Muistio hallituksen talousarvioesityksestä vuodelle 2014, asuminen

​Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen vuoden 2014 talousarviosta. Sen asuntopoliittiset toimenpiteet kytkeytyvät kevään kehysriihen esityksiin ja vastikään annettuun lisäbudjettiin. Molemmat tausarvioesitykset puolestaan kytkeytyvät hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan, joka perustelee ja taustoittaa talouspoliittisia toimia.

Tulevan vuoden talouskasvu jäänee heikoksi, ja heikko suhdannetilanne vaikuttaa myös kuntien ja rakennusalan toimintaedellytyksiin. Lisäksi valtiontalouden säästöt kohdentuvat suoraan kuntiin ja kuntatoimijoihin. Nämä seikat vaikuttavat tulevan vuoden toimintaedellytyksiin kuntien asuntosektorilla ml. kuntien vuokrataloyhtiöt.

Suhdanneluonteiset toimenpiteet parantavat toimintaedellytyksiä

Yleisesti on myönteistä, että hallituksen talousarvioesityksissä asuntorakentamista ja peruskorjausta tuetaan suhdanneluonteisilla määrärahoilla. Valtion tuki kohdistuu kerros- ja rivitalojen perusparantamiseen, infran rakentamiseen uusille asuinalueille, kohtuuhintaisen vuokratuotannon käynnistämiseen ja lähiöiden kohentamiseen. Näihin toimenpiteisiin avustukset ovat erittäin tervetullut lisä.

Sosiaalista vuokrausta harjoittavien yhtiöiden toimintaedellytyksiä parantaa niin ikään korkotuen omavastuuosuuden laskeminen yhteen prosenttiin. Helsingin seudulla määräaikainen käynnistysavustus turvaa seudun pienten kuntatoimijoiden mahdollisuuden kohtuullisiin lähtövuokriin, kun kevään esityksestä poiketen talousarviossa myös kuntatoimijat saavat avustuksen täysimääräisenä.

Talousarviossa esitettyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta tulee arvioida paitsi yksittäin, myös suhteessa niihin laajempiin yhteiskunnallisiin kokonaisuuksiin, joihin niiden tulisi vaikuttaa. Seuraavassa nostetaan esiin kaksi ajankohtaista ja kuntien kannalta keskeistä kokonaisuutta, joihin taloudellinen ohjaus tulisi erityisesti kohdistaa.

Erityisryhmäpolitiikan kustannusnousu kuriin

Erityisen ajankohtaisen huomion ansaitsee valtion erityisryhmäpolitiikka, jonka aiheuttama kustannuskehitys tulee saada haltuun.

Erityisryhmäpolitiikka on valtion ohjausväline, jolla ohjataan asumispalvelujen ja niihin liittyvien tuki- ja hoivapalvelujen tuotantoa kunnissa. Erityisryhmäpolitiikan ydinajatus on ohjata valtion investointituki hajautettuihin asumisratkaisuihin ja ohjata tarvittavat tuki- ja hoivapalvelut kotiin asukkaille. Tämän toimintapolitiikan ongelma on sen reagoimattomuus palvelutuotannon resursseihin.

Talousarvioesityksessä investointiavustusta esitetään aiempien ryhmien lisäksi mielenterveyskuntoutujille. Kestävien asumisratkaisujen luomiseksi kustannuslaskenta on kytkettävä erityisryhmäpoliittiseen suunnitteluun aiempaa systemaattisemmin.

Hintaherkkien asuinalueiden ja lähiöiden ongelmat

Talousarvioesityksessä ehdotetaan 100 milj. euron avustusmäärärahaa kerros- ja rivitalojen perusparannushankkeisiin. Määräraha on suhdanneluonteinen ja se on suunnattu erityisesti lähiöihin. Avustus on esitetty käynnistettäväksi jo tämän vuoden puolella lisäbudjetin 15 milj. euron määrärahalla.

Määräraha tukee peruskorjausten toteuttamista, mikä on tärkeintä nimenomaan hintaherkillä asuinalueilla. Seudullisesta hintakehityksestä pudonneet asuinalueet ovat kuntien kannalta suurimman tuen tarpeessa, jotta kiinteistöjen kasvava korjausvelka ei lisäisi alueiden suhteellista heikentymistä.

Määrärahan kohdistaminen lähiöissä oleviin taloihin ei ole relevanttia kuntien vuokrataloyhtiöiden osalta, koska niissä peruskorjausten kustannukset jyvitetään koko kuntayhtiön asuntokantaan. Niissä korjausvelka ei kerry lähiöihin. Sen sijaan asunto-osakeyhtiöiden kohdalla valtion tuen tulisi kohdentua voimakkaimmin esikaupunkien lähiöihin.

Asuinalueiden säilyminen sosiaalisesti monimuotoisina edellyttää niiden asuntorakenteen ja sosiaalisen rakenteen jatkuvaa seurantaa ja kaupunkipoliittista kehittämistä. Säätelemällä alueensa maankäyttöä kunta voi olennaisesti vaikuttaa tähän kehitykseen. Hintaherkkien alueiden kysyntää voidaan myös edistää valtion toimenpitein. Erityisen ajankohtaista on uudistaa ARA:n tuki-instrumentteja tavalla, joka varmistaa mahdollisimman kestävän ja monimuotoisen tarjonnan hintaherkillä asuinalueilla. Korkotukea kehitettäessä on varmistettava, että tuottajille tarjottavat vaihtoehdot luovat vaihtoehtoja myös tuloiltaan erilaisille kuluttajille eri tyyppisillä asuinalueilla.

SUOMEN KUNTALIITTO

Laura Hassi

asiantuntija

asuntoasiat