollisuuksia toteuttaa tämänkaltaisia laajempia kokonaisuuksia”, painottaa Vuopionperä-Kovanen.

Siirtymässä kohti vähähiilistä kiertotaloutta tarvitaan uudenlaista osaamispääomaa. Sen vahvistaminen edellyttää muuttuvien osaamistarpeiden tunnistamista, koulutustarjonnan sisältöjen uudistamista sekä työelämän eri toimijoiden tiivistä yhteistyötä. Artikkelissa ajatuksiaan näistä teemoista tuovat esille Opetushallituksen opetusneuvos Anne Liimatainen, Savon ammattiopiston innovaatiopäällikkö Kati Lundgren ja Lappeenrannan kaupunginarkkitehti Maarit Pimiä.     

Valtioneuvoston keväällä 2023 julkaisemassa selvityksessä “Vihreän siirtymän vaikutukset työmarkkinoille ja ammattirakenteeseen” on pyritty hahmottamaan, millainen osuus suomalaisista työpaikoista on nykyisin luokiteltavissa vihreiksi. Selvityksessä hyödynnettiin ammatillisia työnkuvauksia kokoavan yhdysvaltalaisen O*NET -tietokantapalvelun käyttämää kolmiportaista luokittelua. Siinä vihreäksi määritellyt ammattiprofiilit sisältävät useita erilaisia vihreitä tehtäviä ja niihin liittyvää osaamista. Ei-vihreiden vertaisammattien tehtäviin sisältyy puolestaan vähintään yksi varsinaisissa vihreissä ammateissa vaadittava tehtäväalue tai taito. Kolmannen kategorian ei-vihreissä ammateissa vihreys ei nouse työtehtävissä esille millään merkittävällä tavalla.

Selvityksessä ammattien vihreysluokittelu yhdistettiin Tilastokeskuksen tuottamaan kansalliseen ammattiluokitukseen. Näin tarkasteltuna tulos oli, että suomalaisesta työvoimasta hieman alle viidennes työskentelee nykyisin vihreissä ammateissa. Ei-vihreitä vertaisammattien osuus kaikista työllisistä oli yhteensä noin neljäkymmentä prosenttia.

Selvityksen mukaan molemmissa vihreitä työtehtäviä sisältävissä ammattiluokissa työn sisällöissä oli kuitenkin tunnistettavissa suhteellisen paljon samankaltaisia piirteitä. Näin ollen selvityksen keskeiseksi johtopäätökseksi muodostui, että suomalaisilla työmarkkinoilla on varsin hyvät edellytykset sopeutua vihreän siirtymän edellyttämiin osaamistarpeiden muutoksiin. Selvityksessä arvioitiin myös, että näihin muutoksiin pystytään vastaamaan suurelta osin työpaikoilla tarjottavin lisä- ja täydennyskoulutuksin.

Muuttuvien osaamistarpeiden tunnistamisessa tarvitaan aktiivista vuoropuhelua

Valtioneuvoston tuottaman selvityksen tulokset alleviivaavat työnantajien vastuuta vihreän osaamisen kehittämisessä. Opetushallituksessa opetusneuvoksena työskentelevä Anne Liimatainen katsoo, että työpaikoilla tapahtuva oppiminen sekä erilaiset täydennys- ja muuntokoulutukset ovat avainasemassa etenkin nopeisiin osaamistarpeiden muutoksiin vastaamisessa. “Sen ohella on kuitenkin olennaisen tärkeää panostaa myös tutkintokoulutusten jatkuvaan kehittämistyöhön”, hän sanoo.

Liimataisen mukaan vihreä siirtymä on alkanut viime vuosien aikana selvästi konkretisoitumaan eri alojen koulutussisällöissä. Hänen mukaansa tutkinnoissa oli aiemmin tarjolla enimmäkseen vain kestävän kehityksen yleisiä periaatteita. “Nykyisin koulutuksissa tuodaan asioita huomattavasti ammattispesifimmin esille esimerkiksi resurssitehokkuuden, kiertotalouden ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvien näkökulmien kautta”, sanoo Liimatainen.

Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on tarjolla nykyisin yhteensä 160 ammatillista tutkintoa. Liimataisen mielestä on selvää, ettei kaikkien tutkintojen uudistaminen käden käänteessä vastaamaan kattavasti kaikkia vihreän siirtymän osaamistarpeita ole mahdollista. Se ei ole myöskään tarkoituksenmukaista, sillä eri ammattiryhmissä vihreän siirtymän painoarvo ja etenemisnopeus vaihtelevat selvästi. Joka tapauksessa opiskelijoiden kiinnostus oman alan konkreettisia kestävyysteemoja kohtaan vaikuttaa kuitenkin lisääntyvän koko ajan. Tästä toimii hyvänä esimerkkinä kaikkiin ammatillisiin perustutkintoihin vuonna 2022 lisätty valinnainen tutkinnonosa “Ilmastovastuullinen toiminta”, jonka suosio on ollut Liimataisen mukaan suorastaan hämmästyttävän suuri. 

Liimatainen ei näe, että vihreä siirtymä myllertäisi jo lähitulevaisuudessa työelämän osaamistarpeet kokonaan uudenlaisiksi. Esimerkiksi tiettyjen ammattialojen katoaminen ja tai kokonaan uusien vihreiden ammattien syntyminen tulevat olemaan työmarkkinoilla lopulta kuitenkin suhteellisen marginaalisia ilmiöitä. Sen sijaan Liimatainen pitää tärkeänä, että koulutuksen kehittämiseksi tuotettaisiin tarkemmin jäsenneltyä tietoa siitä, millaisia osaamistarpeita vihreä siirtymä kullekin ammattialalle tuottaa. “Saamme paljon viestiä siitä, että vihreää osaamista pitää edistää tutkinnoissa. Asiaa mietittäessä tarkemmin herääkin sitten avoimia kysymyksiä, että mitä se käytännössä voisi olla”, sanoo Liimatainen.

Vihreän osaamisen kehittämisessä tarvitaan Liimataisen mielestä nykyistä aktiivisempaa keskustelua työelämäkentän eri toimijoiden välillä. “Erityisesti osaamistarpeiden ennakoinnissa ja täsmentämisessä on edistettävä aktiivista vuoropuhelua tutkimuksen, koulutuksen sekä työnantajien kanssa”, painottaa Liimatainen. Hänen mukaansa esimerkiksi Opetushallitus ja Kuntaliitto tekevät jo nykyisin aiheeseen liittyvää yhteistyötä. Toisaalta Liimatainen katsoo, että suoralle yhteistyölle kuntakentän kanssa voisi olla enemmänkin tilausta. “Varmasti voisimme tehdä enemmän yhteistyötä myös yksittäisten kuntien kanssa esimerkiksi hanketoiminnassa ja koulutusten järjestämisessä”, hän sanoo.      

