Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua kyseessä olevien lakien muutosesityksistä. Alla olevien otsikkojen pykälät viittaavat energiatehokkuuslakiin (jäljempänä ”lakiluonnos”). Muita lakeja koskevat huomiot ovat kohdassa ”Muut kuin energiatehokkuuslaki”.
Yleisenä huomiona Kuntaliitto arvioi lakiluonnoksen edistävän rakennusten energiatehokkuutta varsin hallitulla ja realistisella tavalla. Seuraavassa on esitetty joitakin yksityiskohtaisia huomioita lakiluonnoksesta. Toimeenpanon tueksi vaadittaneen myös riittävää viestintää, koska pelkkä laki ja asetukset voivat jäädä alan toimijoille liian vaikeaselkoiseksi.
Lakiluonnoksen mukaan etäluennalla tarkoitetaan ”mittarin toiminnallisuutta, jossa mittarin rekisteröimä tieto luetaan sen muistista viestintäverkon kautta rakennuksen ulkopuolelta.” Lakiluonnoksessa tai sen perusteista ei ilmene, onko rakennuksen läheisyydessä ohi ajaen tai kulkien tehtävä ns. mobiililuku (lähiluku) myös etälukua. Ilmaisu ”mittarin rekisteröimä tieto” tarkoittanee hetkellistä tietoa eikä esimerkiksi tuntikohtaista tietoa, koska tarjottavan mittarin (19 §) vaatimuksenakaan ei ole kuin energiankulutuksen osoittaminen. Määritelmä kaipaa tarkentamista.
Lakiluonnoksen mukaan etäluettava lämpöenergiamittari vaaditaan 25.10.2020 alkaen kaikkiin niihin kaukolämpöä tai -jäähdytystä käyttäviin moniasuntoisiin tai moneen eri tarkoitukseen käytettäviin rakennuksiin, joiden lämmitysjärjestelmä uusitaan tai kyseessä on uusi liittymä. Kuntaliiton mielestä kansallisessa toimeenpanossa on järkevää arvioida direktiivin sallimissa rajoissa vaatimusten kustannustehokkuutta ja hyödyntää tarkastelujen pohjalta lakiluonnoksen perusteluissa mainittuja poikkeuksia koskien huoneistokohtaista lämmönmittausta ja jo asennettujen mittareiden muuttamista etäluettaviksi 26.12.2026 mennessä.
Mobiililukua on käytössä lähinnä pienissä lämpölaitoksissa. Lakiluonnoksessa olisi syytä tuoda esiin, luetaanko mobiililuku etäluvuksi (3 §).
Etäluku ei ole kovin yleinen pienimmissä lämpölaitoksissa (alle 5 MW). Kuntaliiton keväällä 2019 tekemän kyselyn mukaan pienissä lämpölaitoksissa lämpöenergiankulutuslukemat kerätään yleensä manuaalisesti. Vastanneista laitoksista (68 kpl) mittarien luennan teki joko asiakas (32 %) tai lämmönmyyjän edustaja (26 %). Etäluku oli käytössä 25 prosentilla lämpölaitoksista ja mobiililuku 16 prosentilla lämpölaitoksista.
Vastaajista joka kolmas ilmoitti, ettei ole aikeissa ottaa käyttöön etälukua. Perusteena oli yleensä pieni hyöty suhteessa kustannuksiin. Suurimmalla osalla oli kiinnostusta ja/tai suunnitelmia etäluennan käyttöönottamiseksi, mutta vastaajat luultavasti arvioivat tarvetta vain oman nykyisen toimintansa näkökulmasta ilman lainmuutoksesta mahdollisesti lankeavia uusia laskutus- ja raportointivelvoitteita.
