Selvitysmies Paajasen selvitys sekä rahoitustyöryhmän raportti

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Kuntaliiton lausuntoa selvitysmies Paajasen selvityksestä julkisin varoin toteutettujen henkilökuljetusten ja toimintatapojen kehittämisestä sekä rahoitustyöryhmän raportista koskien joukkoliikenteen rahoitusta. Kuntaliiton ja kuntien edustajia on ollut sekä selvitysmiehen työn taustaryhmässä että joukkoliikenteen rahoitustyöryhmässä, joten kuntasektorin näkemyksiä on voitu tuoda esille jo valmistelutöiden aikana.

Selvitysmies Paajanen toteaa raportissaan että perinteistä joukkoliikennettä ja muuta tuettua henkilöliikennettä tulee tarkastella laajempana henkilölogistiikan järjestelmänä niin suunnittelussa, rahoituksessa kuin käytännön palvelujen tuottamisessa.

Hän esittää, että joukkoliikennelain mukaisille toimivaltaisille viranomaisille tulee laissa nykyistä selkeämmin antaa tehtäväksi koko henkilöliikennejärjestelmän suunnittelu niin, että se kattaa kaiken julkisesti tuetun henkilöliikenteen. Myös Kelan korvaamat kuljetukset on integroitava muun henkilöliikenteen suunnitteluun ja kuljetusten toteutukseen.

Joukkoliikenteen kehittämiseksi palvelemaan nykyistä paremmin myös henkilökuljetuksia, hän nostaisi joukkoliikenteen peruspalvelujen rahoitusta: Valtion talousarviossa kohtaan ”Alueellisen ja paikallisen tason liikenteen ostot” tulee tehdä 10 miljoonan euron kustannustason korotus, jolla alueellinen peruspalvelutaso voidaan lyhyellä tähtäimellä turvata. Tällä lisärahoituksella voidaan myös estää koulu-, sosiaali- ja terveystoimen kuljetusten kasvua.

Ehdotus sisältää muutoksia lainsäädäntöön mm. sairausvakuutuslain mukaisten kuljetusten järjestämisvastuusta ja viranomaisten yhteistyövelvoitteesta. Joukkoliikenteestä vastaaville viranomaisille ehdotetaan nykyistä laajempaa, kokonaisvaltaista suunnitteluvelvoitetta sekä henkilölogistiikan toimintoja.

Liikenteen hankintaa ja kilpailua haittaavien, eri liikennemuotojen välisten rajoitteiden poisto, kuten taksamittarikiellon poisto, sisältyy esitykseen. Vammaispalvelulain mukaisia, vaikeavammaisten henkilöidenkuljetuspalveluita koskevia käytäntöjä tulee yhdenmukaistaa koko maassa ja näiden matkojen korvausmenettelyn mahdollisesta siirtämisestä Kelan hoidettavaksi tulee tehdä erillinen selvitys.

Selitysmiehen ehdotukset ovat varsin hyviä periaatetasolla. Niiden toteuttamisen edistämiseksi asetetaan ohjausryhmä, jonka tehtävänä on valmistella se, miten käytännössä järjestetään koordinoitu suunnittelu ja rahoitus niin, että henkilökuljetukset ja joukkoliikenne voidaan toteuttaa mahdollisimman toimivasti ja tehokkaasti. Tarvitaan muutoksia totuttuihin menettelytapoihin ja rakenteisiin. 

Kelan korvaamia matkoja tehdään pääasiassa yksittäin takseilla. Joukkoliikennettä on kehitetty esteettömään suuntaan ja saman suunnan matkojen yhdistelyjärjestelmiä on yritetty kehittää, mutta yksittäiskuljetukset ovat edelleen vallitseva tapa. Jos vammaispalvelumatkat siirretään Kelan hoidettavaksi, pitäisi Kelan osallistua matkojen yhdistelyn kehittämiseen ja ohjaamiseen joukkoliikenteelle sekä tuottaa matkatarvetiedot joukkoliikenneviranomaiselle eli siis osallistua matkojen järjestämisen koordinointiin ja tehokkaaseen järjestämiseen yhdessä joukkoliikenneviranomaisen kanssa. Tähän tulee kiinnittää erillisessä selvityksessä huomiota. Samoin erillisselvityksessä tulee tarkastella eri näkökulmista mahdollisen siirron aiheuttamia vaikutuksia mm. asiakkaiden palvelun laatuun sekä kuntien tehtäviin ja talouteen. Monessa isommassa kaupungissa on erilliset matkojen yhdistelypalvelut VPL- matkojen järjestelyihin, jotka tulee ottaa laadittavassa selvityksessä huomioon. Henkilökuljetusten tietojen luovuttamisessa on otettava huomioon myös tietosuojan vaatimukset.

