Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä

Yleisenä huomiona Kuntaliitto toteaa, että luonnoksesta hallituksen esitykseksi ei ole pyydetty lausuntoa niiltä kunnilta, joita esitys koskee eikä Kuntaliitolta, mitä Kuntaliitto pitää erittäin valitettavana. Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua lakiluonnoksesta oma-aloitteisesti. Esitysluonnokseen sisältyvät arviot lain vaikutuksista kuntiin ja yrityksiin ovat osin erittäin suppeat ja ylimalkaiset.

Kivihiilen energiakäyttö on tunnustettu, merkittävä fossiilisen kasvihuonekaasun lähde. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä pyritään rajoittamaan EU- jäsenmaissa eri tavoin. Energiantuotannossa on tavoite siirtyä uusiutuviin tai päästöttömiin energialähteisiin. Myös monet energian käyttäjät suosivat ja vaativat uusiutuvia ja päästöttömiä ratkaisuja. Päästökauppa on EU-maiden yhteinen ja hiilidioksidiverot tai valtion tuet siirtymiseksi uusiutuviin tai päästöttömiin ratkaisuihin ovat yleisiä.

Vaihtoehto hiilen energiakäytön kieltämiselle lailla

Kivihiilen energiakäytön kieltoa koskeva lakiesitys on täysin kansallinen. Huomionarvoista on, että kivihiiltä käyttäviä toiminnanharjoittajia on suhteellisen vähän ja vain muutama toiminnanharjoittaja joutuisi lopettamaan kivihiilen käytön etuajassa. Tässä mielessä lakiesitys tuntuu ylimitoitetulta. Täyskieltoa merkitsevää lakiesitystä joustavampia toteutusmahdollisuuksia on myös käytettävissä. Tällainen voisi olla neuvottelumenettely valtion ja toiminnanharjoittajien kesken. Neuvottelumenettelyn soveltaminen lain säätämisen sijasta olisi linjassa myös hallituksen säädösten vähentämiseen tähtäävän tavoitteen kanssa.

Pidempi siirtymäaika ja täysi korvaus muutoskustannuksista

Ympäristölupa takaa yleensä toiminnanharjoittajalle kohtuullisen varmuuden sekä energian tuotantoinvestointiin, että sen pitkäjänteiseen käyttöön. Ympäristönsuojelun tiukentamiseen kohdistuvissa ja kustannuksiltaan merkittävissä kansallisissa lainsäädäntömuutoksissa on yleensä otettu huomioon laitosten jäljellä oleva teknistaloudellinen käyttöaika. Tämä on toteutettu joko riittävän pitkällä yleisellä siirtymäkaudella tai laitoskohtaisilla ratkaisulla esimerkiksi käyttötarkoituksesta riippuen (esim. vara- ja huippuvoimalaitokset). Myös EU-tason lainsäädännössä on siirtymäaikojen pituudella kohtuullistettu muutoskustannuksia (esim. keskisuurten polttolaitosten päästödirektiivi). Kuntaliiton näkemyksen mukaan luonnoksessa esitettyä lain voimaantulon siirtymäaikaa tulee pidentää.

Lakiesityksen yhteydessä on esitetty mahdollisuutta myöntää yhteensä noin 90 M€ kannustinta tai muutostukea toiminnanharjoittajille. Siirtymäaikoja pidentämällä tarve muutostukeen oletettavasti pienenee. Mikäli muutokset joudutaan tekemään teknistaloudellista käyttöikää aiemmin, tulee toiminnanharjoittajien saada näihin täysi korvaus.

Energiantuotantolaitos on pitkäaikainen ja kallis investointi. Energian myynti on kaupallista ja kilpailtua toimintaa. Tuotetun sähkön hinta määräytyy pohjoismaisilla markkinoilla. Merkittävät kaukolämpölaitokset ovat tyypillisesti sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia, mutta lämpöä tuotetaan myös erillislaitoksissa. Kaukolämmön osalta paikallinen kilpailutilanne kiinteistökohtaisten järjestelmien kanssa on todellinen kuntaomisteisten yhtiöiden osalta. Merkittävä lämmönhinnan korotus voi heikentää kaukolämpötoiminnan edellytyksiä.

Lakiesityksessä on otettu huomioon kivihiilen käyttö huoltovarmuuden kannalta ja suhteellisen helposti varastoitavana polttoaineena. Poikkeustilanteissa hiilen käyttö olisi siten mahdollista. Toimivissa laitoksissa tulisi kuitenkin voida jatkuvasti ylläpitää myös hiilenkäyttövalmiutta niin teknisesti kuin henkilöstön osaamisen ja muiden polttoaineiden saatavuushäiriöiden kannalta.

