Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko, kestävällä kasvulla hyvinvointia VNS 7/2013

Tulevaisuusselonteossa käsitellään Suomen pitkän aikavälin tulevaisuuden kannalta keskeisiä kysymyksiä. Asioita tarkastellaan eri teemoina kestävän kasvun ja kehityksen näkökulmasta. Tavoitteena on ollut tuottaa periaatelinjauksia, joiden pohjalle voidaan rakentaa konkreettisia uudistuksia, joilla luotaisiin kestävää kasvua hyvinvoinnin turvaamiseksi.

​Kuntaliitto toteaa, että tulevaisuusselonteossa on suurelta osin onnistuttu esittämään keskeisiä haasteita ja tuomaan esille näkökohtia, joiden perusteella vuoropuhelua ja toimenpiteitä on hyvä alkaa pohtia. 

Kuntaliitto pitää hyvin tarpeellisena tulevaisuuden pitkäjänteistä ennakointia ja tulevaisuustutkimusta. Tulevaisuusselonteossa katsantokanta on yli hallituskausien, mikä on hyvä lähtökohta. Tarpeellinen on myös selonteossa esitetty ajatus siitä, että tulisi käydä laajapohjaista yhteistä ja avointa keskustelua tulevaisuuden valintojen tekemiseksi, ja tätä toivottavasti on myös osaamiseen keskeisesti liittyvässä koulutuspolitiikassa. 

Kuntaliitto pitää hyvänä selonteon ehdotusta, että valtioneuvoston työskentely on tavoitehakuista koko valtioneuvoston näkökulmasta eikä hallinnonalarakenteisiin perustuvana. Tulevaisuutta ajatellen tulisi löytyä kauaskantoisia valintoja, joilla maamme talous saataisiin kasvu-uralle, mikä on hyvinvointiyhteiskunnan edellytys. 

Kestävän kasvun ja hyvinvoinnin teemat 

Tulevaisuusselonteko on jäsennetty seuraavin teemoihin: Kestävällä kasvulla hyvinvointia; Suomi on kaikenlaisille yrityksille houkutteleva toimintaympäristö; Työn, oppimisen ja yrittämisen uusi liitto; Menestyksen ja hyvinvoinnin perustana on sivistys, yhteisöllisyys ja osallisuus sekä Julkinen sektori kestävän kasvun tukena. 

Kuntaliitto toteaa, että koulutus on näiden kaikkien teemojen läpileikkaava tekijä. Koulutuksella tulevaisuuden luomisessa on merkitystä siinä, kuinka hyvin sopeudumme muutoksiin ja toisaalta siinä, millaiset mahdollisuudet kansallamme on luoda uutta ja vaikuttaa tulevaisuuteen.  

Selonteko toteaa, että kansalaisten hyvinvointi on perimmäinen päämäärä ja että panostamalla kansalaisten terveyteen ja syrjäytymisen ehkäisyyn luomme perustaa hyvälle elämälle ja tulevaisuuden taloudelliselle kasvulle. 

Selonteossa em. asiat jäävät hyvin vähälle huomiolle. Hyvinvointia tukeviin ennaltaehkäiseviin toimiin tulisi luoda konkreetteja toimenpiteitä ja tukea sitä myös rahoituksella. Kun talous on tiukoilla, pääpaino siirtyy entistä enemmän vain korjaaviin toimenpiteisiin. Koulutus elämän eri vaiheissa, kulttuuri- ja liikuntapalvelut ovat keskeisellä sijalla hyvän elämän edellytyksiä luotaessa. Kolmannen sektorin aktiivinen toiminta on keskeinen, sitä selonteko ei nosta esille. 

Selonteossa on käsitelty lähinnä koulutusta, mutta sen lisäksi myös muilla julkisilla palveluilla on vaikutusta kansalaisten, yksilö- ja yhteisötasolla, hyvinvointiin. Varhaiskasvatuksella sekä kulttuuripalveluilla, kuten kirjasto, yleiset kulttuuripalvelut, nuorisotoiminta ja liikuntapalvelut on hyvin suuri eheyttävä merkitys niin yksilön kuin yhteisön näkökulmasta. Toiminnan kehittämisen lähde on ihmisten vuorovaikutus ja vuorovaikutteinen tekeminen. Uusia asukkaita alueille vetävät puoleensa mm. saatavilla olevat päivähoitopalvelut, eri ikäryhmien opintomahdollisuudet laajasti. Korkeakoulut ja monipuolinen kulttuuripalvelujen tarjonta ovat alueiden menestystekijöitä vaikuttaen väestökehitykseen myönteisesti. 

