Suomen Kuntaliiton lausunto lomitusjärjestelmän toimeenpanon uudistamistyöryhmän loppuraportista sekä luonnoksesta hallituksen esitykseksi lomitusjärjestelmien uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi

Sosiaali- ja terveysministeriö on 13.4.2017 pyytänyt Kuntaliitolta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi lomitusjärjestelmien uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi. Hallituksen esitysluonnos sisältää mm. ehdotukset laiksi maatalousyrittäjän lomituspalveluista, laiksi turkistuottajien lomituspalvelusta sekä laiksi poronhoitajien sijaisavusta. Kuntaliitto arvioi lausunnossaan lakiesityksiä erityisesti kuntien elinvoiman ja maatilayrittäjien näkökulmasta.

Kuntaliitto korostaa, että paikallisyksiköiden lausunnoissa olevat konkreettiset esimerkit sekä niihin liittyvät kysymykset tulee jatkovalmistelussa ottaa huomioon, koska käytännön esimerkkien kautta lakiuudistusten todellisia vaikutuksia voidaan parhaiten arvioida. Lisäksi esimerkit nostavat esille lomituspalveluiden erilaiset tarpeet eri puolilla maata.

Kuntaliitto yhtyy Kunnallisen työmarkkinalaitoksen (myöhemmin KT) antamaan lausuntoon. Kuten KT lausunnossaan toteaa, esityksessä lain voimaanpanosta henkilöstöä koskevat säännökset eroavat oleellisilta osin nyt eduskunnassa käsiteltävänä olevan esityksen säännöksistä. KL yhtyy KT:n edellyttämään esitysten sanamuotojen yhtenäistämiseen henkilöstöä koskevien säännösten osalta (mm. lisäeläketurvaa (15 §), palvelukeskusten henkilöstön eläketurvan järjestämistä (16 §) sekä tukipalveluhenkilöstön siirtymistä koskevat säännökset).

Työryhmän raportissa todetaan, että lomituspalvelulaki on haasteellinen suhteessa työaikalainsäädäntöön sekä lomittajalta vaadittaviin tehtäviin. KL yhtyy KT:n lausuntoon liittyen työaikalain uudistamisen ja lomituslakien uudistamisen yhteensovittamisen tarpeesta. Lainsäätäjän tulee varmistaa, että lomituspalveluita koskeva lainsäädäntö ei ole ristiriidassa nykyisen työaikalain eikä uudistuvan työaikalain kanssa.

Kuntaliitto toteaa, että lomitusjärjestelmien uudistamistyöryhmän tehtäväksi annetut palvelujen uudistamistarpeet, lainsäädännön yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen, eduskunnan lausumien huomioiminen koskien mm. yrittäjän tarpeita ja lomittajan työaikaa sekä lomittajien osa-aikaisuuden vähentämistä on pystytty huomioimaan hyvin. Esitetyt muutokset koskevat sekä lomituspalveluiden sisältöä että organisointia maakuntauudistuksessa.

Kuntaliitto korostaa, että kuntien lomitusyksiköiden hallintohenkilöstön ja lomittajien sekä tukipalveluhenkilöstön siirtyminen liikkeenluovutusperiaatteella maakuntiin on merkittävä muutos, joka edellyttää joustavuutta sekä riittävää resurssointia sekä kunnissa että maakunnissa. Kuntaliitto ei aiempien linjaustensa mukaisesti kannata mahdollista yhtiöittämisvelvoitetta lomituspalveluille.

Lomituspalvelut maakunnan tehtävänä

Esitysluonnosten mukaan lomituksen yleinen ohjaus on jatkossakin STM:ssä ja maatalousyrittäjien lomituksen järjestämis- ja tuottamisvastuu annetaan tehtäväksi 18 maakunnalle, jotka päättävät lomitushallinnon organisoinnista. Maakunta voi joko järjestää palvelut itse tai sopia siirrosta toisen maakunnan kanssa, maakunta voi tuottaa palvelut itse tai yhdessä muiden kanssa tai maakunta voi hankkia palvelut palveluntuottajalta. Lisäksi maakuntalaki mahdollistaa yhteistoiminnan maakuntien välillä.

