Lapsiasiainvaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018

Lapsiasiainvaltuutettu on antanut ensimmäisen kerran kertomuksensa eduskunnalle. Tämän  kertomuksen antaminen perustuu lakiin lapsiasiainvaltuutetusta.

Kertomus Suomen lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin tilasta koostuu kolmesta osasta. Kerto  muksen ensimmäinen osa on ”Lapset yhteiskunnassa ja yhteiskunta lapsuudessa - eilisestä ylihuomiseen”. Kertomuksen toisessa osassa ”Valtio lasten kehityksen tukijana: eriytymisestä  kansalliseen lapsistrategiaan” analysoidaan Suomen lapsipolitiikan kehittymistä 1500-luvulta alkaen. Kertomuksen kolmannessa osassa ”YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus kansallisessa lainsäädännössä” käydään läpi Suomen keskeinen lainsäädäntö YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen velvoitteiden osalta.

Kertomus on erittäin laaja ja perusteellinen ja se luo hyvät edellytykset eduskunnalle käsitellä hyvin moniulotteisen aineiston perusteella kansallista lapsipolitiikkaa.

Suomen Kuntaliitto haluaa lausunnossaan nostaa esille muutamia asioita ja kannanottoja, joita lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila käsittelee kertomuksen esipuheessa.

Lapsipolitiikan strategia

Lapsiasianvaltuutettu esittää, että eduskunta määrittäisi keskeiset Suomen lapsipolitiikan tavoitteet ja konkreettiset mittarit näiden tavoitteiden seurannalle ja toivoo lisäksi, että eduskunta tekisi linjauksen kansallisen lapsipolitiikan strategian valmistelusta perustana YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus.

Lapsipolitiikan strategian tarve on tullut esille myös muussa viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa. Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Lastensuojelun keskusliitto ovat omalta osalta  esittäneet kansallisen lapsistrategian laadintaa. Lasten ja perheiden palvelujen (LAPE) kärkihankkeen yhteydessä tehdyssä yhdyspintaselvityksessä selvityshenkilöt ovat esittäneet kansallisen lapsi- ja perhestrategian laadintaa. Näyttää siltä, että halua ja tarvetta kansalliselle linjaukselle lapsipoliittisen strategian muodossa olisi laajemminkin olemassa.

Kuntaliitto voi hyvin tukea esitystä kansallisesta lapsistrategiasta. Tällaisen  strategian tavoitteet, asema ja merkitys tulisi kuitenkin selvittää ja määritellä tarkemmin.

Esillä olleissa ehdotuksissa on strategian hyväksymistä esitetty valtioneuvoston tehtäväksi ja toisaalta eduskunnan tehtäväksi.  Mikä olisi lapsistrategian asema kansallisessa päätöksenteossa? Miten se ohjaisi päätöksentekoa eduskunnassa ja voisiko sillä olla yli vaalikausien menevää ohjausvaikutusta? Em. eri tahojen ehdotuksissa on hyvää pohjaa pohdinnalle ja johto päätöksille mahdollisesta päätöksestä kansallisen lapsistrategian laadinnalle.

Päätöksenteon sirpaleisuus ja lapsivaikutusten arviointi

Lapsiasiainvaltuutetun mukaan eduskunnan on päästävä vahvemmin mukaan kansallisen lapsipolitiikan linjaamiseen ja määrittelyyn. Lapsiasiainvaltuutetun mielestä yksittäiset lakiehdotukset luovat enemmänkin sirpaleista kuvaa, kun samalla huomaamme usean hallituskauden ajalta lapsivaikutusten arvioinnin heikkouden monien eri hallitusten monissa eri lakiesityksissä. Lapsivaikutusten arviointia ei Suomessa ole keskeisissäkään hallituksen lakiesityksissä, eikä valtion vuosittaisessa talousarviossa.

Kuntaliitto näkee vaikutusten arvioinnin ylipäätään lainvalmistelussa tärkeänä.  Erityisesti taloudellisten vaikutusten arviointi on hallitusten esityksissä usein liian vähäistä. Lakiesityksillä, jotka koskevat mm. varhaiskasvatusta, perusopetusta, lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta, on hyvin suuri merkitys niin kuntiin kuin muihinkin koulutuksen järjestäjiin. Varhaiskasvatuksella ja koulutuksella on myös suuri merkitys lasten ja nuorten elämään sekä heitä koskeviin palveluihin. Mikäli lakiesitykset taloudellisten vaikutusten arvioinnin  osalta ovat puutteelliset ja tehtäviin osoitetut määrärahat liian pienet, ei se voi olla vaikuttamatta kuntien mahdollisuuksiin järjestää laadukkaita palveluita mm. lapsille ja nuorille.