Opetushallitus on jakanut viime vuosina valtionavustuksia useisiin hankkeisiin, joilla tuetaan kestävyysmurrokseen ja vihreään siirtymään liittyviä tavoitteita. Esimerkiksi kuluvan vuoden lopussa päättyvässä kaksivuotisessa Vaski-hankkeessa on luotu ammatillisen koulutuksen kestävyystiekartta yhteistyössä 61 ammatillisen oppilaitoksen kanssa. Turun kaupungin koordinoimassa KESTOA-hankkeessa puolestaan vahvistetaan kestävää kehitystä tukevaa toimintakulttuuria toisen asteen koulutuksessa. Hanketta toteutetaan Turun ohella myös Helsingissä ja Vantaalla. “Erityisen mielenkiintoinen lähtökohta tälle hankkeelle oli se, että sen taustalla toimivat näiden kuntien omat kestävyysstrategiat”, sanoo Liimatainen. 

Liimatainen katsoo, että vihreässä siirtymässä on kyse kokonaisvaltaisesta systeemisestä muutoksesta, joka ei rajoitu vain fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen uusiutuvilla. Vaikka asioiden konkretisoiminen onkin tärkeää, olisi ilmiökenttää pystyttävä hahmottamaan myös kokonaisuuksien näkökulmasta. “Vihreää siirtymää pitää pystyä tarkastelemaan laaja-alaisena muutoksena, johon liittyy yhteiskunnassa myös monia erilaisia syy-seuraussuhteita”, hän sanoo.

Osaamisen kehittämisessä avainasemassa ovat Liimataisen mukaan koulutusorganisaatioiden johdon näkemyksellisyys ja sitoutuminen.

“On olennaisen tärkeää, että koulutusorganisaatioiden johtotasolla löytyy näkemystä ja tahtoa näiden asioiden edistämiseen. Koulutusten järjestäjinä myös kunnilla on tässä tietysti erittäin tärkeä rooli”, Liimatainen muistuttaa.

Savon ammattiopistossa kestävyysteemat on nostettu keskiöön

Savon koulutuskuntayhtymä on yksi Suomen suurimmista ammatillisen koulutuksen järjestäjistä. Sen ylläpitämä Savon ammattiopisto Sakky ja Varkauden lukio tarjoavat vuosittain koulutusta yhteensä noin 15 000 opiskelijalle pääasiassa Pohjois-Savon alueella. Ammattiopiston koulutustarjonta on hyvin monipuolinen, sillä pelkästään ammatillisia perustutkintoja on tarjolla lähes kolmekymmentä.

Savon ammattiopistolla on myös hyvin merkittävä rooli alueellisena kehittäjätoimijana Pohjois-Savossa. Sakkyn innovaatiopäällikkönä työskentelevä Kati Lundgren kertoo, että vihreän siirtymän tematiikka näkyy hyvin vahvasti ammattiopiston parhaillaan vetämissä täydennyskoulutus- ja kehittämishankkeissa. Vaikka useimpien hankkeiden pääkumppaneina ovat yritykset, on kehittämistoiminnan rahoituksessa ja toteutuksessa mukana myös monia alueen kuntia. Ajankohtaisissa hankkeissa keskitytään esimerkiksi kasvispainotteisten ruokapalvelujen kehittämiseen, konepajojen kiertotalousosaamiseen sekä vihreään logistiikkaan.

Lundgrenin mukaan tutkintokoulutuksen kehittäminen on pitkällä tähtäimellä olennaisen tärkeää vihreän siirtymän osaamistason nostamisessa. Lyhyellä aikavälillä täydennyskoulutukset ovat kuitenkin selvästi tärkein täsmätoimi vihreän osaamistason nostamisessa. “Työelämässä jo jonkin aikaa olleet osaajat ovat usein sellaisessa asemassa, että heillä on runsaasti päätösvaltaa työpaikoilla. Sitä kautta löytyy se nopein ja vaikuttavin tapa muutokseen”, Lundgren sanoo.

Savon ammattiopisto on tehnyt viime vuosina yhteistyötä myös kuntien ilmasto- ja resurssiviisaustyön edistämisessä. Esimerkiksi Kuopion kaupungin kanssa Sakky on tehnyt hankeyhteistyötä, jossa haettiin uudenlaisia ratkaisuja kaupunkiympäristön palvelualueella erityisesti kunnossapitoon ja infrarakentamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Vihreän siirtymän osaamiseen liittyvä maakunnallinen yhteistyö on ollut Lundgrenin mielestä Pohjois-Savossa hyvin toimivaa. Kuntien ohella Sakkyn tärkeimpiä kehittämiskumppaneita tässä työssä ovat toimineet ELY-keskus, Pohjois-Savon liitto, Navitas Kehitys Oy ja alueen muut oppilaitokset. “Meillä on ollut näissä asioissa hyvin eloisa ja toimiva verkosto, jossa kehittämistietoa ei pantata. Se on parantanut ilman muuta tekemämme työn vaikuttavuutta”, kehuu Lundgren.  

Lundgren katsoo, että vihreän siirtymän osaamistasoon panostaminen tukee kuntien elinvoiman ja vetovoimaisuuden vahvistamista. Osaavan työvoiman saatavuuden varmistamisen ohella asialla on merkitystä myös mielikuvatasolla. “Ei ole yhdentekevää, miten kunnat ja alueet profiloituvat näissä asioissa. Kyse on siitä, halutaanko tuottaa tulevaisuuden positiivisia ratkaisuja vai keskitytäänkö vain jarruttamaan kehitystä ja pitämään asiat ennallaan”, sanoo Lundgren.

Lappeenrannan kaupunkisuunnittelussa vihreä osaaminen vahvistuu tiimityöllä

Etelä-Karjalan maakuntakeskus tunnetaan pitkän linjan ympäristökaupunkina, jossa tartutaan rohkeasti uusiin vihreän teknologian avaamiin mahdollisuuksiin. Tämä on näkynyt selvästi myös Lappeenrannan kaupunkisuunnittelun yksikössä, jossa työskentelee nykyisin hieman yli parikymmentä maankäytön suunnittelun osaajaa.

Kaupunginarkkitehti Maarit Pimiä on hyvin tyytyväinen työyhteisönsä positiiviseen ilmapiiriin. “Me on saatu rakennettua hyvä ja monipuolinen porukka, joka tekee innolla tätä työtä”, hän kehuu. Iso voimavara on myös se, että yksikön osaajien koulutustaustat ovat hyvin erilaisia. “Ryhmämme on hyvä sekoitus monien eri alojen osaajia, kuten esimerkiksi arkkitehtejä, diplomi-insinöörejä, suunnittelumaantieteilijöitä sekä vuorovaikutuksen asiantuntijoita”, Pimiä toteaa.