Selonteossa olisi voinut enemmän kiinnittää huomiota myös väestörakenteen muutokseen, mm. mitä positiivisia mahdollisuuksia seniorikansalaiset tai maahanmuuttajien mukanaan tuoma monikulttuurisuus voisi antaa yhteiskunnallemme. 

Selonteossa nostetaan esille uuden tekemisen keihäänkärkiä pitkällä tähtäimellä. Selonteon mukaan osaamispohjamme ja sivistystasomme ovat uudistumiskykymme kannalta äärimmäisen kriittisiä.  

Kuntaliitto tuo seuraavassa esille, miten tulevaisuuden haasteisiin koulutuksella ja kulttuuripalveluilla vastattaisiin. 

Varhaiskasvatus  

Joustavat varhaiskasvatuspalvelut ovat osa hyvinvoinnin, työn ja oppimisen kokonaisuutta. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella lapsille tuetaan vanhempien mahdollisuutta osallistua työelämään ja luomaan uutta nousua. Samalla varhaiskasvatus toimii elinikäisen oppimisen alkupisteenä.  Varhaiskasvatuspalveluissa tulee erityisesti kehittää lapsen etu lähtökohtana monipuolisia kuntaperustaisia palveluita.   

Varhaiskasvatuksen sisällöissä on kiinnitettävä huomiota siihen, että lapselle syntyy myönteinen kokemus itsestään oppijana. Tälle perustalle on hyvä alkaa rakentaa tietojen ja taitojen oppimisen polkua, joka kannattelee läpi elämän elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. 

Esi- ja perusopetus 

Selonteossa tuodaan esille kasvavat erot koulujen oppimistulosten välillä sekä heikko kouluviihtyvyys ja toisaalta se, että Suomen koululaitos on kansainvälisesti huipputasoa. Selonteossa todetaan, että tulevaisuuden taitojen ja kykyjen oppiminen edellyttää myös koulutusjärjestelmän uudistumista ja mukautumista muutoksiin.  

Kuntaliiton näkemyksen mukaan tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua esi- ja perusopetukseen toteutuu maassamme hyvin. Viimeisimmän Pisa-tutkimuksen tulosten mukaan Suomessa koulujen väliset erot oppimistuloksissa ovat erittäin pienet. Erot ovat olleet myös melko yhdenmukaisia riippumatta siitä, onko niitä tarkasteltu matematiikassa, lukutaidossa tai luonnontieteissä. PISA 2012 -tutkimuksessa koulun vaikutus matematiikan oppimistuloksiin oli 6 prosenttia. Koulun vaikutus oppimistuloksiin oli Suomessa kaikista PISA 2012 -maista toiseksi pienin. Me voimme edelleen luottaa siihen, että Suomessa lapsilla on mahdollisuus saada laadukasta opetusta riippumatta siitä, missä hän koulunsa käy.   

Tulokset esi- ja perusopetuksessa osoittavat kuntaperusteisen koulutuksen onnistumisen. Kun päätösvalta opetuksen järjestämisessä on lähellä, pystytään paikalliset olosuhteet ja oppilaan yksilölliset tarpeet ottamaan huomioon ja järjestämään opetus tuloksellisesti. 

Esiopetuksessa on tehty hyvää työtä lasten oppimisvalmiuksien tasoittamiseksi. Siitä huolimatta näyttää siltä, että yksilöiden välillä on eroja oppimistuloksissa. Tähän syitä on varmasti useita, ja jo nyt tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota opetusmenetelmiin ja opetuksen sisältöjen laajuuteen. Lapset ja nuoret toimivat arkielämässä osin toisenlaisessa ympäristössä kuin mitä koulut tällä hetkellä ovat. Esimerkiksi tietotekniikan käyttäminen on lähes kaikkien lasten arkea ja opetuksessa se tarjoaisi mahdollisuuksia erilaisiin oppimisen tarpeisiin. Tätä mahdollisuutta voisi käyttää nykyistä enemmän. Suomessa on paljon teknologista osaamista sekä opetuksen osaamista, mutta nämä kaksi asiaa eivät ole riittävästi kohdanneet toisiaan. Tämä on haaste opetuksen sisällölle (opetussuunnitelman perusteet) sekä opetusmenetelmille.  

