Lausunto Liikenneviraston meluntorjunnan toimintasuunnitelman luonnoksesta

Liikenteen ympäristöstrategiassa 2013‐2020 on määritetty tavoitteeksi vähentää sekä maanteiden että rautateiden melulle altistumista. Ennusteiden mukaan liikenteen määrä erityisesti pääväylillä lisääntyy tulevaisuudessa. Tämän myötä meluhaitat kasvavat, ellei myös meluntorjuntaa lisätä. Lausuttavana olevassa toimintasuunnitelmassa on määritetty toimenpiteet, joilla Liikennevirasto pyrkii vähentämään melulle altistumista maanteiden ja rautateiden varsilla sekä parantamaan suunnitteluprosessia ja tiedonhallintaa seuraavien viiden vuoden aikana. Toimintasuunnitelma on laadittu täyttämään EU:n ympäristömeludirektiivin ja valtioneuvoston asetuksen vaatimukset meluntorjunnan toimintasuunnitelmalle.

Toimintasuunnitelmassa on arvoitu aiemmin laadittujen kahden viisivuotisen meluntorjunnan toimintasuunnitelman toteutumista. Viimeisten viiden vuoden aikana meluntorjuntaa on toteutettu enemmän kuin edeltäneiden viiden vuoden aikana väylän kehittämishankkeen yhteydessä, mutta meluntorjunnan erilliskohteiden määrä on vähentynyt. Meluntorjunnan rahoitus ei ole riittävää meluntorjunnan suunnitelmalliseksi toteuttamiseksi ja tavoitteiden täyttämiseksi.

Kuntaliitto yhtyy huoleen meluntorjunnan tulevaisuuden rahoituksesta. Väylänpidon rahoituksen tulisi olla riittävää myös meluntorjuntaan, joka on yksi osa väylänpitoa. Käytännössä kuitenkin tie- tai ratasuunnitelman lainvoimaisuus edellyttää asianmukaista meluntorjuntaa, mutta väylän rakentamiseen voidaan ryhtyä ilman tietoa meluntorjunnan rahoituksesta. Myös kunnossapidon rahoituksen budjetointi on riittämätöntä. Myös väylähankkeilta tulisikin edellyttää sitä, että rakentamiseen ei voida ryhtyä ilman tietoa koko hankkeen rahoituksesta.

Kuntaliitto huomauttaa, että luvussa 4.3.1. on kuvattu meluntorjunnan kustannusvastuita epätarkasti ja asia on tärkeää korjata. Luvun alussa sanotaan, että meluntorjunnan yleiset kustannusvastuuperiaatteet on määritetty julkaisussa Kunnan ja valtion kustannusvastuun periaatteet maantienpidossa. Kuntaliitto huomauttaa, että valtion ja kunnan tehtävät ja kustannusvastuut perustuvat lakiin, eivätkä em. julkaisun erilaisia tilanteita varten tehtyihin suosituksiin.

Ympäristönsuojelulainsäädäntö velvoittaa valtion toimijoita yhtä lailla kuin kuntia täyttämään meluntorjunnalle lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Tie- ja ratahankkeiden rahoitus kuuluu lain mukaan valtiolle, kadunpito kunnille. Toiminnanharjoittajan tulee vastata aiheuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti myös meluntorjunnasta. Jos joissakin tilanteissa kunta ja valtio sopivat kunnan osallistumisesta kustannuksiin, tapahtuu tämä erityisistä syistä ja perusteista ja vapaaehtoisuuden pohjalta. Näissäkin tilanteissa vastuu meluntorjunnasta säilyy sen aiheuttajalla.

Tekstissä todetaan, että rautatieliikenteen meluntorjunnassa yleisimmin sovelletaan kustannusjakoa: 75 % valtionosuus ja 25 % kunnan osuus. Kuntaliitto huomauttaa, että valtio vastaa rautatieliikenteen meluntorjunnasta ja jos kustannusjaosta sovitaan, tapahtuu tämä erikseen määriteltyjen perusteiden ja vapaaehtoisen sopimisen pohjalta. Lisäksi tekstissä todetaan, että puistoalueilla ja erityisviheralueeksi kaavoitetuilla alueilla meluesteet omistaa kunta. Kuntaliitto huomauttaa, että kunta ei ole tällöin automaattisesti meluesteen omistaja, ellei tähän ole erityisiä perusteita.

Meluntorjunnassa on tarpeen meluesteiden rakentamisen lisäksi käyttää erilaisia ennaltaehkäiseviä ja melun syntyyn ja leviämisen estämiseen vaikuttavia keinoja ja toimenpiteitä. Suunnitelmassa on nostettu esiin meluntorjuntakeinoina mm. nopeusrajoitukset, nastarenkaiden käytön vähentäminen ja hiljaisempi autotekniikka. Myös nämä keinot olisi syytä nostaa myös toimenpidetasolle ja toimia niiden edistämiseksi.

Nopeusrajoitusten alentamisella olisi merkittäviä vaikutuksia melutasoihin ja melulle altistuvien asukkaiden määrään. Toimenpiteen osalta on todettu, että yleinen linjaus on, että pelkästään meluntorjuntatoimenpiteenä nopeusrajoituksien alentamista ei käytetä. Tätä linjausta olisi kuitenkin syytä tarkastella uudestaan.

Meluesteitä (hankekortit) on esitetty pääasiassa sellaisiin kohteisiin, joissa meluhaitta on suuri ja joissa on erityisen voimakkaalle melulle altistuvia asukkaita. Mitoitusperiaatteissa tulee huolehtia, että voimakkaimmin melulle altistuvien asukkaiden tilannetta parannetaan ja että tunnistetut melutorjuntakohteet toteutetaan.

Melueste- ja selvitystietojen tiedonhallinnan kehittäminen on tarpeellista. Meluestetietojen tulee olla avointa dataa ja kuntien saatavilla niin, että niitä voidaan hyödyntää myös kuntien omissa paikkatieto-ohjelmissa suunnittelun ja selvitysten pohjana. Tiedonhallinnan kehittämistä ja toteutusta on välttämätöntä suunnitella yhteistyössä kuntien kanssa.

Tavoite kansallisen melututkimuksen kokoamisesta seurantaa ja kehitystyötä varten on kannatettava. Ryhmässä tulee olla edustus myös kunnista, jotka tekevät myös meluntorjuntaan liittyviä selvityksiä.

SUOMEN KUNTALIITTO

Jarkko Huovinen                                     

johtaja, alueet ja yhdyskunnat  

Johanna Vilkuna 

liikenneasiantuntija