Valtioneuvoston asetus varautumissuunnitelmaan sisällytettävästä sähkönkäyttöpaikkojen etusijajärjestyksestä

Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausunnon antamiseen. Kuntaliitto pitää asetuksen antamista tarpeellisena. Kuntaliiton näkemyksen mukaan asetukseen on kuitenkin syytä tehdä joitakin tarkennuksia.

Kuntaliitto katsoo, että asetuksen 2 §:n Kriittiset sähkökäyttöpaikat termistöä on korjattava.

1) Huoltovarmuuskriittinen vesihuoltolaitos

Termiä huoltovarmuuskriittinen ei ole virallisesti määritelty lainsäädännössä, eikä myöskään asetuksen perusteluissa ja on siksi asetuksessa ohjaavana käytettynä erittäin tulkinnanvarainen.

Termi vesihuoltolaitos viitannee vesihuoltolain 3 §:n määritelmään vesihuoltolaitoksesta, jonka mukaan vesihuoltolaitoksella tarkoitetaan laitosta, joka huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta kunnan hyväksymällä toiminta-alueella. Asetus jättää kuitenkin tämän epäselväksi. Lain mukainen määritelmä vesihuoltolaitoksesta ei sisällä vesihuoltolaitoksille vettä toimittavia ns. tukkuvesilaitoksia tai useampaa vesihuoltolaitosta palvelevia jätevedenpuhdistamoita. Toimintojen turvaamisen osalta tällaisia keskeisiä vesihuollon toimijoita ei tule jättää asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Kuntaliitto esittääkin, että vesihuoltoa koskeva 2 §:n kohta muutetaan seuraavaksi: ”yhdyskuntien vesihuoltopalveluiden kannalta keskeiset kohteet”.

Todettakoon lisäksi, että useimpien vesihuoltolaitosten asiakkaina on sairaaloita, vanhusten hoito- ja hoivakoteja sekä muita asetuksessa mainittuja kriittisiä kohteita, jolloin on tiedostettava, että vesihuollon toimintayksiköiden rajaaminen asetuksessa voi rajata vesihuollon ulkopuolelle myös muita asetuksessa mainittuja kriittisiä kohteita. On myös huomioitava, että eri puolilla Suomea mahdollisuudet korvaavan veden saamiseksi ovat erilaiset riippuen mm. laitoksen varautumistasosta, mahdollisen sähkökatkon laajuudesta jne. Vesihuoltopalvelun turvaamiseksi keskeiset sähkönkäyttökohteet vaihtelevat eri vesihuoltolaitosten järjestelmissä ja ne pitää joka tapauksessa määritellä tapauskohtaisesti.

3) Kaukolämmön keskeisimmät lämpökeskukset ja pumppaamot

Termi on jossain määrin tulkinnanvarainen, koska siitä ei voi päätellä, millainen lämpökeskus ei kuuluisi määritelmän piiriin. Kaukolämpöä on lähes joka kunnassa, ja koska kaukolämpöverkot sijaitsevat kaupunkien ja taajamien alueella, kaukolämmön piirissä on käytännössä runsaasti palvelurakennuksia ja muita suuria lämpöasiakkaita. Myös aivan pienimpien lämpölaitosten kaukolämpöverkkoon on liitetty hoivakotien ja sairaalojen tapaisia asiakkaita, joille lämmön toimitus- ja huoltovarmuus ovat erityisen tärkeitä.

Merkittävässä osassa kaukolämpölaitoksista on varavoimalaitteet, joilla sähkökatkon sattuessa lämpölaitos voidaan ajaa hallitusti alas. Varavaravoimalaitteet ovat erityisen välttämättömiä kiinteän polttoaineen kattiloissa (KPA-kattilat), joissa sähkökatkon sattuessa tulipesässä oleva polttoaine jatkaa palamistaan. Öljyllä tai kaasulla toimivissa lämpölaitoksissa palaminen sammuu heti polttoaineen syötön katketessa.

Kaikissa KPA-laitoksissa varavoimalaitetta ei kuitenkaan ole, vaan etenkin osassa pienimpiä lämpölaitoksia sähkökatko saattaa aiheuttaa kattilan vakavan vaurioitumisen palamisen jatkuessa. Parin tunnin katkon aikana tulipalo saattaa levitä kuljettimen kautta aina hakevarastoon saakka. Tällöin voisi olla laajan tuhon seurauksena pitkäaikainen häiriö lämpöhuollolle, jos samassa tulipalossa vaurioituisi myös polttoöljytoiminen varakattila. Riski vielä kasvaisi huomattavasti, jos kiertäviä sähkökatkoja olisi KPA-laitoksella jatkuvasti. Asiantilaa ei käytännössä enää ehditä korjata lämmityskaudelle 2022-2023.

Kuntaliitto esittää, että kohtaa 3) muutettaisiin seuraavasti: ”3) kaupunkien ja taajamien KPA-kaukolämpölaitokset ja pumppaamot sekä muut keskeiset lämpökeskukset.”

7) sairaalat

Termi sairaala pitää sisällään erilaisia sairaaloita (erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon sairaalat), joissa myös toimintojen kriittisyys on erilainen. Termiä tulisi tarkentaa siten, että se kattaa sellaiset sairaaloiden ja potilaista vastuullisten vastaavien yksiköiden (esim. vanhusten hoito- ja hoiva) toiminnat, joiden turvaaminen on välttämätöntä henkeen ja terveyteen kohdistuvien välittömien uhkien vuoksi.

2 §:n 3. momentti ja 3 §:n perustelu

Kuntaliitto näkee tarpeellisena 2 §:n 3. momentin kirjauksen, jonka mukaisesti ”järjestelmävastaava kantaverkonhaltija voi omassa varautumissuunnitelmassaan poiketa 1 momentin mukaisesta luokittelusta.” Sähkönsaanti on kriittisintä toiminnoissa, jotka vaikuttavat välittömästi ihmisten henkeen ja terveyteen. Myös vuodenaika vaikuttaa siihen, kuinka elintärkeää sähkönsaanti eri paikoissa kullakin hetkellä on, joten asetuksen mukaisen luokituksen sisällä voi olla tarpeellista määritellä ensisijaisuus kulloinenkin tilanne huomioiden. 

Kuntaliitto esittää myös, että asetuksen 3 §:n (Muiden sähkönkäyttöpaikkojen etusijajärjestys) perusteluihin lisätään mainintana muiden kriittisten palveluiden listalle jätehuolto, joka puuttuu listasta. Se on kuitenkin asetuksen muussa kohdassa nostettu esiin kriittisenä palveluna, esimerkiksi 1 §:n soveltamisalan perusteluissa. 

Muuta

Kuntaliitto korostaa, että asetuksen tultua voimaan on kriittisiä sähkönkäyttöpaikkoja arvioitaessa erittäin tärkeää, että toimijat saavat tiedon asiasta ja kriittisten kohteiden sähkönsyöttö käydään toimijoiden kanssa yksityiskohtaisemmin läpi.

Lisäksi Kuntaliitto katsoo tarpeelliseksi, että sähkönkäyttöpaikkojen etusijajärjestyksen päivittäminen tulee tehdä heti ja sen jälkeen siirtyä asetuksen 5 §:n mukaiseen aikatauluun.