VNS 8/2022 vp Valtioneuvoston huoltovarmuusselonteko

Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausunnon antamiseen valtioneuvoston huoltovarmuusselonteosta (VNS 8/2022). Kuntaliitto pitää erittäin kannatettavana, että huoltovarmuuden tilanteesta annetaan selonteko. Nyt laaditussa asiakirjassa huoltovarmuutta on tarkasteltu monipuolisesti huomioiden myös useita kehittämiskohteita. Myös kunnat on tunnistettu huoltovarmuuden kannalta keskeisiksi toimijoiksi yhteiskunnassa.

Kuntaliitto kiinnittää lausunnossaan erityisesti huomiota seuraaviin asioihin:

• Huoltovarmuuden toimintaympäristön kehitys ja sen vaikutukset
• Huoltovarmuuden toimintamalli sekä huoltovarmuus varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa
• Kansalaisvarautuminen
• Sotilaallinen huoltovarmuus
• Huoltovarmuuden kehittämislinjauksia

Huoltovarmuuden toimintaympäristön kehitys ja sen vaikutukset

Huoltovarmuuden toimintaympäristön kehitystä koskien selonteossa on huomioitu ilmatonmuutos, digitalisaatio ja kyberturvallisuus ja hybridiuhat. Lisäksi on huomioitu Venäjän hyökkäyssota. Toimintaympäristöanalyysi kattaa merkittävimmät asiakokonaisuudet. Todettakoon kuitenkin, että lyhyellä aikavälillä tapahtunut turvallisuusympäristön muutos vaikuttaa merkittävimmin huoltovarmuuden kehittämisen tarpeisiin. Tarvittavat varmistukset on tehtävä heti.

Huoltovarmuustarpeiden arvioinnissa tulee ottaa huomioon mahdolliset pakolaistilanteet ja niiden vaikutukset. Ukrainasta paenneita on tähän mennessä tullut Suomeen noin 40.000. Syyskuun lopulla Venäjältä Suomeen tulevien määrä kiihtyi siten, että Suomessa venäläisten määrä lisääntyi ainakin hetkellisesti yli 30.000 henkilöllä. Pakolaismäärät voivat olla paljon suurempiakin ja ne voivat muodostaa myös kuormittavaa painetta huoltovarmuudelle ja palveluille. Koska laajamittaisen maahantulon syyt voivat olla moninaiset, on muun muassa tulijoiden iällä väistämätön vaikutus mihin palveluntarpeet kohdentuvat. Varhaiskasvatus- ja perusopetuspalvelut ovat osoittautuneet hyvinkin välttämättömiksi pakolaistilanteissa, kuten Ukrainasta paenneidenkin tilanne on kuluvan vuoden aikana osoittanut. Pakolaistilanne merkitsee aina tarvetta lisätiloille sekä kasvavalle ruokatarpeelle, terveystarkastuksille ja lääkintähuollolle. Huoltovarmuussuunnittelussa tulee huomioida pakolaistilanteen mahdolliset vaikutukset ruokatarpeisiin.

Huoltovarmuuden toimintamalli sekä huoltovarmuus varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa

Huoltovarmuuden toimintamallissa valtioneuvosto asettaa huoltovarmuudelle yleiset tavoitteet, ministeriöt vastaavat oman toimialansa huoltovarmuudesta ja sen kehittämisestä ja yhteensovittaminen kuuluu työ- ja elinkeinoministeriölle. Huoltovarmuuskeskus vastaa huoltovarmuuden ylläpitämisestä ja kehittämisestä.

Huoltovarmuuden osalta sektorikohtainen pirstoutuminen keskushallinnossa on johtanut jossain määrin siihen, että kokonaisuus on kadonnut, eikä kaikkia toimijoita ja riippuvuussuhteita erilaisissa häiriötilanteissa välttämättä täysin tunnisteta.

