Lausunto mielenterveysstrategian luonnoksesta

Taustaa

STM pyysi lausuntoa mielenterveysstrategian ja itsemurhien ehkäisyohjelmaluonnosten linjauksista sekä mielenterveyslinjausten indikaattoreista. Lausunto annettiin lausuntopalveluun.

Mielenterveysstrategia ohjaa mielenterveystyötä vuosina 2020–2030. Sen tavoitteena on turvata mielenterveyspolitiikan ja toimenpiteiden jatkuvuutta, tavoitteellisuutta ja ajantasaisuutta. Strategian todetaan kattavan myös päihdepalvelut ja ottavan huomioon ehkäisevän päihdetyön vuosien 2015–2025 toimintaohjelman. Itsemurhien ehkäisyohjelma sisältyy strategiaan.

Mielenterveys ja päihdehäiriöt ovat suuria kansallisia haasteista. Jopa puolella väestöstä voidaan todeta jonkinlainen mielenterveyshäiriö elämänsä aikana ja puolet työkyyttömyyseläkkeistä aiheutuu mielenterveydenhäiriöistä. Luonnoksessa todetaan, että mielenterveyttä määrittävät monet sosiaali- ja terveydenhuollon ulkopuolella olevat tekijät, joihin voidaan vaikuttaa muiden hallinnon alojen toimilla. Sosioekonomiset tekijä, kuten koulutus, tulot ja ammattiasema vaikuttavat mielenterveyteen. Perheen taloudelliset vaikeudet ovat yhteydessä mielenterveyshäiriöihin. Psyykkiseen sairastumiseen liittyy voimakas eriarvoistumisen ja syrjityksi tulemisen riski.

 Luonnoksessa todetaankin, että mielenterveysstrategian onnistunut toteuttaminen edellyttää eri hallinnonalojen sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin sekä muun kansalaistoiminnan yhteistyötä ja että tämä strategia ohjaa myös päihdepalvelujen kehittämistä.

Yleisiä huomioita mielenterveysstrategialuonnokseen

Strategialuonnoksessa on viisi mielenterveyspoliittista painopistettä, jotka ovat mielenterveyspääomana, lasten ja nuorten mielenterveys, mielenterveysoikeudet, tarpeenmukaiset laaja-alaiset palvelut ja mielenterveysjohtaminen. Strategia sisältää myös itsemurhien ehkäisyohjelman. Kunkin painopisteen alla on 8 tai 9 ehdotusta tavoitteiden saavuttamiseksi. Luonnoksesta ei kuitenkaan ilmene, millä perusteilla nämä viisi painopistettä on valittu

Mielenterveyden edistäminen on tärkeä asia. Suomessa on suuri työvoima- ja osaajavaje, joten kaikki toimet, joilla pystytään lisäämään nuorten työelämään pääsyä sekä lisäämään työelämässä pysymistä, ovat tarpeellisia. Positiivista on, että luonnos on tiivis ja luvusta mielenterveyslukuina sekä taulukoista saa nopeasti hyvän tilannekuvan. Osittain ehdotusten ilmaisut ovat sisällöllisesti tulkinnanvaraisia ja lisäksi luonnoksessa on lanseerattu uusi käsite, mielenterveysjohtaminen, ilman käsitteen kuvausta. Strategian tulee olla käytännössä ymmärrettävä.

Strategialuonnoksen toteuttamisen tueksi esitetään laaja-alaista yhteistyötä. Tämä lähtökohta on kannatettava. Strategiaa näyttää kuitenkin leimaavan usko sääntelyn ja palvelukeskeisyyden voimaan. Kehittämisen kokonaisuudessaan tulisi olla yhteistyöhön kannustavaa, joustavaa, ja samalla eri sektoreiden omia toimintatapoja tunnistavaa ja huomioivaa.  Tiukkaan sääntelyyn perustuva kehittäminen ei ole paras mahdollinen lähtökohta eikä todennäköisesti ole toimivin ratkaisu ekosysteemissä toimimisen edistämiseksi. Kuntien työ ja monialaisuus on huomioitu varsin kevyesti strategiassa. Kuntien rooli ennaltaehkäisevänä toimijana tulisi nostaa keskeisemmin esiin korjaavien ehdotusten sijaan. Kuntien kautta voitaisiin kohdistaa toimina kaikkiin ikäluokkiin

Painopistealueet ovat erimitallisia. Mielenterveyspääomana on koko elämän ja kaiken toiminnan läpileikkaava asia. Termi on uusi, eikä sen sisältö välttämättä aukea lukijalle heti, eikä samankaltaisena. Onko ”mielenterveyspääomana ” itse asiassa koko strategian päätavoite, jota muiden painopisteiden ehdotukset tukevat, eikä painopiste?

