Pääministeri Sipilän hallitusohjelmaan sisältyy tavoite sallia hevosen lannan käyttö energiantuotannossa. Lakiesitysluonnoksessa esitetään muutettavaksi sekä ympäristönsuojelulakia että sivutuotelakia niin, että hevosen lantaa voidaan käyttää energiantuotannossa ilman jätteenpolttoon liittyviä vaatimuksia. Tämän mahdollisti EU-asetukseen tehty muutos (EU 2017/1262).
Hevosenlannan poltosta ja lainsäädännön muutoksen vaikutuksista on tehty laaja selvitys. Suurin osa hevosenlannasta hyödynnetään viljelykäytössä. Tämän tulisikin olla ensisijainen hyödyntämistapa. Lannanpoltolla on marginaalinen merkitys energiantuotannossa. Lanta ei useinkaan ole energian tuottajalle kannattava polttoainevaihtoehto, kun otetaan huomioon lannan käsittelyn vaatimat erilaiset muutokset varastointi- kuljetus- ja polttolaitteistoihin. Paikallisesti poltolla voi olla merkitystä tallitoimintaa harjoittavan jätteiden käsittelyvaihtoehtona.
Keskeiset vaatimukset kuten riittävän korkea palamislämpötila ja palamisaika tulee lannan poltossa täyttyä. Tämä voi erityisesti pienimmissä laitoksissa edellyttää tukipolttoaineen, kuten öljyn tai kaasun käyttöä. Muutoin seurauksena voi olla epätäydellinen palaminen noki- ja hajuhaittoineen. Fossiilisten polttoaineiden kuten öljyn käyttöä ollaan kuitenkin Sipilän hallitusohjelman mukaisesti ja ilmastosyistä vähentämässä. Polttoprosessin hallitseminen pienissä yksiköissä edellyttää sellaista osaamista, jota ei välttämättä ole saatavilla esimerkiksi hevostallien yhteydessä. Näin ollen Kuntaliitto pitää lannanpolttoa pienimmissä, alle 1 MW polttolaitoksissa lähtökohtaisesti ongelmallisena.
Kiinteille polttoaineille tarkoitettu monipolttoainekattila on käytännössä lähes ainoa mahdollisuus lannan asianmukaiselle poltolle ja samalla energian hyödyntämiseen. Lannan osuus käytetystä polttoaineesta on rajallinen, ja se on yleensä sekoitettava pääpolttoaineeseen. Kattilan on täytettävä polttoaineen lajin ja laadun vaihtelusta aiheutuvat vaatimukset. Polttokokeet eri tyyppisillä kattiloilla antavat viitteitä niiden soveltuvuudesta lannanpolttoon. Lannan polton ongelmat liittyvät erityisesti lannan sisältämään ammoniakkiin, kosteuteen tai polttoaineiden käsittelyjärjestelmiin. Asianmukaisesti toimiva järjestelmä edellyttää myös toimivaa kuljetus- ja varastointilogistiikkaa ja kohtuullisia kuljetusmatkoja.
Ympäristönsuojelulakia koskevassa muutoksessa esitetään uusia tehtäviä kunnan ympäristöviranomaiselle. Nykyisellään kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen 1 MW tai tätä suurempien energian tuotantolaitosten luvitukseen, rekisteröintiin ja valvontaan, joista on säädetty erikseen. Näistä tehtävistä voidaan periä maksu. Sen sijaan 1 MW pienempien laitosten osalta maksua ei voitaisi periä, koska näitä laitoksia ei välttämättä koske luvitus, rekisteröinti tai ympäristönsuojeluviranomaisen valvonta. Niihin sovellettaisiin kuitenkin samoja päästöraja-arvoja kuin 1 MW laitoksia koskevat. Kunnan eläinlääkäri hyväksyisi alle 1 MW polttolaitokset.
Sivutuotelainsäädännön mukainen polton ympäristöterveysvalvonta kuuluu kunnaneläinlääkärille. Sivutuotelain valvonnan kulut on tähän asti korvattu valtion varoista. Vireillä olevan lakiehdotuksen HE 14/2018 mukaan nämä tehtävät siirtyisivät perustettaville maakunnille. Maakunnilla taas olisi mahdollisuus periä valvonnasta aiheutuvat kustannukset toiminnanharjoittajilta maksuperustelain nojalla. Kunnan ympäristövalvontaviranomainen antaisi lakiesitysluonnoksen mukaan tarvittaessa työpanostaan päästöraja-arvojen määrittämisessä asiantuntija-apuna kunnan eläinlääkärille (myöhemmin maakunnalle) ilman, että työpanosta korvattaisiin.
Kuntaliitto pitää ongelmallisena tilannetta, jossa kunnan eläinlääkäri (myöhemmin maakunta) hyväksyisi lantaa polttavan laitoksen, mutta sen päästöraja-arvot määrittäisi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka ei kuitenkaan saisi korvausta antamastaan asiantuntija-avusta. Asiantuntija-avun korvauksesta tulisi säätää ympäristönsuojelua koskevien lakimuutosten 221 e ja f § yhteydessä.
Sivutuotelain 35 b § mukaan ympäristölupaa edellyttävien tai rekisteröitävien eläinten pitopaikkojen yhteydessä lannan polttoainekäytön hyväksyy myös kunnan eläinlääkäri. Tässä on kyse kahden eri viranomaisen päällekkäisestä hallinnosta, jolle ei ole riittävää perustetta. Menettely voi lisätä myös toiminnanharjoittajalle koituvia kustannuksia.
Kuntaliitto katsoo, että kahden eri viranomaisen hyväksynnälle ei tässä yhteydessä ole tarvetta. Kunnan ympäristölupaviranomaisen ratkaisun tulisi tässä tapauksessa olla riittävä. Esitys on tältä osin myös ristiriitainen hallinnon keventämiseen tähtäävien tavoitteiden kannalta.
Vastaavasti pienimpien alle rekisteröinti- ja luvituskynnyksen jäävien polttolaitosten hyväksynnän roolitusta ympäristönsuojelu- ja ympäristöterveysviranomaisen kesken tulisi vielä pohtia toiminnan keskeisimpien vaikutusten pohjalta.
SUOMEN KUNTALIITTO
Jarkko Huovinen johtaja, alueet ja yhdyskunnat | Kalevi Luoma energiainsinööri |
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.