Rahoitustyöryhmän ehdotuksissa on mm. seuraavia kuntien kannalta merkittäviä kirjauksia (suluissa on esitetty ehdotuksiin muutama kommentti):

- tarvitaan 50 milj. € valtion lisämääräraha, jotta hallituksen tavoitteet voitaisiin toteuttaa

- valtion määrärahan ostovoima tulee turvata vuosittain indeksikorotuksilla tai muulla tavalla

- valtio ja kunnat osallistuvat jatkossakin yhteistyössä alijäämän kattamiseen; kokonaiskustannusvastuu jaetaan tasan kuntien ja valtion kesken, valtion rahoituksesta johtuen käytännössä kuitenkin isot kunnat osallistuvat enemmän, pienet kunnat vähemmän

- toimivaltaisille viranomaisille annetaan enemmän harkintavaltaa määrärahan kohdentamisessa toimivalta-alueellaan. (Tämä lisännee alueellista kokonaisajattelua ja rahoituksen kohdentamista sinne, missä se on eniten tarpeen palvelutason ja matkustajamäärien ylläpitämiseksi tai jopa lisäämiseksi.)

- ELYjen ja kuntien välisissä yhteistyösopimuksissa sovitaan tarkemmin joukkoliikenteen suunnittelun ja seurannan yhteistyöstä ja menettelytavoista mukaan lukien kustannusten jaosta. Seutuviranomaisten alueella noudatetaan kuntien keskinäistä yhteistoimintasopimusta. (Sopimuksessa ei saa lisätä kuntien tehtäviä eikä rahoitusvastuita)

- kuntaliitoksissa, viranomaisen tai palvelutasoluokan muuttuessa siirtyvät joukkoliikenteen määrärahat samantasoisena kuntien mukana ( Tämä on tärkeä esitys, jotta ainakin tulevissa muutoksissa raha siirtyisi ao. kunnan mukana, jolloin palvelutasoa ei tarvitse sen takia karsia)

- määrärahan vaikuttavuutta seurataan nykyistä aktiivisemmin ( Seurannasta ei saa tehdä liian byrokraattista, vaan normaalisti toiminnan edistämiseksi kerättävien tunnuslukujen tarkastelua.)

- joukkoliikenteen kehittämisrahoitusta suunnataan 2015 alkaen henkilökuljetusten ja joukkoliikenteen yhteissuunnittelua kannustavasti; suunnittelun integrointia ja rahoituksen yhteiskäyttöisyyttä edistetään em. selvitysmiehen työn pohjalta

- Liikenne- ja viestintäministeriö ja HSL tekevät suunnitelman Helsingin seudun lähijunaliikenteen työnjaosta. LVM edistää HSL- sopimuksen syntymistä.

Nämä kaikki ehdotukset ovat varsin asiallisia, mutta huolestuttavinta on valtion rahoituksen hiipuminen, jolle ei näytä tulevan helpotusta budjetissa tai kehyksessäkään. Joukkoliikenteen nykytasoinen valtion määräraha ei riitä joukkoliikennetason ylläpitämiseen eikä liikennepoliittisessa selonteossa ja hallitusohjelmassa lueteltujen joukkoliikennetavoitteiden saavuttamiseen. Joukkoliikenteen valtion talousarviossa oleva määräraha on pysynyt viime vuodet samantasoisena, mikä on johtanut joukkoliikennejärjestelmän heikkenemiseen ja joukkoliikenteen rahoittamisen kustannusvastuun siirtymiseen enenevästi valtiolta kunnille. Tämä kehitys uhkaa jatkua aiheuttaen poliittisten tavoitteiden ja joukkoliikennemäärärahan tason välille yhä syvenevää kuilua. Kun kuntatalous kiristyy entisestään ja rahoitusmahdollisuudet heikkenevät, jatkuu joukkoliikennepalvelujen heikkeneminen lähivuosina edelleen. Tarvitaan seuraavia pikaisia toimenpiteitä:

1. Valtion joukkoliikenteen määrärahoja tulee nostaa seuraavina vuosina. Vasta kun em. kehittämisuudistukset saadaan valmiiksi, nähdään niillä saatavat vaikutukset rahoitustarpeeseen ja joukkoliikennepalvelujen ylläpitämismahdollisuuksiin.

2. Joukkoliikenteen ostovoima tulee turvata vuosittain tehtävällä indeksikorotuksella.

3. Joukkoliikenteen kustannuksia tulee hillitä mm. huolehtimalla, esim. veronpalautusjärjestelmällä, että liikennepolttoaineiden lisävero v. 2014 ei enää nosta joukkoliikenteen kustannuksia

SUOMEN KUNTALIITTO

Leena Karessuo

johtaja

alueet ja yhdyskunnat 

Silja Siltala

liikenneinsinööri