Psyykkiset sairaudet aiheuttavat merkittävän osan sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä. Tätä työikäisiä koskevaa kokonaisuutta ei ole kuitenkaan valittu painopistealueeksi. Miksi? Tätä asiaa käsitellään mielenterveyspääomana painopisteen alla. Tämän asian parantamiseen tuskin riittää yksin mielenterveysosaamisen lisääminen työpaikoilla, johtamisessa sekä työelämän ja hyvän mielenterveyden toimenpideohjelma vaan kyseessä on laajempi kokonaisuus. Lasten ja nuorten mielenterveys painopistealueena on sinällään perusteltu myös työkyvyn näkökulmasta, mutta ei yksinään riittävä. Eläkeikä nousee ja työelämän murros sekä muuttuvat työnvaatimukset aiheuttavat psyykkistä kuormitusta. Työkyvyttömyydellä ja sairauspoissaoloilla on suuri kansantaloudellinen merkitys ja siksi tämän kokonaisuuden soisi olevan vahvemmin esillä, omana itsenäisenä painopisteenä tai sitten vahvemmin mielenterveyspääomana painopisteen alla.

Lasten määrä vähenee, mutta ikääntyvien määrä nousee huomattavasti. Ikääntyviä ei ole nostettu painopisteeksi. Eläkkeelle siirtyminen on merkittävä nivelvaihe. Yksin asuvien määrä ei ole vähenemässä. Kansallista tavoitetta siitä, että ikäihmiset asuisivat kotona, ei ole tunnistettu. Mielenterveys ei ole pysyvä ominaisuus ja päihteiden käyttöön liittyvät ongelmat on melko uusi ilmiö ikääntyvien keskuudessa. Onko niin, että hyvän mielenterveyden tukemista ei ole kansallisesti riittävän tuottavaa? Käytännössä ikääntyvien hyvä mieleterveys vähentää raskaampien palveluiden tarvetta.

Osa painopistealueiden ehdotuksista on varsin laajoja. Ehdotusten purkaminen konkreettisiksi toimiksi sekä ohjelmiksi tuottaa huomattavan joukon toimenpiteitä. Mielenterveysstrategian lisäksi on samanaikaisesti joukko muita suunnitelmia ja ohjelmia, jotka on toimeenpantava (esimerkiksi lasten väkivallan ehkäisyn ohjelma, valtakunnallinen nuorisopoliittinen ohjelma ja lukuisat jo olemassa olevat suunnitelmat ja ohjelmat). Herää kysymys, kuluuko aika toimeenpanosuunnitelmien laatimiseen ja itse toimeenpanolle jää liian vähän resursseja ja aikaa? Mikä taho lopulta tekee mitäkin ja millä ovat kustannuksilla?

Toiminnan tasolla tavoitellaan päihde- ja mielenterveyspalvelujen integraatiota, koska nämä ongelmat esiintyvät varsin yleisesti yhtä aikaa. Luonnoksessa todetaan että mielenterveystyön ja päihdetyön eri tahot eivät ole sovittaneet toimintaansa yhteen tai sopineet työnjaosta.  Luonnoksessa päihdeongelmat lähes sivuutetaan viittaamalla ehkäisevän päihdetyön ohjelmaan, joka päättyy 2025. Painopiste-alueen 3.4 ”ihmisten tarpeiden mukaiset laaja-alaiset palvelut ” ehdotuksissa, päihde ja mielenterveyspalvelujen integraatiota ei nosteta esiin, eikä myöskään osaamisen vahvistamista päihdepalvelujen osalta. Tässä puhutaan vain mielenterveysosaamisesta. Mielenterveysosaamiseen sisältyy myös päihdehäiriöiden hoidon osaaminen. Selkeyden vuoksi olisi myös päihteet myös mainittava, koska muuten on riski, että päihdeongelmat sivuutetaan.  