Perusopetuksen jälkeinen koulutus 

Tulevaisuusselonteossa todetaan huoli nuorisotyöttömyydestä ja peräänkuulutetaan sitä, että tulemme tarvitsemaan kaikkien panosta ja että nuoret luovat tulevaisuuden menestyksen. Tärkeänä pidetään ponnisteluja nuorisotyöttömyyden poistamiseksi ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. 

Kuntaliitto yhtyy selonteossa esitettyihin huoliin. Haasteena Kuntaliiton näkemyksen mukaan on myös se, että kaikki perusopetuksen päättävät nuoret eivät hae tai pääse heti perusopetuksen jälkeen jatkamaan opintojaan ammatin saamiseksi. Ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen syitä tiedetään, niiden korjaamiseen tulisi pureutua. Nykyiset yhteiskuntatakuussa esitetyt toimet eivät ole riittäviä ongelmien ratkaisemiseen pitkäjänteisesti. 

Kuntaliitto toteaa, että nuorten tilanteen parantamiseksi tulee tehdä iso ja kestävä ratkaisu useiden pienempien paikkailujen sijaan. Nuorille tulee säätää oikeus toisen asteen koulutuspaikkaan, lukioon tai ammatilliseen peruskoulutukseen.  Kunnat olisivat luonteva taho kantamaan kokonaisvastuun nuorten koulutukseen ohjaamisessa. Tämä edellyttää opiskelijapaikkamäärien säätelystä luopumista nuorten koulutuksen osalta. 

Lukiokoulutus 

Kuntaliitto toteaa, että lukiokoulutuksella on suuri merkitys maamme korkealle osaamiselle ja kilpailukyvylle. Tarvitsemme koulutuksellisesti korkean tason ammatillisia osaajia sekä huipputasoisia korkeakouluja ja yliopistoja. Perusta tälle osaamiselle luodaan pääasiallisesti lukiossa, joka tarjoaa hyvät akateemiset valmiudet korkea-asteen opintoihin.  

Lukiokoulutus kaipaa kiireellistä ja riittävää kehittämistä ja uudistusta vastaamaan jo lähitulevaisuuden tarpeisiin. Tulevaisuudessa tarvitaan myös lukiokoulutukseen selonteon mukaisten uusien oppimisympäristöjen monipuolista hyödyntämistä, mikä lisäisi jatko-opintojen, tieto- ja viestintäteknologian ja työelämän tuntemusta. Tärkeää on myös opiskelijoiden osallistuvuus ja hyvinvoinnin tukeminen. Lukiopedagogiikkaan, erityisesti tieto- ja viestintätekniikan käytön kohdalla, tulee kiinnittää aiempaa suurempaa huomiota tulevassa tuntijaossa ja erityisesti opetussuunnitelman perusteissa. Myös työyhteisöllisyyttä ja opiskelijoiden osallistuvuutta tulee lisätä sekä lukion yhteistyötä eri koulutusmuotojen, kolmannen sektorin ja työelämän välillä kehittää. 

Lukiokoulutuksen tulee jatkossa olla nuorille entistä innostavampi koulutusmuoto. Lukioiden ulkoisten sekä sisäisten puitteiden tulee vastata tekniikaltaan, toimivuudeltaan ja viihtyvyydeltään uusien oppimisympäristöjen vaatimuksia maan kaikissa lukioissa. 

Suurten kaupunki- ja taajamalukioiden ohella myös pienemmät lukiot ja lukiotoimipisteet voivat tarjota laajan opintotarjonnan verkostoyhteistyöllä. Lukiokoulutus voidaan taata tasokkaasti ja tasa-arvoisesti koko maassa mikäli tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan hyödyntää entistä paremmin. Tieto- ja viestintäteknologisten ratkaisujen kehittämiseen tulee myös siksi panostaa. Lukiokoulutuksen järjestämisessä ja rakenteiden uudistamisessa tulee luottaa kuntien ratkaisuihin. Lukiokoulutuksen kehittämistä ei tule toteuttaa valtiojohtoisesti.