Lappeenrannan tilanne on Pimiän mukaan optimaalinen siinäkin suhteessa, että kaupunkisuunnitteluyksikön osaajajoukko koostuu sekä kokeneista että vasta työuransa alkuvaiheessa olevista osaajista. “Meillä konkarit jakavat työn ohessa osaamistaan nuoremmille. Tämä on erittäin tärkeää, sillä ei kaavoittajiksi valmistuta suoraan koulusta vaan se tapahtuu siellä työelämässä”, sanoo Pimiä. Hän näkee tärkeänä tulevaisuusinvestointina myös sen, että Lappeenrannassa on tarjottu alan opiskelijoille ja lukiolaisille aktiivisesti kesätyömahdollisuuksia kaupunkisuunnittelun yksikössä.

Monia Suomen kuntia viime vuosina vaivannut kaavoittajapula ei ole Pimiän mukaan aiheuttanut ongelmia Lappeenrannassa. Tässä työyhteisön hyvällä maineella on ollut hänen mukaansa iso merkitys. “Meille tullaan kolkuttelemaan ovea ja kysymään töitä. Se kertoo aika paljon”, sanoo Pimiä.

Pimiän mukaan kaupunkisuunnittelun alalla on kehityttävä koko ajan. Uutta opittavaa ovat viime vuosina tarjonneet etenkin lukuisat vihreään teknologiaan liittyvät kehittämishankkeet. Lappeenrannassa on parhaillaan suunnittelupöydällä esimerkiksi Euroopan suurin aurinkovoimalahanke, synteettisen metanolin pilottilaitos, vetyputken rakentaminen sekä useita erilaisia akkuteknologiaan liittyviä hankkeita. Pimiä ei koe jatkuvaa osaamisen päivittämistarvetta millään lailla hankalana asiana. “Päinvastoin, se pitää meidän kaikkien mielenkiintoa yllä tekemiseen, kun pitää kehittyä koko ajan”, sanoo Pimiä.

Pimiän mukaan uudentyyppisissä vihreän siirtymän kaavahankkeissa kaikkein haastavinta on usein vaikutusten arviointi. Sen laadukkaassa toteutuksessa kaavoittajien on usein hyödynnettävä myös eri alojen erityisasiantuntijoiden osaamista. Kokonaan uusien teknologioiden yhteydessä asiantuntijatiedon saatavuudessa voi kuitenkin esiintyä myös tiedollisia kapeikkoja. “Kaikista uusista vihreän siirtymän hankkeista ei ole vielä olemassa ainakaan kotimaista kokemus- ja tutkimustietoa. Kaikkiin kysymyksiin ei ole välttämättä asiantuntijoillakaan valmiita vastauksia”, muistuttaa Pimiä.

Alan täydennyskoulutustarjontaan Pimiä on pääosin tyytyväinen. Toisaalta hän kokee, että vihreässä siirtymässä monien asioiden nopea muutostahti ja toisaalta myös keskeneräisyys asettaa haasteita koulutusten toteutukselle. “Joistakin koulutuksista on mietitty työpaikalla, että tuohon kannattaa mennä vasta ensi vuonna, kun asia on mennyt vähän eteenpäin”, kertoo Pimiä.  

Etelä-Karjalan maakuntakeskuksessa nähdään, että vihreään siirtymään panostaminen on paras tapa edistää kokonaiskestävää kaupunkikehitystä. Lappeenranta on ottanut aktiivisen roolin etenkin vihreän teknologian ratkaisuja tuottavien yritysten tukena. Kehittämistyössä tarvittavien rahoitusinstrumenttien hyödyntämisessä kaupunki on kääntänyt viime vuosina katsetta vahvasti kohti Brysseliä.

Lappeenrannasta on muodostunut vuosien saatossa kansainvälisesti merkittävä vihreän siirtymän tutkimus- ja innovaatiokeskittymä. LUT-yliopisto ja kasvava joukko vihreän teknologian yrityksiä tuottaa monenlaisia kestävyysmurroksen toteuttamisessa tarvittavia teknologisia ratkaisuja, jotka liittyvät etenkin yhteiskuntien vihreään sähköistämiseen.

Maailmanluokan osaamista Lappeenrannasta löytyy mm. vetyteollisuudessa, koneiden ja laitteiden energiatehokkuuden parantamisessa sekä pienten modulaaristen ydinvoimaloiden kehittämisessä. Yhtenä isona tulevaisuuden visiona siintelee myös Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan ja Kymenlaakson yhteisen vetylaakson kehittäminen.

Tiivis kehittämisverkosto toimii hyvien hankeideoiden hautomona

Vihreän siirtymän edistämiseen tähtäävää kehittämistyötä on organisoitu Lappeenrannassa hyvin määrätietoisesti jo vuosia Kaupunki edistää aiheeseen liittyviä tavoitteitaan etenkin Lappeenranta 2037 strategialla sekä ilmasto-ohjelmalla, kiertotalouden tiekartalla, resurssiviisausohjelmalla sekä Lappeenranta-Imatra kaupunkiseudun vihreän sähköistämisen ekosysteemisopimuksella.

Kaupungin kehitysjohtaja Markku Heinonen kertoo, että kaupungilla on hyvin aktiivinen rooli paikallisen TKI-toiminnan ja elinkeinoelämän kehittämisen tukemisessa.  Lappeenranta on esimerkiksi markkinoinut kansainvälisille yrityksille LUT-yliopiston tarjoamia vihreän teknologian demonstraatioympäristöjä.

Toinen konkreettinen esimerkki kaupungin aloitteellisuudesta on Etelä-Karjalan alueelle v. 2011 perustettu kestävyystoimijoiden yhteistyöverkosto ja kehittämisalusta Greenreality Network, GNR. Heinosen mukaan verkostolla on ollut hyvin tärkeä merkitys myös kehittämisrahoituksiin liittyvien ideoiden kypsyttelyssä. Toimijoiden välistä vuorovaikutusta edistetään monilla eri tasoilla, niin verkoston johtoryhmän kokouksissa kuin vapaamuotoisemmissa saunailloissakin.

“Kaupunki toimii tässä eräänlaisena ristiinpölyttäjänä. Haetaan aktiivisesti syötteitä yrityskentältä ja ollaan hereillä, jos voidaan olla mukana edistämässä lupaavia hankkeita”, sanoo Heinonen.