Lasten ja nuorten mielenterveys, mielenterveysoikeudet sekä tarpeenmukaiset laaja-alaiset palvelut ovat painopisteinä sinänsä perusteltuja ja kannatettavia. Yksi painopistealue on hyvä mielenterveysjohtaminen. Käsite on uusi eikä sitä ole strategiatekstissä määritelty. Onko tavoitteena ottaa käyttöön uusi johtamisen ala esimerkiksi hyvinvointijohtamisen ja tietojohtamisen rinnalle?  Painopistealueen nimeä voisi selkiyttää ja samoin ehdotuksia. Ehdotusten sisältö ei aukea lukijalle, joka ei ole ollut mukana tässä työssä.

Yhteenveto:

Painopistealueita voisi vielä harkita, koska työikäisten, ikäihmisten ja päihdeasioiden osalta strategia jää ohueksi. Ehdotuksia sinällään voisi sitten siirtää uusien painopisteiden alle.  Osittain strategian ehdotukset ovat vaikeaselkoisia ja sisällöltään tulkinnanvaraisia.  Erityisesti mielenterveysjohtaminen luvun ehdotukset ovat varsin vaikeaselkoisia.  Strategiassa ei ole esitetty vielä minkäänlaisia kustannusarvioita eikä konkreettisia toimenpiteitä ehdotuksille. Julkinen talous on tiukalla. Ehdotusten toimeenpano-ohjelmassa on huomioitava talouden reunaehdot, priorisoitava ja keskityttävä tärkeimpiin ehdotuksiin. Ehdotetaan harkittavaksi, että ehdotuksia poistettaisiin jo tässä vaiheessa.

Mielenterveyslinjaukset

Linjaus 1: Mielenterveys pääomana

1.2. Tarkoitetaanko opetusohjelmilla opetussuunnitelmia?

1.7. Mitä varmistamisella tarkoitetaan? Rahoitusta? muuta?

1.8. Esitetään, että muutetaan muotoon: ” tuetaan kuntia toteuttamaan laaja-alaista poikkihallinnollista

Kaikenikäisten ihmisten mielenterveysosaamisen ja taitojen vahvistuminen on tarpeen etenkin jatkuvan muutoksen keskellä. Huomiotta jää jo nykyisin tehtävä työ. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa tehdään hyvää työtä mielenterveyden edistämiseksi.

 Epäselväksi jää, löydetäänkö näillä tavoitteilla kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat, esim. turvapaikanhakijat tai muuten syrjäytyvät? Tätä mahdollisesti tavoitellaan kohdassa 3.1.5, mutta ehdotus jää vielä varsin ylätasoiseksi ilman konkretiaa.   Työelämän ja hyvän mielenterveyden toimenpideohjelma on sinänsä kannatettava.



Linjaus 2: Lasten ja nuorten mielenterveyden rakentuminen arjessa

Kohdassa 2 on lukuisia hyvin laajoja tavoitteita, joiden avulla lasten ja nuorten mielenterveys vahvistuu. Kuitenkaan tutkimusten mukaan yhteen keskeisimpään - lapsiperheköyhyyden vähentämiseen - ei esitetä yhtään konkreettista toimea.  

Huomattavaa on, että jo nykyisellään peruspalveluissa tuetaan lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä laaja-alaisesti ja monimuotoisesti. Kasvun ja kehityksen tukea ei useinkaan sanoiteta mielenterveyden edistämisen sanastolla, mutta se on läsnä arjen työssä. Jo nykyisellään varhaiskasvatuksen ja koulutuksen, nuorisotyön ja vapaa-ajan ammattilaiset tukevat lasten ja nuorten tunne-, tietoisuus- ja vuorovaikutustaitojen ja resilienssin kehittymistä sekä auttavat luomaan merkityksellisiä suhteita muihin ihmisiin ja omaan ympäristöön. He myös auttavat lapsia ja nuoria kehittämään arjen taitoja, tunnistamaan ja hyödyntämään omia voimavaroja sekä rakentamaan tasapainoa opiskelun, vapaa-ajan, työn ja levon välillä. Mielenterveyden edistämisessä on kyse monialaisen ja -ammatillisen työn kehittämisestä, uudenlaisten toimintatapojen ja toimintakulttuurin luomisesta.    

