Kuten kehyspäätöksessä todetaan, suurimmat menosäästöt kohdistuvat kuntasektorille. Hallitusohjelmassa päätetyn 631 miljoonan euron tilapäisen leikkauksen lisäksi kuntien valtionosuutta on leikattu vuoden 2012 päätöksillä 500 miljoonaa euroa niin, että vuonna 2015 valtionosuudet ovat 1.131 miljoonaa euroa alhaisemmat kuin hallituskauden alussa. Nyt tehdyt lisäleikkaukset entisten päälle merkitsevät valtionosuusleikkausten kohoamista 1,4 miljardiin euroon vuonna 2017. Tämä aiheuttaa laskennallisesti noin 1,4 veroprosenttiyksikön korotuspaineen kunnallisverotukseen. Tämä on reilusti yli puolet valtion päättämistä menojen leikkauksista. Vaikka julkisen talouden vakauttaminen on tärkeä asia, Kuntaliitto pitää näin suuria valtionosuusleikkauksia kohtuuttomina. Leikkaukset kiristävät kunnallisverotusta, nopeuttavat kuntien velkaantumista ja uhkaavat heikentää kuntapalvelujen saatavuutta. Leikkaukset eivät paranna julkisen talouden tilannetta, vaan siirtävät vaikeat säästöpäätökset käytännössä kunnanvaltuustojen harteille.
Kehysriihessä hallitus teki vuosia 2014–2017 koskevia veroratkaisuja, jotka lisäävät kuntien verotuloja. Jäteveron tuotto, noin 70 miljoonaa euroa, siirretään kunnille vuoden 2014 alusta lukien. Kiinteistöjen arvostamisperusteiden tarkistaminen ja ikäalennusten alentaminen lisäävät kuntien verokertymää noin 100 miljoonalla eurolla myös vuodesta 2014 lukien. Yhteisöverokannan alentaminen, osinkotulojen verotuksen siirtäminen pääomatuloverotuksen piiriin, vähennysoikeuksien rajaaminen sekä poistojen muutos sen sijaan heikentävät kuntien rahoitusasemaa noin 180 miljoonalla eurolla, ellei osinko - ja yhteisöveron muutoksista johtuvaa kuntien verotulomenetyksiä kompensoida kunnille. Kuntaliitto pitää ehdottoman tärkeänä, että muutokset yhteisöverossa ja osinkoverotuksessa kompensoidaan kunnille täysimääräisesti.
Valtiontalouden kehyksessä esitetyt kuntatalouden kehitysnäkymät vastaavat tämän hetkistä käsitystä kuntien menojen ja tulojen kehityksestä keskipitkällä aikavälillä ilman sopeutumistoimenpiteitä. Kuten peruspalveluohjelmassa todetaan, ”Kuntatalouden näkymät lähivuosille ovat huolestuttavat. Vuoden 2012 odotettua heikompi toteutunut kehitys yhdistettynä lähivuosille ennustettuun hitaaseen talouskasvuun ja valtionosuusleikkauksiin merkitsee sitä, että kuntatalous pysyy alijäämäisenä ilman mittavia sopeutustoimia. Kuntatalous ei ole tarkasteluajanjaksolla tasapainossa millään mittarilla arvioituna, koska vuosikate ei riitä kattamaan edes poistoja”.
Vuosina 2013–2017 toimintamenojen keskimääräiseksi vuotuiseksi kasvuksi ennakoidaan 3,6 prosenttia vuodessa, mikä on hyvin haasteellista ottaen huomioon kustannuspaineet sekä kuntapalvelujen kysynnän kasvu. Verorahoitus (kuntien verotulot ja valtionosuudet) lisääntyvät vastaavasti 3 prosenttia vuosittain. Toteutuessaan tämä kehitys merkitsee alhaisellakin toimintamenojen kasvulla kuntien vuosikatteen merkittävää heikkenemistä kehyskaudella.
Kuntien menoja lisäävät myös kehyspäätökseen liittyvät kuntien velvoitteiden ja tehtävien lisäykset, joista merkittävin on kuntien työllisyyden hoidon vastuun kasvattaminen pitkäaikaistyöttömien aktivoinnissa ja rahoituksessa.
Varsin yleisen käsityksen mukaan perusväylänpitoon tarvitaan lisärahoitusta, jotta pystytään huolehtimaan liikenneverkon päivittäisestä liikennöitävyydestä ja pienten investointien toteuttamisesta tarpeiden mukaisesti. Perusväylänpidon lisärahoitusta joudutaan kuitenkin odottamaan vuoteen 2016 asti. Alueilla on odottamassa maankäytön kehittämisen edellyttämiä rakentamistarpeita ja liikenneturvallisuuden ja pyöräilyn parantamishankkeita, joita ELY- keskukset eivät pysty rahoituksen puuttuessa toteuttamaan. Kunnille tulee suuria paineita osallistua valtion vastuulla olevien hankkeiden rahoitukseen vastoin lainsäädännön työnjakoa, jotta turvallisuuden ja yhdyskuntien kehittyminen ei keskeytyisi.