Yhden konkreettisen esimerkin GRN-verkostossa ideoidusta isosta hankekokonaisuudesta tarjoaa vuosina 2017–2020 toteutettu Urban Infra Revolution –hanke. Kokonaisbudjetiltaan yli 4 miljoonan euron hankkeen päärahoitus tuli Euroopan komission Urban Innovative Action -ohjelmasta. Teollisen kiertotalouden menetelmien ja tuotekehitykseen keskittyneen hankkeen toteutus on Heinosen mukaan erinomainen esimerkki verkoston toimivuudesta.

“Aloite tuli ensin eräältä teollisuuden toimijalta meille. Kaupunki lähti valmistelemaan rivakasti hanketta, johon sitten sitoutettiin mukaan muitakin yrityksiä sekä yliopisto”, kertoo Heinonen.

Panostus suoriin EU-rahoituksiin on tuottanut erinomaisia tuloksia

Lappeenranta on osallistunut viime vuosina aktiivisesti moniin kansainvälisiin ilmasto- ja ympäristöteemaisiin kaupunkiverkostoihin. Keväällä 2022 Lappeenranta valittiin mukaan EU:n komission kaupunkimissioon, jossa sata eurooppalaista kaupunkia tavoittelee hiilineutraaliutta älykkäin ja asukaskeskeisin toimenpitein. Missioon mukaan lähtevät kaupungit allekirjoittavat ilmastokaupunkisopimuksen, jonka osapuolina toimivat paikallisen kansallisen ja EU-tason toimijat. Missioon osallistuminen on merkittävä asia myös kehittämisrahoituksen kannalta, sillä EU rahoittaa ilmastosopimuksiin liittyviä toimenpiteitä vuosina 2022 ja 2023 Horisontti Eurooppa –ohjelmasta yhteensä 359 miljoonalla eurolla.  

Hyvien kansainvälisten kokemusten siivittämänä Lappeenranta ryhtynyt viime vuosina seulomaan aktiivisesti suoran EU-rahoituksen tarjoamia mahdollisuuksia. Innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimukseen kytkeytyvällä rahoituksella kaupunki on palkannut määräaikaisen työntekijän, joka vastaa rahoitushakujen seurannasta ja hakemusten laatimisesta. Kaupungin työntekijä tekee tiivistä yhteistyötä myös LUT:n rahoitusasiantuntijan kanssa.

Laadukkaisiin hakemuksiin panostaminen on selvästi kannattanut, sillä myönteisiä rahoituspäätöksiä on saatu jo kolmelle mittavalle Horizon Europe –rahoitteiselle hankkeelle. Heinosen mukaan rahoituspäätöksiä odottavia hankkeita on parhaillaan käsittelyssä puolisen tusinaa.

“Yleensä näistä hakemuksista menee noin joka kymmenes läpi. Meillä prosentti on ollut tähän mennessä huikean paljon parempi ”, kehaisee Heinonen.

Tutkimuspainotteisuudesta huolimatta Horizon-hankkeiden toteutuksessa myös yrityksillä ja kaupungeilla on usein hyvin tärkeä rooli. Heinonen kannustaakin kuntia ja kaupunkeja tarttumaan nykyistä aktiivisemmin EU:n suoriin rahoitusohjelmiin. Tämä olisi kansallisesti järkevää, mikäli näin saataisiin kotiutettua enemmän kehittämisrahoitusta Suomeen.

“Voi hyvinkin olla, että meillä käytetään nykyisin moniin erinomaisiin hankkeisiin sitä jo alueille tullutta EU-rahaa. Jos nämä parhaat hankkeet kohdistettaisiin suoriin kv-hakuihin, niin Suomen rahoitussaantoa voisi olla kokonaisuutena nykyistä parempi”, miettii Heinonen.

Kaupunkikonsernin vihreä siirtymä etenee strategiavetoisesti

Lappeenranta hyödyntää monipuolisesti vihreää siirtymää tukevia rahoituskanavia, oli kyse sitten elinkeinoelämän toimintaedellytysten tukemisesta tai kaupunkikonsernin omasta kehitystyöstä. Tärkeimpiä rahoituslähteitä ovat olleet kansallisesti jaettava epäsuora EU-rahoitus, suora EU-rahoitus, ekosysteemisopimusrahoitus sekä energiatuet. Lähiaikoina avautuvasta Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF) on tulossa Etelä-Karjalan hyödynnettäväksi 24 miljoonaa euroa.

Kaupunkikonsernin omat toimet vihreän siirtymän edistämisessä kytkeytyvät tiiviisti kaupunkistrategiassa muotoiltuihin tavoitteisiin. Kehitysjohtaja Heinosen mukaan kaupungin strategia- ja ympäristötiimit käyvät jatkuvasti tiivistä vuoropuhelua kehittämishankkeiden suunnittelussa. Eri hallinnonalojen omien budjettikehysten lisäksi kaupunkikonsernilla on takataskussaan strategista kehittämisrahaa, jota käytetään tarveharkintaisesti. Heinosen mukaan viime valtuustokaudella strategista rahaa oli käytössä 10 miljoonaa koko valtuustokaudella ja nykyisellä suunnilleen 1 miljoona vuosittain.

“Syntyneet hankeideat käsitellään toimialojen ohjausryhmässä. Strategiatiimi tekee sen jälkeenesityksen siitä, mitkä hankkeet vastaavat parhaiten kaupungin strategisiin tavoitteisiin”, kertoo Heinonen.

Vihreään siirtymään liittyvissä investoinneissa Lappeenranta on tukeutunut toistaiseksi vahvasti perinteiseen budjettirahoitukseen. “Kaupunki on saanut tähän asti rahoitusta suhteellisen hyvillä ehdoilla. Sen vuoksi emme ole lähteneet mukaan näihin isoihin eurooppalaisiin lainoitusjärjestelyihin”, perustelee Heinonen.

Heinonen ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta uudenlaisten rahoitusjärjestelyjen kokeilemiselle tulevaisuudessa. Esimerkiksi viime aikoina investoinneissa yleistyneitä pitkäaikaisia vuokramalleja ei ole kovin laajalti otettu käyttöön.

“Periaatteessa pidän kyllä mielenkiintoisina näitä uudenlaisia sijoitusapparaatteja, joissa joku muu toimija ottaa vastuuta investointien takaisinmaksuajasta,” sanoo Heinonen.

 

Sirpaleisuudesta kohti parempaa kokonaisuuksien hallintaa

Kokonaisuutena arvioiden Heinonen pitää vihreän siirtymän edistämiseen liittyviä rahoitusmahdollisuuksia kuntien näkökulmasta suhteellisen hyvinä. Olennaista hänen mukaansa on, että nykytilanteessa hyville hankkeille on aina löydettävissä jokin rahoituskanava. Lisäksi on tärkeää, että suurten, jopa kymmenien miljoonien eurojen kokoisten EU-hankkeiden rinnalla on mahdollista toteuttaa myös pienempiä paikallisia hankekokonaisuuksia. Niiden osalta Heinonen haluaa nostaa esille etenkin Ympäristöministeriön Kuntien ilmastoratkaisut -ohjelman.

