Valtioneuvoston asetus vapaaehtoisista covid-19-rokotuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 ja 3 § muuttamisesta

Kuntaliitto tukee valtioneuvoston tavoitetta covid-19 epidemiatilanteen hallitsemiseksi ja katsoo, että väestön rokotekattavuuden nosto sekä 1-, 2- että 3-rokotteiden osalta on keskeisessä osassa tämän tavoitteen saavuttamista. Rokotevälien lyhentäminen tutkimusnäyttöön perustuen on kannatettavaa.

Rokottamiseen liittyvät kysymykset

Kuntien edellytykset nopeuttaa rokotteiden antamista vaihtelevat. Useissa kunnissa myös 3. rokotteisiin on saatavissa aikoja vielä tämän vuoden puolella, osa kunnista on käynnistetty uudelleen ns. pop-up rokotukset ja monessa kunnassa suunnitellaan massarokotusten toteuttamista mahdollisimman nopeasti. On kuitenkin selvää, ettei kaikkialla Suomessa kyetä täysimääräisesti vastaamaan rokotteiden kysyntään.

Rokottajapula on suurin yksittäinen tekijä, joka vaikeuttaa rokotusten toteuttamista. Eläkkeellä olevia terveydenhoidon ammattilaisia on toiminut rokottajina useissa kunnissa covid-rokotusten alusta saakka. Jatkossakin eläköityneitä terveydenhoidon ammattilaisia tulee aktivoida rokottajiksi. Samoin järjestöjen ja kirkon työntekijöissä on merkittävä määrä esim. sairaanhoitajakoulutuksen saaneita henkilöitä, joiden valmiudet rokoteluvan vaativan osaamisen hankkimiseen ovat hyvät.

Asetuksessa esitetty rokotusoikeuden laajentaminen lähi- ja perushoitajiin on monilta osin haasteellinen.

Useat kunnat ja kuntayhtymät sekä yksityiset palveluntuottajat kärsivät erittäin vakavasta lähihoitajapulasta, jopa siten, että kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvien mm. hoiva-, hoito- ja asumispalveluiden järjestäminen on vaarantunut. Joulun ja uuden vuoden ajan lomakausi on pahentanut henkilökuntavajausta entisestään.

Lähihoitajatutkinto ei anna riittävää tiedollista pohjaa tai osaamista rokottamisen suorittamiseen. Näin ollen - mikäli asetuksella säädetään rokottamisoikeus tälle ammattiryhmälle - ei saa samalla syntyä kunnalle velvoitetta lisäkoulutuksen antamiseen. Tämän lisäkoulutuksen organisoiminen valtakunnallisella tasolla on kannatettavaa.

Lisätyövoimaa rokotusten toteuttamiseen olisi saatavissa mm. lääke- ja hammaslääketieteen kliinisenvaiheen opiskelijoista jo ennen, kun se ovat opinnoissaan saavuttaneet asetuksessa terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä pykälissä 3, 3a ja 3b vaaditut opintosuoritukset. Tämä toki edellyttäisi asetusmuutosta.

Rokottamisprosessit on jo nyt kunnissa hiottu toimiviksi. Muistiotekstissä kuvattu rinnakkain työskentely ei nopeuttaisi rokotustapahtumaa vaan saattaisi aiheuttaa epäselvyyksiä vastuukysymyksissä ja vuorovaikutuksesta asiakkaan kanssa.

Kuntaliitto toivoo selkeää ja yhtenäistä tiedottamista kansalaisten rokotemyönteisyyden ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi. Selkeä tiedottaminen vähentää myös palveluntuottajille ja viranhaltijoille kohdentuneita kysymyksiä ja näin ollen vähentää hallinnollista taakkaa terveydenhuollon vaikeassa ylikuormitustilanteessa.

Suomen Kuntaliitto ry

Sari Raassina

johtaja, sosiaali- ja terveysyksikkö