Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 b §:n muuttamisesta

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta pyytää kirjallista asiantuntijalausuntoa hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 b §:n muuttamisesta.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 23 b §:ssä säädettyä sairaanhoitajan rajattua lääkkeenmääräämisoikeutta ehdotetaan laajennettavaksi. Rajatun lääkkeenmääräämisen käyttöönotto olisi jatkossa mahdollista kunnallisen terveyskeskuksen avovastaanoton yksikön ja sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksen lisäksi kunnan järjestämisvastuulle kuuluvissa perusterveydenhuollon avohoidon palveluissa, erikoissairaanhoidon avohoidon palveluissa sekä kunnan järjestämisvastuulle kuuluvissa sopimuksen perusteella hankittavissa terveydenhuollon avohoidon palveluissa. Rajattu lääkkeenmäärääminen tulisi ehdotuksen mukaan mahdolliseksi myös esimerkiksi kotisairaanhoidossa.

Rajatun lääkkeenmääräämisen laajentaminen nopeuttaisi potilaiden hoitoon pääsyä ja hoidon aloittamista, parantaisi hoidon laatua, sujuvoittaisi terveydenhuollon toimintayksiköiden toimintaa ja vapauttaisi lääkärien työpanosta lääketieteellisesti vaativampaa ammattitaitoa edellyttäviin tehtäviin.

Kuntaliitto toteaa lausuntonaan seuraavaa:

Kuntaliiton mielestä toiminnan laajeneminen muihin avo- ja erikoissairaanhoidon avohoidon palveluihin sekä sopimuksen perusteella tai kunnan tai kuntayhtymän lukuun muulla tavalla hankittaviin terveydenhuollon avohoidon palveluihin on tarkoituksenmukaista. Sopimuksen perusteella hankittaviin palveluihin rinnastettaisiin palvelusetelilain mukaan hankittavat terveydenhuollon avohoidon palvelut. Säännöksen edellytysten täyttyessä julkiset ja yksityiset palveluntuottajat olisivat jatkossa samassa asemassa.

Kuntaliitto kannattaa ehdotusta muussa korkeakoulussa tai oppilaitoksessa suoritettujen opintojen hyväksi lukemisesta ja samantasoisten opintojen korvaamisesta, koska se nopeuttaa valmistumista ja vähentää koulutuksen kustannuksia.

Koulutusasetuksessa säädetään, että lääkkeenmääräämiskoulutukseen otettavalla tulee olla viimeisten viiden vuoden ajalta vähintään kolmen vuoden käytännön kokemus sillä tehtäväalueella, jolla hän tulee lääkettä määräämään. Kuntaliitto kannattaa ehdotettua muutosta, että viiden vuoden rajauksesta luovuttaisiin.

Lääkkeenmääräämisasetusta on tarkoitus muuttaa siten, että sairaanhoitaja voisi tehdä lääkemääräyksen lääkkeen vaikuttavan aineen, vahvuuden ja lääkemuodon eli geneerisen lääkemääräyksen ohella myös lääkkeen kauppanimellä. Kuntaliitto kannattaa ehdotusta, koska se selkeyttää toimintaa.

Itä-Suomen yliopiston tekemän selvityksen (2017) mukaan kustannussäästöjä syntyisi vuodessa keskimäärin 13 miljoonaa euroa perusterveydenhuollossa ja 1 miljoona yhteispäivystyksessä, jos lääkärin vastaanotolla hoidettavan potilaan lääkehoito olisi mahdollista siirtää lääkkeitä määräävälle sairaanhoitajalle. Tulevaisuudessa joudutaan arvioimaan näitä kustannuksia uudelleen, koska digitalisaation hyödyntäminen tulee vaikuttamaan myös toiminnan kustannuksiin ja kustannustehokkuuteen.

Kuntaliitto huomauttaa, että sairaanhoitajien rajatun lääkkeenmääräämisen laajentuessa on huolehdittava siitä, että toimintayksiköiden omavalvonta ja lääkemääräysten seurantajärjestelmä toimivat. Potilasturvallisuuden varmistamiseksi on myös huolehdittava lääkkeenmääräämisen edellyttämän koulutuksen ja osaamisen varmistaminen.

Lääkkeenmääräämisasetuksen mukaan sairaanhoitaja, terveydenhoitaja tai kätilö saa antaa ja uudistaa lääkemääräyksen vain vastaanotolla toteamansa lääkkeen tarpeen perusteella. Etävastaanottojen laajetessa ja valinnanvapauslainsäädännön toteutuessa on tarpeen arvioida uudelleen, millaisia tarkennuksia muutokset palvelujen tuottamistavoissa ja vastaanoton määrittelyssä aiheuttavat rajattua lääkkeenmääräämistä koskeviin säännöksiin.

SUOMEN KUNTALIITTO

Hannele Häkkinen

erityisasiantuntija