Kunnat ja omaisuudensuoja

Lakiesitysluonnoksen yhteydessä on tarkasteltu omaisuudensuojaa ja sen suhdetta perustuslakiin. Energian tuotantolaitoksia omistavat kunnat, yritykset, valtio, yksityishenkilöt ja institutionaaliset sijoittajat ja näiden erilaiset yhdistelmät. Kilpailuneutraliteetin takia aiemmat kunnalliset energialiikelaitokset on yhtiöitetty ja siten täysin osakeyhtiölain piirissä. Omistuspohjan muutokset ovat myös mahdollisia.

Esityksessä korostetaan voimakkaasti sitä, että kunnat eivät nauti perustuslain 15 §:ssä säädettyä omaisuudensuojaa, eikä hiilen käyttöä koskeva kielto olisi perustuslain näkökulmasta relevantti kuntien energiayhtiöiden näkökulmasta. Perusteluista voi saada käsityksen, että kunnallisia yhtiöitä ja yksityisten tahojen omistuksessa olevia yhtiöitä voitaisiin käsitellä eri tavalla esimerkiksi mahdollisten yhtiöille maksettavien korvausten osalta.

Kuntaliitto toteaa yleisesti, että vaikka kunnat eivät lähtökohtaisesti nautikaan perustuslain 15 §:ssä tarkoitettua omaisuudensuojaa, kunnat nauttivat välillisesti omaisuudensuojaa perustuslain 121 §:ssä säädetyn kunnallisen itsehallinnon kautta. Kuntaliitto on eduskunnan perustuslakivaliokunnalle vireillä olevasta maakuntauudistuksesta antamassaan lausunnossa todennut mm. seuraavaa:

”Vakiintunut tulkintakäytäntö on ollut, että kunnat eivät julkisyhteisöinä nauti perustuslain 15 §:ssä tarkoitettua omaisuuden suojaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kuntien omaisuus olisi omaisuudensuojan ulkopuolella. Kuntien omaisuudensuojaa tuleekin arvioida suhteessa perustuslain 121 §:ssä säädettyyn kunnalliseen itsehallintoon. Kuntien omaisuudensuoja perustuu tällöin rahoitusperiaatteeseen ja verotusoikeuteen eli kuntien perustuslailla turvatun verotusoikeuden perusteella hankkiman omaisuuden suojaan. Lähtökohta myös aikaisemmissa valtion ja kuntien välisissä omaisuuden siirroissa on ollut, että omaisuutta luovuttanut taho on saanut korvauksen.”

Kunnat ovat yhtiöittämisvelvollisuuteen perustuen yhtiöittäneet kilpailutilanteessa markkinoilla tapahtuvan toimintansa, kuten energian tuotannon. On selvää, että jo kilpailu- ja valtiontukioikeudellisesta näkökulmasta markkinoilla toimivia energiayhtiöitä tulee kohdella yhdenvertaisesti omistuspohjasta riippumatta. Jos hiilen käytöstä luopumisen vuoksi yrityksille päätettäisiin esimerkiksi maksaa korvauksia, tulisi korvauksia maksaa yhdenmukaisin perustein kaikille markkinatoimijoille yritysten omistuspohjasta riippumatta.

Energiayhtiöiden kuntaomistajat ovat tehneet ilmastolinjauksia ja sitoumuksia yhtiöidensä polttoainemuutoksista ja aikatauluista. Myös näitä kuntaomistajien tekemiä päätöksiä tulisi kunnioittaa.

Lopuksi

Kuntaliitto katsoo, että lakiesitys hiilen energiakäytön kieltämiseksi on esitetyssä muodossaan raju. Mikäli lakiesityksen kautta halutaan kuitenkin edetä, siirtymäkautta tulee jatkaa vähintään viidellä vuodella ja varmistaa se, että markkinoilla toimivia energiayhtiöitä kohdellaan yhdenvertaisesti omistuspohjasta riippumatta. Vaihtoehtoisena menettelynä laille valtio voisi pyrkiä neuvottelumenettelyllä sopimukseen kivihiilestä luopumiseksi toiminnanharjoittajien kanssa.

SUOMEN KUNTALIITTO

Paavo Taipale

yhdyskuntatekniikan päällikkö