Selonteossa todetaan, että valmiuslain mukaisesti julkisilla toimijoilla on varautumisvelvollisuus omassa toiminnassaan, johon sisältyy myös riittävä oma materiaalinen varautuminen. Valtion varmuusvarastot ovat aina viimekätisiä varastoja, joita käytetään pääsääntöisesti vain laajoissa koko maata koskevissa vakavissa häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa. Valtioneuvoston periaatepäätös ei ota kantaa siihen, mikä on riittävä materiaalinen varautuminen. Tällä hetkellä ei ole ohjetta tai linjausta, kuinka pitkäksi aikaa kuntien ja hyvinvointialueiden tulisi varastoida ruokaa, polttoaineita tai muita välttämättömyystarvikkeita ennen kuin valtion varmuusvarastoista saataisiin apua.

Varhaiskasvatuslain 11 §:n mukaan varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle on järjestettävä lapsen ravitsemustarpeet täyttävä terveellinen ja tarpeellinen ravinto, jollei muun kuin päiväkodissa tai perhepäivähoidossa annetun varhaiskasvatuksen luonteesta muuta johdu. Ruokailu järjestetään ohjatusti kaikille läsnäoleville lapsille.

Perusopetuslain 31 §:n mukaisesti opetukseen osallistuvalle on annettava jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen maksuton ateria.

Koulupäivän yhteydessä kunta voi järjestää perusopetuslain mukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa 1. ja 2 vl. sekä erityisen tuen piiriin kuuluville oppilaille, joka sisältää välipalan lapsen osallistuessa toimintaan.

Myös toisen asteen koulutusmuodoissa säädetään opintososiaalisista eduista eli oikeudesta maksuttomaan ateriaan.

Normaalioloissa kunnilla ei ole mahdollisuutta poiketa lakisääteisestä velvoitteestaan missään tilanteessa. Myöskään valmiuslain käyttöönotto ei oikeuta merkittävään poikkeamaan. Kuntaliitto kiinnittää huomiota, että kuntien tehtävistä säädetään laeissa ja näin ollen toiminnan jatkumisen kannalta tarvitaan lainsäädäntöä, joka tunnistaa erilaiset poikkeus- ja häiriötilanteet palveluiden järjestämisessä nykyistä paremmin. Tähän asiaan on jo kiinnitetty huomiota koronapandemian vaikutuksena mm. perusopetuksen järjestämiseen terveysturvallisesti. Tartuntataudin lisäksi vakavia poikkeus- ja häiriötilanteita voi syntyä, jos kriittinen infrastruktuuri häiriintyy tai rikkoontuu eikä henkilöstön riittävyyttä voida varmistaa koulutuspalveluissa. Esimerkiksi perusopetuksessa opetusta tulee järjestää kouluissa lähiopetuksena. Sähkönjakelua tai kuljetusta haittaavat häiriöt ovat todennäköisesti kotien ja koulutuksen järjestäjien vaikutuspiirin ulottumattomissa, mutta vaikeuttavat lakisääteisten tehtävien järjestämistä välittömästi ja heikentävät ko. palveluiden turvallista saatavuutta.

Kuntaliitto katsoo, että kansallisesti on välttämätöntä määrittää huoltovarmuuden yhteinen tilannekuva ja toiminnallinen tavoitetaso myös niitä tilanteita varten, jossa markkinat eivät enää toimi ja jouduttaisiin esimerkiksi turvautumaan valtion varmuusvarastoihin. Erityisen tärkeää tämä on kuntien ja hyvinvointialueiden kannalta, joiden täytyy toiminnassaan tietää, mikä on materiaalisen varautumisen riittävä taso ja kuinka nopeasti apua saataisiin varmuusvarastoista.

Kuntaliitto kiinnittää huomiota, että huoltovarmuusorganisaatio ei sisällä kasvatus- ja koulutusalaa. Kuitenkin selonteossa todetaan, että kriittisen osaamisen varmistaminen kaikilla tasoilla huoltovarmuusorganisaatiossa on tulevien vuosien merkittävä haaste.

