Suomen Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta Valtioneuvoston päätökseksi huoltovarmuuden tavoitteista.
Huoltovarmuutta kehitetään osin erilaisin vastuin ja menetelmin verrattuna julkisen hallinnon huoltovarmuutta ylläpitävään varautumistyöhön. Huoltovarmuusorganisaatioiden ja julkisen hallinnon varautumistyön lähtökohtien eroja heijastanee luonnoksen rakenne, jossa vesi- ja jätehuolto on luettu osaksi kriittistä infrastruktuuria, mutta ne ovat kuitenkin esitelty omissa kappaleissaan muista irrallisena. Ratkaisu ei ole toimivin mahdollinen.
yö- ja elinkeinoministeriön valmistelussa on viime vuosina huoltovarmuuden kysymyksissä korostunut elinkeinoelämän rooli, mutta tavoitteena tulisi olla tasapainoinen esitys, jossa tunnistetaan myös julkisen hallinnon vastuut ja tehtävät. Esimerkiksi päätöksen johdantokappaleissa ei ole tuotu esille kuntien merkitystä huoltovarmuuden varmistamisen keskeisenä toimijana. Kuntien rooli kaavoituksessa ja luvituksessa on jo lainsäädäntöhanketasolla noussut huoltovarmuuden agendalle, jolloin olisi voinut olettaa, että kuntien merkitys kaavoituskysymyksissä otettaisiin luonnoksessa huomioon. Vastaavalla tavalla luonnoksen kappaleessa 6 ei tunnisteta kuntien roolia energiayhtiöiden omistajina sekä kuntien energiayhtiöiden omistajaohjausta huoltovarmuuden kehittämisen välineenä.
Kuntaliiton näkemyksen mukaan on perusteltua jatkaa huoltovarmuuden näkökulmien integrointia muuhun varautumiseen ja sen kautta tehostaa yksityissektorin ja julkisen hallinnon yhteistyötä varautumisessa ja huoltovarmuuden kehittämisessä. Luonnoksen tulisi antaa voimakas tuki tälle yhteensovittamiselle.
Kuntaliitto muistuttaa myös energia-alan pilkkoutumisesta; Tuotanto, jakelu, myyntitoiminta ja kunnossapito sekä verkonrakentaminen voidaan toteuttaa eri yhtiöiden ja alihankkijoiden sopimusperusteisessa ketjussa. Sopimusperusteisen varautumisen valitseminen tulevien vuosien kansallisen kehitystyön painopisteeksi erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon muutokset huomioiden, olisi ollut perusteltua.
Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä aluehallinnon rakenteiden muutokset edellyttävät valmiussuunnittelun ja varautumisen ohjeistuksen uusimista. Uudessa ohjeistuksessa tuetaan aiempaa tarkemmin prosessien jatkuvuudenhallintaa ja edistetään toimialojen poikkihallinnollista yhteistyötä. Ohjeistuksessa huomioidaan eri tasojen varautuminen: sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajat, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjät ja yhteys kuntiin. Varautumisen velvoitetta laajennetaan koskemaan myös yksityisiä palveluntuottajia. Varautumisen näkökulma sisällytetään jatkossa vahvemmin hallintopäätöksiin sekä palvelu- ja hankintasopimuksiin. Uuden ohjeistuksen jalkauttamiseksi järjestetään yhteistä koulutusta ja harjoituksia.
Kuntaliitto katsoo, että kappaleessa 7.5. tulisi huomioida, että kriittisen infrastruktuurin lisäksi digitaalisten tietojärjestelmien toimivuuden turvaaminen ja kyberturvallisuusuhkiin varautuminen on keskeinen osa myös sosiaali- ja terveydenhuollon varautumista ja toiminnan jatkuvuuden turvaamista. Luonnoksen terveydenhuollon materiaalista varautumista korostava painotus on taas väestön terveyden, hyvinvoinnin ja toimeentulon turvaamiseen liittyviin sisältöihin verrattuna epäsuhteinen. Kappaleessa tulisi sen sijaan esittää laajemmin kyberturvallisuusuhkiin varautuminen ja digitaalisten tietojärjestelmien toimivuuden turvaaminen.
Yleinen kuvaus huoltovarmuuden kansainvälisestä, eurooppalaisesta ja globaalista ulottuvuudesta kuvaa hyvin myös sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä globaalilla, EU-tasolla, Pohjoismaisella tasolla sekä lähialueyhteistyön puitteissa mukaan lukien kahdenväliset sopimukset. Kuitenkin kappaleessa 7.5. kansainvälinen yhteistyö on vain kapeasti esillä, vaikka esimerkiksi lääkelainsäädäntö on täysin EU-perustaista ja siten osallistuminen lainsäädännön valmisteluun ja muuhun EU-tason yhteistyöhön on erittäin tärkeää.
Luonnoksessa on otettu esille maakuntauudistuksen tuottama yhteistyörakenteiden päivittämisen tarve. Maakunta voi varautumisen huomioivan lainsäädäntönsä myötä tarjota vahvan alueellisen varautumisen rakenteen, johon poolitoimintoja on perusteltua liittää. Osa maakunnan tavoitteista voidaan saavuttaa ainoastaan vahvojen yrityselämän kumppanuuksien kautta. Myönteistä on, että yhteistoimintaa huoltovarmuudessa on jo maakuntavalmistelun aikana kehitetty suunnittelemalla siirtymäkauden järjestelyjä ja valmistelun tulokset ovat jatkossa hyödynnettävissä riippumatta organisaatiomuutoksista.
Laajakaistaverkkojen maantieteelliseen kattavuuteen niin langattoman kuin kiinteän laajakaistaverkonkin osalta tulee kiinnittää huomiota myös huoltovarmuuden kysymyksenä. Aluetta, jossa viestintä on varmistettua, tulisi edelleen kasvattaa riippumatta kaupallista kannusteista. Tukiasemien sähkönsyöttö ja peittoalueet tulisi varmistaa nykyistä paremmin.
Luonnoksessa Valtioneuvoston päätökseksi huoltovarmuuden tavoitteista korostuu voimakkaasti organisaatiotason tavoitteen asettelu. Sen rinnalla esimerkiksi henkilöstön osaamisen varmistaminen huoltovarmuuskysymyksissä ansaitsisi, osaamishaasteiden jatkuvasti kasvaessa, laajamittaista huomiota.
SUOMEN KUNTALIITTO
Jarkko Huovinen
johtaja, alueet- ja yhdyskunnat
Vesa-Pekka Tervo
pelastustoimen kehittämispäällikkö
Millaisia valmiuksia kuntatason toimijoilla on toteuttaa ennaltaehkäisevää toimintaa, minkä tasoista osaamista radikalisoitumiseen ja väkivaltaiseen ekstremismiin kunnilla on käytössään ja miten johdettu toiminta jalkautuu käytännön työhön.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.