“Se on ollut erittäin toimiva konsepti, jota moni muukin kunta on kiitellyt”, sanoo Heinonen.  

Tyytyväisyydestä huolimatta Heinonen näkee vihreän siirtymän rahoitusvälineissä silti paljon kehitettävääkin. Suurimpina ongelmakohtina hän pitää rahoitushakujen sirpalemaisuutta, hanketyön lyhytjänteisyyttä sekä sääntely-ympäristön muutosten jähmeyttä.

“Täytyy olla aika mestari, että pystyy huomioimaan kaikki rahoituslähteet ja optimoimaan hakemukset niin, että ne tukevat omia strategisia tavoitteita parhaalla mahdollisella tavalla”, toteaa Heinonen.

Kansallisella tasolla parempaa kokonaisuuksien hallintaa tukisi Heinosen mukaan erityisesti ministeriöiden välisen koordinaation tiivistäminen. Hallinnonalojen yhteistä näkemystä ja tiedonvaihtoa tarvitaan etenkin päällekkäisten ohjeistusten sekä rahoitus- ja säätelymekanismien välttämiseksi. Heinosen mukaan myös valtion ja kuntien välisen kumppanuuden vahvistamiseen on edelleen panostettava.

“Tässä jos missä tarvitaan tasavertaista ja vahvaa kumppanuutta. On erittäin tärkeää, että kuntakentän tarpeita kuunnellaan tarkalla korvalla, oli kyse sitten rahoitusinstrumenttien tai sääntelyn kehittämisestä”, painottaa Heinonen.

Porvoossa vihreä siirtymä on nivoutunut viime vuosina vahvasti sekä kaupunkikonsernin talouden suunnitteluun että elinkeinoelämän kehitykseen. Kaupungilla on vahva tahtotila kehittyä hiilineutraalin asumisen edelläkävijäksi sekä edistää Kilpilahden alueen kehittymistä maailmanluokan bio- ja kiertotalouden keskittymäksi.

Kilpilahti uudistuu yritysvetoisesti, mutta tiiviissä yhteistyössä kaupungin kanssa

Porvoon Kilpilahti on Pohjoismaiden suurin öljynjalostuksen ja petrokemian teollisuuden keskittymä. Alueen yli neljäkymmentä yritystä tarjoavat työpaikan yli 4000 ihmiselle. Viime vuosina Kilpilahden yritystoimijat Neste Oyj:n ja Borealis Polymers Oyj:n johdolla ovat sitoutuneet edistämään vahvasti kestävyysmurrosta. Visiona on, että alueen yrityskanta ja työntekijöiden määrä kasvavat edelleen tulevaisuudessa vihreiden innovaatioiden ja tuotteiden siivittämänä.

Kilpilahden perinteiseen fossiilitalouteen perustuneiden liiketoimintojen uudistaminen etenee jo kovaa vauhtia. Vuoden 2021 marraskuussa Neste sai EU:n innovaatiorahastolta 88 miljoonan euron rahoituksen vihreän vedyn tuottamista sekä hiilidioksidin talteenottoa ja varastoimista kehittävään hankkeeseen. Syyskuussa yhtiö ilmoitti aloittavansa toimet, joilla raakaöljyn jalostaminen pyritään lopettamaan kokonaan vuoteen 2035 mennessä. Sen jälkeen jalostamo hyödyntäisi pelkästään uusiutuvia ja kierrätettyjä materiaaleja tuotannossaan.

Tulevina vuosina Kilpilahden alueen investoinnit vihreään siirtymään kohoavat miljardiluokkaan. Vihreän vedyn ohella keskeisiä kehittämisteemoja ovat jätemuovisovellukset ja –prosessit sekä muutosjohtaminen. Kilpilahden keskittymän yhteyteen nousee myös uusi Kulloon yritysalue, jonka suunnittelussa kiertotalouden periaatteet on otettu alusta alkaen huomioon.

Vaikka Kilpilahden alueen mittavan teollisen ekosysteemin kehitys etenee rahoituksen osalta pääasiassa yritysvetoisesti, on myös Porvoon kaupungilla prosessissa oma tärkeä roolinsa. Kaupungin tärkeimpänä tehtävänä on osaltaan varmistaa, että alueen maankäytön suunnittelu on toimivaa ja lupaprosessit sujuvia. Lisäksi kaupunki voi olla aktiivinen uusien täydentävien yritystoimijoiden hankkimisessa alueelle.

“Kaupunki toimii tässä aktiivisesti katalyyttinä ja välittäjäorganisaationa, vaikka yritykset toki itsenäisesti liiketoimintaansa kehittävätkin”, toteaa apulaiskaupunginjohtaja Fredrick von Schoultz.

Porvoon kaupungilla oli merkittävä aloitteellinen rooli silloinkin, kun Kilpilahden bio- ja kiertotalouskeskittymän yhteinen visio alkoi joitakin vuosia sitten hahmottumaan. Kaupungin ja Itä-Uudenmaan kehitysyhtiö Posintran toteuttamassa EAKR-rahoitteisessa Pobi-hankkeessa (Pobi - Porvoon Kilpilahdesta tulevaisuuden bioteollisuuspuisto) koottiin yritysverkosto, joka on nyt lähtenyt toteuttamaan Kilpilahden vihreää siirtymää käytännön toimenpitein.

“Siinä se yhteinen tahdonilmaus ja visio selvästi syntyi. Näen kaupungin roolin merkittävänä, että saatiin rattaat pyörimään yrityskentällä”, sanoo von Schoultz.

Kaupungin ja Kilpilahden alueen yritystoimijoiden tiivis vuoropuhelu on jatkunut myös Pobi-hankkeen jälkeen. Osana tätä prosessia Kilpilahden alueen kehittämisvisiota on edelleen kirkastettu.  Pohdintojen tuloksena julkaistiin syksyllä 2021 selvitys, johon on kirjattu keskeiset kehityspolut korkealle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Konsulttiyhtiö Synocuksen tuottamaa selvitystyötä rahoittivat Porvoon kaupunki sekä Uudenmaan liitto AKKE-rahoituksella (Alueiden kestävään kasvuun ja elinvoiman tukemiseen osoitettava määräraha). 