Turkistuottajien lomituksen järjestämis- ja tuottamisvastuu keskistetään esityksen mukaan Pohjanmaan maakunnalle. Esitysluonnoksen mukaan kaikki turkiseläinten tuottajat kuuluisivat turkistuottajan lomituspalvelujen piiriin ja kaikki turkistilat siirtyisivät itse hankittuun lomitukseen. Pohjanmaan maakunta korvaisi turkistuottajan itse hankkimasta lomituksesta aiheutuneet kustannukset. Poronhoitajien sijaisavun järjestämis- ja tuottamisvastuu tulisi esityksen mukaan Lapin maakunnalle, joka korvaisi poronhoitajan itse hankkimasta sijaisavusta aiheutuneet kustannukset. Kuntaliitto toteaa, että keskittäminen näihin kahteen maakuntaan on tarkoituksenmukaista, mutta korostaa, että turkistuottajien lomituksen ja poronhoitajien sijaisavun osalta on tärkeää kuulla niiden alueiden paikallisyksiköiden näkemyksiä, joita ko. palvelu käytännössä koskee.

Uudistuksen yhtenä tavoitteena on ollut itse hankitun lomituksen houkuttelevuuden lisääminen. Sen osalta lomituskorvauksen maksuperusteita tulee selkeyttää ja itse hankitun lomituksen kustannusten seurantajärjestelmästä on huolehdittava.

Esitysluonnoksen mukaan lomituksen ohjaus ja valvonta annetaan tehtäväksi uudelle valtion ohjaus- ja lupaviranomaiselle ja Mela voi myydä asiantuntemustaan maakunnille tai uudelle valvontaviranomaiselle. On tärkeää, että Melan pitkää kokemusta ja asiantuntemusta lomituspalveluista voidaan hyödyntää jatkossakin. Melan asiantuntijuuden mukanaolo muutosprosessissa varmistaa omalta osaltaan palveluiden laatua ja tasapuolista saatavuutta.

Sekä lausuttavana olevassa lakiesityksessä, että maakuntauudistuksen valmistelussa kokonaisuutena tulee varmistaa, että maakunnat voivat organisoida lomituspalveluiden järjestämisen ja tuottamisen asiakasnäkökulmasta siten, että palvelut vastaavat tarkoituksenmukaisesti asiakkaiden tarpeita. Säädösten tulee esim. mahdollistaa se, että ns. ”maaseutupalvelut” voidaan koota yhteen, mikäli se nähdään maakunnassa tarkoituksen mukaisena. Lisäksi säädösten tulee mahdollistaa, että lomitustyön paikalliset ja alueelliset erikoispiirteet, kuten lomitustehtävien luonne ja työmatkoihin käytettävän ajan merkitys sekä työnjohdon tehtävät kentällä, voidaan ottaa huomioon.

Laadukkaiden lomituspalveluiden tasapuolinen saatavuus on turvattava eri puolilla maata. Aiempina vuosina lomitusyksiköissä/kunnissa on tehty paljon kehittämistyötä toimintatapojen yhtenäistämisessä ja tehokkuuden parantamisessa mm. ksiköiden alueiden laajentamisen kautta. On tärkeää, että säädökset mahdollistavat toiminnan kehittämisen ja mahdollisuudet esim. maakuntien väliseen yhteistyöhön lomituspalveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa.

Yrittäjän vastuut ja lomittajien työturvallisuus

Lomituspalveluiden järjestäminen, laadukas tuottaminen sekä resurssien tehokas käyttö edellyttävät, että palvelun tuottaja ja palvelun käyttäjä vastaavat omista velvoitteistaan. Jotta tulevat maakunnat voivat järjestää/tuottaa palveluita suunnitelmallisesti ja kustannustehokkaasti, on välttämätöntä, että laki antaa mahdollisuuden kieltäytyä lomituksen järjestämisestä, mikäli yrittäjä ei vastaa omista velvoitteistaan. Tästä tulee laissa olla selkeä kirjaus.

Vuonna 2017 lomituslakiin lisätyt työturvallisuutta koskevat sekä työnjohdollisia tilakäyntejä koskevat muutokset ovat jatkossakin tarpeellisia ja välttämättömiä, jotta paikallisyksiköt ja niistä vastaavat kunnat voivat tuottaa lomituspalveluita tehokkaasti, työnantajavelvoitteet täyttäen. Säädöksissä tulee huomioida ja turvata lomittajien fyysinen ja psyykkinen työturvallisuus.