Lapsivaikutusten arviointi on tärkeää eduskunnan päätöksenteossa kuten myös kuntien päätöksenteossa. Lapsivaikutusten arviointi on päätöksentekoon liittyvä työväline ja Kuntaliiton mielestä on erittäin hyvä, jos lapsivaikutusten arviointeja tehdään, jolloin valmistelu varmasti paranee.

Hyvinvointivaltion alisuoriutuminen

Lapsiasiainvaltuutetun mielestä Suomi elää hyvinvointivaltion alisuoriutumisen aikaa.  Syntyvyyden aleneminen, osaamistaso ja oppimistulokset ovat laskussa, osa ikäluokasta jää vaille tyydyttävää asemaa koulutus- ja työmarkkinoilla, terveyserot, maahanmuuttajat, alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen on totta. Lapsiasiainvaltuutetun mukaan hyvinvointivaltion alisuoriutumisen aikakaudessa ongelmat nähdään, niitä hankkeistetaan sirpaleisiksi ja lyhytjänteisiksi kehittämistoimiksi, mutta syvälliset yhteiskuntapolitiikan johtopäätökset jäävät kellumaan. Kunnat ovat vuosia olleet hämmennyksessä, mitä valtio tekee ja mihin se ”ketterästi”  taas kehittyy seuraavan hankkeen myötä.

Kuntaliitto yhtyy Lapsiasiainvaltuutetun näkemykseen kuntien hämmennyksestä  sekä hankkeiden aiheuttamasta sirpaleisesta ja lyhytjännitteisestä kehittämisestä.

Kuntien valtionosuusrahoituksen aleneminen on jo pitkään siirtänyt rahoitusvastuuta kunnille.  Kaikkiaan valtion rahoitus kattaa noin yhden neljäsosan ja kuntien kolme neljäsosaa. Vuoden  2019 tasossa valtionosuusleikkaukset ovat yhteensä 2,2 mrd. euroa eli valtionosuusrahoitus  vähenee noin 20 prosentilla vuodesta 2012.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan laskennallisen valtionosuusrahoituksen ja valtionavustusrahoituksen välinen rajaus vaatii nykyistä tarkempaa selkiyttämistä. Lakisääteiset ja pysyväisluonteiset kuntien palvelujärjestelmään liittyvät tehtävät tulee rahoittaa ensisijaisesti valtionosuusjärjestelmän kautta, kun taas väliaikaisiin kehittämistarpeisiin liittyviä hankkeita ja tehtäviä voidaan harkinnan mukaan tukea valtionavustusrahoituksella. Valtionavustusrahoitus tulee rajata kohdentumaan erillisiin kokeilu- ja kehittämishankkeisiin sekä investointeihin ja niillä voidaan tukea myös rakenteellisia muutoksia.

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla valtionavustusrahoitusta käytetään kohdennettuna ohjausvälineenä myös sellaiseen peruspalvelutoimintaan, joka on valtionosuusrahoituksen piirissä olevaa lakisääteistä toimintaa. Lainsäädännön tulee toimia ohjausvälineenä yksittäisten valtionavustusten sijaan. Valtionavustusrahoitusta tulee siirtää valtionosuusrahoitukseen, jolloin kunnilla on itsehallintoonsa perustuva mahdollisuus käyttää valtion rahoitus yleiskatteisesti paikallisesti tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Valtionavustusrahoitus vähentää rahoitusta kaikilta ja kohdentaa sitä vain niille, jotka sitä hakevat ja jotka sitä kulloinkin onnistuvat saamaan.

Kuntaliitto katsoo, ettei perusopetusta tulisi valtion taholta pyrkiä kehittämään vain pirstaleisella hankerahoituksella. Valtionavustusrahoitus on ongelmallinen, sillä rahoituksen saanti on vuosittain epävarmaa ja lisäksi rahoituksen määrä, painopisteet ja myöntökriteerit voivat merkittävästikin muuttua. Pitkäjänteinen toiminnan suunnittelu ja kehittäminen häiriintyvät tilapäisrahoituksen vuoksi, vaikka rahoituksella pyritään tukemaan toiminnan järjestämistä.