VNS 6/2017 vp Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1.osa; Jaettu ymmärrys työn muutoksesta

Suomen Kuntaliitto pitää erinomaisena, että selonteon valmistelussa on hyödynnetty kansallista ennakoinnin toimintatapaa, joka perustuu jatkuvan ja systeemisen ennakoinnin hyödyntämiselle päätöksenteossa ja viimeaikaista suomalaisen työn tulevaisuutta käsittelevää tutkimusta. On myönteistä pyrkiä yleisemminkin kohti toimintamallia, jossa ennakointi ja tulevaisuus suuntautunut ajattelu on osa viranomaisten ja päätöksentekijöiden jokapäiväistä työtä.

Selonteko kuvaa monipuolisesti ja ansiokkaasti erilaisia mahdollisia skenaarioita ja työn murroksen mittavia yhteiskunnallisia, eritoten hyvinvointiyhteiskunnalle koituvia seurauksia. Kuten raportissa todetaan, ellei yhteiskuntaan voi kiinnittyä merkityksellisesti muutenkin kuin työn kautta, vuoteen 2050 mennessä yhteiskunnassa saattaa olla kokonainen uusi ”tarpeettomien luokka”.

Selonteko kuvaa myös positiivisemman kehityskulun. Siinä työn sisältö määräytyy tulevaisuudessa enemmän verkostomaisen vuorovaikutuksen ja ongelmanratkaisun kautta, eikä tuottavuuden, toimeentulon tai työelämän polarisaatiota pidetä väistämättömänä eikä edes todennäköisimpänä tulevaisuuskuvana. Tulevaisuuden työn arvioidaan kuitenkin olevan henkisesti kuormittavampaa kuin aiemmin.

Tilannekuva työn tulevaisuudesta on laadittu noin 20 vuoden aikajänteellä. Raportissa todetaan, että tulevaisuuden työtä luonnehtii moninaisuus ja pitkään jatkuva muutos.

Pidämme Kuntaliitossa mahdollisena, että ilman todella suuria ja yllättäviä mullistuksia on erilaisia muutoskulkuja mahdollista hahmotella noinkin pitkällä aikavälillä. Vaikka ennakointi on vaikeaa, tulevaisuutta voidaan rakentaa. Siksi se, että selonteon on tarkoitus herättää kysymyksiä siitä, millaisen tulevaisuuden Suomelle haluamme, ja millaisia päätöksiä olisi siihen tähdäten tehtävä, on tärkeä.



Tulevasta työhön perustuvasta segmentaatiosta esitetyt havainnot (s.13, samoin sivu 20) ovat nyt jo nähtävissä yhteiskunnassamme. Työn sisällöt, tavoitteet ja reunaehdot muuttuvat. Työn murros on monisyistä ja erilaisiin suuntiin kulkevaa. Se riippuu muun muassa siitä, tarkastellaanko sitä yksittäisen ihmisen ja toimijan vai makrotaloudellisten näkökohtien kannalta, tai eri toimialoja ja ammatteja, lainsäädäntöä, veropohjaa tai koko sosiaaliturvajärjestelmäämme.

Koulutusjärjestelmän kannalta voidaan pitää haasteena, että muuttuva toimintaympäristö edellyttää entistä enemmän jatkuvaa uuden oppimista ja laveaa osaamispohjaa. Tällöin osaamistarpeet ovat taitoja yhdistää uutta tietoa kokonaisuuksiin, hallita omaa toimintaa ja toimia muiden kanssa.

Kuntaliitto on samaa mieltä siitä, että osaamisen eriarvoistumiskehitykseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Samoin allekirjoitamme näkemyksen, että metataidot, kokonaisuuksien hallinta, kyky ajatella kriittisesti, kyky hallita muutosta, tunnistaa oleellinen ovat tulevaisuudenkin osaamistarpeita. Osaaminen, koulutus ja uuden oppiminen ovat kriittisin keino työn murroksesta selviämiselle. Opiskelu tulee enenevässä määrin osaksi työtä,

oppivia yhteisöjä ja organisaatioita. Elinikäinen oppiminen aktiivisesti läpi koko elämän korostuu työn murroksessa. Se edellyttää joustavia ja yksilöllisiä opiskelupolkuja ja työssä opitun tunnustamista.

SUOMEN KUNTALIITTO

Terhi Päivärinta

johtaja, opetus ja kulttuuri

 

Hannele Salminen

kehittämispäällikkö