Pienimmille lämpölaitoksille koituvien hankaluuksien välttämiseksi lain soveltamisessa olisi syytä rajata nämä laitokset ulkopuolelle. Luontevin raja olisi päästökaupan ulkopuolelle jäävät lämpölaitokset (polttoaineteho enintään 20 MW). Ellei se ole mahdollista, olisi hyvä selvittää mahdollisuudet rajata lain ulkopuolelle pienet lämpölaitokset hyödyntämällä MCP-direktiivin (2015/2193/EU) määritelmiä. Tällöin etäluku ja siitä aiheutuvat velvoitteet voisivat koskea vain polttoaineteholtaan keskisuuria (yli 5 ja alle 50 MW) ja suuria (50 MW tai yli) lämpölaitoksia.
Pienissä lämpölaitoksissa (enintään 5 MW) etäluvun tarve on pienen asiakasmäärän ja suppean kaukolämpöverkon takia usein vähäinen. Siksi niissä olisi suositeltavaa jättää etäluennan käyttö lämmönmyyjän itsensä harkittavaksi ilman, että siitä laukeaisi laskutus- ja raportointivelvoitteita (22–23 §). Suomessa oli vuoden 2019 lopulla 300 lämpöyrityksessä yhteensä 612 lämpölaitosta (Lähde: Motiva Oy). Näistä huomattava osa on enintään 5 MW lämpölaitoksia. Niiden joukossa on myös lämpölaitoksia, jotka myyvät lämpöä jopa vain yhdelle tai enintään muutamalle asiakkaalle (esimerkkinä kunnan aiemmin omistama kiinteistö, josta on sittemmin myyntiä varten lohkottu useita kiinteistöjä). Etäluenta olisi näin pienissä lämpölaitoksissa käytännössä hyödytöntä.
Lakiluonnoksen mukaan kaukolämmön ja -jäähdytyksen laskutus pitää tehdä tosiasiallisen kulutuksen mukaan vähintään kerran vuodessa. Lakiluonnoksen 22 § 1 momentin mukaan laskutus saa tapahtua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään perustuen vain, jos loppuasiakas ei vastoin sopimusta ole ilmoittanut mittarin lukemaa. Tähän momenttiin on syytä lisätä poikkeukseksi myös mittarin hajoaminen tai mittarin sammuminen (sulakkeen palaminen tms.). Tällöin ainoa mahdollisuus on käyttää arviolaskutusta.
Kuntaliiton mielestä lain 4 momentissa mainitun asetuksen valmistelu on hyvä tehdä tiiviissä yhteistyössä alan toimijoiden kanssa, koska asetukseen jää varsin paljon määriteltävää.
Lakiluonnoksen 2 momentissa mainitut kulutus- ja laskutustiedot vaativat täsmentämistä, mikä on tarkoitus tehdä valtioneuvoston asetuksella (3 momentti).
Pykälän 2 momentissa kuvataan kulutus- ja laskutustietoja, joita loppuasiakkaalle on toimitettava. Erityisen tärkeää on määritellä se, mikä on laskutustietoa, mikä kulutustietoa. Jos etäluku on käytössä, laskutussykli on yleensä tiheä, tyypillisesti kerran kuukaudessa. Tällöin laskutus perustuu mitattuun lämpömäärään, ja laskun mukana menee jo nyt tieto laskutuskaudella kulutetusta lämmöstä. Laskutuksen tietosisältövaatimukset ovat erityisen tärkeitä pienimmille etäluentaa käyttäville yhtiöille, joiden henkilö- ja talousresurssit ovat pieniä. Niille 2 momentissa kuvatun tiedon tiuhaan toimittaminen mahdollisine asiakasportaaleineen olisi kohtuuton lisäkustannus.
On lisäksi syytä tarkentaa, onko lämmönmyyjän toimitettava tiedot myös loppuasiakkaan nimeämän energiapalvelujen tarjoajalle maksutta. Tällainen palvelu sopisi paremmin maksulliseksi, kun taas loppuasiakkaalle tieto toimitetaan ilmaiseksi. Myös tietoturvakysymykset on otettava huomioon energiapalvelujen tarjoajan vaihtuessa, koska lämmönmyyjä ei ole sopimussuhteessa energiapalvelujen tarjoajaan.