Liikennepoliittisessa selonteossa esitetyt valtion investointihankkeet saadaan käynnistetyksi tällä hallituskaudella, mutta niiden valmistuminen siirtyy osittain kehyskauden jälkeiseen aikaan. Myös kunnilla jää omille liikenneinvestoinneille entistä vähemmän rahoitusmahdollisuuksia varsinkin, jos suunniteltuja veromuutoksia ei kompensoida täysimääräisesti.
Raskaan liikenteen kaluston enimmäismassoja ja -mittoja aiotaan korottaa pikavauhdilla ilman, että on selvitetty sen vaikutuksia kuntien katuverkkoon ja kuntatalouteen. Kehyksessä suunnataan rahoitusta elinkeinoelämän kannalta kriittisimmille reiteille. Kuljetukset yleensä alkavat ja päättyvät katuverkosta ja, jos siellä syntyy pullonkauloja, tulisi myös katuverkossa oleville kriittisille korjauskohteille saada avuksi valtion rahoitusta. Kireässä kuntataloudessa ei ole mahdollista investoida isoihin korjaushankkeisiin nopealla aikataululla, jolloin joudutaan turvautumaan liikennöintirajoituksiin.
Yksityisteiden rahoitukseen ei ole kehyksessä todettu mitään lisäystä. Jos em. muutos ajoneuvoihin tulee voimaan, myös yksityisteiden perusparannukseen tulisi kohdentaa lisärahoitusta. Kunnat tukevat yksityisteiden kunnossapitoa, mutta esimerkiksi siltakorjauksiin ei kuntien rahoituksella ole mahdollisuuksia.
Joukkoliikenteen rahoitukseen ei kehyspäätöksessä ole mitään mainintaa. Pyrkimyksenä on kuitenkin tehostaa julkisesti rahoitettuja henkilökuljetuksia uudistamishankkeella, josta odotetaan lievennystä uhkaavasti kasvavien kuljetusmenojen kasvuun.
Mitä heikommaksi joukkoliikenteen palvelut käyvät, sitä enemmän henkilökuljetusten kustannukset kuitenkin kasvavat. Selvitysmies Paajanen on jättänyt raporttinsa henkilökuljetusten ja joukkoliikenteen koordinoimiseksi ja tehostamiseksi. Samoin on valmistunut joukkoliikenteen rahoitusta käsittelevä raportti. Molemmissa asiantuntijaraporteissa on esitetty hyviä kehittämistoimenpiteitä ja toimintaperiaatteita. Toimien valmisteluun ja syntyviin vaikutuksiin menee kuitenkin muutamia vuosia, minä aikana ei pitäisi päästää joukkoliikennettä kurjistumaan nykyistä enempää.
Joukkoliikenteen nykytasoinen määräraha ei riitä joukkoliikennetason ylläpitämiseen eikä liikennepoliittisessa selonteossa ja hallitusohjelmassa lueteltujen joukkoliikennetavoitteiden saavuttamiseen. Joukkoliikenteen valtion talousarviossa oleva määräraha on pysynyt viime vuodet samantasoisena, mikä on johtanut joukkoliikennejärjestelmän heikkenemiseen erityisesti alueellisessa liikenteessä ja joukkoliikenteen rahoittamisen kustannusvastuun siirtymiseen enenevästi valtiolta kunnille. Tämä kehitys uhkaa jatkua aiheuttaen poliittisten tavoitteiden ja joukkoliikennemäärärahan tason välille yhä syvenevää kuilua. Kun kuntatalous kiristyy entisestään ja rahoitusmahdollisuudet heikkenevät, jatkuu joukkoliikennepalvelujen heikkeneminen lähivuosina edelleen.
Molemmissa raporteissa onkin esitetty lähivuosiksi lisäystä valtion joukkoliikenteen määrärahoihin, jotta voitaisiin kattaa kustannusten noususta jo vuosien aikana syntynyt vajaus ja ylläpitää edes nykyisen tasoista joukkoliikennettä. Myös joukkoliikenteen ostovoima tulisi turvata vuosittain tehtävällä indeksikorotuksella ja huolehtimalla, että liikennepolttoaineiden lisävero ei nosta joukkoliikenteen kustannuksia.
SUOMEN KUNTALIITTO
Silja Siltala
liikenneinsinööri
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.