Lausunto Traficomille ohjeluonnoksesta julkisen liikenteen liityntäpysäköinnin tarjoamisesta

Traficomin ohjeen tarkoitus on antaa julkisen liikenteen liityntäpysäköintiä tarjoaville toimijoille yleisiä ohjeita liikennepalvelulain asettamasta ehtojen tasapuolisuusvaatimuksesta liikkumis- ja yhdistämispalveluiden tarjoajien asiakkaita kohtaan.

Säännös liityntäpysäköinnin ehtojen tasapuolisuudesta tuli voimaan 1.4.2019. Liikennepalvelulain IV osan 2 luvun 159 §:n (Palveluiden yhteentoimivuus) 4 momentin mukaan julkisen liikenteen liityntäpysäköintiä tarjoavan yrityksen tai yhteisön on tarjottava liityntäpysäköintiä tasapuolisin ehdoin kaikkien liikkumis- ja yhdistämispalvelun tarjoajien asiakkaille. Säännöksen tavoitteena on edistää palveluiden yhteentoimivuutta ja liityntäpysäköinnin käyttäjien tasapuolisuutta. Lain perustelujen mukaan tasapuolisuudella tarkoitetaan palvelun tarjoamista yhtäläisin ehdoin ja samaan hintaan.

Kommentit Traficomin ohjeluonnokseen

Kuntaliitto pitää hyvänä, että Traficom on valmistellut ohjeen asiasta. Liikennepalvelulain em. momentti on liityntäpysäköinnin järjestämisen osalta epäselvä ja jättää tilaa monenlaisille tulkinnoille.

Traficomin tulkinnan mukaan liityntäpysäköinti voidaan jatkossakin rajata joukkoliikenteen käyttäjille. Mikäli asiakasryhmää halutaan rajata, tekee sen liityntäpysäköinnistä vastaava taho. Valitun asiakasryhmän sisällä käyttäjiä on kohdeltava tasapuolisesti. Mikäli liityntäpysäköinnin käyttö edellyttää joukkoliikenteen matkustusoikeuden tunnistamista, liityntäpysäköinnin käyttöoikeus tai ehdot eivät voi vaihdella sen mukaan mistä asiakas on hankkinut matkalippunsa (esim. MaaS-palvelulta tai kunnalta). Liityntäpysäköintipaikka voi olla tarkoitettu ainoastaan paikallisjoukkoliikenteen käyttäjille tai laajemmin myös pitkänmatkaiselle joukkoliikenteelle.

Kuntaliitto pitää edellä kuvattua Traficomin tulkintaa oikeana. Ohjeessa olisi tarpeen vielä selventää, että tasapuoliset ehdot koskevat ratkaisuja yhden liityntäpysäköintialueen sisällä. Kuntaliitto painottaa, että kaupunkien tulee voida itse harkita, kuinka ne ohjaavat liikennejärjestelmän käyttöä liityntäpysäköinnin avulla eri tilanteissa. Erityisesti tiiviissä kaupunkirakenteessa on liityntäpysäköinnin tavoitteiden toteutumisen kannalta tärkeää, että käyttäjät voidaan tunnistaa paikallisen joukkoliikenteen käyttäjiksi toimivalla ja kustannustehokkaalla tavalla kuten matkalipulla.

Liikennepalvelulaki asettaa yritykselle tai yhteisölle velvoitteen tarjota liityntäpysäköintiä tasapuolisin ehdoin kaikkien liikkumis- ja yhdistämispalvelun tarjoajien asiakkaille. Laissa tai ohjeessa ei kuitenkaan huomioida, miten vastaavasti liityntäpysäköinnin kustannuksia tulisi voida jakaa palvelusta hyötyvien toimijoiden kesken erilaisissa tilanteissa. Ohjeessa tulisi antaa vähintäänkin suosituksia liityntäpysäköinnin kunnossapidon kustannusten jakamisesta palvelua tarjoavan yrityksen/yhteisön ja palvelusta hyötyvän yrityksen kesken.

Traficomin ohjeen mukaan, mikäli liityntäpysäköinnistä vastaava taho haluaa tarjota liityntäpysäköintiä myös kaukoliikenteen tai muun liikkumispalvelun asiakkaille ja pysäköintipaikassa edellytetään joukkoliikenteen matkustusoikeuden tunnistautumista, liityntäpysäköinnistä vastaava taho voi määritellä käyttäjäryhmän koskemaan esimerkiksi kaukoliikennettä tai jotakin sen osaa. Käyttäjäryhmämääritys ei saa kuitenkaan olla syrjivä eli liityntäpysäköintiyhteistyötä tulee tarjota esim. kaikille kaukoliikenteen bussiyhtiöille tasapuolisin ehdoin.

Kuntaliitto toteaa, että edellä kuvatussa tilanteessa tulee olla mahdollista liityntäpysäköintiyhteistyön rajaaminen kaukoliikenteen osalta esimerkiksi junaliikenteen palveluntarjoajiin.

Liikennepalvelulain 159 §:n 4. momenttia täsmennettävä

Liikenne- ja viestintäviraston ohje ei yksin poista sitä epävarmuutta liityntäpysäköinnin kehittämiseltä, jonka liityntäpysäköintiä koskevan momentin lisäys liikennepalvelulakiin on aiheuttanut. Espoon kaupunki, Helsingin kaupunki, Kuntaliitto ja Tampereen kaupunki toivat esille momentin epäkohdat eduskuntakuulemisessa, sillä sitä ennen asiasta lausumiseen ei tullut mahdollisuutta.

Momentin sisältöä on tärkeää täsmentää, sillä lain perustelut eivät avaa riittävästi momentin tulkintaa. Liityntäpysäköinti-investoinnit ovat erityisesti tiiviissä kaupunkirakenteessa kustannuksiltaan suuria ja kaupunkien voimakkaasti subventoimia. Ne edellyttävät pitkäjänteistä yhteistyötä ja sopimuksia kiinteistöjen ja rakentamisen eri osapuolten kesken. Jos itse momenttia ei selkeytetä, epävarmuus momentin tulkinnan kestävyydestä ja vaatimuksista jatkuu ohjeesta huolimatta. Tämä voi vaarantaa kaupunkien halukkuutta sitoutua kalliisiin liityntäpysäköinti-investointeihin, mikä ei palvelisi liikennepoliittisia tavoitteita.

SUOMEN KUNTALIITTO

Jarkko Huovinen, johtaja, Alueet ja yhdyskunnat -yksikkö

Johanna Vilkuna, liikenneasiantuntija