Lukiokoulutus on edullista ja tuloksellista koulutusta, jolla on saavutettu erinomaisia tuloksia koko maassa. Uhkaavat laajat säästötoimenpiteet lukiokoulutuksen resursoinnissa ovat merkittävä uhkatekijä lukiokoulutukselle ja sen kehittämiselle. 

Nuorten ammatillinen koulutus 

Pääsääntöisesti nuorille tarkoitetun ammatillisen peruskoulutuksen tulee jatkossa antaa nuorelle perustiedot ja taidot valitsemastaan ammattialasta. Nuori on perusopetuksen päättyessä 16-vuotias. Hänen tiedolliset ja taidolliset valmiutensa ja kypsyytensä ammatin opiskeluun tulee huomioida oppisisältöjä suunniteltaessa ja oppimisen ohjaamisessa.  

Ammatillisessa peruskoulutuksessa erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä sekä opetushenkilöstön ja työpaikkaohjaajien pedagogista osaamista tulee kehittää. Oppimisessa tulee siirtyä pois opettajajohtoisesta ryhmäopetuksesta kohti opiskelijoiden yhteisöllisen oppimisen ohjaamista.

Koska pääsääntöisesti nuorille tarkoitettu ammatillinen peruskoulutus ja näyttötutkintoihin perustuva ammatillinen aikuiskoulutus ovat luonteeltaan ja tavoitteiltaan erilaisia Kuntaliitto katsoo, tuloksellisimpaan lopputulokseen päästään, siten että nuorten ammatillisessa peruskoulutuksessa on oma säätely- ja rahoitusjärjestelmänsä ja aikuisten ammatillisessa koulutuksessa (näyttötutkintoihin valmistava koulutus) oma. Tällä voidaan vaikuttaa myös koulutusaikojen pituuksiin. Saman koulutusorganisaation tulee jatkossakin voida järjestää sekä nuorten että aikuisten ammatillista koulutusta. Ammatillisen koulutuksen rakenteellinen kehittäminen tulee olla paikallisella tasolla päätettävissä, ei valtiojohtoista, jotta paikalliset ja alueelliset tarpeet voidaan ottaa huomioon ketterästi.  

Aikuiskoulutus  

Koulutuspolitiikassa tärkeänä tavoitteena on,  että jokainen suorittaa  ammattiin valmistavan tutkinnon ja aikuiskoulutus tukee työssä tarvittavaa osaamista. Aikuiskoulutuksen pääasiallisin lähtökohta ei pitäisi olla uusien tutkintojen suorittaminen, vaan osaamisen vahvistaminen eri pituisin, kysyntään perustuvin koulutusjaksoin. 

Ammatillisen aikuiskoulutuksen tulee jatkossa huomioida nykyistä joustavammin alueiden työelämä ja yksilöiden tarpeet.  

Elinikäisen oppimisen ja aikuiskoulutuksen merkitys korostuu yhteiskunnan nopeissa murros- ja muutostilanteissa. Vanhojen ammattien ja perinteisten työtehtävien hävitessä tarvitaan joustavia muotoja kouluttautua uusiin tehtäviin. Tämä on keskeistä, jotta muutostilanteissa ei synny syrjäytymistä työelämästä ja poistumista työvoimasta. On tärkeää huolehtia monipuolisesta ja ajantasaisesta, tulevaisuusorientoituneesta aikuiskoulutuksen tarjonnasta eri puolilla maata. Koulutukseen kohdistuneet mittavat leikkaukset eri koulutusmuodoissa vaarantavat aikuiskoulutuksen tarjontaa ja osallistumista.  

Korkeakoulutus    

Korkeakoulutuksen merkitys on olennainen yhteiskunnan kehityksen, uusien innovaatioiden, tieteellisen tutkimustyön ja maan kansainvälisten yhteyksien kannalta. Taloudellisen toiminnan kehittymisen edellytykset ovat pitkälti riippuvaisia korkeakoulutuksen laadusta ja tasosta.  

Tärkeää on, että myös jatkossa korkeakoulujärjestelmämme perustuu ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen muodostamaan duaalimalliin. Molemmilla on tehtävänä tuottaa tarvittavaa osaamista.  

