Kuulemistilaisuus yleisen edun valvonnasta

Kuntaliitto on aiemmissa lausunnoissaan katsonut ympäristön yleisen edun valvonnan olevan myös valtion viranomaisessa tärkeää. LUOVA-virastoon on esitetty perustettavaksi erillinen yleistä etua ympäristöä koskevassa päätöksenteossa ja muutoksenhaussa valvova yksikkö ja myöhemmin esitetty yleisen edun valvonnan tapahtuvan LUOVAssa yleistä etua valvovilla asiamiehillä. Aiemmin epäselväksi jäi, ajateltiinko, että ympäristönsuojelun laillisuusvalvontaviranomainen ei lupapäätöstä tehdessään tai toimintoja valvoessaan huolehtisi yleisestä edusta.

Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisissa on ollut jo pitkään tilanne, että ympäristölupien myöntäminen ja niiden valvonta on yhdistetty samaan viranomaiseen. Kunnissa valvonnassa kertyvää asiantuntemusta toiminnan ympäristövaikutuksista ja tietoa käytännön toteutuksesta voidaan hyödyntää luvan valmistelussa. Tätä kokemusta on hyvä hyödyntää valtion viranomaistoimintaa järjestettäessä. Nyt esitetty ehdotus viranomaistoiminnan järjestämisestä vastaa pääosin Kuntaliiton asian valmistelun yhteydessä esittämiä kannanottoja. Kuntien ympäristönsuojelussa ei ole yleisen edun valvonnassa nähty ongelmia, vaikka lähtökohtaisesti lähes aina lupa- ja valvontaviranomaiset toimivat samassa virastossa ja toimielimessä ja usein sama henkilö hoitaa sekä luvitusta että valvontaa. Ympäristölupaviranomainen ottaa lupaa harkitessaan viran puolesta huomioon ympäristöasioiden yleisen edun ja lupakäsittelyn yhteydessä keskustellaan ja varmistetaan yleisen edun toteutuminen myös ympäristönsuojeluviranomaisen sisäisellä tiedonvaihdolla. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisista ei ole tullut esityksiä valitusoikeuden lisäämisestä kuntien ympäristöluvista kuntien ympäristönsuojelun valvojille. Yleisen edun valvonta toteutuu myös siten, että kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset valvovat ympäristön yleisen edun toteutumista myös antamillaan lausunnoilla ja yleisellä valitusoikeudellaan valtion toimivaltaan kuuluvissa ympäristönsuojelulain mukaisissa asioissa.

Kuntien ympäristönsuojelun kannalta tärkeää on, että valtion asiantuntijatuki, koulutukset kunnille ja valtion ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten yhteydenpito toteutuvat nyt aiempaa paremmin, kun AVIen ja ELYjen ympäristöresursseja yhdistetään tähän virastoon. Organisoinnissa tulee huolehtia, ettei em. resurssien yhdistymisen hyötyjä hävitetä liian monipolvisella organisaatiolla ja eriytyneillä toimintayksiköillä. Ympäristönsuojelulain 188 §:n 2 momentin mukaan valtion valvontaviranomainen on rikosasiassa asianomistaja, jos yleistä etua on loukattu. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilla tätä toimivaltaa ei ole. Valtion organisaatiouudistuksessa tulee varmistaa, että eri puolilla Suomen on riittävästi nimettyä resurssia hoitamaan tämä tehtävä.

Ehdotettu ympäristönsuojelulain 39 § koskee hakemuksia, jotka tulevat vireille sekä kunnissa että valtiolla. Pykälän perusteluissa on hieman erikoiseen paikkaan avattu viranomaisen velvollisuus ottaa huomioon yleinen etu. Varsinainen pykälähän koskee vain hakemusasioita. Perusteluissa on myös sekavasti viitattu välillä valtion viranomaiseen ja välillä tuodaan asioita esille yleisesti kaikkia ympäristönsuojelun viranomaisia koskevasti. Jos asia on tarkoitus määritellä jonkin pykälän perusteluissa, niin tulisi selvästi esittää mitkä kohdat koskevat myös kuntien ympäristönsuojeluviranomaisia. Myös asian avaamisen pykälää tulisi harkita uudelleen.

SUOMEN KUNTALIITTO