Sähkömarkkinalakia koskevassa esityksessä ehdotetaan säännöksiä sähköverkkojen toimitusvarmuuden parantamisesta ja sähköverkonhaltijoiden varautumisen tehostamisesta poikkeuksellisissa luonnonilmiöiden aiheuttamissa sähkökatkoissa. Jakeluverkot olisi suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä niin, etteivät niiden vikaantumiset myrskyn tai lumikuorman seurauksena aiheuttaisi asemakaava-alueella asiakkaalle yli kuusi tuntia kestävää sähkönjakelukatkoa eikä muualla yli 36 tuntia kestävää keskeytystä.
Saariston osalta voitaisiin noudattaa paikallisiin olosuhteisiin perustuvaa toimitusvarmuutta. Jakelukeskeytyksistä kuluttajille maksettavia korvauksia ehdotetaan nostettavaksi 200 %:een siirtohinnasta, jos katko kestää yli 12 vuorokautta.
Sähkönjakelun toimitusvarmuutta koskevat ehdotukset ovat peräisin erityisesti vuoden 2011 myrskyjen aiheuttamista alueellisista ja osin pitkään kestäneistä sähkökatkoista. Elinkeinoministeri asetti ministeriön virkamiehet tekemään asian korjaamiseksi ehdotuksen, johon myös Kuntaliitto vastasi.
Jakeluverkonhaltijan olisi täytettävä varmuutta parantavat toimet portaittain 15 vuoden kuluessa. Vuoden 2019 loppuun mennessä toimitusvarmuusvaatimukset tulee toteutua vähintään 50 prosentilla asiakkaista vapaa-ajan asuntoja lukuun ottamatta, vuoden 2023 loppuun mennessä 75 prosentilla vapaa-ajan asuntoja lukuun ottamatta ja vuoden 2028 lopulla kaikkien jakeluasiakkaiden kohdalla. Jakelun keskeytymisestä kuluttajille maksettavat korvaukset kaksinkertaistuvat ehdotuksen mukaan.
Lakiesitys ei suoraan edellytä sähköverkkojen kaapelointia, vaan kulloinkin tarkoituksenmu-kaiset keinot jäisivät aina verkonhaltijoiden valittaviksi. Ehdotuksen kokonaisinvestointitarve olisi 15 vuoden ajalla arviolta 3,5 miljardia euroa. Tämä merkitsisi kotitalouksille noin 16–22 prosentin keskimääräistä korotusta sähkön nykyiseen siirtohintaan verrattuna ja 8-10 prosentin keskimääräistä korotusta sähkön kokonaishintaan. Tosin kustannusvaikutukset voivat paikallisista olosuhteista riippuen olla suurempiakin.
Sähkön jakeluverkon haltijat ja sähkönkäyttäjät ovat erilaisia jakeluvarmuutensa suhteen. Taajamien pienjänniteverkot on yleensä kaapeloitu ja siten suhteellisen varmoja ainakin lu-men ja myrskyjen suhteen. Toisin on pitkien etäisyyksien ja harvaan asuttujen alueiden sähkönjakelu ja alueelliset siirtoyhteydet, jotka perustuvat avojohtojen käyttöön. Hyvä toimitusvarmuus on jokaiselle sähkönkäyttäjälle tärkeä, monissa elinkeinoissa välttämättömyys.
Asemakaavaa ei pitäisi käyttää sähkönjakelun enimmäiskeskeytysaikojen tavoitteelliseen määrittelyyn asukkaiden ja yritysten yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi. Sähkönkäyt-täjät ovat maksaneet tai maksavat samansuuruista liittymismaksua ja yhtäläistä siirtohintaa tai perusmaksua riippumatta siitä asuvatko asemakaava-alueella tai haja-asutusalueella. Molemmissa toimitusvarmuus on kuluttajien kannalta yhtä tärkeä.
Verkoston parantamiskustannukset tulevat jakeluyhtiökohtaisesti sen kaikkien sähkönkäyttäjien maksettaviksi siirtohinnoissa. Jakelukustannuksina osa asiakkaista joutuu maksamaan sähköstä merkittävästi enemmän kuin toiset. On pelättävissä, että alueelliset erot sähkön siirtohinnoissa johtavat voimakkaaseen eriarvoisuuden lisääntymiseen sähkönkäyttäjien kesken. Tämä voi vaarantaa myös alueellisen elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn.
Myrskyjä ja lumisia talvia esiintyy tulevaisuudessakin. Jakeluvarmuudeltaan haavoittuvim-mat verkonhaltijat joutuvat parantamistoimien ohella todennäköisesti maksamaan samaan aikaan sähkönjakelun keskeytyskorvauksia asiakkailleen. Tällöin voidaan puhua jo sähkön jakelijan rankaisemisesta toistamiseen. Myös tämä kustannus siirtyisi jakeluverkon asiakkaalle.
Sähkön siirtokustannuksilla on olennainen merkitys asukkaiden elinkustannuksissa. Jakelukustannus on merkittävä tekijä monelle sähköä tarvitsevalle yritykselle ja vaikuttaa myös yritysten sijaintipäätöksiin. Lakiesityksen mukaista kohtuullista jakeluhintatasoa ei voida saavuttaa ilman täydentäviä tasausjärjestelmiä tai tinkimättä esitetyistä toimitusvarmuusvaatimuksista.
Monissa kuluttajatuotteissa ja palveluissa valmistaja ja vähittäismyyjä vastaavat yhdessä tuotteensa kelvollisesta toimittamisesta loppukäyttäjälle. Sähkön osalta tämä toteutuu vain kantaverkon osalta. Sähkön myyjällä on myös intressi saada tuotteensa loppukäyttäjälle. Voisiko yhteisvastuuta laajentaa myös sähkönjakeluun?
Varmuutta parantavat toimenpiteet sähkön jakeluun ovat monista eri syistä välttämättömiä. Yksinkertaisimmillaan tämä on saavutettavissa korottamalla maltillisesti ja kuluttajien kannalta yhdenmukaisella tavalla keskeytyskorvauksia.
Kalevi Luoma
energiainsinööri
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.