Viittomakielilakia valmistelevan työryhmän mietintö (42/2014)

​Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Kuntaliiton lausuntoa viittomakielilakityöryhmän mietinnöstä ja siihen sisältyvästä ehdotuksesta hallituksen esitykseksi viittomakielilaiksi.  

Suomen Kuntaliitto on antanut oikeusministeriölle aiemmin 25.5.2011; 1524/90/2011 lausunnon työryhmämietinnöstä koskien viittomakielisten kielellisiä oikeuksia sekä 28.2.2013; 468/90/2013 lausunnon arviomuistiosta viittomakielilain tarpeesta ja siinä esitetyistä vaihtoehdoista.   

Lausuttavana olevassa mietinnössä työryhmä ehdottaa säädettäväksi erillistä viittomakielilakia, joka olisi suppea erillislaki. Lain tavoitteena olisi edistää viittomakieltä käyttävien kielellisten oikeuksien toteutumista. Tavoitteena on, että viranomaiset pyrkisivät toiminnassaan edistämään viittomakieltä käyttävien mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa viittomakielellä. Ehdotuksessa viittomakielellä tarkoitettaisiin suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä. Aineelliset säännökset viittomakieltä käyttävien kielellisistä oikeuksista sisältyisivät ehdotuksen mukaan edelleen eri hallinnonalojen lainsäädäntöön.  

Mietintö sisältää myös kannanoton erityislainsäädännön kehittämistarpeista. Mietinnön mukaan viittomakieltä käyttävien kielellisten oikeuksien kannalta keskeisimmät erityislainsäädännön ja sen soveltamisen kehittämistarpeet näyttävät liittyvän opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan.   

Kuntaliitto pitää tavoitetta edistää viittomakieltä käyttävien kielellisiä oikeuksia ja erityisesti pyrkimystä lisätä viranomaisten tietoisuutta viittomakielestä sekä viittomakieltä käyttävistä kieli- ja kulttuuriryhmänä hyvänä. 

Esityksen valmistelussa on lähdetty siitä, että viittomakielisten oikeudet turvataan erityislainsäädännöllä eikä nyt ehdotetulla lainsäädännöllä lisätä viranomaisten laissa säädettyjä tehtäviä nykyisestä. Mietinnön mukaan esityksellä ei olisi myöskään merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.  

Eri hallinnonalojen lainsäädännössä on lukuisia viittomakieltä koskevia säännöksiä, joiden tulkinnassa on harkinnanvaraa. Kuntaliiton käsityksen mukaan jos kuitenkin halutaan lisätä viranomaisten toimia esimerkiksi tuottamalla viittomakielistä materiaalia ja palveluita, syntyy kustannuksia, joiden suuruutta ei ole tarkkaan voitu arvioida. Kuntaliiton käsityksen mukaan nyt ehdotettu lainsäädäntö tulisi myös käytännössä vaikuttamaan esimerkiksi koulutusta ja sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön tulkintaan, mistä syntyisi kunnille lisävelvoitteita ja mahdollisia kustannuksia. Kuntaliitto edellyttää, että ehdotetuista muutoksista syntyvät lisävelvoitteet selvitetään ja niiden kustannusvaikutukset arvioidaan huolellisesti. 

Hallitus on rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa koskevassa päätöksessä linjannut, että uusien, kuntien menoja lisäävien tehtävien ja velvoitteiden antamisesta pidättäydytään ilman, että samalla päätetään vastaavan suuruisista kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsimisesta tai uusien annettavien tehtävien ja velvoitteiden täysimääräisestä rahoittamisesta. Kuntaliitto vaatii, että lisävelvoitteista aiheutuvat kustannukset korvataan kunnille täysimääräisesti. 

Viittomakielisten palvelujen järjestämisen ja kehittämisen haasteita on etenkin viittomakielisen yhteisön alueellinen hajaantuneisuus ja viittomakieltä käyttävien pienet ikäluokat. Erikseen mietinnöstä käy ilmi, että suomenruotsalaista viittomakieltä osaavia opettajia, avustajia, tulkkeja ja kouluttajia ei ole käytettävissä riittävässä määrin, jotta nyt ehdotetussa laissa erikseen esille tuotu suomenruotsalaisen viittomakielen ja sen käyttäjien asema voitaisiin turvata. Tällä hetkellä esimerkiksi millään yliopistolla ei ole suomenruotsalaisen viittomakielen tutkimus- ja koordinointi vastuuta. Suomenruotsalaisen viittomakielen tulkkikoulutusta ei ole järjestetty 1990 -luvun jälkeen ja suurin syy siihen, että tulkkikoulutusta ei ole aloitettu, on suomenruotsalaista viittomakieltä osaavien kouluttajien puute. Viittomakielen ohjaajan ammatilliseen perustutkintoon ei sisälly suomenruotsalaisen viittomakielen opintoja, eikä sitä ole voinut suorittaa suomenruotsalaisella viittomakielellä.  Viittomakieltä käyttävien oppilaiden äidinkielen opetusta ei myöskään tueta erillisellä valtioavustuksella toisin kuin vieras-, saamen- ja romaninkielisten. Tällä hetkellä myös viittomakielisen oppimateriaalin vähäisyys ja puuttuminen kokonaan on keskeinen ongelma.   

Kuntaliiton käsityksen mukaan viittomakielisen palvelun järjestäminen suomenruotsiksi eri puolille Suomea olisi näin ollen haasteellista ja yksittäistapauksessa jopa mahdotonta. Kuntaliiton käsityksen mukaan tulisi vielä tarkoin harkita voidaanko säätää nimenomaisesti oikeuksista suomenruotsalaiseen viittomakieleen tilanteessa, jossa näitä velvoitteita ei olisi käytännössä realistista mahdollisuutta toteuttaa.  

SUOMEN KUNTALIITTO     

Terhi Päivärinta 

johtaja, opetus ja kulttuuri                

Minna Antila

opetus- ja kulttuuriyksikön lakimies