Kuntaliiton näkemys on, että myös osaavan henkilöstön saatavuus eri toimialoille on huoltovarmuuskysymys siinä missä materiaalinenkin huoltovarmuus. Kasvatus- ja koulutuspalveluiden toimivuuteen ja tutkintojen suorittamiseen tulee kiinnittää huomiota, jotta henkilöstön saatavuus ei heikkene tai kriisiydy poikkeus- tai häiriötilanteiden aikana tai niiden johdosta. Tämän näkökulma tulisi tunnistaa osana sektorikohtaista ja poikkihallinnollista varautumisjärjestelmää.

Kappaleessa 5.1.6. tunnistetaan hyvin kuntien keskeinen rooli häiriötilanteissa. Alueellisen varautumisen osalta olisi tarpeen pohtia hyvinvointialueiden merkitystä laajemmin. Hyvinvointialueiden toiminnalla on laaja alueellinen vaikuttavuus eri häiriötilanteissa. Hyvinvointialueilla on myös lakiin perustuva yhteistoimintavelvoite varautua alueensa kuntien kanssa häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Toimijoiden välisellä yhteistyöllä on tulevaisuudessa erittäin tärkeää rooli alueellisessa varautumisessa.

Kansalaisvaratuminen

Selonteossa on hyvin kiinnitetty huomiota onnistuneen huoltovarmuuden merkitykseen arjessa. Kansalaisten varautumisen osalta selonteossa nostetaan esiin ns. 72 h malli. Lähtökohtana lienee, arvio, että 72 tunnin kuluttua yhteiskunta pystyy tarjoamaan kansalaisille välttämättömyystarvikkeita. Omavaraisuusmallin kesto ja perusteet tulisi arvioida osana huoltovarmuuden kehittämistä.

Kansalaisten henkisen kriisinkestävyyden merkityksen huomioiminen etenkin korona-ajan jälkeen olemassa olevassa turvallisuustilanteen muutoksessa on tärkeää. Kansalaisvarautumisessa kriisinsietokyvykkyys ja hyviin väestösuhteisiin panostamisen merkitys on tärkeää tiedostaa palvelutasolla. Kunnan sivistyspalveluilla on tärkeä tehtävä tältäkin osin.

Selonteossa on eniten kiinnitetty huomiota osaamisen merkitykseen kansalaisvalmiutena. Siinä todetaan, että tietämys huoltovarmuustyöstä ja kansalaisvarautumista koskeva osaaminen on tärkeä kokonaisturvallisuuden osatekijä. Kasvatus- ja opetushenkilöstö luo arjessa turvaa ja voi edistää yhteiskunnan resilienssivalmiuksia. Kuntaliiton mukaan Opetushallituksella on keskeinen rooli tuottaa varhaiskasvatukselle ja koulutuksen järjestäjille opetussuunnitelmiin sidottua tukimateriaalia huoltovarmuuden opettamisesta, omavaraisuudesta ja ennakoinnista. Sivistyshallinnon johdolle, oppilaitosten rehtoreille ja opetushenkilöstölle on suunnattava ajantasaista koulutusta.

Kuntaliitto yhtyy lapsiasianvaltuutetun huomioon, että varautumisessa on otettava huomioon eri ikä- ja väestöryhmät nykyistä paremmin. Erityisesti lapset ja nuoret ovat aikuisia haavoittuvammassa asemassa. He ovat ylipäätään riippuvaisia julkisten palveluiden kuten varhaiskasvatuksen sekä oppivelvollisuusikäisinä koulutuspalveluiden saatavuudesta ja toimivuudesta. Näihin palveluihin sisältyy myös hyvinvoinnin kannalta tärkeät opintososiaaliset etuudet kuten ateriointi sekä opiskeluhuolto.

Väestösuojien selvitystyön ohella tulisi myös selkeyttää, miten väestön toimeentulo turvataan niissä tilanteissa, joissa väestö omaehtoisesti siirtyy tai evakuoidaan pois kaupunkien asuinalueilta. Nämä tilanteet voivat vaikuttaa kunnan kasvatus- ja koulutuspalveluiden järjestämiseen sekä resursointiin ennakoimattomasti.  