Vapaa sivistystyö 

Kuntaliitto katsoo, että vapaan sivistystyön asemaa tulee kehittää osana aikuiskoulutusta ja suomalaisen koulutusrakenteen muutosta. Alueelliset ja paikalliset sivistystarpeet tulee huomioida koulutuksen järjestäjäverkossa ja koulutuksen tarjonnassa. Tämän vuoksi on tärkeää, että toimivalta kansalaisopistojen toiminnan kehittämisessä on paikallisella tasolla. Liiallisella valtion ohjauksella menetämme mahdollisuuden ottaa huomioon kansalaisten tarpeet vapaassa sivistystyössä.  

Kuntaliitto pitää myös koulutuksen tasa-arvoista saatavuutta tärkeänä.  

Vapaa sivistystyö tuottaa koulutuspalvelujen ohella kulttuuri- ja harrastemahdollisuuksia, jotka lisäävät kuntalaisten hyvinvointia, osallisuutta ja osaamista. Vapaan sivistystyön oppilaitokset osallistuvat jo tällä hetkellä myös monikulttuuristen ja yksilöitä tasa-arvoistavien koulutuspalveluiden tarjoamiseen.  

Selonteossa todetaan että digitaalimurros vaikuttaa syvällisesti myös kansalaisten arkeen ja hyvinvointiin. Kansalaisopistot ovat olleet joustavia kansalaisten perusvalmiuksia ylläpitävänä koulutusmuotona. 

Verkko-opetuksen kehittäminen ja oppimateriaalien saatavuuden kehittäminen myös vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on tietoyhteiskuntaa tukeva tavoite. Erityisesti kansalaisopistojen ja kolmannen sektorin yhteistyö, kuntalaisten aktivointi osallisuuteen ja globaaliin tietoyhteiskuntaan ovat luonteva osa kansalaisopistojen toimintaa.  Valtio osallistuu vapaan sivistystyön toiminnan rahoittamiseen, mutta rahoitusta on suunniteltu lähivuosina vähennettävän. Valtion osallistuminen toiminnan riittävään rahoittamiseen tulee turvata, jotta toiminta voi jatkua ja kehittyä ja osallistumismaksut olisivat kohtuulliset. Vapaa sivistystyö vastaa useisiin yhteiskunnan ja yksilöiden hyvinvointiin liittyviin tarpeisiin. 

Nuoriso ja liikunta 

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa on viitattu liikkumattomaan elämäntapaan, joka heikentää työelämän tuottavuutta, kilpailukykyä ja on voimakkaassa yhteydessä väestöryhmien välisiin terveys- ja hyvinvointieroihin sekä syrjäytymiskehitykseen. Selonteon mukaan erityisenä huolena on myös nuorten syrjäytyminen, lasten ja lapsiperheiden eriarvoistuminen ja syrjäytymisen siirtyminen yli sukupolvien.   

Kuntaliitto katsoo, että ongelmien ennaltaehkäisyn rooli yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa ja eri toimenpiteissä tulee korostumaan.  Oleellista on, että yhteiskunnan sekä poliittinen että virkamiesjohto sitoutuu ennaltaehkäisevän työ- ja toimintatavan kehittämiseen.  

Terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta sekä nuorisotyö ovat koko yhteiskunnan asioita. Näiden toimialojen edistäminen kuuluu yhteiskunnassa kaikille hallinnonaloille. Nuorisotyöllä ja liikunnalla tulee olla vahva rooli monialaisissa ja -ammatillisissa palveluketjuissa. Kysymys on välittämisestä, lasten ja nuorten osallisuuden tukemisesta, kansalaisten työ- ja toimintakyvystä sekä kuntalaisten terveydestä ja sitä kautta koko yhteiskunnan hyvinvoinnista.

Kulttuuri- ja kirjastopalvelut 

Kuntaliiton näkemyksen mukaan hyvinvoinnin edistäminen tarkoittaa terveempiä ja pidempään eläviä toimeliaita ihmisiä, joiden kohdalla työ, vapaa-aika ja elinikäinen oppiminen kulkevat käsi kädessä läpi elämän. Keskeisenä hyvinvointia ylläpitävinä palveluina ovat edelleen sivistystä tukevat pääosin julkiset palvelut.  