Muuttuva sääntely aiheuttaa päänvaivaa energiainvestoinneissa

Kuten monissa muissakin kunnissa ja kaupungeissa, vihreään siirtymään liittyvien teemojen työstäminen on käynnistynyt myös Porvoossa aikanaan energiateemojen parissa. Apulaiskaupunginjohtaja von Schoultz näkee, että oma energiayhtiö on ollut kaupungille erittäin tärkeä työkalu kestävyystavoitteiden edistämisessä. Kaupungin omistuksessa oleva Porvoon Energia Oy esimerkiksi aloitti biopolttoaineisiin perustuvan kaukolämmön tuotannon jo vuonna 2002.

“Voi sanoa, että olemme olleet edelläkävijöitä tässä asiassa”, von Schoultz kehaisee.  

Parin vuosikymmenen aikana maailma ehtii kuitenkin muuttumaan paljon. Tässä tapauksessa muutos ilmenee niin, ettei Porvoon Energian hyödyntämän metsähakkeen käyttö ole välttämättä enää tulevaisuudessa taloudellisesti kannattavaa, mikäli EU:n uusiutuvan energian direktiivin (RED II) uudistukseen kaavaillut muutokset toteutuvat. Ei, vaikka lämpövoimalassa poltetusta metsähakkeesta jäljelle jäävä tuhka levitetään metsien kasvua lisääväksi lannoitteeksi kiertotalouden periaatteiden mukaisesti.  

Porvoossa onkin pohdittu jo vuosia, millaisia vaihtoehtoja metsähakkeelle voisi olla tulevaisuudessa tarjolla. Koska energiantuotantoa koskevat investoinnit ovat sekä pitkäkestoisia että kalliita, olisi asiaa koskevissa ratkaisuissa tärkeää kyetä ennakoimaan monia talouden ja sääntely-ympäristön kehityskulkuja.

Tulevaisuudessa Kilpilahden alueelle kehittyvä vetytalous voi avata uusia mahdollisuuksia puhtaan kaukolämmön tuotannolle. Vetytalouden sivutuotteena alueelle muodostuvasta mittavasta hukkalämmöstä osa voisi olla hyvinkin hyödynnettävissä paikallisen kaukolämmön lähteenä.

“Nyt näyttää vahvasti siltä, että kaukolämmön osalta meidän pitää alkaa jossain vaiheessa katsomaan Tolkkistenlahden yli Kilpilahden suuntaan”, toteaa von Schoultz.

Hanketyötä tehdään strategiavetoisesti ja tarkkaan harkiten

Porvoon viranhaltijat korostavat, että kaupungin vihreää siirtymää edistetään aina omiin strategisiin lähtökohtiin nojaten. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kaikkiin tarjolla oleviin rahoitushakuihin ole aina ollut perusteltua osallistua. Tarjolla olevat tarkasti raamitetut haut kun eivät aina istu kovinkaan saumattomasti kaupungin omien strategisten tavoitteiden edistämiseen ja aikatauluihin.

Porvoon kaupunki on ollut aktiivisesti mukana monissa kestävyysteemaisissa kuntien yhteishankkeissa ja verkostoissa, joista kokemukset ovat olleet pääpiirteissään varsin positiivisia. Näistä kaupungin kestävän kehityksen asiantuntija Sanna Päivärinta nostaa esille erityisesti EU:n Life-ohjelmasta rahoitetun CANEMURE-ilmastohankkeen sekä CIRCWASTE-kiertotaloushankkeen.

Päivärinnan mukaan kansallisesti rahoitetut tai koordinoidut hankkeet ovat kevyemmän byrokratian vuoksi kunnille huomattavasti houkuttelevampia kuin suoraan EU-rahoitukseen perustuvat suorat rahoitusvälineet. Etenkin paljon byrokratiaa vaativien rahoituksien hakemista pohditaankin tarkkaa tarveharkintaa käyttäen.

“Rahan hakeminen on aina aikaa vievä prosessi. Ja jos sitä rahaa saa, niin sekin lisää työtä”, muistuttaa Päivärinta.

Hankebyrokratia syö kunnissa henkilöresursseja ja aiheuttaa usein turhautumistakin. Siitä huolimatta pitää Päivärinta tarkkaa hankehallinnointia tiettyyn rajaan asti ymmärrettävänä ja perusteltuna; rahoittajan näkökulmasta on olennaista tietää, miten ja millaisin tuloksin kehittämispanoksia käytetään. Päivärinnan mukaan Itä-Uudenmaan kehitysyhtiö Posintra on toiminut kaupungille isona apuna hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa.  

“Kehitysyhtiö on ollut tässä todella tärkeä toimija. Sen pyörittämät hankkeet ovat edistäneet kaupungin vihreää siirtymää monin eri tavoin,” kiittelee Päivärinta.

Isojen vihreän siirtymän hankekokonaisuuksien ohella Porvoossa halutaan kääntää katsetta yhä enemmän myös ruohonjuuritasolle. Tulevaisuudessa Päivärinta haluaisi sitouttaa Porvoon vihreän siirtymän vauhdittamiseen aiempaa vahvemmin myös kaupungin asukkaita ja paikallisia pk-yrityksiä. Hänen mielestään se olisi ensiarvoisen tärkeää sekä vihreän siirtymän edistämisen että koko kaupungin elinvoimaisuuden kannalta, ovathan asukkaat monien pienten yritysten tärkeimpiä asiakkaita. Kaupunki valmisteleekin parhaillaan toimenpiteitä, joilla paikallisia pk-yrityksiä voidaan tukea ja sparrata kestävyys- ja vastuullisuusasioiden kehittämisessä.  

Valtionosuusrahoituksella vauhtia vihreään siirtymään?

Nykyiset vihreän siirtymän rahoitusmekanismit näyttäytyvät Porvoon kaupungin virkamiesten näkökulmasta pääosin suhteellisen toimivina. Olennaisinta on, että hyville hankkeille on tarvittaessa saatavissa rahoitusta.

Kaupungin rahoitusjohtaja Henrik Rainion mukaan parannettavaakin kuitenkin löytyy. Raskaiden byrokraattisten koukeroiden keventämisen ohella etenkin rahoituksen sirpalemaisuudesta olisi hänen mukaansa edettävä kohti parempaa kokonaisuuksien hallintaa.

Yhden hyvän mahdollisuuden rahoituksen parempaan organisoimiseen tarjoaisi Rainion mukaan uusi ilmastolaki, joka velvoittaa kaikki kunnat laatimaan omat ilmastosuunnitelmansa.

“Tässä olisi mielestäni hyvä tilaisuus parantaa rahoituksen kohdentamista ilmastotyössä. Niin, etä rahoitusta ei tulisi nykyiseen tapaan kovin monesta eri tuutista, sanoo Rainio. 

