6.4.1 Inventoitu rakennettu ympäristö

Omaleimainen rakentaminen ja maisema ovat keskeisiä identiteetti- ja viihtyvyystekijöitä.  Alueiden inventointi tukee laajempien kokonaisuuksien ymmärtämistä ja avaa merkitystä kohdealueen asukkaille ja käyttäjille.  Tietty jatkuvuus ja vähittäinen rakentuminen sitouttaa ihmisiä paikkaan tai vetää heitä puoleensa.

Omaleimainen ympäristö ja elinkeinot tukevat toisiaan.  Alueiden ainutlaatuisuus houkuttelee luokseen asutuksen lisäksi elinkeinotoimintaa.  Omaleimaisten ympäristöjen tai maiseman ainutlaatuisuus ovat mahdollisuus kuntien vetovoimaisuuden tarkastelussa ja kunnan imago muodostuukin suurelta osin siitä, miltä ympäristö näyttää.

Rakennusjärjestyksen nimenomaisena tehtävänä on paikallisista oloista lähtevä tarpeellinen rakentamisen ohjaaminen.  Se on hyvä väline kulttuurisen omaleimaisuuden säilyttämiseen ja tukemiseen.  Erityispiirteiden säilyttäminen edellyttää hyvää tietoa niistä tekijöistä, jotka luovat alueen omaleimaisen ilmeen.  Siltä osin rakennusjärjestysten laatimisen pohjatyö lähestyy kaavoituksen selvitystyötä.

Tiukempi ohjaustaso saavutetaan sisällyttämällä rakennusjärjestykseen määräyksiä.  Vaihtoehtona on luonteeltaan vähemmän sitovien rakentamistapaohjeiden kautta ohjaaminen.  Rakentamistapaohjeet voi liittää rakennusjärjestykseen eri prosessin kautta myöhemmin.  Rakennusvalvonnan kannalta voidaan todeta, että mitä yksilöidympi ja konkreettisempi määräys on, sitä enemmän se tukee sekä suunnittelua että lupakäsittelyä. 

Uudemmissa rakennusjärjestyksissä kunnat ovat sisällyttäneet joko suoraan määräykseen tai liiteaineistoon luettelon valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaista kulttuuriympäristöistä. Kun luettelo sisältää referoinnin arvopohjasta, se antaa suunnittelijalle perustietoa suunnittelun lähtötiedoiksi ja tukee rakennusvalvontaviranomaisen lupakäsittelyä. Jos alueita ei ole yleiskaavoitettu, voitaisi samassa yhteydessä antaa tarkemman inventoinnin perusteella myös joitakin harkittuja arvojen säilymistä koskevia määräyksiä suunnittelun ohjaamiseksi.

Kylien elinvoimaisuutta pyritään tukemaan kyläsuunnitelmilla. Rakennusjärjestyksiin voi sisällyttää myös suunnitelman kautta tärkeiksi katsottuja määräyksiä.

Koska määräysten sisältö on riippuvainen nimenomaisesti alueen ominaispiirteistä, ei yleisluonteisia mallimääräyksiä voida tässä oppaassa ilman kohdetietoja antaa.  Seuraavassa joitakin esimerkkejä määräystason ohjauksesta suoraan kuntien nykyisistä rakennusjärjestyksistä:

• Kylissä, joissa perinteinen asutuksen sijoittumistapa kyläkeskuksessa ja sen lähiympäristössä sekä rakentamisperinne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, tulee uudisrakentamisen sijoituksessa, rakennuksen mittasuhteissa, julkisivujen jäsennöinnissä, aukotuksessa, materiaalivalinnoissa sekä värityksessä ottaa huomioon olemassa oleva rakennusperinne.
• Asemakaava-alueiden ulkopuolella puurakennusten muodostamassa ympäristössä ei muita julkisivumateriaaleja yleensä tule käyttää.

Esimerkki rakennusjärjestyksen määräyksestä, jossa on huomioitu rakennusten ohella pihapiirin ja sen rakenteiden vaikutus alueen arvoihin:

• ”Kunnan osa-alueiden ominaispiirteistä arvokkaimpia ovat talonpoikaistyyliset pihapiirit, asutusvaiheen pihapiirit, kiviaidat, avoimet peltomaisemat ja merenranta-alueet.  Rakentaminen tulee suunnitella siten, että kunnan osa-alueiden arvokkaat ominaispiirteet tulevat säilymään.  Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei rakennustyyliltään, materiaaleiltaan ja väritykseltään sopimattomalla rakentamisella turmella alueelle tyypillisiä ominaispiirteitä.”

Porvoon rakennusjärjestykseen on sisällytetty mm. Porvoonjokilaakson maisema-aluetta koskeva määräys:

• ”Porvoonjokilaakson arvokkaalla maisema-alueella tulee kiinnittää erityistä huomiota rakennuksen vaikutukseen maisemakuvaan. Rakennusten ja rakennusryhmien tulee maisemassa muodostaa ehjä kokonaisuus, jossa säilyy rakennusten perinteinen koko- ja sijaintihierarkia sekä julkisivumateriaalien yhtenäisyys ja arvokkaan miljöön eri osat erityispiirteineen. Avoimen peltolaakson pienikokoiset puusto- ja kalliosaarekkeet tulee pyrkiä säilyttämään rakentamisesta vapaana.”

Esimerkki Helsingin kaupungin rakennusjärjestyksestä:

• ”Jos asemakaavassa ei ole määräyksiä rakennuksen julkisivumateriaaleista ja ympäristön rakennusten julkisivut ovat pääosin tiilestä muurattuja, on rakennuksen kadun tai muun julkisen kaupunkitilan vastainen julkisivu tehtävä paikalla muuraten. Rakennuksen julkisivu voidaan toteuttaa toisinkin, jos rakennus näin soveltuu ympäröivään alueeseen.”

Oulu on rakennusjärjestykseensä kirjannut erilaisia osa-alueita. ”Valtakunnallisesti (RKY 2009) tai maakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä, valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ja perinnemaisema-alueita, lakisääteisesti suojeltuja rakennuksia tai rakennelmia sekä yleis- tai asemakaavoissa osoitettuja tai inventointien pohjalta muutoin määriteltyjä paikallisesti arvokkaita alueita tai kohteita” ohjataan määräyksellä seuraavasti:

• ”Rakennettaessa valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin ja perinnemaisemiin tulee rakentamisen vaikutukset maisemaan ja olevaan rakennuskantaan selvittää erityisen huolellisesti sekä kiinnittää erityistä huomiota ympäristön ominaispiirteiden säilyttämiseen ja tukemiseen.”