Kirjastot ja muut kulttuuritilat tarjoavat pääsyn tietoon, ylläpitävät kansalaisten mediataitoja, tukevat osallistumista ja vaikuttamista sekä kansalaisten sosiaalisia verkostoja ja arkioppimista. Kulttuuri nähdään itseisarvoisen asemansa lisäksi entistä enemmän myös hyvinvoinnin ylläpitämisen välineenä ennaltaehkäisevässä toiminnassa.  

Kuntaliitto katsoo, että kulttuuripalveluilla on tärkeä rooli osaltaan luoda hyvinvointia ja kestävää kasvua.  

Julkinen sektori kestävän kasvun tukena ja valtion kuntiin suuntaama ohjaus 

Selonteossa käsitellään julkista sektoria kasvun tukena. Selonteon mukaan ketteryyttä, avoimuutta ja intoa kokeilla yhdessä uutta on vahvistettava ilman, että vaarannetaan hyvän hallinnon tavoitetta luoda yhteiskuntaan vakautta, ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta. Laadukkaat, kattavat hyvinvointipalvelut ja hyvä hallinto tukevat yhdessä kestävää kasvua ja yhteiskunnan eheyttä. Palvelut sekä politiikan ja hallinnon järjestelmät kaipaavat kuitenkin määrätietoista jatkuvaa kehittämistä. Selonteossa peräänkuulutetaan yhteistyötä kansallisen ja paikallisen tason välillä, tosin lähinnä digitaalitalouden edistämisen näkökulmasta. 

Selonteossa pidetään Suomen menestyksen perustana sitä, että Suomella on osaamista, ketteryyttä ja kykyä siirtyä suunnittelusta ripeästi toimeenpanoon.  

Lisäksi todetaan, että tulevaisuudessa on yhä vähemmän perusteltua valtion tasolla määritellä ja valita kasvun aloja. 

Kuntaliitto pitää hyvänä valtion ja paikallisen tason sekä muiden toimijoiden välisen vuorovaikutuksen merkityksen esiin nostamista. Tämä on merkittävä asia yleisemminkin kuin digitaalitalouden kehittämisen näkökulmasta.  

Koulutustarpeiden ennakoinnilla suunnataan tulevaisuuteen. Myös siinä alueiden tarpeiden huomioonottaminen tärkeää. Ennakoinnissa tulisi mahdollistaa nykyistä paremmin se, että koulutustarjonta ruokkisi alueilla yritysten ja työpaikkojen syntymistä uusille aloille. 

Koulutustarpeiden ennakoinnissa eräs keskeinen kysymys on, mistä ja miten tuotetaan tieto tutkintojen ja niiden sisältöjen uudistamiseen. Koulutustarjonta luo tulevaisuutta ja ohjaa muutoksen suuntaa. Osaava työvoima houkuttelee panostamaan sijoituksia ja luomaan yrityksiä Suomeen.  

Kuntaliitto kiinnittää huomiota siihen, että maassamme on ollut paikallisessa hallinnossa väljyyttä etsiä ratkaisuja kussakin toimintaympäristössä, siksi onkin valitettavaa keskusjohtoisuuden, sääntelyn ja erilaisen ohjauksen kiristyminen. Se on omiaan näivettämään innovatiivisia ratkaisuja ja rajoittamaan mahdollisuuksia. Ylhäältä tuleva ohjaus syö innostavuutta ja kannustavuutta, mitä selonteko pitää tulevaisuuden rakentamisessa tärkeänä. 

Asioiden valmistelussa ministeriöissä tulisi nykyistä paremmin ottaa huomioon toimintaympäristö, johon uudistus tullaan ”istuttamaan”. Kunnat eri puolilla Suomea ovat erilaisia olosuhteiltaan, esimerkiksi ikäjakaumat, asukasmäärät ja etäisyydet, minkä vuoksi tiukka kuntiin suuntautuva valtion ohjaus ei tuota parasta mahdollista tapaa tuottaa palveluja tuloksellisesti. Se tuotetaan kunnille annettavalla riittävällä liikkumavaralla tehdä päätökset paikallisten olosuhteiden ja tarpeiden mukaisesti. 

SUOMEN KUNTALIITTO  

Anneli Kangasvieri

johtaja, opetus ja kulttuuri