Sotilaallinen huoltovarmuus

Kuntaliitto katsoo, että sotilaallisen huoltovarmuuden ohella tulisi suunnitella myös sodanajan huoltovarmuutta alueilla ja paikallisesti. Tähän tarvitaan yhteisiä riskiskenaarioita ja suunnitelmia mm. evakuoinneista. Evakuoinnit eri alueille ja niissä vaaditut huoltovarmuusjärjestelyt eivät ole selkeitä.

Sotilaallisen voimakäytön uhatessa ja mahdollisissa evakuointitilanteissa tulee pyrkiä mahdollistamaan myös opetus, tarvittaessa etänä. Lainsäädäntöä on kehitettävä mahdollistamaan etäopetus poikkeuksellisissa tilanteissa, jotta opetus ei keskeytyisi.  

Huoltovarmuuden kehittämislinjauksia

Luvussa esitetyt kehittämislinjaukset ovat Kuntaliiton näkemyksen mukaan oikeansuuntaisia. Kuntaliitto korostaa erityisesti kehittämistoimien hallinnollista yhteensovittamista ja valtakunnallisten yhteisten tavoitetasojen ja kriteerien määrittämistä julkisille toimijoille. Huoltovarmuuskriittisen infrastruktuurin osalta tarvitaan skenaarioita erilaisia tilanteita varten - eli miten varmistetaan veden-, sähkön-, lämmön- ja ruoansaatavuus sekä tietoverkkojen toimivuus erilaisissa tilanteissa ja paikoissa.

Kuntaliitto pitää tärkeänä huomiona, että huoltovarmuusjärjestelmä edellyttää sitä, että kukin ministeriö vastaa omalla hallinnonalallaan myös huoltovarmuudesta. Tämän lisäksi poikkihallinnolliset rakenteet viranomaisten yhteistyön varmistamiseksi ovat välttämättömiä. Informaatio-ohjauksen johdonmukaisuuden lisäksi on selkeästi tarvetta luoda rakenteita käydä vuoropuhelua myös kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa, jotta huoltovarmuustoimia edellyttävissä poikkeustilanteissa toimintakyvykkyys on varmistettu.

Kehittämislinjauksissa on kiinnitetty huomiota henkilöstön osaamiseen ja osaavan työvoiman saatavuuteen. Osaamis- ja työvoimapula sisältävät yhteiskunnan huoltovarmuudelle tosiasiallisen riskin. Kuntaliitto pitää hyvänä, että kolutukseen panostaminen tunnistetaan selonteossa kehittämislinjauksena. Kuntaliitto kuitenkin pohtii, miksi kasvatus- ja koulutusjärjestelmän erityispiirteisiin ja toimintakyvykkyyden turvaamiseen ei kiinnitetä koko koulutusjärjestelmän osalta laajemmin huomiota. Onko kriittisten koulutuskokonaisuuksien määrittely ja rajaaminen toiselle asteelle ja korkeakoulutukseen liian suppea? Varhaiskasvatusta tai perusopetusta koskevat häiriötilanteet vaikuttavat myös aikuisväestön mahdollisuuksiin kouluttautua ja työskennellä. Pitkittyvä perusopetuksen keskeytyminen voi muodostaa vakavan hidasteen jatko-opintoihin siirtymiselle. Koulutusjatkumoiden tunnistaminen on huoltovarmuudenkin näkökulmasta tärkeä.

Kuntaliitto esittää, että kuntien- ja hyvinvointialueiden huoltovarmuuden kehittämiseksi perustettaisiin pooli tai muu kehittämisrakenne yhteiskunnan toimivuuden varmistamiseksi myös niissä tilanteissa, kun markkinat eivät toimi. Tilannekuvan merkitys on oleellinen kunta- ja hyvinvointialuetoimijoille. Kehittämisrakenteen kautta on mahdollista luoda myös rakenne tilannekuvalle ja tiedonvaihdolle.

SUOMEN KUNTALIITTO

Terhi Päivärinta                               
johtaja, hyvinvointi ja sivistys -yksikkö

Mari Sjöström
erityisasiantuntija