Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa ehdotuksesta, joka koskee valtioneuvoston asetusta joukkoliikenteen valtionavustuksista.
Asetuksen rakennetta on selkeytetty siten, että pykälät on nimetty avustuskohteittain:
Alueellinen ja paikallinen liikenne
Suurten kaupunkiseutujen liikenne
Keskisuurten kaupunkiseutujen liikenne
Joukkoliikenteen kehittämisen avustus
Liikkumisen ohjauksen avustus
Määritelmiä on tarkistettu. Perustelumuistioon on jäänyt kirjaamatta muutosehdotus, joka koskee matkakeskuksen määritelmää. Käytännön järjestelyjen vuoksi olisi tarpeen palauttaa määritelmään myös ”yhteistyössä toimivien erillisten asemien kokonaisuus”. Aina ei ole mahdollista sijoittaa toimintoja samaan rakennukseen, mutta yhteistoimintaa on silti tarpeen ja mahdollistakin kehittää ja järjestää ja siihen valtion avustus on edelleen tarpeen.
Avustusprosentit ovat pääasiassa sen päätavoitteen mukaisia, että valtio voisi vastata puolesta joukkoliikenteeseen tarvittavasta subventiosta. Matkapalvelukeskusten osaltakin alennusprosentti on nyt nostettu 50 %:iin ja liikkumisen ohjauksen osalta 75 %:iin. Molemmat korotukset ovat paikallaan kannustamaan kuntia tehokkaaseen liikenteen järjestämiseen ja käynnistämään liikkumisen ohjauksen toimenpiteitä.
Suurin ongelma valtionavustusten toteuttamisessa on ollut valtion vähäiset määrärahat joukkoliikenteeseen. Määrärahoissa ei ole otettu huomioon vuosittain tarvittavaa indeksikorotusta, vaikka kaikki liikenteen hankintojen ja lipputukien sopimukset on sidottu kustannusindeksiin. Nämä ovat aiheuttaneet sen, että kunnat ovat joutuneet ottamaan suuremman vastuun joukkoliikenteen ylläpidosta ja valtion osuudet ovat jääneet selvästi alle 50 %:n.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.