Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta

Hallituksen luonnosesityksen mukaan työttömiä työnhakijoita kannustettaisiin aloittamaan yritystoiminta muuttamalla työttömyysturvalakia siten, että yritystoiminnan pää- ja sivutoimisuutta ei arvioitaisi neljän kuukauden aikana yritystoiminnan aloittamisesta lukien. Työnhakija saisi mainitulta ajalta työttömyysetuutta yritystoiminnan estämättä. Jos työnhakijalla olisi tuloa yritystoiminnasta, tulo otettaisiin huomioon maksettavan työttömyysetuuden määrässä. Lain olisi tarkoitus tulla voimaan vuoden 2018 alussa.

Lakiin esitetään muutoksia, joilla työttömiä kannustetaan yritystoiminnan aloittamiseen. Arviot esityksen taloudellisista vaikutuksista ovat puutteellisia siltä osin, ettei esityksessä ole kyetty arvioimaan muutoksen vaikutuksia kuntien työmarkkinatukimenoihin. Osa yrittäjiksi siirtyvistä on joka tapauksessa yli 300 päivää työmarkkinatukea saaneita, jolloin kuntien työmarkkinatukimenot kasvavat ja valtion menot pienenevät. Kuntatalouteen kohdistuvat vaikutukset voivat olla merkittäviä esimerkiksi silloin, kun ne kohdistuvat vaikeassa taloudellisessa asemassa olevaan kuntaan siten, että kunnan lakisääteisten tehtävien hoitaminen vaikeutuu.

Esityksessä todetaan myös, ettei ole mahdollista arvioida syntyykö uudistuksen kautta niin paljon aidosti uutta yritystoimintaa, että se jollain aikavälillä kattaisi suorien etuusmenojen kasvun ja vuotovaikutuksen. Uudistuksella pyritään ymmärrettävästi alentamaan työttömien kynnystä ryhtyä yrittäjiksi. Jos kynnys alenee ja edes osa yritystoiminnan aloittavista pystyy katkaisemaan työttömyyden ja hankkimaan toimeentulonsa yrittäjänä, on muutoksella päästy tavoiteltuun päämäärään. Koska vaikutuksia on kuitenkin käytännössä mahdotonta arvioida, tuleekin lakimuutos nähdä kokeiluna, jonka vaikuttavuutta tulee seurata ja tehdä lainsäädäntöön myöhemmin muutoksia ja tarkennuksia saatujen kokemuksien pohjalta. Jos muutos johtaa tilanteeseen, jossa mahdollinen pitkäaikaistyöttömyys saadaan estettyä yritystoiminnan aloittamisen kautta, vaikutukset kuntien työmarkkinatukimaksuihin voivat pidemmällä aikavälillä olla myös positiivisia.

Esityksen mukaan työttömien alueellista liikkuvuutta tuettaisiin maksamalla liikkuvuusavustusta myös osa-aikatyöhön, jonka työaika on alle 18 tuntia viikossa ja työn vastaanottamisen edellytyksenä olevaan koulutukseen. Liikkuvuusavustusta voitaisiin maksaa korotettuna muun muassa huoltovelvollisuuden ja erityisen pitkien työmatkojen perusteella.

Aktiivisen työnhaun mallissa on tarkoitus tehostaa työnhakijoiden omatoimisen ja aktiivisen työnhaun lisäksi alueellista ja ammatillista liikkuvuutta. Liikkuvuusavustuksen tavoitteena on kannustaa työttömiä työnhakijoita vastaanottamaan työtarjouksia myös oman työssäkäyntialueensa ulkopuolelta.

Työvoiman liikkuvuus on kansallisesti ratkaistava kokonaisuus. Tarve työvoiman alueellisen liikkuvuuden lisäämiseen tulee usein tilanteesta, jossa työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapaino on erilainen eri osissa maata. Työvoiman alueellisen liikkuvuuden esteisiin ei ole kiinnitetty vielä riittävästi huomiota. Osa työnhakijoista katsoo tarjolla olevan työpaikan sijaitsevan liian kaukana kotoa ja joillakin aloilla ongelmana on pula tietynlaisista osaajista. Etäisyys ei ole ainoa asia, joka rajoittaa työvoiman siirtymistä. Asiaan vaikuttavat myös työn kiinnostavuus, työstä saatava korvaus sekä perhesuhteet.

Kuntaliitto pitää lähtökohtaisesti hyvänä kaikkia sellaisia muutoksia, joilla kannustetaan ja pyritään edistämään työttömien työllistymistä avoinna oleviin työpaikkoihin ja työnantajien kannalta sellaisia uudistuksia, joiden avulla lisätään työvoiman saatavuutta. Työllisyyden edistämiseksi olisi tärkeää yrittää kaikin keinoin purkaa myös kannustinloukkuja, jotka selkeästi vaikuttavat työnhakijoiden taloudelliseen intressiin työllistyä. Lakiesityksessä kokonaisuutena ei ole arvioitu, millaisia vaikutuksia sillä mahdollisesti on toimeentulotukimenoihin.

Jos työttömille tehdään entistä laajemmalle alueelle suuntautuvia työtarjouksia, on myös tärkeää, että työhakijoita samalla myös informoidaan tukimuodoista, joita on tarjolla.

Niin sanottua kohtuullisuusperiaatetta noudattaen on tärkeää, että kun päivittäisen työmatkan kesto ylittää joukkoliikennevälinettä tai työnantajan järjestämää kuljetusta käyttäen kokoaikatyössä kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia edelleen, katsotaan se edelleen päteväksi syyksi kieltäytyä vastaanottamasta työtä. Jotta liikkuvuus lisääntyy, tulee huolehtia myös siitä, että liikenneyhteydet tukevat niin työssäkäyntiä kuin alueiden elinvoimaa ja elinkeinoelämän tarpeita. Toimivalla julkisella joukkoliikenteellä on työnhakijoille suuri merkitys.

SUOMEN KUNTALIITTO