Kuten raportissa todetaan, lomitusjärjestelmän ei voida edellyttää olevan ensisijaisena yrittäjän varajärjestelmänä. Siksi laissa tulisi vahvemmin tuoda esille yrittäjän omaa vastuuta varajärjestelmien osalta. On myös yrittäjän etu, että lomittaja voi hoitaa työnsä turvallisesti ja tehokkaasti, käyttäen samoja työmenetelmiä ja -välineitä, mitä tilalla normaalisti käytetään.

Lomituspalveluiden rahoitus

Esityksen mukaan maatalousyrittäjien lomituspalveluiden ja lomitushallinnosta aiheutuvien kulujen rahoitus siirtyy maakuntien yleiskatteiseen rahoitukseen ja rahoituksen maksatus tapahtuisi suoraan valtiolta maakunnille. Turkistuottajien ja poronhoitajien rahoitus säilyisi erillisrahoituksena. Lomituspalveluprosessin kokonaisuuden kustannustehokkuus edellyttää, että maakunta pystyy arvioimaan kustannukset mahdollisimman hyvin ja että yllättäviä, erilaisista ongelmatilanteista aiheutuvia kustannuksia aiheutuisi mahdollisimman vähän.

Rahoituksessa tulee huomioida, että osa paikallisyksiköitä hallinnoivista kunnista on käyttänyt ”omaa rahaa” ns. hallintokuluihin. Hallintorahan määrän arvioinnissa tulee huomioida sekä tämä kuntien oma panos sekä henkilösiirroista ja muista muutoksista aiheutuvat lisätehtävät. Rahoituksen riittävyys tulee varmistaa erityisesti siirtymävaiheesta aiheutuvien normaalista poikkeavien tehtävien osalta.

On hyvä, että laissa selkeästi todetaan, että vuoden 2018 loppuun mennessä erääntyneestä lomapalkkavelasta vastaa maakunta. Lakiesityksessä on kuitenkin huomioitu vain siirtyvien henkilöiden eläkemaksut. Tuleekin varmistaa, että myös aiemmin lomituspalveluiden järjestämisestä luopuneiden kuntien eläkemenoperusteiset maksut tulevat katetuksi maakunnan/valtion varoista.

Maatalouden rakennekehitys ja lomituspalveluiden tarpeet

Esityksen sisältämä yrittäjien MYEL-vakuutus -sidonnaisuudesta luopuminen tarkoittaa, että lomituksen piiriin tulevat myös elinkeinoverotuksen piirissä olevat kotieläintilat. Esitys päätoimisuusedellytyksestä luopumisesta yksinkertaistaa tulkintaa oikeudesta vuosilomaan ja siten helpottanee hallintotehtäviä. Lisäksi muutosesitys, että työntekijöiden palkkaaminen ei vaarantaisi vuosilomaoikeutta, tukee maatalouden rakennemuutosta, teknistymistä sekä elinkeinon omia kehittämistavoitteita. Työryhmä on pyrkinyt huomioimaan maatalouden rakennekehityksen vaikutuksen lomituspalveluiden uudistuksessa, mutta lakiesityksen vaikutusta mm. yhtiömuotoisiin maatiloihin olisi hyvä arvioida tarkemmin. Samoin hevostalouden osalta määritelmää ”hevoskasvatukseen käytettävät hevoset” tulisi selventää/täsmentää.

Merkittävä muutos esityksessä on siirtyminen yrittäjäkohtaisesta vuosilomasta yrityskohtaiseen vuosilomaan. Lisäksi vuosilomaoikeus sidottaisiin kaavamaisempaan kotieläinten määrän mukaiseen laskentaan kotieläinten hoitotyöhön sidonnaisuuden lisäksi. Nämä muutokset sinänsä yksinkertaistavat ja vähentävät hallintotehtäviä, joka on uudistuksen tavoite. Vuosiloman muuttuminen yrittäjäkohtaisesta yrityskohtaisesti merkitsisi isoa muutosta osalle maatalousyrittäjistä, mutta osalle muutoksella ei ole suurta merkitystä. Yksinyrittäjien osalta muutos lisää vuosilomapäiviä. Toisaalta jo nykyinen järjestelmä on mahdollistanut vuosiloman pitämisen samaan aikaan ja osa yrittäjistä on käyttänyt vuosilomansa samalla kertaa.

