TAE 2019; Erityisteemana esi- ja perusopetuksen yksityisten koulutuksenjärjestäjien kotikuntakorvauksen suuruus ja suhde kuntien kotikuntakorvauksiin

Esi- ja perusopetuksen järjestäjinä toimivat kuntien lisäksi kuntayhtymät, valtio, yliopistot (harjoittelukoulut) ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä perusopetuksen järjestämisluvan saaneet yksityiset opetuksen järjestäjät.

Oppilaan suorittaessa oppivelvollisuuttaan muun kuin oman kotikuntansa järjestämässä esi- tai perusopetuksessa opetuksen järjestäjä on oikeutettu kotikuntakorvaukseen. Kotikuntakorvauksesta säädetään laissa kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta (1704/2009, 8. luku).

Opetuksen järjestäjän saama kotikuntakorvauksen määrä perustuu kaikille yhtä suureen kotikuntakorvauksen perusosaan (6 511,92 euroa vuonna 2018), oppilaiden määrään ja oppilaiden ikään (porrastukset 6-vuotiaat, 7-12-vuotiaat ja 13-15-vuotiaat). Vuonna 2018 kotikuntakorvausta saa

• 60 yksityistä opetuksen järjestäjää 14 400 oppilaasta yht. 119 milj. euroa,
• 11 yliopistojen normaalikoulua 6 000 oppilaasta yht. 47 milj. euroa,
• 9 valtion koulua 1 800 oppilaasta yht. 13 milj. euroa ja
• 7 kuntayhtymää 160 oppilaasta yht. 1,3 milj. euroa.

Opetuksen järjestäjät toimittavat ikäryhmittäiset oppilasmäärät Tilastokeskukselle vuosittain 31.12. tilanteesta. Valtiovarainministeriö päättää vuosittain kotikuntakorvauksen perusosan euromäärästä. Kotikuntakorvaukset ovat osa esi- ja perusopetuksen automaattisia rahavirtoja ja ne maksetaan Valtiokonttorista kunnille ja muille opetuksen järjestäjille samassa yhteydessä valtionosuusmaksatuksen kanssa.

Valtionosuuksien tapaan kotikuntakorvaukset ovat saajalleen yleiskatteista, vapaasti käytettävissä olevaa tuloa, jonka käyttöä ei ole miltään osin sidottu tiettyyn toimintaan tai kustannukseen.

Muille kuin kunnallisille opetuksen järjestäjille kotikuntakorvaus on 94 prosenttia

Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) 38 §:n 5 mom.:n mukaan ”muu opetuksen järjestäjä kuin kunta saa 94 prosenttia 1–4 momentissa tarkoitetuista kotikuntakorvauksista”.

Tämä tarkoittaa, että yksityisten opetuksen järjestäjien mutta myös kuntayhtymien, valtion koulujen ja yliopistojen normaalikoulujen kotikuntakorvauksia alennetaan 6 prosentilla kuntien kotikuntakorvauksiin verrattuna.

Yksityisen opetuksen järjestäjän alennettu kotikuntakorvaus ollut nykyisenkaltaisena voimassa vuodesta 2015 alkaen

Kunnan peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmää uudistettiin edellisen kerran pääministeri Jyrki Kataisen hallituskaudella. Selvitysmies Arno Miettisen valmistelema uudistus tuli voimaan 1.1.2015. Lakimuutokseen liittyvän hallituksen esityksen (38/2014) yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 66) muiden kuin kunnallisten esi- ja perusopetuksen järjestäjien alennettua kotikuntakorvausten tasoa perusteltiin seuraavasti:

”Alempi prosentti koskee yksityisiä opetuksen järjestäjiä, valtiota, yliopistoja ja kuntayhtymiä. Perusteena alemmalle korvausprosentille on lainsäädännössä näille opetuksen järjestäjille säädetyt suppeammat tehtävät.”

Ennen vuoden 2015 uudistusta kotikuntakorvauksia oli porrastettu vuoden 2014 loppuun saakka siten, että uusilla, vuoden 1998 jälkeen perusopetuksen järjestämisluvan saaneilla yksityisillä opetuksen järjestäjien kotikuntakorvaus oli 90 prosenttia. Vanhoille yksityisille ja kaikille muille opetuksen järjestäjille kotikuntakorvaus oli täysimääräinen.

Vuoden 2015 uudistuksessa kotikuntakorvausten laskentaan tehtiin myös muita muutoksia mm. kuntakohtaisesta kotikuntakorvauksen perusosasta luovuttiin ja ikäryhmittäisiä porrastustekijöitä muutettiin. Muutoksilla oli merkittäviä vaikutuksia opetuksen järjestäjien saamiin kotikuntakorvauksiin riippuen siitä, minkä asteen oppilaille (ala- vai yläkoulu) opetusta järjestettiin. Muutoksia tasataan viiden vuoden siirtymäkauden järjestelyllä vuosina 2015-2019.

Kotikuntakorvausjärjestelmään sisältyvä porrastus on oikeudenmukainen suhteessa opetuksen järjestäjien keskenään erilaisiin vastuisiin ja velvoitteisiin

Kunnilla on lakiin perustuva kokonaisvastuu ja velvollisuus järjestää alueellaan asuvien esi- ja perusopetus. Lisäksi kunnalla on velvollisuus valvoa oppivelvollisuuden edistymistä myös niiden oppilaiden osalta, jotka eivät suorita oppivelvollisuuttaan käymällä peruskoulua. Yksityisillä opetuksen järjestäjillä vastaavaa kokonaisvastuuta ei ole., vaan yksityisillä perusopetuksen järjestäjillä on vain järjestämislupaan perustuva oikeus opetuksen järjestämiseen.

Perusopetuslaista tulevien velvoitteiden näkökulmasta kunnat ja muut opetuksen järjestäjät ovat erilaisella asemassa mm. koulumatkojen, kaksikielisyyden, erityisen tuen, sairaalaopetuksen ja opiskeluhuollon palvelujen näkökulmasta. Nämä aiheuttavat kunnille muita järjestäjiä enemmän kustannuksia esi- ja perusopetuspalveluja järjestettäessä.

• Kunta on velvollinen järjestämään ja rahoittamaan koulumatkat. Vastaavaa velvoitetta ei ole yksityisillä koulutuksen järjestäjillä.
• Kunnan tulee järjestää kummankin kieliryhmän esi- ja perusopetus erikseen. Lisäksi kunnan tulee asettaa kunnan hallintoon erillinen toimielin kumpaakin kieliryhmää varten. Vastaavia velvoitteita ei ole yksityisillä koulutuksen järjestäjillä.
• Kunnalla on velvollisuus järjestää erityisen tuen palveluita oppilaille esimerkiksi siinä tapauksessa, että yksityinen opetuksen järjestäjä ei näitä palveluja järjestä. Oppilaan asuinkunnalla on aina viimekätinen vastuu erityisen tuen palvelujen järjestämisestä.
• Kunnalla on vastuu erikoissairaanhoidossa olevien lasten opetuksesta. Sairaalansijaintikunnalla on velvollisuus järjestää opetus sekä sairaalassa potilaana oleville että muille erikoissairaanhoidon piirissä oleville ns. avohuollon potilaille.
• Oppilas- ja opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelujen järjestämisvastuu on aina oppilaitoksen sijaintikunnalla. Yksityinen opetuksen järjestäjä voi halutessaan järjestää nämä palvelut, mutta viimekätinen järjestämisvastuu on oppilaitoksen sijaintikunnalla.

SUOMEN KUNTALIITTO

 

Sanna Lehtonen

kehittämispäällikkö