Myös rahoitushakujen ennakoitavuudessa olisi Rainion mielestä parannettavaa. ”Usein nämä haut tulee vähän yllättäen eteen. Yhtäkkiä vain huomataan, että nyt olisi taas tämmöinen haku auki”, kritisoi Rainio.

Yksi mahdollisuus kuntakentän vihreän siirtymän kirittämiseen voisi Rainion mukaan kytkeytyä  valtionosuuskriteerien kehittämiseen. Tällä hetkellä valtionosuusjärjestelmä ei tarjoa kunnille mitään erityistä kannustinta kestävyystavoitteiden edistämiseen. Vertailukohdaksi Rainio nostaa sivistystoimen, jossa valtionosuusrahoitus on ollut jo pitkään käytössä.

“Myös vihreässä siirtymässä valtionosuusrahoituksella olisi varmasti myönteinen vipuvaikutus. Osaltaan se vähentäisi myös tätä nykyistä hankehumppaa”, miettii Rainio.

Rainion mukaan valtionosuuksiin sidotut vihreän siirtymän kannustimet voisivat toimia maltillisestikin mitoitettuina merkittävänä signaalina kunnille. Se, että asia näkyisi vahvemmin kuntien strategioissa toisi ryhtiä myös käytännön tekemiseen.

“Yleiskatteellinen valtionosuusrahoitus toisi kunnille myös päätäntävaltaa sen suhteen, millaisia asioita painotetaan missäkin hetkessä. Siinäkin mielessä se olisi varmasti hallinnollisesti kustannustehokas instrumentti ohjata kuntia tässä asiassa”, pohtii Rainio

Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva hieman yli kahden ja puolen tuhannen asukkaan Utajärvi on tarttunut kaksin käsin vihreän siirtymän avaamiin kehittämismahdollisuuksiin. Kunnassa hiiliviisauden ja kiertotalouden edistäminen on nostettu konkreettisella tavalla kehittämistyön ytimeen. Vahvana tulevaisuusvisiona on, että yritysten toimintaympäristön aktiivinen kehittäminen tuo lähivuosina kunnalle runsaasti kaivattua veto- ja pitovoimaa.

Nykyisen maailmantilanteen myötä vihreä siirtymä on noussut nopeasti kuntien keskeiseksi kehittämisteemaksi. Utajärven kunnanjohtaja Anne Sormunen pitää erittäin tärkeänä, että toimintaympäristön nopeaa muutosta hahmotetaan aktiivisesti koko kuntaorganisaation tasolla. Kehittämistyössä tarvittavaa ymmärrystä voidaan hänen mukaansa edistää parhaiten aktiivisen keskustelun ja käytännön tekemisen kautta.

“Vihreän siirtymän ympärille on tullut nopeasti hyvin paljon konkretiaa. Vielä muutama vuosi sitten nämä teemat olivat meilläkin vielä melko lailla ylätason asioita”, sanoo Sormunen.

Aktiivinen kehittämisote tuottaa tulosta

Utajärven strategisessa kehittämistyössä ilmasto- ja kiertotalousteemat on nostettu keskiöön vasta muutamia vuosia sitten. Kunta on liittynyt hiilineutraaliutta tavoittelevien kuntien HINKU-verkostoon ja kunta-alan energiatehokkuussopimukseen vuonna 2018. Keskeiset kehittämistavoitteet on kirjattu pari vuotta sitten valmistuneeseen resurssiviisauden tiekarttaan.

Muutaman viime vuoden aikana Utajärvi on astunut näkyvästi vihreän siirtymän edelläkävijäkuntien joukkoon. Kunnan viimeaikaiset mittavat kehittämishankkeet ovat saaneet osakseen myös valtakunnallista huomiota. Kunnanjohtaja Sormunen painottaa, että pienen kunnan ei kannata jäädä seuraamaan muiden tekemisiä. On vain toimittava rohkeasti omaan visioon luottaen. Resepti myönteisen kehityksen kierteen saavuttamiseen on ollut kuitenkin lopulta varsin yksinkertainen.

“Meillä on ymmärretty se, että on itse lähdettävä mahdollistamaan asioita. Luottamalla omaan tekemiseen kehittämisverkostomme on lähtenyt kasvamaan lumipallon tavoin”, Sormunen sanoo.

Hyvien tulosten saavuttamisessa tärkeitä osatekijöitä ovat olleet hänen mukaansa myös koko kuntaorganisaation strateginen sitoutuneisuus sekä toimiva sidosryhmätyö. Kunnassa viitisen vuotta sitten käyttöönotettu valiokuntamalli on osoittautunut Sormusen mukaan hyvin toimivaksi vihreään siirtymään liittyvien asioiden edistämisessä.

“Koen erittäin merkittävänä sen, että meillä virkamiehet ja päättäjät ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa. Jos me ei koko ajan puhuttaisi tästä eikä tehtäisi mitään konkreettista asioiden eteen, olisi kuntapäättäjienkin todella vaikeaa pysyä tässä muutosvauhdissa mukana”, sanoo Sormunen. 

Puhtaasta lähienergiasta rakennetaan kunnalle vahvaa kilpailuvalttia

Utajärvellä panostetaan vahvasti resurssiviisauteen ja vihreisiin innovatiivisiin energiaratkaisuihin. Ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa Mustikkakankaan teollisuusalueelle on tuotettu konsulttityönä kiertotalouden käsikirja, jossa hahmotellaan suuntaviivoja tuleville kehittämistoimille. Ne kohdistuvat etenkin puhtaan energian tuotantoon, keskitettyyn maa-ainespankkitoimintaan sekä ja muovien kierrätykseen.

Mustikkakankaan viereen on kaavoitetun uuden 250 hehtaarin kokoisen Hietaselän teollisuusalueen suunnittelussa hyödynnetään uusimpia vihreän teknologian ratkaisuja. Sekä uuden että vanhan teollisuusalueen käyttöön on suunnitteilla omavarainen ja uusimpaan kulutusjoustoteknologiaan perustuva vierivoima-alue, jonka valmistelua kunta on toteuttanut yhteistyössä Skarta Energy Finland Oy:n kanssa. Hankkeen myötä alueesta muodostuu tulevina vuosina ainutlaatuinen puhtaaseen paikalliseen energiantuotantoon nojaava teollinen keskittymä, jossa on oma sisäinen sähköverkko.

“Uskomme vahvasti siihen, että edullinen, ennakoitava ja käytännössä siirtomaksuton vihreä energia houkuttelee alueelle yrityksiä uusine työpaikkoineen”, sanoo kunnanjohtaja Sormunen.   