Suurimpina esteinä monilaisen työn kehittämiselle ovat tiukat organisaatio- ja professiorajat sekä poisohjaamisen kulttuuri. Lainsäädäntö, tietosuoja ja tiedonkulku sekä resurssien ”varjelu” tuovat omat haasteensa ja vaikeuttavat näin ammattilaisten jalkautuvaa työtä ja menemisestä sinne, missä lapset ja nuoret (ja heidän perheensä) arjessa jo toimivat. Vaikka varhaiskasvatuksella ja koulutuksella tavoitetaan lapset ja nuoret, eivät niiden alojen ammattilaiset voi ratkaista tätä kysymystä yksin. Lisäksi voimavaroja käytetään erilaisten ja usein päällekkäisten arviointien ja asiakassuunnitelmien tekemiseen, mutta silti lapsille, nuorille ja heidän perheilleen syntyy käsitys, että kukaan ei kuule heidän todellista asiaansa ja vastaa heidän palvelutarpeeseensa silloin, kun tilanne ei ole vielä kehittynyt kovin pitkälle.

Erityisen suuria haasteita on mielenterveyspalvelujen saatavuudessa lastensuojelun asiakkaina oleville lapseille. Kuntaliitto selvitti vuosina 2012 ja 2017 lastensuojelun asiakkaina olevien lasten palvelujen saatavuutta.  Heikennystä on tapahtunut viidessä vuodessa kaikissa terveydenhuollon tutkimuksissa ja palveluissa, joita kartoitettiin. Vakavin heikennys on tapahtunut lasten tarvitsemien mielenterveyspalvelujen saatavuudessa: 5 vuotta sitten palvelu järjestyi kohtuullisella työmäärällä ja viiveellä tai viiveettä tarpeenmukaisena 63 %:lla ja nyt 37 %:lla vastanneista. Puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa otetaan usein lapsia huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon siitä syystä, että lapsen tarvitsema mielenterveyspalvelu ei järjesty. Tämä on erittäin kallis ja epäinhimillinen tapa hoitaa mielenterveyspalveluja. Vuonna 2018 kunnat käyttivät yli 880 miljoonaa euroa lastensuojelun laitos- ja perhehoidon järjestämiseen.

Sosiaalinen media on lasten arjessa vahvasti läsnä ja verkottumisen tapa. Aikuisten ja lasten ymmärryksen lisääminen sosiaalisen median vaikutuksista pitäisi nostaa tässä vahvemmin esiin. Samoin sosiaalisen median käytön seuraaminen ja tutkimustiedon hyödyntäminen sosiaalisen median vaikutuksista pitäisi olla vahvemmin esillä.

Tässäkin yhtenä kehittämistoimena esitetään erilaisen sääntelyn lisäämistä, jota emme pidä millään tavoin perusteltuna. Kehittämisen pitäisi olla yhteistyöhön kannustavaa, joustavaa ja eri sektoreiden omia toimintatapoja tunnistavaa ja huomioivaa.

Linjaus 3: Mielenterveysoikeudet

3.2. Syrjinnän ja leimautumisen vähentäminen on kannatettavaa, mutta onnistuuko se ohjelman avulla? Ohjelmilla on taipumus olla kovin raskaita. Konkreettiset tavoitteet ja toimenpiteet voisivat toimia paremmin. Jos ei saada tuloksia, niin ketterän kehittämisen malliin on helpompi kokeilla muuta. Myös toinen esitetty ohjelma: Syrjinnän ja kielellisten oikeuksien turvaamisen kehittämis- ja valvontaohjelma vaikuttaa myös varsin raskassoutuiselta. Mitähän kaikkia palveluja tämä koskisi?

3.3 Syrjintä on nykyisellään perusoikeuksien vastaista ja ilmiöiden seuraaminen osana laatujärjestelmiä lienee melko haastavaa. Kuka sanktioi ja mitä?

3.6 Ilmaisua syytä tarkentaa. Voisiko sanoa: Pitäisi määritellä ne toimenpiteet, joiden avulla mt ja päihdehäiriöitä sairastavat voivat osallistua opintoihin. Oikeus on jo nyt.

Linjaus 4: Ihmisen tarpeiden mukaiset, laaja-alaiset palvelut

4.1. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen lainsäädännön uudistaminen, työnjaon selkiyttäminen ja voimavarojen uudistaminen on tärkeä ja hyvä asia.

