Ympäristöministeriön asetus rakennuksen ääniympäristöstä

Ympäristöministeriö pyytää lausuntoa rakennuksen ääniympäristöä koskevasta asetusluonnoksesta. Sisätilojen lisäksi asetus koskisi myös virkistykseen käytettäviä pihoja ja parvekkeita. Kuntaliitto tarkastelee lausunnossaan asetusta pääosin kuntien asemakaavoituksen näkökulmasta.

Kuntien asemakaavoituksessa on käytäntönä ottaa huomioon meluntorjuntalain nojalla annettu valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (29.10.1992/993). Asunnot ja muut melulle herkät toiminnot pyritään ensisijaisesti sijoittamaan melualueiden ulkopuolelle siten, että ohjearvot alittuvat rakennusten sisätiloissa tavanomaisin rakentein. Tarvittaessa annetaan julkisivujen ääneneristävyyttä koskevia määräyksiä. Pihatilat suojataan ensisijaisesti rakennusten sijoittelun avulla. Tarvittaessa määrätään meluesteistä.

Asetusluonnoksessa esitetyt vaatimukset poikkeavat osittain em. valtioneuvoston periaatepäätöksen ohjearvoista.

Asetusluonnoksen 5 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen ulkovaipan ääneneristävyys on suunniteltava ja toteutettava siten, että keskiäänitaso asunnossa, majoitus- tai potilashuoneessa eiylitä keskiäänitasoa 30 desibeliä ja impulssimainen, kapeakaistainen tai pienitaajuinen melu ei ylitä nukkumiseen tai lepoon käytettävissä huoneissa keskiäänitasoa 25 desibeliä. Asunnon keskiäänitasovaatimus vastaa valtioneuvoston periaatepäätöksen ko. huoneita koskevaa yöohjearvoa päiväohjearvon ollessa 35 dB.

Asetusluonnoksen 6 §:n 2 momentin mukaan virkistykseen käytettävät rakennuksen piha- ja oleskelualueet sekä oleskeluun käytettävät parvekkeet on sijoitettava, suunniteltava ja toteutettava siten, että melutaso ei ylitä päiväajan kello 7-22 keskiäänitasoa 55 desibeliä. Vaatimus vastaa periaatepäätöksen päiväohjearvoa. Asetusluonnoksessa ei ole esitetty erikseen pihamelutason yöohjearvoa, joka periaatepäätöksessä on 50 dB (uusilla alueilla 45 dB).

Asetuksen perusteluissa mainitaan, että rakennuksen ulkovaipan ääneneristävyyden mitoituksessa noudatetaan asemakaavamääräyksissä annettuja lukuarvoja asetuksen 5 §:n 1 momentissa esitettyjen vaatimusten sijaan. Perusteluissa ei suoraan sanota, että sama periaate koskisi pihoja tai parvekkeita koskevia vaatimuksia.

Asetuksen ja asemakaavamääräysten suhde tulisi selkeyttää. Vaikka useissa asemakaavoissa noudatetaan asetusta likimain vastaavia valtioneuvoston periaatepäätöksen vaatimuksia, voimassa on myös asemakaavoja, joissa määräykset eivät täytä ko. vaatimuksia. Onko asetuksella kuitenkin tarkoitus säätää vähimmäisvaatimuksista, jolloin asemakaavalla voitaisiin lähinnä määrätä tiukemmista vaatimuksista?

Valtioneuvoston periaatepäätöksen asema ei myöskään käy ilmi asetuksesta tai sen perusteluista. Perusteluissa mainitaan, että meluntorjuntalain nojalla annettu ohjearvopäätös on voimassa, kunnes uuden ympäristönsuojelulain nojalla toisin säädetään. Onko asetusluonnos laadittu niin, että valtioneuvoston periaatepäätös voidaan asetuksen voimaantulon jälkeen kumota?

Kuntaliitto pitää asetusta rakennuksen ääniympäristöstä tarpeellisena ja nykytilannetta selkeyttävänä edellyttäen, että asetuksen suhde kaavamääräyksiin ja toistaiseksi voimassa olevaan valtioneuvoston periaatepäätöksen ohjearvoihin selvitetään vähintään asetuksen perusteluissa.

Asetusluonnoksen vaatimukset vastaavat likimain voimassa olevan valtioneuvoston periaatepäätöksen vaatimuksia, eivätkä siten aiheuta olennaisia muutoksia kuntien kaavoituskäytäntöön. Rakennuksen sisätiloja koskevien vaatimusten lievää tiukentamista voidaan pitää asuinympäristön terveellisyyden ja viihtyvyyden kannalta perusteltuna. Asetusluonnoksessa ei ole annettu ulkotilojen äänitasolle yöohjearvoa, mitä Kuntaliitto pitää hyvänä asiana. Pihoilla ei normaalitilanteessa oleskella öisin. Yöohjearvon soveltaminen piha-alueilla on joissakin tapauksissa tarpeettomasti vaikeuttanut etenkin pientaloalueiden kaavoittamista.

Kuntaliitto katsoo, että asetuksen soveltamisalaa koskevaa 1 §:n 2 momenttia tulee selkeyttää. Säännöksen mukaan asetusta sovelletaan myös MRL:n mukaisessa valvonnassa. Ehdotuksesta ei selviä mitä valvonnalla tarkoitetaan, onko kyse ns. rakennustyön aikaisesta valvonnasta vai muusta. Koska kyse on soveltamisalaa koskevasta säännöksestä, on säännöksen oltava yksiselitteinen.

Lopuksi todettakoon, että ehdotuksen 7 §:ää tulisi vielä pohtia. Säännös on epäselvä ja siitä ja sen perusteluista voi saada käsityksen, että muutos- ja korjaustöiden sekä käyttötarkoitusten muutosten osalta vaatimukset tiukkenevat nykyiseen verrattuna. Nykyisin on määräysten vaatimuksia voitu soveltaa joustavasti ottaen huomioon muutos- ja korjaustyön laadun ja laajuuden. Vaikutusten arvioinnissa tulisikin nostaa erikseen esiin säännösten vaikutus korjausrakentamiseen ja käyttötarkoitusten muuttoksiin.

SUOMEN KUNTALIITTO

Anne Jarva                                                

kehittämispäällikkö, maankäyttö ja kaavoitus     

Ulla Hurmeranta

johtava lakimies