Kuntaliitto kiinnittää huomiota 3 momentissa mainittuun ilmaisuun asetuksella säädettävistä kulutus- ja laskutustiedoista ja niiden toimittamisesta. Ilmaisu ”tarkemmin” jättää asetuksen rajat melko väljiksi. Momenttia olisi syytä tarkentaa viittaamalla esimerkiksi 2 momentissa mainitun tietosisällön tarkentamiseen.
Kuntaliiton mielestä asetusta laadittaessa 2 momentissa mainittu tietosisältö ja tietojen toimittamistavat on hyvä suunnitella tiiviissä yhteistyössä alan toimijoiden kanssa, sillä lakiluonnoksessa oleva, direktiivistä peräisin oleva teksti sisältää varsin paljon tarkentamista vaativia tulkinnanvaraisuuksia (”sen hetkinen energiakustannus”; ”energian alkuperä”; ”vertailukelpoinen loppukäyttäjäprofiili”; ”energiaa käyttävän laitteen objektiivinen eritelmä”).
Lämpimän käyttöveden mittaamista koskevien lainmuutosesitysten mukaan 25.10.2020 alkaen vaaditaan etäluettavat kylmän ja lämpimän veden käyttöveden huoneistokohtaiset mittarit rakennuksiin, joihin haetaan rakennuslupaa. Kylmän käyttöveden huoneistokohtaista etälukumittaria ei sinänsä direktiivissä vaadita, joten tältä osin lakiluonnoksen vaatimukset ylittävät direktiivin perustason. Kustannuslisä kylmän käyttöveden mittarista on kuitenkin melko pieni, joten vaatimus ei vaikuta kohtuuttomalta.
Jos huoneistossa on em. etäluettavat mittarit, laskutuksen pitää perustua niiden lukemiin. Jos yhden loppukäyttäjän huoneistossa oleva mittari hajoaa, siitä aiheutuu kustannusten ohella lisätyötä myös laskutukseen. Kustannuksiin ja käytännön ongelmiin onkin syytä varautua. Mittarit ovat teknisinä laitteina alttiita vioittumisille sitä enemmän, mitä vanhemmiksi ne tulevat. Jos rakennuksessa on yhden vesimittarin lisäksi kymmeniä huoneistokohtaisia mittareita, todennäköisyys yhden mittarin vikaantumiselle kasvaa oleellisesti. Kuntaliitto tähdentää, että laskutusprosessin moitteeton toimivuus etäluvun tai mittareiden vioittuessa on varmistettava, jotta loppuasiakkaan ja loppukäyttäjän oikeusturva ei vaarannu vika- ja häiriötilanteissakaan.
Kuntaliiton mielestä myös muiden kuin energiatehokkuuslain muutoksiin liittyvät asetukset on hyvä valmistella tiiviissä yhteistyössä alan toimijoiden kanssa.
Lakiluonnoksen mukaan (sivu 34) ”Tämä laki tulee voimaan 24 päivänä lokakuuta 2020. Tämän lain 20 §:n 2 momenttia ei sovelleta rakennuksiin, joille on haettu rakennuslupaa ennen tämän lain voimaantuloa, ja 20 §:n 3 momentin voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.” Lakiluonnoksen 20 § ei sisällä 3 momenttia, mutta kyseessä on ilmeisesti virhe. Pykälän 2 momenttina olisi luultavasti lause ”Asennettavien mittareiden on oltava etäluettavia.”
Tällöin 3 momentti olisi lakiluonnoksen nykyinen 2 momentti ilman em. lausetta (”Tämän lain 20 §:n 2 momenttia ei sovelleta rakennuksiin, joille on haettu rakennuslupaa ennen tämän lain voimaantuloa, ja 20 §:n 3 momentin voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.”).
Suomen Kuntaliitto ry
Vesa Peltola
energia-asiantuntija
Webcast-sarjamme tarjoaa kuntajuridiikan näkökulmia ajankohtaisiin teemoihin.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.