Esityksen sisältämä maksujen alentaminen tukee maatalousyrittäjien jaksamista erityisesti elinkeinon haasteellisissa tilanteissa. Työnantajan/työntekijän näkökulmasta tulee edelleen arvioida, miten lakiesitys kohtelee erilaisen osaamisen omaavia lomittajia ja varmistaako esitys omalta osaltaan ammattitaitoisten lomittajien pysymisen töissä. Kaavamainen työajanlaskenta on hallintotyötä helpottava muutos, mutta tulee varmistaa, että se ei aseta eri tuotantosuuntia epätasa-arvoiseen asemaan.

Lomituspalvelut ja IT-järjestelmät

Lomituspalveluiden uudistamisessa tulee varmistaa, että työtapoja kehitetään sähköiseen suuntaan. Lomituspalveluiden hakemus- ja päätösmäärät suuria, joten uudistuksessa tule varmistaa, että tietojärjestelmät toimivat asiallisesti myös siirtymävaiheessa. Siksi lomitusjärjestelmän uudistuksen aikataulu on oltava realistinen ja toteutus tarpeen mukaan vaiheittainen, jotta laadukkaat palvelut voidaan järjestää ilman katkoja.

Melan ylläpitämä Lomitusnetti-järjestelmä on todettu teknisesti vanhentuneeksi. Koska uuden it-järjestelmän tekeminen vaatii useita vuosia, on tärkeä varmistaa, että nykyinen Lomitusnetti voi toimia soveltuvin osin siirtymäajan järjestelmänä Melan ylläpitämänä. Koska lomitusnettiä ei ole mahdollista muuttaa vastaamaan täysin uudistuvaa lainsäädäntöä ja uutta maakuntahallintoa, tulee varmistaa riittävä rahoitus järjestelmään tehtäviin välttämättömiin muutoksiin, jotta lomituksen hallinnon tehtävät voidaan hoitaa tarkoituksenmukaisesti. Uudet IT-järjestelmät tulee rakentaa siten, että saman tiedon keräämistä useaan eri rekisteriin vältetään. Koska maaseutuhallinnolla ja lomituspalveluilla yhteiset asiakkaat, on tarkoituksenmukaista selvittää mahdollisuudet yhteisten järjestelmien hyödyntämiseen.

Ylimaakunnalliset yksiköt ja maakuntien välinen yhteistyö

Työryhmän loppuraportissa todetaan, että (4.5. Yhdenvertaisuus) että ”esitys parantaisi lomituspalveluja käyttävien yhdenvertaisuutta, kun palvelun järjestäminen siirtyy maakunnalle. Maakunnat ovat huomattavasti suurempia alueita kuin nykyisten 42 kunnan hoitamat lomitusalueet. Isomman alueen myös paikalliset vaihtelut pienenevät ja lain toimeenpano yhdenmukaista ja sitä kautta lisää yritysten yhdenvertaisuutta.”

Osassa maakuntia maakunnallisen lomitusyksikön koko lomituspäivinä laskettuna tulisi olemaan huomattavasti nykyistä lomituspalvelualuetta pienempi. Kuntaliiton järjestämässä lomituspäivässä 16.5.2017 arvioitiin, että toimivan lomitusyksikön koko olisi minimissään 50.000 lomituspäivää. Mikäli lomituspäivien määrä jää pieneksi, on palveluiden kustannustehokas tuottaminen haasteellista. Jotta palvelut voidaan järjestää jatkossakin laadukkaana, keskustelua ylimaakuntien yhteistyötä ja ylimaakunnallisista lomituspalveluista on syytä käydä avoimesti uudistuksen jatkovalmistelussa.

SUOMEN KUNTALIITTO

Alueet ja yhdyskunnat -yksikkö

Annukka Mäkinen

erityisasiantuntija

Taina Väre

erityisasiantuntija