Hallituksen esitys HE 16/2018 vp eduskunnalle laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Suomen Kuntaliiton edustajaa (johtava lakimies Pirkka-Petri Lebedeff) kuultiin 18.4.2018 sosiaali- ja terveysvaliokunnassa otsikossa mainitusta hallituksen esityksestä erityisesti kilpailun ja markkinoiden muodostumisen näkökulmasta. Kuntaliittoa pyydettiin toimittamaan valiokunnalle lisäselvitystä kysymykseen ”Mikä on Kuntaliiton näkemys siitä, miten maakuntalaissa oleva leikkuri tulee tulevaisuudessa toimimaan ja mikä on arvio siitä, minkälaisia vaikutuksia leikkurilla olisi valinnanvapauden piirissä olevien yksityisten palveluntuottajien toimintaedellytyksiin ja toimintaan käytännössä?”

Kuntaliitto toteaa esitetyn kysymyksen johdosta kunnioittaen lausuntonaan seuraavaa.

Kuntaliitto on eduskunnalle aikaisemmin antamissaan lausunnoissa todennut, että sote- ja maakuntauudistukseen liittyy useita kustannusten kasvuun johtavia tekijöitä. Kustannuskehityksen alentamisen tavoite (3 mrd. euroa) pyritäänkin viime kädessä turvaamaan maakuntien valtionrahoitusjärjestelmään sisältyvällä kustannusten kasvua hillitsevällä rajoittimella, joka rajaa kustannuskehityksen huomioon ottamista tarkistettaessa maakuntien valtionrahoitusta. Sen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionrahoitusperusteita tarkastettaessa otetaan huomioon enintään maakuntaindeksin toteutunut muutos lisättynä 0,5 prosenttiyksiköllä (kahden vuoden siirtymäkautena 1,0 prosenttiyksiköllä). Myöskään maakuntaindeksin rakenne (ansiotasoindeksi, kuluttajahintaindeksi ja työnantajan sotu-maksut) ei kuvaa riittävästi maakunnan vastuulle kuuluvien palveluiden kustannuskehitystä.

Edellä mainittu yhdistettynä tiukkaan maakunnan talouden tasapainovaatimukseen (toiminnan ja investointien rahavirran on oltava tasapainossa tai ylijäämäinen kahden vuoden sisällä) virittää maakuntatalouden suhteessa palvelutarpeisiin erittäin kireäksi.

Maakuntien järjestämisvastuulle kuuluvat palvelut yksityisten sote-keskusten tuottamat valinnanvapauspalvelut mukaan lukien rahoitetaan valtion maakunnille osoittamasta rahoituksesta. Näin ollen edellä mainitulla maakuntatalouden kireydellä on suora vaikutus myös yksityisten palvelujen tuottajan tuottajakorvauksiin.

Maakunnan tulee rahoittaa yksityisiä suoran valinnan palveluita tuottavia yrityksiä samoilla rahoitusperusteilla kuin maakunnan liikelaitoksen itse tuottamia valinnanvapauspalveluita. Maakunnan pyrkiessä oman taloutensa tasapainottamiseen alentamalla valinnanvapauspalveluiden tuotantokustannuksia alenevat siten samalla automaattisesti myös yksityisten palveluiden tuottajien saamat tuottajakorvaukset. Jos yksityiset palveluiden tuottajat katsovat tällöin korvaukset toimintansa kannattavuuden näkökulmasta liian alhaisiksi, ne voivat vetäytyä markkinoilta, mikä puolestaan voisi pakottaa maakunnat nostamaan korvausten tasoa.

Jos maakunnat taas eivät pysty hillitsemään oman palvelutuotantonsa kustannuksia verrattuna yksityisten valinnanvapauspalveluyritysten kustannuksiin, johtaa tämä epäsuotuisaan kustannuskehitykseen koko valinnanvapauspalvelusektorilla.

Kustannusten kasvun rajoitinta ei ole mitoitettu ensi sijaisesti palvelutarpeiden, palveluiden arvioidun kustannuskehityksen ja markkinoiden perusteella vaan julkisen talouden tasapainotavoitteiden perusteella. Näin ollen rajoittimen vaikutuksista ei ole mahdollista saada riittävästi tietoa valinnanvapauspalveluiden markkinoiden näkökulmasta.

SUOMEN KUNTALIITTO

Muualla verkossa

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/HE_16+2018.pdf