Luonnos valtioneuvoston asetukseksi ilmoituksenvaraisista eläinsuojista

Yleisarvio luonnosehdotuksesta

Kuntaliitto pitää asetuksen tavoitetta hallinnon joustavuuden lisäämisestä ja käsittelyaikojen lyhentämisestä kannatettavana. Kuntaliitto toistaa kuitenkin asetuksen laatimistyön yhteydessä tuodun huolen siitä, että ilmoitusmenettely ja siihen liittyvä eläinsuoja-asetus ei tosiasiallisesti lisää hallinnon joustavuutta eikä lyhennä käsittelyaikoja. Vaikutus voi olla pahimmillaan päinvastainen.

Ilmoitusmenettelyn toimeenpano edellyttää myös kuntien kouluttamista, ohjeita, lomakkeita ja neuvontaa. Ilmoitusmenettelyssä siirtyy myös kunnille paljon uutta tehtävää, joka hallitusohjelman mukaisesti tulee täysimääräisesti korvata kunnille.

Kuntaliitto esittää muutoksena ensisijaisesti

Asetuksen sisältöön liittyvä suurin ongelma liittyy joustamattomaan vähimmäisetäisyyteen häiriintyvistä kohteista ja sen aiheuttamiin maankäytöllisiin ongelmiin. Ympäristönsuojelulain systematiikkaan sopisi paremmin malli, jossa jäykkä ilmoitusmenettely voidaan erityisesti eläinsuojien laajentamistilanteissa korvata ympäristölupamenettelyllä. Tällöin on myös mahdollista ympäristönsuojelulain mukaisesti sovittaa eläinsuojan toiminnan muoto sellaiseksi, että haitankärsijät eivät joudu kohtuuttomaan rasitukseen. Tämä menettely ottaisi tällöin huomioon olemassa olevat kylärakenteet ja mahdollistaisi perinteisten maatalousalueiden kehittämisen. Kärjistynein esimerkki ehdotetun asetuksen joustamattomuudesta liittyy tilanteeseen, jossa kaksi eläinsuojatilaa asuinrakennuksineen estää kummankin eläinsuojan laajentamisen.

Vähimmäisetäisyydet asetuksessa eivät suoraan perustu kohtuuttoman rasituksen estämiseen muille maankäyttömuodoille tai terveyshaitan estämiseen lähialueen ihmisille, vaan kyse on ennemminkin hajuhaitan ja siten viihtyvyyshaitan estämisestä muille maankäytön muodoille. Tämä kilpailevien maankäyttöjen sovittamisen rooli on perustuslain ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaan perinteisesti ollut kunnilla. Kaavoituksessa ja eri maankäyttömuotojen yhteensovittamisessa on mitä suuremassa määrin kyse siitä, että kaikille kuntalaisille luodaan viihtyisä ja terveellinen ympäristö. Yhteensovittamisessa joudutaan tekemään kompromisseja, mutta sovittaminen perustuu tällöinkin asukkaiden demokraattisen prosessin läpikäymään menettelyyn. Kuntalaiset sopivat keskenään minkälaisia alueita muodostetaan. Eri puolilla Suomea kuntalaiset haluavat erilaisia asioita. Esimerkiksi maatalousvaltaisilla alueilla asetuksessa esitettyjä vähimmäisetäisyyksiä on pidetty liian tiukkoina ja joustamattomina. Toisaalta Etelä-Suomen tiiviisti rakennetuilla kaupunkimaisilla alueilla vähimmäisetäisyyksiä ei ole niinkään kritisoitu.

Kuntaliitto esittää muutoksena toissijaisesti

Kuntaliitto esittää, että asetuksen vähimmäisetäisyyksiin lisätään joustoelementti. Yksi mahdollisuus olisi lisätä ympäristönsuojelulain 202 §:ään kohta, jolla mahdollistettaisiin kunnalle oikeus rajata sellaiset alueet asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, joilla maankäyttö on jo ratkaistu rakentamisen mahdollistavalla kaavalla. Eläinsuojat vaatisivat tällöin ympäristöluvan ja niiden sijoittuminen olisi tällöin ratkaistu kaavan maankäytön suunnittelun yhteydessä.

Muutosesitys kohtaan Määritelmät 3 §

Määritelmien mukaan hajusta häiriytyvällä kohteella tarkoitetaan mm. asuinrakennusta, vapaa-ajan kiinteistöä, koulua, päiväkotia, sairaaloita ja muita vastaavia kiinteistöjä sekä leikki- ja urheilukenttiä, virkistysalueita ja muita vastaavia häiriölle alttiita kohteita, jossa haju saattaa aiheuttaa ihmisille viihtyvyys- ja terveyshaittaa.

Koska kyse on joustamattomasta ilmoitusmenettelystä, tulee hajusta häiriintyvät kohteet määritellä tarkemmin. Muun muassa lomakkeen täyttöohjeessa mainitaan kirkko mahdollisena häiriintyvänä kohteena. Laajentaako tämä häiriintyväksi kohteeksi kaikki tilapäiset kokoontumispaikat?

SUOMEN KUNTALIITTO