4.2. Myös päihdeosaaminen huomioitava.

3.4.7. Puhutaanko sote-palveluista vai neuvonnasta ja avusta laajemmin? Tätä voisi selkiyttää.

Linjaus 5: Hyvä mielenterveysjohtaminen

 Käsite on uusi eikä sitä ole strategiatekstissä määritelty. Onko tavoitteena ottaa käyttöön uusi johtamisen ala esimerkiksi hyvinvointijohtamisen ja tietojohtamisen rinnalle?  ”hyvä mielenterveysjohtaminen tarkoittaa lainsäädännön, ohjauksen ja laadunvalvonnan pitämistä ajan tasalla aina uusimpaan tietoon ja ymmärrykseen nojaten” Miten tämä eroaa tiedolla johtamisesta? Tarkoitetaanko sitä, että mielenterveys huomioidaan johtamisessa ja päätöksenteossa? Painopistealueen nimeä voisi selkiyttää ja samoin ehdotuksia. Ehdotusten sisältö ei aukea lukijalle, joka ei ole ollut mukana tässä työssä.

5.1. ” Luodaan yhteistyörakenteet eri hallinnonalojen ja järjestöjen sekä muun kansalaistoiminnan välille valtioneuvostossa, maakunnissa ja kunnissa. Sovitaan yhteistyön johtamiskäytännöistä.”  Tämä ehdotus on sisällöltään epäselvä. Minkä takia yhteistyörakenteet luodaan?

5.3. Tarkoitetaanko mielenterveystyön vai minkä työn digitaalista varantoa?

5.4.  Mitä johtamista ja arviointia tehostetaan?

5.5.  Minkä palvelujärjestelmän? Valtava työ ja jäykistävä malli ja jättää alueiden erilaisuuden huomioimatta.  Ehdotetaan poistettavaksi.

Huomioita itsemurhien ehkäisyohjelmaan

Itsemurhien ehkäisyyn tähtäävät toimet ovat sinällään kannatettavia, mutta itsemurhia ei voida kokonaan estää. Asenteiden muokkaamiseen, riskiryhmien tukemiseen, hoidon kehittämiseen ja mediaosaamiseen esitetyt toimenpiteet ovat kannatettavia. Varhaisen tuen tarjoaminen kannatettavaa, mutta kielellisten seikkojen huomiointi käytännössä vaikeaa.

Itsemurhakeinojen ehkäisy: Käytännössä esitettyjä toimenpiteitä on vaikea toteuttaa ja osaan toimenpiteisiin liittyy jo nyt säätelyä. Infraan liittyvien tekijöiden huomiointi tullee suhteettoman kalliiksi. Rakennusten suhteen on huomioitava myös paloturvallisuus ja siten esteetön poistuminen.

Tutkimustiedon lisääminen kannatettava asia. Tp 34: Mitä aluetta tarkoitetaan kun puhutaan alueiden mielenterveys- ja päihdesuunnitelmista ja niihin liittymistä itsemurhien ehkäisysuunnitelmista. Eikö maankattavatietokanta olisi riittävä? Onko alueellinen itsemurhien ehkäisysuunnitelma tarpeellinen? Mikä olisi kansallisen itsemurhatutkimuksen osaamiskeskuksen tehtävä? Etenkin kun THL perustaisi kansallisen itsemurharekisterin itsemurhien ehkäisyn laadun seuraamiseksi sekä itsemurhatutkimuksen mahdollistamiseksi. Eikö osaamiskeskus olisi automaattisesti sitten THL? Mikä olisi onnettomuustutkinnan mukanaan tuoma lisäarvo itsemurhien ehkäisyssä? Itsemurhien ehkäisyohjelmien koordinoinnin osoittaminen yhdelle taholle on perusteltua.  TP42: Järjestötoimien turvaaminen. Puhuttanee rahoituksesta?  Jos näin, niin maakuntien sijaan rahoittajana voisi suoraan olla valtio, koska a) maakuntia ei vielä ole ja b) maakunnilla ei ainakaan alkuvaiheessa tule olemaan verotusoikeutta, vaan rahoitus tulee valtiolta.

3) Mielenterveyslinjausten indikaattorit

Ei ehdotuksia.

SUOMEN KUNTALIITTO

 

Tuula Kock

asiantuntijalääkäri