Utajärvelle rakentuvan vierivoima-alueen teknologisten ratkaisujen kehittämisessä keskeisenä yhteistyökumppanina on mukana myös VTT. Viime elokuussa Utajärven kunnan ja Skarta Energy Oy:n alulle saattama kehittämistyö valikoitui Suomen pilottikohteeksi VTT:n koordinoimaan GLocalFlex-hankkeeseen, jossa jatkokehitetään ja testataan kulutusjoustomarkkinoilla tarvittavaa teknistä alustaa. EU:n Horizon-ohjelmasta rahoitettavan hankkeen kokonaisbudjetti on yhteensä noin 12 miljoonaa euroa.

“Olen kyllä todella tyytyväinen siihen, että olemme omalla aktiivisuudella saaneet isoja yhteistyökumppaneita vetämään näitä mittavia hankkeita. Yksin pienen kunnan rahkeet eivät tähän mitenkään riittäisi”, toteaa Sormunen.

Mustikkakankaan ja Hietaselän teollisuusalueiden energiaratkaisujen rakentaminen etenee vaiheittain. Alkuvaiheessa vierivoima-alueen sisäverkkoon on tarkoitus tuottaa energiaa tuuli- ja aurinkovoimalla. Ensi kesänä käytöstä poistuneelle turvetuotantoalueella valmistuu ensimmäinen osa suunnitellusta aurinkoenergiapuistosta. Valmistuttuaan puisto on Suomen suurin, kokonaiskapasiteetiltaan peräti 200 000 megawattia. Aurinkovoiman lisäksi alueen käyttöön rakennetaan myös 3–4 tuulivoimalaa.

Tulevaisuudessa Utajärven teollisuusalueen energiapalettiin on tarkoitus lisätä myös vetyteknologia sekä alueella syntyvä hukkalämpö. Vetytalouden kehitystyössä Utajärven ja Skartan tärkeimpänä kumppanina toimii Oulun yliopisto, joka on hakemassa lähiaikoina aiheeseen liittyvää EU-rahoitusta. Kunnanjohtaja Sormusen visiona on, että Utajärvellä voidaan lähivuosina pilotoida kokonaisvaltaista vetytalouden infrastruktuuria tuotanto-, varastointi- ja jakelujärjestelmineen. Kehitystyön tuloksia voitaisiin hänen mukaansa hyödyntää Perämeren kaaren alueelle alustavasti kaavaillun vetylaakson toteuttamisessa.

Kehittämishankkeissa tarvitaan konkretiaa ja johtajuutta

Vihreään siirtymään ohjattu mittava EU-rahoitus herättää Utajärvellä ymmärrettävästi tyytyväisyyttä. Rahoituksen saatavuus ei ole Sormusen mukaan nykytilanteessa ongelma, mutta hankkeiden byrokraattisuus ja hankepohjaista kehittämistä aika ajoin vaivaava tehottomuus aiheuttavat usein päänvaivaa. Erityisesti isoissa hankekonsortioissa keskittyminen omien strategisten tavoitteiden edistämiseen ei ole aina kovinkaan helppoa.  

“Olennaista on kuitenkin aina se omiin strategisiin tavoitteisiin liittyvä loppuhyöty, jota hankkeilla pyritään saavuttamaan. Isoissa hankkeissa on usein niin paljon toimijoita ja erilaisia päämääriä, että toimintaa on hyvin vaikeaa organisoida tehokkaasti”, miettii Sormunen.

Hanketyön kokonaisuuksien hallintaan liittyvät haasteet voivat Sormusen mukaan nousta esille myös JTF-rahoituksen hyödyntämisessä. Peräänkuulutettujen isojen hankekokonaisuuksien hakeminen on hänen mukaansa sinänsä ihan perusteltu tavoite. Suurten hankkeiden toteuttaminen laadukkaasti edellyttää Sormusen mielestä maakunnilta kuitenkin hyvin tarkkaa toimintaympäristön analysointia sekä viestintää siitä, miten rahoitusta voitaisiin tehokkaimmin hyödyntää.

“JTF-rahan käyttö pitäisi pystyä johtamaan maakuntatasolla riittävän selkeästi. Jos rahoitus

kytketään ylätasolla löyhästi vain maakuntaohjelman tematiikkaan, ei lopputulos ole välttämättä kovin vaikuttava”, toteaa Sormunen. 

Kunnille suunnatusta investointirahoituksesta lisävauhtia vihreään siirtymään?

Anne Sormusen katsoo, että kunnilla on vihreässä siirtymässä tärkeä rooli ennen kaikkea muiden toimijoiden tarpeita tukevana mahdollistajana. Tutkimuslaitokset tuottavat kehittämistyössä tarvittavaa tietoa, jonka pohjalta yritykset voivat puolestaan investoida puhtaampiin tuotantomenetelmiin ja palveluihin. Hän kannustaakin kuntia tarjoamaan näille toimijoille aktiivisesti toimintaympäristöjä uuden tiedon jatkojalostamiseen ja soveltamiseen käytännön tasolla. 

“Kunnan tärkein rooli tässä kokonaisuudessa liittyy kokonaiskuvan koordinoimiseen ja perusinfran rakentamiseen. Täytyy reagoida herkästi siihen, millaisia tarpeita ympärillä on”, painottaa Sormunen.

Välillä mahdollisuuksien tarjoamisen tielle ilmaantuu kuitenkin myös esteitä. Kunnanjohtaja Sormunen toivoo lisää jouhevuutta etenkin erilaisiin infra- ja energiahankkeisiin liittyvien lupa- ja YVA-prosessien käsittelyyn.

“Tässä järkyttävässä kansainvälisessä tilanteessa toivoisin, että osaisimme toimia kansallisesti mahdollisimman ketterästi. Nyt tarvitaan poliittiselta puolelta taitoa siinä, että osataan liikuttaa näitä runsaita vihreään siirtymään tarkoitettuja EU-rahoja ripeästi”, vetoaa Sormunen.  

Suuren kokoluokan kehittämishankkeiden rinnalle Sormunen kaipaisi myös pienempiä ja mielellään byrokratialtaan nykyistä keveämpiä rahoitusmalleja, joita myös pienet yksittäiset kunnat tai kuntaparit voisivat hakea. Erityisen tärkeänä hän pitäisi perusinfrastruktuurin kehittämistarpeisiin kohdistettua rahoitusinstrumenttia, jonka avulla kunnat ja yritykset voisivat vielä nykyistä tiiviimpää ja konkreettisempaa yhteistyötä vihreän siirtymän edistämisessä.

“Käytännössä sen tulisi olla nimenomaan mahdollistavaa rahoitusta. Ketterä ja keveä malli, joka olisi kytketty yritysten innovaatioprosesseihin. Tämänkaltaisella rahoituksella voitaisiin tehokkaasti rakentaa niitä olennaisia perusinfran palasia, joita yritykset tarvitsevat omien investointiensa tueksi”, pohtii Sormunen.